Luettu: 7.3.2012
Kuvitus: Esao Andrews, Brian Bolland, John Bolton, Mark Buckingham, James Jean, Michael Wm. Kaluta, Derek Kirk Kim, Tara McPherson, Jill Thompson, Charles Vess & Mark Wheatley
Viimeinen Fables jäljellä ja itsekuri vaan ei riitä.
1001 Nights of Snowfall -albumin kehystarinana on Lumikki, joka Fabletownin lähettiläänä matkaa itämaiden faabeleiden luo muodostaakseen näiden kahden satuyhteisön välille sotilaallisen liiton. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, sillä vastaneuvottelijana on kitkerä misogynisti, joka on ottanut tavakseen mennä joka päivä uuden naisen kanssa naimisiin ja kilauttaa tältä pää irti aamun koitteessa. Lumikki kuitenkin huomaa arvon sulttaanin kiinnostuksen tarinoihin ja niin hän aloittaa henkensä pitimiksi kertoa tarinoita meidän Fables-fanien tuntemien hahmojen menneisyyksistä. Aamun koittaessa sulttaani päättää laittaa murhatapansa jäähylle uuden tarinan houkuttelemana, ja näin Lumikki ja sulttaani jatkavat kuolontanssiaan tuhannen ja yhden yön ajan, kunnes Lumikilta loppuvat tarinat. Sulttaani antaa Lumikille mahtavia taikalahjoja päätettyään päästää tämän palaamaan takaisin Fabletowniin ja luvattuaan miettiä sotilasliittoa. Lumikin lähtiessä hänen huoneeseensa tuodaan nuori tyttö, Seherazade, joka kertoo Lumikin antaneen hänelle yli kolme vuotta lisää elinaikaa, sillä Lumikki otti hänen paikkansa sulttaanin seuraavana vaimona. Lähtiessään Lumikki kertoo Seherazadelle sulttaanin mielenkiinnosta tarinoihin...
Ai että kun oli hieno albumi! Tämä selvittää oikein hienosti muutaman mielenkiintoisen hahmon taustoja; erityisesti pidän Frau Totenkinderin tarinasta, etenkin kun nytten varsinaisessä Fables-tarinassa hän on ottanut aiempaa näkyvämmän roolin. Albumin rakennekin on varsin hieno: kehystarina menee satukirjamaisesti proosana pienine kuvituksineen, kun taas itse tarinat ovat sarjakuvakerronnallisia. Kaikkein karmivin on ehdottomasti Sammakkoprinssimme ensimmäisen perheen kohtaloa kuvaava 'A Frog's-eye View'. Tästä huolimatta tarina on oikein hyvin koottu, sillä se on realismissaan täysin odotettavissa. Useat karttavat raiskausaihetta kokonaan, vaikka se on niin yleistä. Ehkä tästä syystä se pyritään vaikenemaan kuoliaaksi ajatuksella "poissa silmistä, poissa mielestä". Kenties poissa mielestä, mutta ei se sitä maailmasta poista, pikemminkin vain pahentaa asiaa jolloin raiskausta voi käyttää sodassa aseena Darfurin tapaan. Siksi Lumikin ensimmäisen tarinan "pahista" on niin helppo ymmärtää ja pitää hänen toimiaan täysin oikeutettuina.
Taiteellisesti tämän albumin teossa on ollut erittäin laaja joukko taiteilijoita. Fables-vakkari Mark Buckingham on tällä kertaa takapenkillä monien muiden ottaessa ohjia. Fablesia lukeneet lienevät tottuneita Buckinghamin jälkeen ja hänen hahmokuvauksiinsa, joten muiden tulkinnat tutuista hahmoista voivat olla kova pala nieltäväksi. Itse pidin tästä vaihtelusta hyvinkin paljon; erityisesti Tara McPhersonin taide nousee nopeasti esiin muiden joukosta hyvinkin satumaisella lähestymistavallaan.
Lopusta tulee erityisplussaa: kukin albumin tekijöistä on saanut oman biografian pienellä thumbnail-kuvalla. Kukin kertoo oman historiansa pahimman tekonsa, jotka humoristisina vaihtelevat vakavuusskaalaltaan deadlinen myöhästymisen, kirjaston myöhästymismaksujen takia pidättämisen, lentokoneen ja Alppien yllättävän kohtaamisen, ja tuhopolton väliltä. En tiedä, missä määrin 1001 Nights of Snowfall toimii käytännössä Fables-ummikolle, mutta voisin kuvitella sen olevan ihan hyvä johdanto yhteen parhaimmista nykysarjakuvista.
-----
1001 Nights of Snowfall muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Kujerruksia-blogi
Erjan lukupäiväkirja -blogi
Tor.com (englanniksi)
IGN Comics (englanniksi)
A Striped Armchair -blogi (englanniksi)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bill Willingham. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bill Willingham. Näytä kaikki tekstit
Bill Willingham: Fables 14 - Witches
Luettu: 22.2.2012
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, David Lapham, Jim Fern, Andrew Pepoy & Craig Hamilton
Muuton aiheuttamaan ahdistukseen auttaa parhaiten ennestään hyväksi eskapismiksi todettu media: tällä kertaa tätä virkaa palvelee Fables, jonka viimeistä omistamaani osaa oli tarkoitus säästää myöhemmäksi. Paino sanalla 'oli'.
Witches on jo sarjan neljästoista osa. Pari osaa aiemmin eräs kalpea ja nenäkäs tyyppi tuhosi Fabletownin ja ajoi porukan farmille maanpakoon. Muutokset aiheuttavat dominoefektillään vielä suurempia muutoksia, ja yhteisön noitien keskuudessa jo jonkin aikaa hiipinyt eripura pääsee lopulta irti: Mr. Darkin voittamiseksi tarvitut noituuden taitajat takkuavat toistensa kanssa ja politikoivat muun yhteisön joukossa toisiaan vastaan kuin amerikkalaiset republikaaniehdokkaat. Niinpä onkin vain sopivaa, että kukin tarinoista kerrotaan kunkin henkilön näkökulmasta. Ensimmäisenä taustojaan selittää Mr. Dark. Tämän jälkeen Woodland-rakennukseen eristyksiin jäänyt Bufkin joutuu toteamaan, että samaisessa rakennuksessa vangittuna ollut Baba Yaga on päässyt irti ja yrittää parhaansa päästä faabeleiden ilmoille. Seuraavana äänen saa yksi sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista, eli Frau Totenkinder, jonka eräs 13. kerroksen kollegansa yrittää syrjäyttää noitaosaston pomona. Hän kyllästyy politikointiin, ottaa todellisen muotonsa ja lähtee taikamaailmoihin tutkimaan miten Mr. Darkin saisi pois pelistä. Samaan aikaan Baba Yaga jatkaa pakoyritystään, mutta tulee huomanneeksi että yksi lehtävä apina, irtonainen pää, taikapeili ja lauma peukaloisia (?) muodostaa ryhmän jota ei kannata aliarvioida. Seuraavassa Totenkinderin lähdön aiheuttama valtatyhjiö täyttyy kun Ozma ottaa paikkansa noitien ryhmän johtajana ja ryhtyy saman tien organisoimaan passiivista tiedonkeruuta vihollisesta. Viimeisessä osassa tavisfaabelin elämään kyllästynyt ja erään eläinryhmän murhayrityksen kohteeksi joutunut Gepetto päättää haistattaa General Amnestylle pitkät ja etsii meidän ei-maagisesta maailmasta mahdollisimman vanhan ja taiallisen puun. Hän saapuu Farmille muassaan kaksi puuliittolaisen hänelle annetut driadit "hengenvartijoinaan" ja yrittää tehdä hitlerit, joskaan lahjominen ja pelottelu ei toimi faabeleihin toivotulla tavalla, ja porukkaan saapuu aivan uusi ja sangen sininen keiju. Albumin lopussa kuvataan myös tapaus, joka päätyy koettelemaan kaikkia ja kaikkien oikeustajua Sammakkoprinssimme valtakunnassa, myös prinssiä itse.
