Luettu: 3.7.2010
Alkuperäinen nimi: Kaze no tani no Naushika/ 風の谷のナウシカ
Käännös: David Lewis & Toren Smith
Taisin mainita aiemmin, että kesäkuun radiohiljaisuuteni johtui osallistumisestani japanin kielen kurssille (katsokaa vaikka itsestäni tekemää esittelytekstiä; pisteet sille, joka huomaa siinä toistuvan kirjoitusvirheen!). Tämän johdosta myös kirjavalikoimani on tänä kesänä hieman Japani-painotteinen. Pidin juhannuksena animemaratonin (Studi Ghibli hyvin edustettuna) ja nyt päästään vihdoin kirjallisuudenkin puolelle. Aloitin Hayao Miyazakin (edellä mainitun elokuvatuotannon perustaja, yksi tunnetuimmista japanilaisohjaajista ja Henkien kätkemä -elokuvalla Oscarin voittanut nero) mangasarjalla, jonka hän itse myös ohjasi elokuvaksi 1984.
Nausicaä of the Valley of the Wind (suom. Tuulen laakson Nausicaä) on kertomus ihmisten aiheuttaman ympäristön tuhon jälkeisestä maaillmasta. Jossain päin maailmaa on Torumekian valtakunta. Suurin osa maasta on Sea of Corruptionin, ihmiset tappavien saasteiden ja happojärviä täynnä olevan alueen, peitossa. Torumekian laidalla sijaitsee yksi toistaiseksi puhtaista autonomioista, Tuulen laakso. Kun Torumekian vallanperimyksestä tappeleva sisarusparvi vie taistelunsa sodan muotoon, joutuvat myös autonomiset alueet mukaan taistoon. Tuulen laakson kuninkaan ainut lapsi, tomboy luonnonlapsi prinsessa Nausicaä, uhmaa patriarkaalista kulttuuria ja lähtee taistoon Tuulen laakson puolesta, niin vallanhimoisia hallitsijoita kuin jäljelle jääneiden vähien luonnonvarojen omistajuudesta kilpailevia, tuhosta mitään oppimattomia ihmisiä vastaan.
Japanin kirjallisuus voidaan jakaa kahteen aikakauteen: kirjallisuus ennen ja jälkeen atomipommin. Nagasakin ja Hiroshiman jälkeisessä ajassa maailmanlopun teema on varsin (ja helvetin hyvästä syystä!) dominoivassa asemassa. Näin myös 80-luvulla kirjoitetussa Nausicaässa. Koska olen pessimisti (ja/tai realisti, mitä toissapäiväinen pikku ydinvoimapäätös vain vahvisti), tunnen vetoa samaan teemaan. Juuri tästä syystä nautin Nausicaästa. Miyazakin piirrostyyli kuvastaa hyvin luonnon tilaa Torumekiassa: se on harmaata, hieman sekavaa, ja pienen pienien, myrkyllisten hiukkasten täyttämää. Nausicaän rohkeus ja toivo luonnon ja ihmisen rauhallisesta ja kestävästä yhteiselosta on kuitenkin valovoimaista: siinä missä kaikki muut reagoivat Sea of Corruptionin suurien asukkaiden, Ohmujen, näkemiseen kranaatein, Nausicaä pyrkii ymmärtämään heidän olemassaolonsa.
Ensimmäinen osa päättyi varsin omituiseen kohtaan, joten lienee melkeinpä pakko jatkaa lukemista toiseen osaan. Kirjan painaminen japanilaistyylisesti lukemaan oikealta vasemmalle on oikein mukava ratkaisu. Itse asiassa kirjassa on vain yksi huono puoli: kuvien onomatopoeettisen lisäykset (kalinat, suhinat, epämääräiset äänet jne.) on jätetty alkuperäiseen, japaninkieliseen asuunsa. Koska osaan tarpeeksi hyvin katakana-merkit, osaan lukea kyseiset merkinnät itse, mutta voin kuvitella tietyn ärsytyksen mahdollisuuden niillä lukijoilla, jotka joutuvat hyppimään kirjan lopussa olevaan käännöstaulukkoon. Jatkan kuitenkin mielenkiinnolla eteenpäin; eihän Henkien kätkemän, Liikkuvan linnan, Kikin lähettipalvelun ja ja ja tekijän mangaa voi kesken jättää!
