Vastuuvapauslauseke: Olen 38 asteen kuumeessa (helvetin hyvää uutta vuotta vaan minullekin...), joten jos jokin osa tekstistä on erityisen levotonta, se johtuu siitä että aivojeni tilalla kallossani on pelkkää räkää.
Ja kun kuusi tuntia uuden vuoden ensimmäistä päivää on kulunut ja em. syystä en luota itseeni tarpeeksi kirjoittaakseni itse arvosteluja (eikä Musiikkitiistaitakaan ole vielä pariin päivään), tyydyn vuosikatsaukseen. Tuli luettua vähemmän kuin aiempina vuosina, vain 73 kirjaa. Kielellisesti yritin kovasti jakaa tasan suomen ja englannin, mutta toisin kävi siinäkin; kenties se johtuu siitä että suomeksi on nopeampi lukea ja ajattelen lukemista ajallisesti, en niinkään kirjojen lukumäärän kanssa. Samassa ajassa siis luetaan enemmän suomeksi kuin englanniksi, ja ruotsiksi lukeminen on sangen hidasta (katsotaan saisinko sen kirjan luettua tämän vuoden aikana....). Sukupuolijakaumakin on varsin jyrkkä; johtunee siitä että minua kiinnostavia tietokirjoja edelleen kirjoittavat lähinnä miehet. Toisin kuin moni muu, en lähde leikkimään piirakkataulukoilla vaan etenen kirjanpitäjämäisen tylsästi luvuilla ja riveillä:
Kotimaiset: 24
Ulkomaiset: 49
Suomeksi: 41
Englanniksi: 32
Käännös: 21
Originaali: 51
Sekä että: 1
Naiset: 25
Miehet: 44
Sekä että: 4
---------------------
Yhteensä 73
Haasteiden tila eteni vuoden aikana seuraavasti:
Kirjallinen maailmanvalloitus: 5
Klassikkohaaste: 3
Nobel-haaste: 1
Challenge-upon-Avon: 2
What's in a Name (WIAN): 2 ja haaste päättyi
Tässä "palkitsemani" teokset/sarja/kirjailija. Huomaa, että yksi kirja on joulukuulta ja vielä arvioimatta. Sen päätyminen tälle listalle antanee kuitenkin yleisosviittaa siitä, mille puolelle akselia "tykkään-en tykkää" päädyn.
Paras fakta: Eeva puhui - Ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio
Paras fiktio (proosa): Metro 2033
Paras sarjakuva: The Unwritten -sarja
Paras lastenkirja: Möbiuksen maa
Paras näytelmä: The Crucible
Paras klassikko: Ruusun nimi
Paras populaarikirjallinen: Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat
Paras 2011 julkaistu: Valoa valoa valoa
Paras ulkomainen: Metro 2033
Paras kotimainen: Valoa valoa valoa
Löytö (kirja): Kertomuksia pimeestä
Löytö (kirjailija): Dmitri Gluhovski ja Haruki Murakami
Erityismaininta: Kulttikirja - tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä
Kultilla päätettiin teksti, kultilla aloitetaan siirtyminen Blogistanin ulkopuoliseen maailmaan. LET'S DO THE TIME WARP AGAAAAAAAIN!!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haruki Murakami. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haruki Murakami. Näytä kaikki tekstit
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Luettu: 8.5.2011
Alkuperäinen nimi: Hitsuji o meguru bōken/ 羊をめぐる冒険
Käännös: Leena Tamminen (englanninkielisestä käännöksestä)
Haruki Murakamin teosta Kafka rannalla on kehuttu blogeissa niin paljon ja niin usein, että tyypin nimi (sekä romaanin nimi) jäivät allekirjoittaneen muistiin ihan ilman ylös kirjoittamista. Kirjastossa kierrellessäni päädyin M-kirjaimen kohdalle, mutta ajatukseni Kafkan lukemisestä siirtyivät kesäksi, sillä kyseinen kirja on kovin paksu. Niinpä nappasin mukaan sen vieressä olevan Murakamin, eli nyt esittelyssä olevan kirjan.
Suuri lammasseikkailu alkaa, kun mainos-/käännöstoimiston toinen omistajista (kutsutaan tätä nimettömäksi jäävää miestä vaikka nimellä Hito) saa vierailun mystiseltä mieheltä. Miehen Pomo on vaikutusvaltainen mies (yakuzaa, kenties?), joka on nyt kiinnostunut erään Hiton tekemän pienen vakuutuslafkan mainoksen taustakuvasta: tavallisessa hokkaidolaismaisemassa vuorien ympäröimä lammaslauma syö aurinkoisessa säässä vihreää ruohoa. Mies esittää Hitolle ukaasin: joko tämä etsii yhden kuvassa esiintyvistä lampaista seuraavan kuukauden aikana tai Pomo vetelee naruista eikä Hiton firma enää koskaan saa mistään päin Japania töitä. Mitäs tuohon oikein voi sanoa, joten Hito lähtee kauniilla korvilla varustetun tyttöystävänsä kanssa etsimään tätä yhtä lammasta kaikkien Japanin usean miljoonan lampaan joukosta, tietämättä muuta kuin että Hiton ystävä Rotta lähetti sen hänelle erään kirjeen mukana. Seikkailu vie Hiton Hokkaidon saarelle, jossa hän tutustuu lampaisiin, kyläihmisiin, Rottaan, erään kylän historiaan, lammasmieheen, Pomoon sekä lopulta itseensä.