Mr. Dark -tarinassa tämä luettelee monia nimiään: "I am the baleful strider in the night. I am the Dullahan, the Krokhan, and the Buse. I am Mörkö, the Dunganga, the Abo ragl ma slokha burned man, and the Lake Man. I am Buback and the Torbalan. I am ever and always all of these things and so many more. I am nothing less than every dark thing in the dread of night." (s. 26-7) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sarjassa on tullut suomen kieli vastaan: Gepettohan yksin kutsui Lumikuningatarta lempinimellä Lumi. Mielenkiintoista. Mitenkähän suomi on päätynyt Willinghamin listalle, ja mistä kielistä ja kulttuureista nuo muut nimitykset tulevat?
Koko albumin kaunein jakso oli Totenkinderin muutos: kutimista muuttuu veitset Hunger ja Judgement, lankakorista taikapussi Pathfinder ja lopulta kiikkustuolista piparkakkutalo Capture, kivitorni Refuge, kivi Damnation sekä Regret ja lopulta riipus nimeltä Burden. "So many names. For so terrible an engine." (s. 64-8)
Ozman valtaistuinkausi ei luultavasti ole kovin pitkäaikainen. Ellei hänellä ole jokin supersalainen, vain-äärimmäisten-tapausten-äärimmäisessä-tapauksessa-avattava kätkö taikaa, hän saanee kenkää johtajan paikalta jahka Totenkinder saapuu takaisin ja haluaa johtoryhmään. Ozmasta puheen ollen: hänellä on vierellään lähes aina musta, kiiluvasilmäinen kissa. Toivottavasti saamme jatkossa selville, miten antiikin Kreikan Medea ja Shakespearen The Tempest -näytelmän noita Sycorax on päätynyt kissaksi. Jään myös odottamaan innolla, mitä Gepettolle tehdään ja kuinka kauan sininen keiju pysyy tarinoissa mukana. Ja sitten tietysti on Flyn rakkauselämä, joka alkaa näyttää siltä, että hänen valtakuntansa saattaa saada lähitulevaisuudessa kuningatarenkin Punahilkasta. Tarkistin myös seuraavan osan nimen, ja ilmeisesti Rose Red nousee vihdoin alhostaan nyt kun faabeleiden yhteisö tarvitsee yhtä vahvaa ja luotettavaa johtajaa.
Olen täysin samaa mieltä Sallan kanssa: yksi tämän sarjan parhaista puolista on se, ettei kaikkia isketä pöytään yhdellä kertaa kauhealla kiireellä, vaan Fables-universumista paljastetaan pala kerrallaan ja käsitellään sitä syvällisesti. Siksi nyt eräs pikkutyttönoita saa vihdoin nimen, vaikka onkin ollut mukana taustalla jo pidemmän aikaa. Pitkäjänteisyyttä Willinghamilta. Vähän niinkuin Pottereissakin, mutta vielä enemmän. Ai että, piru kun ei ole vielä viidettätoista osaa varaa hankkia!
-----
Witches muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Travels Through Iest -blogi (englanniksi)
The Culture -blogi (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, David Lapham, Jim Fern, Andrew Pepoy & Craig Hamilton
Muuton aiheuttamaan ahdistukseen auttaa parhaiten ennestään hyväksi eskapismiksi todettu media: tällä kertaa tätä virkaa palvelee Fables, jonka viimeistä omistamaani osaa oli tarkoitus säästää myöhemmäksi. Paino sanalla 'oli'.
Witches on jo sarjan neljästoista osa. Pari osaa aiemmin eräs kalpea ja nenäkäs tyyppi tuhosi Fabletownin ja ajoi porukan farmille maanpakoon. Muutokset aiheuttavat dominoefektillään vielä suurempia muutoksia, ja yhteisön noitien keskuudessa jo jonkin aikaa hiipinyt eripura pääsee lopulta irti: Mr. Darkin voittamiseksi tarvitut noituuden taitajat takkuavat toistensa kanssa ja politikoivat muun yhteisön joukossa toisiaan vastaan kuin amerikkalaiset republikaaniehdokkaat. Niinpä onkin vain sopivaa, että kukin tarinoista kerrotaan kunkin henkilön näkökulmasta. Ensimmäisenä taustojaan selittää Mr. Dark. Tämän jälkeen Woodland-rakennukseen eristyksiin jäänyt Bufkin joutuu toteamaan, että samaisessa rakennuksessa vangittuna ollut Baba Yaga on päässyt irti ja yrittää parhaansa päästä faabeleiden ilmoille. Seuraavana äänen saa yksi sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista, eli Frau Totenkinder, jonka eräs 13. kerroksen kollegansa yrittää syrjäyttää noitaosaston pomona. Hän kyllästyy politikointiin, ottaa todellisen muotonsa ja lähtee taikamaailmoihin tutkimaan miten Mr. Darkin saisi pois pelistä. Samaan aikaan Baba Yaga jatkaa pakoyritystään, mutta tulee huomanneeksi että yksi lehtävä apina, irtonainen pää, taikapeili ja lauma peukaloisia (?) muodostaa ryhmän jota ei kannata aliarvioida. Seuraavassa Totenkinderin lähdön aiheuttama valtatyhjiö täyttyy kun Ozma ottaa paikkansa noitien ryhmän johtajana ja ryhtyy saman tien organisoimaan passiivista tiedonkeruuta vihollisesta. Viimeisessä osassa tavisfaabelin elämään kyllästynyt ja erään eläinryhmän murhayrityksen kohteeksi joutunut Gepetto päättää haistattaa General Amnestylle pitkät ja etsii meidän ei-maagisesta maailmasta mahdollisimman vanhan ja taiallisen puun. Hän saapuu Farmille muassaan kaksi puuliittolaisen hänelle annetut driadit "hengenvartijoinaan" ja yrittää tehdä hitlerit, joskaan lahjominen ja pelottelu ei toimi faabeleihin toivotulla tavalla, ja porukkaan saapuu aivan uusi ja sangen sininen keiju. Albumin lopussa kuvataan myös tapaus, joka päätyy koettelemaan kaikkia ja kaikkien oikeustajua Sammakkoprinssimme valtakunnassa, myös prinssiä itse.
Mr. Dark -tarinassa tämä luettelee monia nimiään: "I am the baleful strider in the night. I am the Dullahan, the Krokhan, and the Buse. I am Mörkö, the Dunganga, the Abo ragl ma slokha burned man, and the Lake Man. I am Buback and the Torbalan. I am ever and always all of these things and so many more. I am nothing less than every dark thing in the dread of night." (s. 26-7) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sarjassa on tullut suomen kieli vastaan: Gepettohan yksin kutsui Lumikuningatarta lempinimellä Lumi. Mielenkiintoista. Mitenkähän suomi on päätynyt Willinghamin listalle, ja mistä kielistä ja kulttuureista nuo muut nimitykset tulevat?
Koko albumin kaunein jakso oli Totenkinderin muutos: kutimista muuttuu veitset Hunger ja Judgement, lankakorista taikapussi Pathfinder ja lopulta kiikkustuolista piparkakkutalo Capture, kivitorni Refuge, kivi Damnation sekä Regret ja lopulta riipus nimeltä Burden. "So many names. For so terrible an engine." (s. 64-8)
Olen täysin samaa mieltä Sallan kanssa: yksi tämän sarjan parhaista puolista on se, ettei kaikkia isketä pöytään yhdellä kertaa kauhealla kiireellä, vaan Fables-universumista paljastetaan pala kerrallaan ja käsitellään sitä syvällisesti. Siksi nyt eräs pikkutyttönoita saa vihdoin nimen, vaikka onkin ollut mukana taustalla jo pidemmän aikaa. Pitkäjänteisyyttä Willinghamilta. Vähän niinkuin Pottereissakin, mutta vielä enemmän. Ai että, piru kun ei ole vielä viidettätoista osaa varaa hankkia!
-----
Witches muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Travels Through Iest -blogi (englanniksi)
The Culture -blogi (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 13 - The Great Fables Crossover
Luettu: 21.2.2012
Kuvitus: Matthew Sturges, Mark Buckingham, Tony Atkins, Russ Braun, Andrew Pepoy & José Marzán Jr.
