Luettu: 13.7.2011
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat toivat esiin minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan. On aika tutustua tyyppiin tarkemmin.
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille on opas Einsteinin suhteellisuusteoriaan (siihen suppeaan). Kirja jakautuu useaan kymmeneen pikkulukuun, joissa selitetään jokin osanen suhteellisuusteoriasta ja siihen liittyvästä fysiikasta; lukuina ovat muun muassa "Kuinka kauas voi nähdä?", "Avaruus kiertyy pyörimisen mukana", "Kun valo putoaa", "Kuka voisi kellot seisauttaa..." [AARGH!!! NOVA!!!] ja "Kuka Einstein".
Nyt harmittaa. En tiede kenen latvakakkosen idea oli jakaa kirja yhden aukeaman kokoisiin minilukuihin, mutta homma ei toimi, ei sitten alkuunkaan. Enqvist joutuu tuon (25% käytettävästä tilasta vievän pakollisen kuvituksen) takia tiivistämään aihetta niin paljon, ettei Suhteellisuusteoriaa runoilijoille toimi oikein intronakaan tälle tärkeälle aiheelle; pikemminkin se on kuin intron intro, sillä lukijana minulle jää paljon enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Ja tämä on erittäin suuri harmi, sillä pidän Enqvistin kirjoitustavasta.
Toinen kirjan ongelma on tämä humanististereotypia: kirjassa ei nimittäin käytetä ollenkaan kaavoja ja termienkin käyttöä näyttävät välttävän viimeiseen asti, pikemminkin sivuhuomautuksena. Enqvist käyttää kuitenkin harvat rivinsä viisaasti antaessaan esimerkkejä teoreettisista ilmiöistä. Näiden avulla saa hieman kiinni asiasta em. monista kysymyksistä huolimatta.
Kaikkein omituisin tapahtui kuitenkin pääni sisällä. Olen nimittäin Stargate SG-1 -fani, jossa -kuten lukiessa kävi ilmi- käytetään ihan oikeita termejä, joten peilasin väistämättä tekstiä myös Carterin selitysten kautta:
"You can actually see the event horizon!" (S1E1)
"What's left of the mountain will collapse to the wormhole, six months after that the state of Colorado, six months after that..." (S2E16)
"Do you know anything about quantum gravity?" (S2E16)
"The Asgard core has time dilation field technology built right into it." (S10E20)
Loppujen lopuksi sanottakoon, että olisin voinut käyttää tämän kirjan lukemiseen kuluneen ajan huonomminkin. Ehkäpä löydän kirjastosta kuitenkin vähemmän kompaktin esityksen aiheesta jossain vaiheessa, että ymmärrän tätä teoriaa paremmin.
-----
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille muualla:
Helsingin Sanomat
Kirjavinkit.fi
Epistula-blogi
Valopolku-blogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kari Enqvist. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kari Enqvist. Näytä kaikki tekstit
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Luettu: 26.1.2010
Aiemmin tuntemattoman suomalaiskosmologin viimeisin teos tuli vastaan Tiede-lehden kirja-arvioissa joskus viime syksyllä. Kirjaston varausjono oli sen verran massiivinen, että tein jotain harvinaista: hankin sen omaksi.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat jakaantuu neljään osaan. Ensimmäinen osa tarkastelee konkreettista maailmaa historian suurien sattunaisten ilmiöiden, kuten atomipommien ja vuoden 2006 tsunamin, merkitystä ihmisten elämien suuntiin. Toinen osa keskittyy Enqvistin äidin Alzheimeriin, jonka kautta hän tarkastelee fyysisen ja henkisen minän yhteyttä ja kuilua, sekä minän, ihmisyyden sekä muistin olemusta. Kolmannessa ja neljännessä kokonaisuudessa keskitytään uskontoon, uskoon, uskomuksiin, uskovaisiin ja uskonnottomiin, sekä siihen mihin tämä kaikki ihmiset ja erityisesti uskonnottomat jättää.
Olen ateisti. Tai uskonnoton. Tai 99,99%-nen agnostikko 0,01%:n (virhemarginaali :D) päässä ateismista. Tältä perusteella minun on sangen helppo seurata Enqvistin logiikkaa, kysymyksiä ja pohdintaa. Päädyin jälleen kerran -kuten Carl Sagania lukiessa- miettimään ydinpommeja. Enqvist on fysiikan ammattilainen ja purkaa pommien toiminnan osiin, miten Fat Boy tuhosi Nagasakin nanosekunti nanosekunnilta. Tulevaisuus näyttää pelottavalta:
Muun muassa Kirjasieppo ja hänen lukijansa totesivat kirjan tuntuvan hieman hajanaiselta. Ehkä näinkin sen voi ilmaista, joskin itsestäni tuntuu, että kyseessä on pikemminkin tietoinen lempeä rönsyily, kiertely ja monitahoinen tutkiskelu suoraviivaisen, painavan, autoritäärisen otteen sijaan. Tämä saa aikaa varsin ilmavan, aaltomaisen ja hellänkin ilmapiirin. Kun otan lisäksi huomioon sen, että suurin osa lukemistani tietokirjoista ovat juuri tätä luotisuoraa pelkkää asiaa, on itse asiassa varsin mukava lukea tällaista rauhallista tekstiä vakavasta aiheesta.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat on hieno kirja. Se on varsin neutraali, toteavalla tavalla kirjoitettu, joten ehkäpä tämän jälkeen uskovaisetkin näkisivät oman napansa ympärille, kenties jopa lanneluuhun asti (toisaalta House voi olla oikeassa: "If you could reason with religious people, there would be no religious people."). Niille, jotka ottavat haasteen vastaan voivat jopa oppia uskonnottoman mielenmaailmaa, sen miten lause "Jumala on olemassa" on täysin merkityksetön, semanttisesti rutikuiva. Koska Enqvist käsittelee myös Alzheimeria ja katastrofeja uskonnottoman näkökulmasta, aprikoisin näiden universaalien aiheiden helpottavan eri ideologisten samaistumismahdollisuutta, jopa ymmärrystä. Jos ei muuta, tulee ainakin lukeneeksi erinomaisesti ja erilaisesti kirjoitetun tietokirjan erilaiselta kosmologilta (syy, miksi Enqvist ilmenee minulle hieman outona kosmologina, löytyy kirjan sivulta 175).