-----
Nausicaä of the Valley of the Wind 1 muualla:
Kvaak
RisingShadow.net
Lumo
Tuulen laakson Nausicaälle vuoden 2009 käännössarjakuvan palkinto (Kvaak.fi)
Alkuperäinen nimi: Kaze no tani no Naushika/ 風の谷のナウシカ
Käännös: David Lewis & Toren Smith
Taisin mainita aiemmin, että kesäkuun radiohiljaisuuteni johtui osallistumisestani japanin kielen kurssille (katsokaa vaikka itsestäni tekemää esittelytekstiä; pisteet sille, joka huomaa siinä toistuvan kirjoitusvirheen!). Tämän johdosta myös kirjavalikoimani on tänä kesänä hieman Japani-painotteinen. Pidin juhannuksena animemaratonin (Studi Ghibli hyvin edustettuna) ja nyt päästään vihdoin kirjallisuudenkin puolelle. Aloitin Hayao Miyazakin (edellä mainitun elokuvatuotannon perustaja, yksi tunnetuimmista japanilaisohjaajista ja Henkien kätkemä -elokuvalla Oscarin voittanut nero) mangasarjalla, jonka hän itse myös ohjasi elokuvaksi 1984.
Nausicaä of the Valley of the Wind (suom. Tuulen laakson Nausicaä) on kertomus ihmisten aiheuttaman ympäristön tuhon jälkeisestä maaillmasta. Jossain päin maailmaa on Torumekian valtakunta. Suurin osa maasta on Sea of Corruptionin, ihmiset tappavien saasteiden ja happojärviä täynnä olevan alueen, peitossa. Torumekian laidalla sijaitsee yksi toistaiseksi puhtaista autonomioista, Tuulen laakso. Kun Torumekian vallanperimyksestä tappeleva sisarusparvi vie taistelunsa sodan muotoon, joutuvat myös autonomiset alueet mukaan taistoon. Tuulen laakson kuninkaan ainut lapsi, tomboy luonnonlapsi prinsessa Nausicaä, uhmaa patriarkaalista kulttuuria ja lähtee taistoon Tuulen laakson puolesta, niin vallanhimoisia hallitsijoita kuin jäljelle jääneiden vähien luonnonvarojen omistajuudesta kilpailevia, tuhosta mitään oppimattomia ihmisiä vastaan.
Japanin kirjallisuus voidaan jakaa kahteen aikakauteen: kirjallisuus ennen ja jälkeen atomipommin. Nagasakin ja Hiroshiman jälkeisessä ajassa maailmanlopun teema on varsin (ja helvetin hyvästä syystä!) dominoivassa asemassa. Näin myös 80-luvulla kirjoitetussa Nausicaässa. Koska olen pessimisti (ja/tai realisti, mitä toissapäiväinen pikku ydinvoimapäätös vain vahvisti), tunnen vetoa samaan teemaan. Juuri tästä syystä nautin Nausicaästa. Miyazakin piirrostyyli kuvastaa hyvin luonnon tilaa Torumekiassa: se on harmaata, hieman sekavaa, ja pienen pienien, myrkyllisten hiukkasten täyttämää. Nausicaän rohkeus ja toivo luonnon ja ihmisen rauhallisesta ja kestävästä yhteiselosta on kuitenkin valovoimaista: siinä missä kaikki muut reagoivat Sea of Corruptionin suurien asukkaiden, Ohmujen, näkemiseen kranaatein, Nausicaä pyrkii ymmärtämään heidän olemassaolonsa.
Ensimmäinen osa päättyi varsin omituiseen kohtaan, joten lienee melkeinpä pakko jatkaa lukemista toiseen osaan. Kirjan painaminen japanilaistyylisesti lukemaan oikealta vasemmalle on oikein mukava ratkaisu. Itse asiassa kirjassa on vain yksi huono puoli: kuvien onomatopoeettisen lisäykset (kalinat, suhinat, epämääräiset äänet jne.) on jätetty alkuperäiseen, japaninkieliseen asuunsa. Koska osaan tarpeeksi hyvin katakana-merkit, osaan lukea kyseiset merkinnät itse, mutta voin kuvitella tietyn ärsytyksen mahdollisuuden niillä lukijoilla, jotka joutuvat hyppimään kirjan lopussa olevaan käännöstaulukkoon. Jatkan kuitenkin mielenkiinnolla eteenpäin; eihän Henkien kätkemän, Liikkuvan linnan, Kikin lähettipalvelun ja ja ja tekijän mangaa voi kesken jättää!
-----
Nausicaä of the Valley of the Wind 1 muualla:
Kvaak
RisingShadow.net
Lumo
Tuulen laakson Nausicaälle vuoden 2009 käännössarjakuvan palkinto (Kvaak.fi)