Fables-kimara jatkuu sarjan kolmannellatoista installaatiolla.
The Great Fables Crossover -nimisessä osassa faabelimme yrittävät saada pasmansa järjestykseen edellisosan Fabletownin tuhon jälkeen. Sen raunioilla oleskelevan Mr. Darkin negatiiviset vibat eskaloituvat Bigbyn ja Hirviön yhteenottoon. Farmille -jossa eläinhahmot ovat luoneet Boy Bluen ympärille uskonnon- saapuu kutsu tapaamaan faabeliyhteisöstä kenkää saanutta Jackia, jolla on kuulemma huomattavan huonoja uutisia. Mr. arkiin etäisyyttä kaipaava Bigby menee paikalle Lumikin kera, vain löytääkseen Jackin erittäin oudosta seurasta: literaalien ja faabelieläinten (mukana myös jatkossa varmaankin ekstrasta sivuhahmoksi nouseva pieni, sininen härkä) armeijassa joka on parkkeerannut itsensä jonkun amerikkalaisen pikkukaupungin kuppilaan. Selviää, että siinä missä faabelit ovat tarinoiden hahmoja, literaalit ovat näiden tarinoiden kirjoitusprosessin ja sen eri aspektien lihallisia manifestaatioita. Näistä yksi, vapautunut megalomaaninen Kevin Thorn, jolla on valta pyyhkiä koko universumi ja faabelit sen mukana olemasta ja aloittaa aluksi. Apunaan hänellä on inspiraationa muun muassa inha Hannu sekä genret. Exit Jack ei oikein tule toimeen Bigbyn kanssa ja painelee Farmille jossa hän ehtii aiheuttaa yhtä sun toista harmia, muun muassa pojalleen (?!) joka hänkin isänsä muiluttamana päätyy taistelemaan Keviniä vastaan.
Nyt siirryttiin kerralla The Unwrittenin tontille Fablesissa! Mutta se on ihan mielenkiintoista, vaikka edellisosassa esitelty überpahis Mr. Dark jääkin taka-alalle. Ikävä kyllä literaalienkin olemassaolo jää lyhyeksi; olisin NIIN halunnut nähdä Pagen sisaruksia jatkossakin. Älykkäitä, rohkeita, jumalauta! mitkä aseet (kuin kolme Lara Croftia) ja tarpeen tullen (ja vähän muutenkin) erittäin aggressiivisia:
Tämä on kenties lempialbumini tähän asti. Literaalien kanssa on kirjoittajilla Willingham ja Sturges ollut niin paljon mahdolisuuksia mennä Fablesin tyypillisten juonikuvioiden ulkopuolelle, ettei tästä nyt vain voi olla pitämättä. Eikä tätä selvästikään ole kirjoitettu otsa kurtussa, mikäli genrejen edesottamuksia ja sanomisia katselee.
Ei pysty lopettamaan, heti vaan Witches kehiin!
-----
The Great Fables Crossover muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Tor.com (englanniksi)
Boingboing.net (englanniksi)
Willinghamin (ja osin Sturgesin) haastattelu sadannen numeron julkaisun kunniaksi (englanniksi; Spoilerivaroitus! Tässä 13. albumissahan ollaan vasta numerossa 85!)
Kuvitus: Matthew Sturges, Mark Buckingham, Tony Atkins, Russ Braun, Andrew Pepoy & José Marzán Jr.
Fables-kimara jatkuu sarjan kolmannellatoista installaatiolla.
The Great Fables Crossover -nimisessä osassa faabelimme yrittävät saada pasmansa järjestykseen edellisosan Fabletownin tuhon jälkeen. Sen raunioilla oleskelevan Mr. Darkin negatiiviset vibat eskaloituvat Bigbyn ja Hirviön yhteenottoon. Farmille -jossa eläinhahmot ovat luoneet Boy Bluen ympärille uskonnon- saapuu kutsu tapaamaan faabeliyhteisöstä kenkää saanutta Jackia, jolla on kuulemma huomattavan huonoja uutisia. Mr. arkiin etäisyyttä kaipaava Bigby menee paikalle Lumikin kera, vain löytääkseen Jackin erittäin oudosta seurasta: literaalien ja faabelieläinten (mukana myös jatkossa varmaankin ekstrasta sivuhahmoksi nouseva pieni, sininen härkä) armeijassa joka on parkkeerannut itsensä jonkun amerikkalaisen pikkukaupungin kuppilaan. Selviää, että siinä missä faabelit ovat tarinoiden hahmoja, literaalit ovat näiden tarinoiden kirjoitusprosessin ja sen eri aspektien lihallisia manifestaatioita. Näistä yksi, vapautunut megalomaaninen Kevin Thorn, jolla on valta pyyhkiä koko universumi ja faabelit sen mukana olemasta ja aloittaa aluksi. Apunaan hänellä on inspiraationa muun muassa inha Hannu sekä genret. Exit Jack ei oikein tule toimeen Bigbyn kanssa ja painelee Farmille jossa hän ehtii aiheuttaa yhtä sun toista harmia, muun muassa pojalleen (?!) joka hänkin isänsä muiluttamana päätyy taistelemaan Keviniä vastaan.
| Arvon sisarukset eli Hillary (vas.), Priscilla ja Robin. |
[kesken Bigbyn ja Jackin nyrkkitappelua:]Matka itse taisteluun faabeleiden ja Kevinin välillä on pitkä ja kivinen: erityisesti Bigby saa Kevinin kynästä useampaan otteeseen, joista viimeinen (blondi pikkutyttö vaaleanpunaisessa mekossa ja saparoissa) oli Keviniltä sangen itsetuhoinen valinta. Kaikki ei mene ihan putkeen Kevininkään leirissä, jossa Kevinin (tämän jo kertaalleen tappama) kaksoisveli hiertää arvon kirjailijaa, ja muusan osissa olevat Hannu ja Sam eivät mene näkemyksineen ollenkaan yhteen.
Hillary: Kill him, Bigby! Gouge his eyes out! Eat his kidneys!
Priscilla: No, Bigby, don't kill him! Only almost kill him! Leave me just enough to stick the final knife in!
Hillary: Rip his dick off and make him eat it!
Tämä on kenties lempialbumini tähän asti. Literaalien kanssa on kirjoittajilla Willingham ja Sturges ollut niin paljon mahdolisuuksia mennä Fablesin tyypillisten juonikuvioiden ulkopuolelle, ettei tästä nyt vain voi olla pitämättä. Eikä tätä selvästikään ole kirjoitettu otsa kurtussa, mikäli genrejen edesottamuksia ja sanomisia katselee.
Ei pysty lopettamaan, heti vaan Witches kehiin!
-----
The Great Fables Crossover muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Tor.com (englanniksi)
Boingboing.net (englanniksi)
Willinghamin (ja osin Sturgesin) haastattelu sadannen numeron julkaisun kunniaksi (englanniksi; Spoilerivaroitus! Tässä 13. albumissahan ollaan vasta numerossa 85!)
Bill Willingham: Fables 12 - The Dark Ages
Luettu: 19.2.2012
Kuvitus: Mark Buckingham, Peter Gross, Andrew Pepoy, Michael Allred, David Hahn
Fables - The Dark Ages kertoo mitä tapahtuu Fabletown-yhteisössä, kun he ovat juuri voittaneet viimeisen sodan Adversarya vastaan. Faabeleiden oikeustajua kiristää suurestikin itse ison A:n, Gepetton, liittäminen osaksi heidän yhteisöään. Tyyppihän allekirjoitti muiden tavismaailmaan saapuneiden faabeleiden tapaan Armahdusdokumentin, joka antaa kaikki henkilön aiemmat pahat teot anteeksi ja sallii heidän aloittaa alusta puhtaalta pohjalta. Samaan aikaan vapautuneen Imperiumin pikku valtakunnat ovat valtatyhjiössä, joka saattaa muun muassa kahden aarteenmetsästäjän varsin huomattavaan kämmiin kun he vapauttavat inhan ja mystisen Mr. Darkin jolla on negatiivinen vaikutus kaukanakin oleviin faabeleihin. Tyypillä on pala hampaankolosta faabeleitamme kohtaan, joten hänen ensimmäinen huomattava tekonsa on räjäyttää Fabletownin keskuskatu palasiksi ja panna zombiorjansa rakentamaan jäänteistä itselleen palatsin. Porukka menee evakkoon Farmille, jossa Boy Bluen sotahaavan vammat tulevat yllätyksenä Rose Redille, jolla puolestaan on oma yllätyksensä Bluella. Tarina päättyy hautajaisiin sekä Mowglin jengin missioon vapauttaa yksi em. pikkuvaltakunnista örkkien vallasta.