-----
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat muualla:
Helsingin Sanomat
Suomen kuvalehti
Kirjavinkit.fi
Kirjavideo.fi
Kirjasiepon blogi
Lainavinkit-blogi
Aiemmin tuntemattoman suomalaiskosmologin viimeisin teos tuli vastaan Tiede-lehden kirja-arvioissa joskus viime syksyllä. Kirjaston varausjono oli sen verran massiivinen, että tein jotain harvinaista: hankin sen omaksi.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat jakaantuu neljään osaan. Ensimmäinen osa tarkastelee konkreettista maailmaa historian suurien sattunaisten ilmiöiden, kuten atomipommien ja vuoden 2006 tsunamin, merkitystä ihmisten elämien suuntiin. Toinen osa keskittyy Enqvistin äidin Alzheimeriin, jonka kautta hän tarkastelee fyysisen ja henkisen minän yhteyttä ja kuilua, sekä minän, ihmisyyden sekä muistin olemusta. Kolmannessa ja neljännessä kokonaisuudessa keskitytään uskontoon, uskoon, uskomuksiin, uskovaisiin ja uskonnottomiin, sekä siihen mihin tämä kaikki ihmiset ja erityisesti uskonnottomat jättää.
Olen ateisti. Tai uskonnoton. Tai 99,99%-nen agnostikko 0,01%:n (virhemarginaali :D) päässä ateismista. Tältä perusteella minun on sangen helppo seurata Enqvistin logiikkaa, kysymyksiä ja pohdintaa. Päädyin jälleen kerran -kuten Carl Sagania lukiessa- miettimään ydinpommeja. Enqvist on fysiikan ammattilainen ja purkaa pommien toiminnan osiin, miten Fat Boy tuhosi Nagasakin nanosekunti nanosekunnilta. Tulevaisuus näyttää pelottavalta:
Hän [Nagasakin ydinpommia kantaneessa lentokoneessa palvellut sotilas] toivoi, että saisi pitää epäilyttävän kunnian olla viimeinen atomipommia käyttänyt ihminen. Pelkään, ettei hänen toiveensa toteudu. Kun Hiroshiman ja Nagasakin muisto hiipuu, kynnys ydinaseiden käyttöön madaltuu. Jonakin päivänä niille vielä haetaan oikutusta itsepuolustuksesta, kostosta tai jumalallisesta tehtävästä. Samaan aikaan ydinaseet leviävät hitaasti mutta varmasti. (s. 38-9)Ja tämän jälkeen jotkut vielä miettivät, miksi en halua koskaan synnyttää tähän maailmaan uusia ihmisiä.
Muun muassa Kirjasieppo ja hänen lukijansa totesivat kirjan tuntuvan hieman hajanaiselta. Ehkä näinkin sen voi ilmaista, joskin itsestäni tuntuu, että kyseessä on pikemminkin tietoinen lempeä rönsyily, kiertely ja monitahoinen tutkiskelu suoraviivaisen, painavan, autoritäärisen otteen sijaan. Tämä saa aikaa varsin ilmavan, aaltomaisen ja hellänkin ilmapiirin. Kun otan lisäksi huomioon sen, että suurin osa lukemistani tietokirjoista ovat juuri tätä luotisuoraa pelkkää asiaa, on itse asiassa varsin mukava lukea tällaista rauhallista tekstiä vakavasta aiheesta.
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat on hieno kirja. Se on varsin neutraali, toteavalla tavalla kirjoitettu, joten ehkäpä tämän jälkeen uskovaisetkin näkisivät oman napansa ympärille, kenties jopa lanneluuhun asti (toisaalta House voi olla oikeassa: "If you could reason with religious people, there would be no religious people."). Niille, jotka ottavat haasteen vastaan voivat jopa oppia uskonnottoman mielenmaailmaa, sen miten lause "Jumala on olemassa" on täysin merkityksetön, semanttisesti rutikuiva. Koska Enqvist käsittelee myös Alzheimeria ja katastrofeja uskonnottoman näkökulmasta, aprikoisin näiden universaalien aiheiden helpottavan eri ideologisten samaistumismahdollisuutta, jopa ymmärrystä. Jos ei muuta, tulee ainakin lukeneeksi erinomaisesti ja erilaisesti kirjoitetun tietokirjan erilaiselta kosmologilta (syy, miksi Enqvist ilmenee minulle hieman outona kosmologina, löytyy kirjan sivulta 175).
-----
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat muualla:
Helsingin Sanomat
Suomen kuvalehti
Kirjavinkit.fi
Kirjavideo.fi
Kirjasiepon blogi
Lainavinkit-blogi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)