Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.
Paras fakta: Stiff
Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi
Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja
Paras näytelmä: Equus
Paras klassikko: Animal Farm
Paras populaarikirjallinen: The Descent
Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi
Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi
Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri
Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent
Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi
Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismail Kadare. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismail Kadare. Näytä kaikki tekstit
Ismail Kadare: Kolme surulaulua Kosovolle
Luettu: 2.1.2010
Alkuperäinen nimi: Tri këngë zie për Kosovën
Käännös: Tuula Nevala
Ismail Kadaren kirja tarttui mukaan kirjastosta samalla reissulla, kuin Karel Čapekin Puutarhurin vuosi. Suurin meriitti kirjalle oli takakannen mainita Kadaren Nobel-ehdokkuudesta, mutta myös kirjan aihe sai sen tarttumaan mukaan.
Kolme surulaulua Kosovolle sisältää nimensä mukaisesti kolme toisiinsa nivoutuvaa kertomusta Kosovon sodista. Ensimmäinen tarina, "Ikuinen sota", kuvaa vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelua. Tällöin hajanaiset, tappelevat Balkanin kansat yhdistyvät yhteistä vihollista, turkkilaisten osmaaniarmeijaa vastaan. Kosovossa, Mustarasteiden kentällä, risti kuitenkin häviää puolikuulle ja Turkki alistaa jäljelle jääneet serbit, kroaatit, albaanit, sloveenit ja valakit. Toinen tarina, "Ylhäinen rouva", vaihtaa näkökulmaa. Taisteluun mukaan tuodut rapsodit, omaa kansaansa ylistävät sotalaulajat, näkevät kansojensa kuolevan ja pakenevat kauas pohjoiseen, jossa heidän laulunsa innoittavat visioihin yhteisestä Euroopasta. Viimeisessä tarinassa, "Kuninkaallinen rukous", alun taistelussa kaatunut/itsensä tappanut/murhattu osmaanien sulttaani on vangittu kiinni Kosovon maaperään ja hänen henkensä tutkailee vuosisatojen ajan, miten Kosovon kenttä on kerta toisensa jälkeen verenvuodatuksen paikka, myöhemmin Balkanin kansojen keskinäisen sodan tanner.
En pysty kuvaamaan, mikä pieni suuri kirja Kolme surulaulua Kosovolle mielestäni on. Kaikki adjektiivit tuntuvat vähäisiltä, liian ponnettomilta, liiallisen käytön johdosta arvonsa menettäneiltä. Kadare kirjoittaa tapahtumista ruohonjuuritasolta ja kauniisti. Hän ei ota puolia serbien, kroaattien tai albaanien välillä, vaan hän ottaa ihmisyyden puolen. Hänen surunsa tulvii tekstin lävitse lukijalle, sellaisellekin kuin minä, jolle Kosovo ja Balkanin kriisi ovat aiemmin olleet mystisiä historian tapahtumia, vaikka todellisuudessa vuosisatoja kestänyt kyräily, poliittinen oman navan ympärillä pyöriminen jatkuu edelleen. Kolme surulaulua Kosovolle on yksi harvoista kirjoista, joiden toivoisi jatkuvan, niin hyvin se on kirjoitettu. Sillä se tunne on niin harvinainen, ettei siitä haluaisi päästää irti.
-----
Kolme surulaulua Kosovolle mainitaan vain Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien kirjalistauksissa ulkomaisena uutuutena. Tämän lisäksi kirjaa käsitellään lähinnä kahdessa paikkaa: kirjan suomalaiskustantajan, Faroksen, sivuilla sekä albaniankielisellä uutissivustolla missä mainitaan myös Kosovon rauhansovittelijana toiminut Martti Ahtisaari. Ettäs lehdet kehtaavatkin olla lukematta pienempien kustantamojen kirjoja; sieltähän parhaimmat useimmiten löytyvät. Hävetkää!
EDIT 23.1.2010: No nyt!
Turun Sanomat
Hannu Salmen blogi
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Albania
Alkuperäinen nimi: Tri këngë zie për Kosovën
Käännös: Tuula Nevala
Ismail Kadaren kirja tarttui mukaan kirjastosta samalla reissulla, kuin Karel Čapekin Puutarhurin vuosi. Suurin meriitti kirjalle oli takakannen mainita Kadaren Nobel-ehdokkuudesta, mutta myös kirjan aihe sai sen tarttumaan mukaan.
Kolme surulaulua Kosovolle sisältää nimensä mukaisesti kolme toisiinsa nivoutuvaa kertomusta Kosovon sodista. Ensimmäinen tarina, "Ikuinen sota", kuvaa vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelua. Tällöin hajanaiset, tappelevat Balkanin kansat yhdistyvät yhteistä vihollista, turkkilaisten osmaaniarmeijaa vastaan. Kosovossa, Mustarasteiden kentällä, risti kuitenkin häviää puolikuulle ja Turkki alistaa jäljelle jääneet serbit, kroaatit, albaanit, sloveenit ja valakit. Toinen tarina, "Ylhäinen rouva", vaihtaa näkökulmaa. Taisteluun mukaan tuodut rapsodit, omaa kansaansa ylistävät sotalaulajat, näkevät kansojensa kuolevan ja pakenevat kauas pohjoiseen, jossa heidän laulunsa innoittavat visioihin yhteisestä Euroopasta. Viimeisessä tarinassa, "Kuninkaallinen rukous", alun taistelussa kaatunut/itsensä tappanut/murhattu osmaanien sulttaani on vangittu kiinni Kosovon maaperään ja hänen henkensä tutkailee vuosisatojen ajan, miten Kosovon kenttä on kerta toisensa jälkeen verenvuodatuksen paikka, myöhemmin Balkanin kansojen keskinäisen sodan tanner.
En pysty kuvaamaan, mikä pieni suuri kirja Kolme surulaulua Kosovolle mielestäni on. Kaikki adjektiivit tuntuvat vähäisiltä, liian ponnettomilta, liiallisen käytön johdosta arvonsa menettäneiltä. Kadare kirjoittaa tapahtumista ruohonjuuritasolta ja kauniisti. Hän ei ota puolia serbien, kroaattien tai albaanien välillä, vaan hän ottaa ihmisyyden puolen. Hänen surunsa tulvii tekstin lävitse lukijalle, sellaisellekin kuin minä, jolle Kosovo ja Balkanin kriisi ovat aiemmin olleet mystisiä historian tapahtumia, vaikka todellisuudessa vuosisatoja kestänyt kyräily, poliittinen oman navan ympärillä pyöriminen jatkuu edelleen. Kolme surulaulua Kosovolle on yksi harvoista kirjoista, joiden toivoisi jatkuvan, niin hyvin se on kirjoitettu. Sillä se tunne on niin harvinainen, ettei siitä haluaisi päästää irti.
-----
Kolme surulaulua Kosovolle mainitaan vain Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien kirjalistauksissa ulkomaisena uutuutena. Tämän lisäksi kirjaa käsitellään lähinnä kahdessa paikkaa: kirjan suomalaiskustantajan, Faroksen, sivuilla sekä albaniankielisellä uutissivustolla missä mainitaan myös Kosovon rauhansovittelijana toiminut Martti Ahtisaari. Ettäs lehdet kehtaavatkin olla lukematta pienempien kustantamojen kirjoja; sieltähän parhaimmat useimmiten löytyvät. Hävetkää!
EDIT 23.1.2010: No nyt!
Turun Sanomat
Hannu Salmen blogi
-----
Kirjallinen maailmanvalloitus: Albania
Tilaa:
Kommentit (Atom)