Voi että, kun taas tapahtui paljon erilaisia asioita. Minusta mielenkiintoisin oli ehkä tuo uuden pahiksen esittely (hampaat, ewwwww!). Vaikka tyyppi aprikoikin ääneen monesta eri asiasta siellä zombiorjiensa uurastaessa ympärillä, varsin niukasti irtoaa varsinaista faktaa hänen taustoistaan. Se tiedetään, että Gepetto määräsi hänet säilöön salaiseen aarreluolaan kätkettävään arkkuun, mutta esimerkiksi hänen oikea nimensä on edelleen minulle mysteeri. Ehkä kyseessä on taas jokin intertekstuaalinen kytkentä, jota en vain tiedä. Oikeastaan, ehkä on mukavampi kun ei tiedä. Jänskättää!
Nyt minua varmaan pidetään pahana ihmisenä, mutta minua ei kauheasti häirinnyt Boy Bluen kohtalo. En oikein koskaan erityisemmin pitänyt hänestä persoonana; Fabletownin tarkkaviittailijana hän oli OK, mutta muuten hän oli sellainen vähän ärsyttävänkin hyvä partiopoika. Mielenkiintoisempaa on se, mitä Gepetto meinaa seuraavaksi. Ei ole tainnut seppä vielä antanut diktaattorin elkeensä mennä. Pinokkiota käy sääliksi, hän kun on ainut joka Gepetton hyvinvoinnista välittää ja joka tämän hengenkin pelasti käymällä sodan aikana olennaisesta tiedosta kauppaa.
Jatkoa seuraa.
-----
The Dark Ages muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
The Guardian (englanniksi)
Tor.com (englanniksi)
Things mean a lot -blogi (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Peter Gross, Andrew Pepoy, Michael Allred, David Hahn
Time is nothing to me. I'm patient to bide here in Castle Dark. Sooner or later I'll have them. I'll have their wonderful, tasty teeth. (Mr. Dark, s. 125)Sallalla oli helmikuussa taas päällä Fables-maratoni, joka sai omankin päätöksen pitää F-taukoa unohtumaan. Heti piti vain seuraavaan tarttua.
Fables - The Dark Ages kertoo mitä tapahtuu Fabletown-yhteisössä, kun he ovat juuri voittaneet viimeisen sodan Adversarya vastaan. Faabeleiden oikeustajua kiristää suurestikin itse ison A:n, Gepetton, liittäminen osaksi heidän yhteisöään. Tyyppihän allekirjoitti muiden tavismaailmaan saapuneiden faabeleiden tapaan Armahdusdokumentin, joka antaa kaikki henkilön aiemmat pahat teot anteeksi ja sallii heidän aloittaa alusta puhtaalta pohjalta. Samaan aikaan vapautuneen Imperiumin pikku valtakunnat ovat valtatyhjiössä, joka saattaa muun muassa kahden aarteenmetsästäjän varsin huomattavaan kämmiin kun he vapauttavat inhan ja mystisen Mr. Darkin jolla on negatiivinen vaikutus kaukanakin oleviin faabeleihin. Tyypillä on pala hampaankolosta faabeleitamme kohtaan, joten hänen ensimmäinen huomattava tekonsa on räjäyttää Fabletownin keskuskatu palasiksi ja panna zombiorjansa rakentamaan jäänteistä itselleen palatsin. Porukka menee evakkoon Farmille, jossa Boy Bluen sotahaavan vammat tulevat yllätyksenä Rose Redille, jolla puolestaan on oma yllätyksensä Bluella. Tarina päättyy hautajaisiin sekä Mowglin jengin missioon vapauttaa yksi em. pikkuvaltakunnista örkkien vallasta.
Voi että, kun taas tapahtui paljon erilaisia asioita. Minusta mielenkiintoisin oli ehkä tuo uuden pahiksen esittely (hampaat, ewwwww!). Vaikka tyyppi aprikoikin ääneen monesta eri asiasta siellä zombiorjiensa uurastaessa ympärillä, varsin niukasti irtoaa varsinaista faktaa hänen taustoistaan. Se tiedetään, että Gepetto määräsi hänet säilöön salaiseen aarreluolaan kätkettävään arkkuun, mutta esimerkiksi hänen oikea nimensä on edelleen minulle mysteeri. Ehkä kyseessä on taas jokin intertekstuaalinen kytkentä, jota en vain tiedä. Oikeastaan, ehkä on mukavampi kun ei tiedä. Jänskättää!
Nyt minua varmaan pidetään pahana ihmisenä, mutta minua ei kauheasti häirinnyt Boy Bluen kohtalo. En oikein koskaan erityisemmin pitänyt hänestä persoonana; Fabletownin tarkkaviittailijana hän oli OK, mutta muuten hän oli sellainen vähän ärsyttävänkin hyvä partiopoika. Mielenkiintoisempaa on se, mitä Gepetto meinaa seuraavaksi. Ei ole tainnut seppä vielä antanut diktaattorin elkeensä mennä. Pinokkiota käy sääliksi, hän kun on ainut joka Gepetton hyvinvoinnista välittää ja joka tämän hengenkin pelasti käymällä sodan aikana olennaisesta tiedosta kauppaa.
Jatkoa seuraa.
-----
The Dark Ages muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
The Guardian (englanniksi)
Tor.com (englanniksi)
Things mean a lot -blogi (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 11 - War and Pieces
Luettu: 10.7.2011
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Niko Henrichon & Andrew Pepoy
Salla tuli Unwritten-arvostelussaan maininneeksi Fablesit, joten jatkoin taas tuttujen faabeleiden kanssa kesää eteenpäin.
Yhdennessätoista osassa Fabletownin, arabian faabeleiden ja Yhdistyneiden Pilvikuningaskuntien asukkaat ja Imperiumin välinen paha veri muuttuu sataprosenttiseksi sodaksi. Prince Charmingin ja Sinbadin johdolla ilmalaiva 'Glory of Baghdad' menee Imperiumin ilmatilaan ja kerta toisensa jälkeen pommittavat Imperiumin joka ainoan portin muihin maailmoihin tuhansiksi palasiksi. Itse alus on periaatteessa iso puutynnyri helvetin monien lentävien mattojen päällä, mutta mukana on Fabletownin miehistöä tavisten asearsenaalilla varustettuna: onttokärkiset luodit ja tarkkuusohjattavat pommit saavat Imperiumin Keisarin ja Lumikuningattaren helisemään, sillä yhdestäkään taisteluvelhosta tai lohikäärmeestä ei ole 'Glorylle' nimeksikään vastusta. Tästä huolimatta faabelit ottavat varman päälle ja asemoivat Imperiumiin muitakin yllätyksiä, kuten Bigbyn valvoman hätäevakuointileiri YPK:n pehmeillä mailla ja Briar Rosen (Prinsessa Ruusunen meille suomalaisille) keskellä Imperiumin pääkaupunkin. Samaan aikaan Fabletownissa on käynnissä oma sotasuunnitelma: Fabletownin salainen agentti Cindy, eli Tuhkimo, lähtee hakemaan Etelä-Amerikasta "pakettia", jolla faabeleiden sota Imperiumia vastaan saadaan päätökseen kunnialla. Mukaan tarttuu paketin lisäksi pari yllättävää liittolaista.
