Luettu: 15.7.2008
Alkuperäinen nimi: Deep Fear
Käännös: Marja Helanen-Ahtola
Debi Gliorin Magiaa-sarja on niin paras! Magiaa mafian tahtiin on tosiasiassa sarjan viimeinen osa, mutta toinen jonka olen lukenut (olisi tietysti voinut harkita lukea nämä järjestyksessä, mutta meni jo). Ensimmäisen, siis sarjan kolmannen osan Magiaa mennen tullen, löysi kotinsa alehyllystä: kannen tummanvihreällä samettipinnalla uiskenteli hopeinen Loch Nessin merihirviöltä näyttävä otus. Siitä se sitten lähti.
Magiaa mafian tahtiin päättää perhe Strega-Borgian seikkailut ainakin toistaiseksi. Demoni Isogoth, Manalan puolustusministeri, vaihtaa Strega-Borgioiden nuorimmaisen naskalihampaiseen hirviöön, josta perheen viimeisillään raskaana oleva äiti ja noitakoulun opettaja ei erityisemmin ilahdu. Sukulinnan tulipalo herättää "iki-iki-iki-ikivanhan" isoisoiso...äidin ja temmellykseen liittyvät myös perheen kahden vanhemman lapsen kloonit. Manalan mandaatin ykkösministerin, nyttemmin televisiokokkina paremmin tunnetun S'tanin (xD, hillitöntä!) sekaantuminen asioihin sekoittaa asioita vielä entisestään. Seikkailu on valmis.
Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien päädyn nauramaan kovaan ääneen joka kolmannelle lausahdukselle. Viimeinen osa viittaa usein aiempiin osiin, jotka edellä mainituista syistä menevät yli, mutta onneksi se ei haittaa. Ilmeisesti Magiaa-sarja ei olekaan nuorille, vaan sitäkin nuoremmille suunnattu sarja, mutta mitäpä tuostakaan. Ei ikä tässä haittaa, pikemminkin päinvastoin. Mukava välillä lukea muutakin kuin sitä käsrsimyskirjallisuutta, jota hyllyt tursuavat jo ihan tarpeeksi. Seuraavaksi pitänee lukea uudestaan. Ihan järjestyksessä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Debi Gliori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Debi Gliori. Näytä kaikki tekstit
Debi Gliori: Magiaa mennen tullen
Luettu: 31.5.2007
Alkuperäinen nimi: Pure Dead Brilliant
Käännös: Marja Helanen-Ahtola
Magiaa mennen tullen on Gliorin Srega-Borgioiden perheen elämää seuraavan kuusiosaisen sarjan kolmas osa. Muut viisi osaa ovat Magiaa mahan täydeltä (1), Magiaa millin tarkkuudella (2), Magiaa musta taivas (4), Magiaa meri tumma (5) ja Magiaa mafian tahtiin (6; luen parhaillaan). Löysin kirjan vahingossa Suomalaisen alehyllystä ja kansi hurmasi minut: tumman vihreää samettia, jossa teksti ja kuvitus hopealla ja sileällä upotuksella (saa arvata, mihin Tylypahkan tupaan kuulun). Takakannen teksti puhui ympäri ostopäätökseen, samoin kirjan ensiselailu. Vai mitä sanot Näytelmän henkilöt -listauksesta:
"Titus Strega-Borgia, kohta kolmetoistavuotias sankari
Pandora Strega-Borgia, kymmenvuotias sankaritar
Strega-Mummi, Tituksen, Pandoran ja Lirun isoisoisoisoisoisoisoäiti (jäädyttämällä säilytetty)
Mari Nadi, luultavasti läntisen puoliskon kehnoin keittäjä
Tarantella, hämähäkki suukkosuu
Unikeko, retusoimaton skotlantilainen myyttien peto
Astoroth, Manalan mandaatin kakkosministeri, erityisvastuu sopimuksista ja sielujen kalastuksesta"
Gliorin kertomus on ehkä suunnattu minua huomattavasti nuoremmille, mutta kyllä tämä musta huumori säväyttää aikuisempaakin lukijaa. Lisämausteena kirjassa toimii fantasian genrelle epätyypillisempi roolijako: hahmot eivät ole joko hyviä tai pahoja vaan molemmilla puolilla on osa toistakin. Saduissa tämä on yksinkertaistettu (kohdeyleisön takia luultavasti, vaikka tästäkin voidaan kiistellä), mutta vaikka fantasiakirjallisuuden periaattessa mielestäni pitäisi olla aikuisempia ja monimutkaisempia satuja, se niistä kuitenkin kokemukseni perusteella ajoittain puuttuu.
Gliori sopii mainiosti muun huomattavasti raskaamman kirjallisuuden välillä. Usko pois, kun lukee tarpeeksi monta ahdistavaa kirjaa yhteen menoon, alkaa kaivata jotain ei-imelää kevyempää. Magiaa-sarjan musta huumori tekee tehtävänsä. Kymmenen pistettä ja Loch Nessin merkki.
Alkuperäinen nimi: Pure Dead Brilliant
Käännös: Marja Helanen-Ahtola
Magiaa mennen tullen on Gliorin Srega-Borgioiden perheen elämää seuraavan kuusiosaisen sarjan kolmas osa. Muut viisi osaa ovat Magiaa mahan täydeltä (1), Magiaa millin tarkkuudella (2), Magiaa musta taivas (4), Magiaa meri tumma (5) ja Magiaa mafian tahtiin (6; luen parhaillaan). Löysin kirjan vahingossa Suomalaisen alehyllystä ja kansi hurmasi minut: tumman vihreää samettia, jossa teksti ja kuvitus hopealla ja sileällä upotuksella (saa arvata, mihin Tylypahkan tupaan kuulun). Takakannen teksti puhui ympäri ostopäätökseen, samoin kirjan ensiselailu. Vai mitä sanot Näytelmän henkilöt -listauksesta:
"Titus Strega-Borgia, kohta kolmetoistavuotias sankari
Pandora Strega-Borgia, kymmenvuotias sankaritar
Strega-Mummi, Tituksen, Pandoran ja Lirun isoisoisoisoisoisoisoäiti (jäädyttämällä säilytetty)
Mari Nadi, luultavasti läntisen puoliskon kehnoin keittäjä
Tarantella, hämähäkki suukkosuu
Unikeko, retusoimaton skotlantilainen myyttien peto
Astoroth, Manalan mandaatin kakkosministeri, erityisvastuu sopimuksista ja sielujen kalastuksesta"
Gliorin kertomus on ehkä suunnattu minua huomattavasti nuoremmille, mutta kyllä tämä musta huumori säväyttää aikuisempaakin lukijaa. Lisämausteena kirjassa toimii fantasian genrelle epätyypillisempi roolijako: hahmot eivät ole joko hyviä tai pahoja vaan molemmilla puolilla on osa toistakin. Saduissa tämä on yksinkertaistettu (kohdeyleisön takia luultavasti, vaikka tästäkin voidaan kiistellä), mutta vaikka fantasiakirjallisuuden periaattessa mielestäni pitäisi olla aikuisempia ja monimutkaisempia satuja, se niistä kuitenkin kokemukseni perusteella ajoittain puuttuu.
Gliori sopii mainiosti muun huomattavasti raskaamman kirjallisuuden välillä. Usko pois, kun lukee tarpeeksi monta ahdistavaa kirjaa yhteen menoon, alkaa kaivata jotain ei-imelää kevyempää. Magiaa-sarjan musta huumori tekee tehtävänsä. Kymmenen pistettä ja Loch Nessin merkki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)