Huhhuh, en oikein tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi sanoa. No outo se ainakin on. Alku oli varsin kankea (hehheh...not), sillä ensimmäiset 50+ -sivua olivat niin tylsää kuvausta ihmissuhteista ja seksistä. Vasta mysteerisen miehen ilmaannuttua Hiton toimistolle aloin kiinnostua kirjasta muutenkin kuin "no, se nyt on Murakamin kirjoittama" -asenteella. Etsi yksi lammas koko maasta! Täysin absurdi käsky! Mutta lopputulos toimii varsin jouhevasti, sillä juuri se absurdius saa kääntämään sivua toisensa jälkeen. Melko lyhyet luvutkaan eivät haitanneet.
Kävi ilmi, että Suuri lammasseikkailu on viimeinen osa Murakamin Rotta-trilogiaa. En tiedä, olisiko kirja kenties vallannut tämänkertaisen lukijansa paremmin, jos olisi lukenut edes toisen näistä edellisistä osista, sillä loppujen lopuksikin Rotan hahmo jäi varsin.. no, se oli kuin osin koottu palapeli, jonka kuvasta ei ihan saa järkeä. Noh, loppujen lopuksi tämä lammasseikkailu oli ihan kivasti kirjoitettu (vaikka epäilenkin yhden välikäden käännöksen haitanneen suomennosta; käännös on jotakuinkin aina kääntäjän tulkinta ja tämä suomennos siis kääntäjän tulkinta toisen kääntäjän tulkinnasta). Luen siis tulevan kesän aikana (toivottavasti) sen Kafka rannalla -kirjan. Aina parempi, jos lukisin itse Kafkaakin sitä ennen.
-----
Suuri lammasseikkailu muualla:
Kirjavinkit.fi
RisingShadow.net
Meten luetut -blogi
Nuharupi-blogi
Sanasulkia-blogi
Alkuperäinen nimi: Hitsuji o meguru bōken/ 羊をめぐる冒険
Käännös: Leena Tamminen (englanninkielisestä käännöksestä)
Haruki Murakamin teosta Kafka rannalla on kehuttu blogeissa niin paljon ja niin usein, että tyypin nimi (sekä romaanin nimi) jäivät allekirjoittaneen muistiin ihan ilman ylös kirjoittamista. Kirjastossa kierrellessäni päädyin M-kirjaimen kohdalle, mutta ajatukseni Kafkan lukemisestä siirtyivät kesäksi, sillä kyseinen kirja on kovin paksu. Niinpä nappasin mukaan sen vieressä olevan Murakamin, eli nyt esittelyssä olevan kirjan.
Suuri lammasseikkailu alkaa, kun mainos-/käännöstoimiston toinen omistajista (kutsutaan tätä nimettömäksi jäävää miestä vaikka nimellä Hito) saa vierailun mystiseltä mieheltä. Miehen Pomo on vaikutusvaltainen mies (yakuzaa, kenties?), joka on nyt kiinnostunut erään Hiton tekemän pienen vakuutuslafkan mainoksen taustakuvasta: tavallisessa hokkaidolaismaisemassa vuorien ympäröimä lammaslauma syö aurinkoisessa säässä vihreää ruohoa. Mies esittää Hitolle ukaasin: joko tämä etsii yhden kuvassa esiintyvistä lampaista seuraavan kuukauden aikana tai Pomo vetelee naruista eikä Hiton firma enää koskaan saa mistään päin Japania töitä. Mitäs tuohon oikein voi sanoa, joten Hito lähtee kauniilla korvilla varustetun tyttöystävänsä kanssa etsimään tätä yhtä lammasta kaikkien Japanin usean miljoonan lampaan joukosta, tietämättä muuta kuin että Hiton ystävä Rotta lähetti sen hänelle erään kirjeen mukana. Seikkailu vie Hiton Hokkaidon saarelle, jossa hän tutustuu lampaisiin, kyläihmisiin, Rottaan, erään kylän historiaan, lammasmieheen, Pomoon sekä lopulta itseensä.
Huhhuh, en oikein tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi sanoa. No outo se ainakin on. Alku oli varsin kankea (hehheh...not), sillä ensimmäiset 50+ -sivua olivat niin tylsää kuvausta ihmissuhteista ja seksistä. Vasta mysteerisen miehen ilmaannuttua Hiton toimistolle aloin kiinnostua kirjasta muutenkin kuin "no, se nyt on Murakamin kirjoittama" -asenteella. Etsi yksi lammas koko maasta! Täysin absurdi käsky! Mutta lopputulos toimii varsin jouhevasti, sillä juuri se absurdius saa kääntämään sivua toisensa jälkeen. Melko lyhyet luvutkaan eivät haitanneet.
Kävi ilmi, että Suuri lammasseikkailu on viimeinen osa Murakamin Rotta-trilogiaa. En tiedä, olisiko kirja kenties vallannut tämänkertaisen lukijansa paremmin, jos olisi lukenut edes toisen näistä edellisistä osista, sillä loppujen lopuksikin Rotan hahmo jäi varsin.. no, se oli kuin osin koottu palapeli, jonka kuvasta ei ihan saa järkeä. Noh, loppujen lopuksi tämä lammasseikkailu oli ihan kivasti kirjoitettu (vaikka epäilenkin yhden välikäden käännöksen haitanneen suomennosta; käännös on jotakuinkin aina kääntäjän tulkinta ja tämä suomennos siis kääntäjän tulkinta toisen kääntäjän tulkinnasta). Luen siis tulevan kesän aikana (toivottavasti) sen Kafka rannalla -kirjan. Aina parempi, jos lukisin itse Kafkaakin sitä ennen.
-----
Suuri lammasseikkailu muualla:
Kirjavinkit.fi
RisingShadow.net
Meten luetut -blogi
Nuharupi-blogi
Sanasulkia-blogi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)