Juuri näin! Faabeleita on aina ilo lukea, mutta tällä kertaa koko kirjan ajan oli ekstrajännitettä siitä, miten sodassa lopulta käy; kuka kuolee, miten voitto saavutetaan, saavuttaako kumpikaan puoli voittoa ylipäätään ja seuraavan osan kannalta miljoonan euron kysymys: mitä häviävä puoli tekee seuraavaksi? En lähde spoilaamaan tätä juonta sen enempää, joten analyysiosani jää lyhykäiäseksi, mutta sanottakoon kuitenkin, että Ghepetton loppu on minusta kyseenalainen ja että Cindy rulaa! ("Oh, Hansel. In such a nice position, only the infamous silver plate missing.. Kill the religious nutcase! Kill him!")
Nyt muuten harmittaa, etten ole tullut lukeneeksi Tolstoin Sotaa ja rauhaa; olisin luultavasti saanut tähän Fables-osaan aivan uusia ulottuvuuksia. No, kun kerran Ruusun nimestä jäi klassikon maku, voisin melkeinpä yhtä hyvin ottaa Tolstoin viekkuun.
-----
War and Pieces muualla:
Tor.com (englanniksi)
Boing Boing (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Niko Henrichon & Andrew Pepoy
Salla tuli Unwritten-arvostelussaan maininneeksi Fablesit, joten jatkoin taas tuttujen faabeleiden kanssa kesää eteenpäin.
Yhdennessätoista osassa Fabletownin, arabian faabeleiden ja Yhdistyneiden Pilvikuningaskuntien asukkaat ja Imperiumin välinen paha veri muuttuu sataprosenttiseksi sodaksi. Prince Charmingin ja Sinbadin johdolla ilmalaiva 'Glory of Baghdad' menee Imperiumin ilmatilaan ja kerta toisensa jälkeen pommittavat Imperiumin joka ainoan portin muihin maailmoihin tuhansiksi palasiksi. Itse alus on periaatteessa iso puutynnyri helvetin monien lentävien mattojen päällä, mutta mukana on Fabletownin miehistöä tavisten asearsenaalilla varustettuna: onttokärkiset luodit ja tarkkuusohjattavat pommit saavat Imperiumin Keisarin ja Lumikuningattaren helisemään, sillä yhdestäkään taisteluvelhosta tai lohikäärmeestä ei ole 'Glorylle' nimeksikään vastusta. Tästä huolimatta faabelit ottavat varman päälle ja asemoivat Imperiumiin muitakin yllätyksiä, kuten Bigbyn valvoman hätäevakuointileiri YPK:n pehmeillä mailla ja Briar Rosen (Prinsessa Ruusunen meille suomalaisille) keskellä Imperiumin pääkaupunkin. Samaan aikaan Fabletownissa on käynnissä oma sotasuunnitelma: Fabletownin salainen agentti Cindy, eli Tuhkimo, lähtee hakemaan Etelä-Amerikasta "pakettia", jolla faabeleiden sota Imperiumia vastaan saadaan päätökseen kunnialla. Mukaan tarttuu paketin lisäksi pari yllättävää liittolaista.
Juuri näin! Faabeleita on aina ilo lukea, mutta tällä kertaa koko kirjan ajan oli ekstrajännitettä siitä, miten sodassa lopulta käy; kuka kuolee, miten voitto saavutetaan, saavuttaako kumpikaan puoli voittoa ylipäätään ja seuraavan osan kannalta miljoonan euron kysymys: mitä häviävä puoli tekee seuraavaksi? En lähde spoilaamaan tätä juonta sen enempää, joten analyysiosani jää lyhykäiäseksi, mutta sanottakoon kuitenkin, että Ghepetton loppu on minusta kyseenalainen ja että Cindy rulaa! ("Oh, Hansel. In such a nice position, only the infamous silver plate missing.. Kill the religious nutcase! Kill him!")
Nyt muuten harmittaa, etten ole tullut lukeneeksi Tolstoin Sotaa ja rauhaa; olisin luultavasti saanut tähän Fables-osaan aivan uusia ulottuvuuksia. No, kun kerran Ruusun nimestä jäi klassikon maku, voisin melkeinpä yhtä hyvin ottaa Tolstoin viekkuun.
-----
War and Pieces muualla:
Tor.com (englanniksi)
Boing Boing (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 10 - The Good Prince
Luettu: 24.2.2011
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Aaron Alexovich & Andrew Pepoy
BoingBoing (englanniksi)
Comicbook Bin (englanniksi)
Bookgasm (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Aaron Alexovich & Andrew Pepoy
Fableseilla jatketaan edelleen.
Edellisen osan hajanaisuus on jäänyt taa, sillä The Good Prince on kaikin puolin tiivis ja kiinteä kokonaisuus tästä palasta Flyn elämää. Koska tarina on sangen surullinen, mukana on väliaikana toimiva lyhyt pala Lumikin ja Bigbyn kuusikon edesottamuksista näiden syntymäpäivänä, kun he saavat kuulla seitsemännen sisaruksensa olemassaolosta. Fabletownin päärakennuksen talonmiehestä on kuoriutunut puhdassydäminen prinssi, joka vapauttaa pienen osan Imperiumia Adversaryn ikeen alta ja tekee tämän ilman verenvuodatusta. Ja saapa prinssi prinsessankin lopussa. :) Olisin alkanut mimikoida yökkimistä tuon kohdalla, ellei sitä olisi hoidettu tyylillä. Prinssi ei pelasta avutonta neitosta pulasta, vaan pikeminkin päinvastoin. Ja Gepetto armeijoineen on helisemässä tästä pelosta vapaasta maapalasta keskellä Imperiumia.
Tämä kaikki tarkoittaa 11. osalle vain yhtä asiaa: Imperiumin vastaiskua. "It's nearly time."
-----
The Good Prince muualla:BoingBoing (englanniksi)
Comicbook Bin (englanniksi)
Bookgasm (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 9 - Sons of Empire
Luettu: 23.2.2011
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Michael Allred, Andrew Pepoy
Fables-saaga jatkuu.
Sons of Empiren päätarina on samanniminen, neliosainen kertomus, jossa edellisessä osassa Bigbyn hyökkäyksen kohteeksi joutunut Imperiumi suunnittelee vastaiskua Lumikuningattaren johdolla. Fabletownin ja tavismaailman tuhoa maalaavat Imperiumin johto, ja mukana ovat myös Fabletownissa asuneet Pinokkio ja eräs ex-vakooja. Mitä tapahtuisi, jos taioilla, örkeillä ja keskiaikaisilla aseilla varustettu Imperiumi kävisi sotaan miljardeja aseteknologisesti kehittyneitä taviksia ja Fabletownin faabeleita vastaan? Samaan aikaa tavismaailmassa vietetään joulua; kaikki tietävät sen olevan kenties viimeinen rauhan aika ennen Fabletownin ja Imperiumin välille syttyvää lopullista sotaa. Joulu ei kuitenkaan ole ihan rauhallinen kaikille, sillä Bigby joutuu kohtaamaan isänsä ja Joulupukki tuo Sammakkoprinssille mukanaan ikävän lahjan: muistin. Lisäksi mukana on lyhyitä sarjoja, joissa tutustutaan Fabletownin vähemmän tunnettuihin hahmoihin, kuten kolme kertaa päivässä parturissa käyvään Tähkäpäähän, sekä sarjakuvallisia vastauksia fanien esittämiin kysymyksiin (kuten kuka nappasi kimpun Lumikin häissä ja mitä Frau Totenkinder aina kutoo).
Sons of Empire ei ole yhtä yhtenäinen kokonaisuus, kuin jotkut edellisistä osista. Se ei kuitenkaan häirinnyt kovinkaan paljon, varsinkin kun päätarina on niin kovin masentava ja väkivaltainen. Ja vaikka Hannu ei itse asiassa tarinan aikana tee juuri mitään, hänen pelkkä läsnäolonsa saa voimaan huonosti. Toivottavasti tyyppi kuolee tulevan sodan aikana. Toinen "toivottavasti" tulee Pinokkiolle: hän ei ole Imperiumissa ja isänsä luona vapaaehtoisesti vaan taioin sinne sidottu. Toivottavasti hän pääsee vapaaksi.
