Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

Luettu: 7.1.2014
Alkuperäinen nimi: Se una notte d'inverno un viaggiatore
Käännös: Jorma Kapari

Yksi monista, erittäin monista kirjalistoistani on kopio kirjallisuuden yliopisto-opintojen eri kurssien lukuvaatimuslistoista. On genrekirjallisuutta, lasten- ja nuorten kirjallisuutta, suomalaisen kirjallisuuden historiaa sekä -tällä kertaa olennaisinta- länsimaisen kirjallisuuden historiaa.

Jos talviyönä matkamiehessä päähenkilönä on nimettömäksi jäänyt Lukija, joka käy kirjakaupassa ostamassa Italo Calvinon uusimman romaanin Jos talviyönä matkamies. Lukukokemus jämähtää kuitenkin sivuun 17, jolloin teksti palaa takaisin alkuun, mikä toistuu viimeiseen sivuun asti. Virheetöntä kappaletta hakiessaan hän saa kuulla, että kustantamolla on käynyt moka myös itse kirjan tekijän suhteen. Ikävä kyllä tämänkin kirjan kanssa tulee ongelmia: tämä ei ole sama kuin ensimmäinen ja tämäkin keskeytyy alkutekijöissään. Sama toistuu kolmannen kirjan kanssa, sitten neljännen, ja viidennen, ja... Retkellään metsästäessään kokonaisia kirjoja Lukija tapaa Lukijattaren, Lukijattaren sisaren, valekääntäjän rikolliskustantamoineen, marginaalisen kielen professorin, työhönsä leipääntyneen kirjailijan sekä kansainvälisen, sisäisen sodan keskellä olevan kirjajärjestökultin.

Luin kuutisen vuosi sitten Italo Calvinolta Koko kosmokomiikan enkä millään saanut siitä juurikaan mitään irti. Ikävä kyllä, lopputulos myös tämän kanssa oli sama: Tammi kuvaa kirjaa "verrattoman hauskaksi" ja minä en saa siitä alun hymähdystä enempää. Edes takakannen kuvailu Matkamistä kirjaksi lukemisesta, lukijuudesta ja kirjallisuudesta ei auttanut. Calvinon valinta kirjan rakenteesta -joka toinen luku kehyskertomusta, joka toinen Lukijan sillä hetkellä aloittamaa kirjaa- olikin ihan mielenkiintoinen (yhteneväinen romaani, jossa kirjan alkuja on tusina), teemoiltaan kirja jää taas 'meh'-osastolle. Lukijalla on Lukijattaren ja Lukijattaren sisaren kanssa jonkinlainen kolmiodraama käynnissä, ja tämä toistuu kunkin "metakirjan" juonessa. Itsessäänkin aihe on minusta tylsä, mutta Matkamiehessä se sama aihe toistuu eri muodoissa ja henkilöissä minulle aivan liian monta kertaa. Loppua kohden olin aiheeseen niin tympääntynyt, että laskin jäljellä olevia sivuja joita olin valmis lukemaan vain siksi, että olin jo yli puolen välin ja koska kirja oli introssa mainitsemallani listalla.

Sivuhuomio: Tammen kustantamaksi kirjaksi Matkamiehessä oli todella monta virhettä. Joistain sanoista puuttui kirjaimia, toisissa niitä oli liikaa. Yksittäinen sanakin taisi pariin kertaan puuttua kokonaan. En tiedä, onko lukemani pokkaripainos suora kopio kirjan alkuperäisestä kovakantisesta versiosta: toivon todella, että virheet ovat päätyneet tekstiin jotenkin vaihdossa sidonnasta nidontaan. Muussa tapauksessa: tut tut, Tammi, odotan teiltä parempaa.

Lukukokemukseni yhteenveto on entuudestaan tuttu fraasi: tulipa luettua.

-----

Jos talviyönä matkamies muualla:
Luen, mutta en kirjoita -blogi
Aamuvirkku yksisarvinen -blogi
Luetut 2006-2011 -blogi
Pekan porstua -blogi

Italo Calvino: Koko kosmokomiikka

Luettu: 21.8.2008
Alkuperäinen nimi: Tutte le Cosmocomiche
Käännös: Liisa Ryömä

Tämänkin kirjan vinkki on mysteeri. Minulla ei ole vähäisintäkään muistikuvaa, mistä olen tämänkin poiminut, sillä ainakaan en ollut Calvinosta juuri tätä aiemmin kuullut. Joka tapauksessa varasin kirjastosta nimenomaan Koko kosmokomiikan, joten selvästikin takana on kirja-arvostelu tai blogiteksti. (Lisäys: kyseessä on ensimmäinen kirjavinkki Tiede 7/2008 -lehdestä, vinkkaajana ursalainen Tuukka Perhoniemi.)

Koko kosmokomikka on kokoelma Calvinon kirjoittamia novelleja, joista suurimmassa osassa seikkailee ikiaikainen muuttuja, olento nimeltä Qfwfq (lausumiselle saanee soveltaa kymrin tuntemusta tai mielikuvitusta). Ensimmäinen puolisko kirjasta on jo ennestää Kosmokomiikka-nimen alla julkaista kokoelma, ja nyt tätä on täydennetty toisella tusinan sarjalla novelleja samasta aiheesta. Qfwfq kertoo ajasta ennen aikaa, elämästä dinosaurusten kanssa, alkuräjähdys, Kuun loitontuminen Maasta... ja muita vastaavia korkealentoisia aihevalintoja. Kaikkein selvimmin itselleni piirtyy piirre, joka Qfwfqn myötä voinee julistaa universaaliksi: miesten omistushalun naisista, ja juuri tämä osa on se, joka saa suhtautumaan mihin tahansa kirjaan vastakarvaan, Calvino mukaanluettuna.

Sanoakseni Koko kosmokomiikasta jotain positiivista, minun on pakko myöntää, että erinnäisten tieteellisten faktojen (jokaisen luvun alussa) on perusteella on saatu kasattua aikas mielenkiintoisia juttuja. Tämän takia sainkin luettua kirjan loppuun melko nopeasti, vaikka yleisasenteeni oli.. no, nihkeä. Yleisesti ottaen ensimmäinen puolisko meni melko jouhevasti, mutta toinen puolisko oli jo enemmän kalanmaksaöljyn juontia. Ilmeisesti ainakin Ina* piti Koko kosmokomiikasta kovasti, joten päädyn toteamaan että Calvinon huumori on Douglas Adamsin italialaisvastine: joko sitä tajuaa tai ei tajua. Minä en tajua, joten tuttavuuteni Calvinon kanssa päättynee tähän.

*) http://inahduskirjat.blogspot.com/2008/10/italo-calvino-koko-kosmokomiikka.html