Ei ihan sarjan parhaimmistoa, koska se ei jouduta tarinaa kovin kiinteästi eteenpäin. Enemmän Sons of Empire toimii alustuksena seuraavalle osalle. Ei sillä niin paljon väliä, koska Fablesin kyky naurattaa ja tuoda iloa jatkuu tässäkin osassa.
-----
Sons of Empire muualla:
Bookgasm-blogi (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Michael Allred, Andrew Pepoy
Fables-saaga jatkuu.
Sons of Empiren päätarina on samanniminen, neliosainen kertomus, jossa edellisessä osassa Bigbyn hyökkäyksen kohteeksi joutunut Imperiumi suunnittelee vastaiskua Lumikuningattaren johdolla. Fabletownin ja tavismaailman tuhoa maalaavat Imperiumin johto, ja mukana ovat myös Fabletownissa asuneet Pinokkio ja eräs ex-vakooja. Mitä tapahtuisi, jos taioilla, örkeillä ja keskiaikaisilla aseilla varustettu Imperiumi kävisi sotaan miljardeja aseteknologisesti kehittyneitä taviksia ja Fabletownin faabeleita vastaan? Samaan aikaa tavismaailmassa vietetään joulua; kaikki tietävät sen olevan kenties viimeinen rauhan aika ennen Fabletownin ja Imperiumin välille syttyvää lopullista sotaa. Joulu ei kuitenkaan ole ihan rauhallinen kaikille, sillä Bigby joutuu kohtaamaan isänsä ja Joulupukki tuo Sammakkoprinssille mukanaan ikävän lahjan: muistin. Lisäksi mukana on lyhyitä sarjoja, joissa tutustutaan Fabletownin vähemmän tunnettuihin hahmoihin, kuten kolme kertaa päivässä parturissa käyvään Tähkäpäähän, sekä sarjakuvallisia vastauksia fanien esittämiin kysymyksiin (kuten kuka nappasi kimpun Lumikin häissä ja mitä Frau Totenkinder aina kutoo).
Sons of Empire ei ole yhtä yhtenäinen kokonaisuus, kuin jotkut edellisistä osista. Se ei kuitenkaan häirinnyt kovinkaan paljon, varsinkin kun päätarina on niin kovin masentava ja väkivaltainen. Ja vaikka Hannu ei itse asiassa tarinan aikana tee juuri mitään, hänen pelkkä läsnäolonsa saa voimaan huonosti. Toivottavasti tyyppi kuolee tulevan sodan aikana. Toinen "toivottavasti" tulee Pinokkiolle: hän ei ole Imperiumissa ja isänsä luona vapaaehtoisesti vaan taioin sinne sidottu. Toivottavasti hän pääsee vapaaksi.
Ei ihan sarjan parhaimmistoa, koska se ei jouduta tarinaa kovin kiinteästi eteenpäin. Enemmän Sons of Empire toimii alustuksena seuraavalle osalle. Ei sillä niin paljon väliä, koska Fablesin kyky naurattaa ja tuoda iloa jatkuu tässäkin osassa.
-----
Sons of Empire muualla:
Bookgasm-blogi (englanniksi)
Kirjallinen vuosi 2010
Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.
Paras fakta: Stiff
Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi
Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja
Paras näytelmä: Equus
Paras klassikko: Animal Farm
Paras populaarikirjallinen: The Descent
Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi
Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi
Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri
Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent
Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi
Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle
Paras fakta: Stiff
Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi
Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja
Paras näytelmä: Equus
Paras klassikko: Animal Farm
Paras populaarikirjallinen: The Descent
Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi
Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi
Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri
Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent
Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi
Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle
Bill Willingham: Fables 8 - Wolves
Luettu: 24.7.2010
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Shawn McManus & Andrew Pepoy
Fables-saaga jatkuu jälleen kerran.
Kahdeksannessa osassa Wolves Fabletownin johtoa, lähinnä Prince Charmingia, korpeaa Adversaryn taannoinen invaasioyritys, joten hän laatii suunnitelman vastaiskuun. Mowgli saa käskyn etsiä maan alle kadonnut Bigby Wolf suorittamaan tehtävää, joka venyttää Fabletownin viimeisintä diplomaattisopimusta Yhdistyneiden Pilvikuningaskuntien kanssa, mutta joka onnistuessaan antaa Fabletownille huomattavan edun Adversarya vastaan, saattaa tuoda Pinokkion takaisin, ja mahdollistaa Lumikin ja Bigbyn yhteiselon jälkikasvuineen. Lisäksi mukana on kartat Fabletownin rakenteesta niin NYCissä kuin Farmilla, sekä päätarinan käsikirjoitus.
Fablesista on tullut tässä vuoden aikana tietynlainen ilon lähde. Kun on tullut luettua tarpeeksi masentavia/monimutkaisia/etc. kirjoja, Fables on mahtava inspiraation ja ehkä hieman lapsenomaisenkin ilon hetki. Siksi kaikesta tästä huolimatta en lue sarjan kaikkia osia peräjälkeen: haluan säilyttää osan myöhempää varten. Sarjan yhdeksäs osa odottaa jo kirjahyllyssä, mutta ehkäpä selviän syksyyn asti.. no, elokuun loppuun ainakin... tai no, sanotaan nyt vain elokuu. :)
-----
Wolves muualla:
Comics Bulletin (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Shawn McManus & Andrew Pepoy
Fables-saaga jatkuu jälleen kerran.
Kahdeksannessa osassa Wolves Fabletownin johtoa, lähinnä Prince Charmingia, korpeaa Adversaryn taannoinen invaasioyritys, joten hän laatii suunnitelman vastaiskuun. Mowgli saa käskyn etsiä maan alle kadonnut Bigby Wolf suorittamaan tehtävää, joka venyttää Fabletownin viimeisintä diplomaattisopimusta Yhdistyneiden Pilvikuningaskuntien kanssa, mutta joka onnistuessaan antaa Fabletownille huomattavan edun Adversarya vastaan, saattaa tuoda Pinokkion takaisin, ja mahdollistaa Lumikin ja Bigbyn yhteiselon jälkikasvuineen. Lisäksi mukana on kartat Fabletownin rakenteesta niin NYCissä kuin Farmilla, sekä päätarinan käsikirjoitus.
Fablesista on tullut tässä vuoden aikana tietynlainen ilon lähde. Kun on tullut luettua tarpeeksi masentavia/monimutkaisia/etc. kirjoja, Fables on mahtava inspiraation ja ehkä hieman lapsenomaisenkin ilon hetki. Siksi kaikesta tästä huolimatta en lue sarjan kaikkia osia peräjälkeen: haluan säilyttää osan myöhempää varten. Sarjan yhdeksäs osa odottaa jo kirjahyllyssä, mutta ehkäpä selviän syksyyn asti.. no, elokuun loppuun ainakin... tai no, sanotaan nyt vain elokuu. :)
-----
Wolves muualla:
Comics Bulletin (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 7 - Arabian Nights (and Days)
Luettu: 28.5.2010
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Jim Fern, Jimmy Palmiotti & Andrew Pepoy
Väitin kuudennen Fablesin saavan olla viimeinen Faabeli toukokuulle. Ei onnistunut, vaan Fables-saaga jatkuu vielä yhdellä ennen kesää.
Arabian Nights (and Days) -osassa saamme tietää, että Adversaryn takia taikamaailmastaan poispotkittuna on myös arabialaisten satujen hahmoja. Niinpä New Yorkiin putkahtaa Mowglin suostuttelemana arabiansatujen lähettiläs, Sinbad velhoineen ja orjineen. Muutenkin ylityöllistetylle pormestarille tämä kulttuurien, arvojen ja tapojen yhteentörmäys on liikaa ja hän delegoi Sinbadin kanssa neuvottelemisen entiselle pormestarille, King Colelle. Kaikilla arabeilla ei kuitenkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan, sillä joukko on tuonut mukanaan joukkotuhotaikoja! Lopussa on mukana myös kovin epätraditionaalinen rakkaustarina eturintaman tuolta puolen, Adversaryn omista sotajoukoista.
Willingham päätti näköjään vetää mukaan myös selvempää politiikkaa. Joukkotuhoaseiden ja -taikojen löytyminen juuri arabeilta ei voine olla yhtään yksiselitteisempää. Ero todellisuuteen on kuitenkin se, että tällä porukalla niitä oikeasti on. Arabian Nights (and Days) on julkaistu joskus vuoden 2006 aikana; milloinkas Bushin hallinto totesikaan, ettei Irakissa ollutkaan joukkotuhoaseita, joiden perusteella se hyökkäys oikeutettiin? Kuten odottaa saattaa, Fabletown sekavine seurakuntineen voittaa kuitenkin ideologisen sodan "oikeauskoisten" ylempiensä kanssa (miten sopivaa, että Sinbad ja velho kutsuvat Fabletownin asukkeja jatkuvasti vääräuskoisiksi); länsimaalaistuupa Sinbadkin melkoisesti. En kuitenkaan näe tätä juonenkäännettä poliittisena kannanottona, sillä paino on suurimmaksi osaksi kulttuurisissa ja kielellisissä ristiriidoissa. Sammakkoprinssin jatko minua kuitenkin eniten kiinnostaa, sillä tyyppi on noussut varsin rivakasti lempihahmojeni joukkoon.
-----
Arabian Nights (and Days) muualla:
Collected Editions -blogi (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Amelia Hillin arvostelu (englanniksi)
-----
What's in a Name: Time of day
Kuvitus: Mark Buckingham, Steve Leialoha, Jim Fern, Jimmy Palmiotti & Andrew Pepoy
Väitin kuudennen Fablesin saavan olla viimeinen Faabeli toukokuulle. Ei onnistunut, vaan Fables-saaga jatkuu vielä yhdellä ennen kesää.
Arabian Nights (and Days) -osassa saamme tietää, että Adversaryn takia taikamaailmastaan poispotkittuna on myös arabialaisten satujen hahmoja. Niinpä New Yorkiin putkahtaa Mowglin suostuttelemana arabiansatujen lähettiläs, Sinbad velhoineen ja orjineen. Muutenkin ylityöllistetylle pormestarille tämä kulttuurien, arvojen ja tapojen yhteentörmäys on liikaa ja hän delegoi Sinbadin kanssa neuvottelemisen entiselle pormestarille, King Colelle. Kaikilla arabeilla ei kuitenkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan, sillä joukko on tuonut mukanaan joukkotuhotaikoja! Lopussa on mukana myös kovin epätraditionaalinen rakkaustarina eturintaman tuolta puolen, Adversaryn omista sotajoukoista.
Willingham päätti näköjään vetää mukaan myös selvempää politiikkaa. Joukkotuhoaseiden ja -taikojen löytyminen juuri arabeilta ei voine olla yhtään yksiselitteisempää. Ero todellisuuteen on kuitenkin se, että tällä porukalla niitä oikeasti on. Arabian Nights (and Days) on julkaistu joskus vuoden 2006 aikana; milloinkas Bushin hallinto totesikaan, ettei Irakissa ollutkaan joukkotuhoaseita, joiden perusteella se hyökkäys oikeutettiin? Kuten odottaa saattaa, Fabletown sekavine seurakuntineen voittaa kuitenkin ideologisen sodan "oikeauskoisten" ylempiensä kanssa (miten sopivaa, että Sinbad ja velho kutsuvat Fabletownin asukkeja jatkuvasti vääräuskoisiksi); länsimaalaistuupa Sinbadkin melkoisesti. En kuitenkaan näe tätä juonenkäännettä poliittisena kannanottona, sillä paino on suurimmaksi osaksi kulttuurisissa ja kielellisissä ristiriidoissa. Sammakkoprinssin jatko minua kuitenkin eniten kiinnostaa, sillä tyyppi on noussut varsin rivakasti lempihahmojeni joukkoon.
-----
Arabian Nights (and Days) muualla:
Collected Editions -blogi (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Amelia Hillin arvostelu (englanniksi)
-----
What's in a Name: Time of day
Bill Willingham: Fables 6 - Homelands
Luettu: 13.5.2010
Kuvitus: Mark Buckingham, David Hahn & Steve Leialoha
Ja vielä yksi Fables toukokuulle.
Kuudes Fables-osa kertoo, mitä satuhahmojen yhteisöstä lähteneille Jackille ja Boy Bluelle tapahtui viidennen osan viisivuotisen aikana. Jack päätti toteuttaa kaikkia Fabletownin lakeja venyttävän projektin: hän ryhtyy mysteeriseksi elokuvatuottajaksi nimeltä John Trick, joka perustaa Fabletownilta kavaltamillaan rahoillaan elokuvastudion ja luon kolmiosaisen blockbuster-fantasiaseikkailun á la LOTR omasta historiastaan. Fabletownin uusin hallinto ei pidä Jackin lakitulkinnasta ja antaa Jackille kenkää yhteisöstä. Homelandsin päätarinan juoni selviää koko kirjan nimestä: Boy Blue lähtee kotimannuilleen omalle henkilökohtaiselle kostoretkelleen. Hän kulkee usean valtakunnan läpi tehden tuhoja Adversaryn armeijoille ja taistelee tiensä örkkien, lohikäärmeiden ja ahneiden taikahahmojen kautta kohti Adversaryn omaa henkivartiota. Retkellään Boy Blue saa selville Adversaryn todellisen henkilöllisyyden ja saa kuulla, miksi hän ja monet muut joutuivat tuhansia vuosia sitten pakenemaan Uuteen maailmaan kodeistaan. Totuus ei ole järin miellyttävä, niin Boy Bluelle, Fabletownin hallinnolle kuin lukijallekaan. Yhtä ruma on totuus eräästä luotettavaksi oletetusta Fabletownin asukkaasta.
Voi ei! En olisi halunnut olla oikeassa Adversaryn henkilöllisyydestä! Toivoin niin olleeni vain kyyninen paska, koska tämän Adversaryn inhoaminen ei ole niin helppoa. Tämä tosin lienee tarkoituskin: satujen mustavalkoisen maailmankuvan järkyttäminen valitsemalla verenhimoiseksi valloittajaksi yhden kaikkien rakastamista hahmoista. Nyt kun Adversaryn historia, motivaatio ja vahvuus tiedetään, edessä on edellistä miehitysyritystä pahempi taistelu: lopullinen sota Adversaryn ja Fabletownin jäljellä olevien faabeleiden välillä. En voi olla näkemättä asettelussa metaforaa nykymaailmaan: miedompaan, mutta yhtä tärkeään taisteluun demokratian, monimuotoisuuden ja erilaisten henkilöiden yhteistyön puolesta pakotettua yhdenmukaisuutta ja -ajattelua vastaan. Saa nähdä, valitseeko Willingham tälle aikuisten sadulle onnellisen lopun.
-----
Homelands muualla:
Elton Gahr - Helium.com (englanniksi)
Amelia Hill - Helium.com (englanniksi)
Curled Up blog (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham, David Hahn & Steve Leialoha
Ja vielä yksi Fables toukokuulle.
Kuudes Fables-osa kertoo, mitä satuhahmojen yhteisöstä lähteneille Jackille ja Boy Bluelle tapahtui viidennen osan viisivuotisen aikana. Jack päätti toteuttaa kaikkia Fabletownin lakeja venyttävän projektin: hän ryhtyy mysteeriseksi elokuvatuottajaksi nimeltä John Trick, joka perustaa Fabletownilta kavaltamillaan rahoillaan elokuvastudion ja luon kolmiosaisen blockbuster-fantasiaseikkailun á la LOTR omasta historiastaan. Fabletownin uusin hallinto ei pidä Jackin lakitulkinnasta ja antaa Jackille kenkää yhteisöstä. Homelandsin päätarinan juoni selviää koko kirjan nimestä: Boy Blue lähtee kotimannuilleen omalle henkilökohtaiselle kostoretkelleen. Hän kulkee usean valtakunnan läpi tehden tuhoja Adversaryn armeijoille ja taistelee tiensä örkkien, lohikäärmeiden ja ahneiden taikahahmojen kautta kohti Adversaryn omaa henkivartiota. Retkellään Boy Blue saa selville Adversaryn todellisen henkilöllisyyden ja saa kuulla, miksi hän ja monet muut joutuivat tuhansia vuosia sitten pakenemaan Uuteen maailmaan kodeistaan. Totuus ei ole järin miellyttävä, niin Boy Bluelle, Fabletownin hallinnolle kuin lukijallekaan. Yhtä ruma on totuus eräästä luotettavaksi oletetusta Fabletownin asukkaasta.
Voi ei! En olisi halunnut olla oikeassa Adversaryn henkilöllisyydestä! Toivoin niin olleeni vain kyyninen paska, koska tämän Adversaryn inhoaminen ei ole niin helppoa. Tämä tosin lienee tarkoituskin: satujen mustavalkoisen maailmankuvan järkyttäminen valitsemalla verenhimoiseksi valloittajaksi yhden kaikkien rakastamista hahmoista. Nyt kun Adversaryn historia, motivaatio ja vahvuus tiedetään, edessä on edellistä miehitysyritystä pahempi taistelu: lopullinen sota Adversaryn ja Fabletownin jäljellä olevien faabeleiden välillä. En voi olla näkemättä asettelussa metaforaa nykymaailmaan: miedompaan, mutta yhtä tärkeään taisteluun demokratian, monimuotoisuuden ja erilaisten henkilöiden yhteistyön puolesta pakotettua yhdenmukaisuutta ja -ajattelua vastaan. Saa nähdä, valitseeko Willingham tälle aikuisten sadulle onnellisen lopun.
-----
Homelands muualla:
Elton Gahr - Helium.com (englanniksi)
Amelia Hill - Helium.com (englanniksi)
Curled Up blog (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 4 - March of the Wooden Soldiers & Fables 5 - The Mean Seasons
Luettu: 11.5.2010
Kuvitus (4): Mark Buckingham, Craig Hamilton, Steve Leialoha & P. Craig Russell
Kuvitus (5): Mark Buckingham, Steve Leialoha, Tony Atkins & Jimmy Palmiotti
Fables-saaga jatkuu.
March of the Wooden Soldiers jatkaa Fablesin kehystarinaa. Satuhahmot asuvat maanpaossa omista valtakunnistaan, kun mystinen pahis Adversary otti kunkin valtakunnan väkivalloin haltuunsa. Osa faabeleista pääsi karkuun tavisten maailmaan taikaporttien kautta ennen kuin nekin suljetiin. Tuhansiin vuosiin kukaan ei ole tullut porteista läpi, mutta nyt yhtäkkiä Fabletownin "kaupungintalon" aulaan saapuu uusi hahmo. Kaikki eivät kuitenkaan ota hahmon kertomusta selviämisestään yskimättä: Bigby päätyy tutkimaan hahmon tarinaa syvemmältä. Koko satuhahmojen yhteisö saa tuta Adversaryn vihan tavisten maailmassa, kun Adversaryn kätyrit yrittävät valloittaa faabeleiden viimeisen turvapaikan.
The Mean Seasons jatkaa yhteen nivoutuneiden novellien traditiota. Yksi valottaa Bigby Wolfin taustoja. Satuhahmothan ovat jotakuinkin ikinuoria kuolemattomia, joten he ovat ehtineet olla osa tavisten historiaa pidemmän aikaa. Iso Paha Susi toimi luontonsa mukaisesti liittymällä sotajoukkoihin natseja vastaan toisessa maailmansodassa. Toinen kertoo Fabletownin valitun pormestarin, sheriffin ja varapormestarin tutustumisesta byrokratian monimutkaiseen maailmaan. Lumikin synnytys käynnistyy ja vanhempiensa oudon sukuhistorian takia kukaan ei oikein tiedä, mitä tai kuka vatsassa on viimeiset yhdeksän kuukautta asustellut. Lapsukaisten ei-ihmismäisen ulkonäön takia Lumikki muuttaa Farmille ja lasten isoisä Pohjoistuuli saapuu yllätysvisiitille juuri, kun Fabletownia ravistelee outojen kuolemien sarja.
Sarjan nelososa oli niin mielenkiintoinen, että piti heti lukea seuraavakin perään. Kuten luvattu, Fabletownin tarina muuttuu joka osalta hieman monimutkaisemmaksi. Lisäksi satuhahmojen taviselämän lainalaisuuksiin tutustuminen on todella mielenkiintoinen matka, sillä kaikkea ei kerrota heti. Strategia on hyvin samantyyppinen Potter-kirjoissa, joissa sekä Harryn että lukijan tietoisuus taikamaailman omituisuuksista lisääntyy tilanteen mukaan. Vaikka March of the Wooden Soldiers onkin tarinaltaan synkkä, tiettyä makaaberiakin huumoria ei voi ohittaa nauramatta katketakseen. Kaikkein huvittavinta on ehkä Adversaryn tiedusteluagentit, jotka näyttävät Matrix-elokuvista repäistyiltä mutta ovat nimeltään.. noh, varsin mielenkiintoinen veto Willinghamiltä. Suosikkihahmoni Pinokkion letkautukset saavat myös nauruhermot kutkuttamaan, mutta pojan/miehen/lelun/whatever kohtalo on kovin surullinen.
Viidennessä osassa Bigbyn isyyspaniikki on niin klassinen, ettei mitään rajaa.. "Have a cigar." Bigbyä käy sääliksi niin suunnattomasti, kun selviää että Lumikki pienokaisineen joutuu muuttamaan Farmille, jonne Bigbyllä on ikuinen porttikielto. Lisäksi Fabletownin hallintojohdon muutos on monille liikaa ja useampikin hahmo lähtee omille teilleen. Jäljelle jääneiden hahmojen kehitystä on kuitenkin ilo seurata. Käy ilmi, että maanpaossa ei ole vain satujen hyviksiä, vaan mukana oli myös pahiksia kuten Frau Totenkinder (ihastuttava nimi, kertakaikkiaan...). Kaunottaren ja hirviön Hirviö todistaa olevansa kiiltokuvapoikaa järkevämpi, ja Fly (Sammakkoprinssi) siirtyy yhä enemmän satunnaisesti ilmestyvästä kaupungintalon talkkarista moniulotteisemmaksi hahmoksi. Lisäksi eräs tavis huomio Fabletownin tapahtumia aivan liian innokkaasti: kolmososan toisintoa on näkyvissä. En näe sarjalle latistumisen merkkejä ihan lähiaikoina.
March of the Wooden Soldiers muualla:
Bibliofreakblog (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog (englanniksi)
The Mean Seasons muualla:
Helium - Elton Gahr (englanniksi)
Helium - Amelia Hill (englanniksi)
Jenny's Books blog (englanniksi)
Kuvitus (4): Mark Buckingham, Craig Hamilton, Steve Leialoha & P. Craig Russell
Kuvitus (5): Mark Buckingham, Steve Leialoha, Tony Atkins & Jimmy Palmiotti
Fables-saaga jatkuu.
March of the Wooden Soldiers jatkaa Fablesin kehystarinaa. Satuhahmot asuvat maanpaossa omista valtakunnistaan, kun mystinen pahis Adversary otti kunkin valtakunnan väkivalloin haltuunsa. Osa faabeleista pääsi karkuun tavisten maailmaan taikaporttien kautta ennen kuin nekin suljetiin. Tuhansiin vuosiin kukaan ei ole tullut porteista läpi, mutta nyt yhtäkkiä Fabletownin "kaupungintalon" aulaan saapuu uusi hahmo. Kaikki eivät kuitenkaan ota hahmon kertomusta selviämisestään yskimättä: Bigby päätyy tutkimaan hahmon tarinaa syvemmältä. Koko satuhahmojen yhteisö saa tuta Adversaryn vihan tavisten maailmassa, kun Adversaryn kätyrit yrittävät valloittaa faabeleiden viimeisen turvapaikan.
The Mean Seasons jatkaa yhteen nivoutuneiden novellien traditiota. Yksi valottaa Bigby Wolfin taustoja. Satuhahmothan ovat jotakuinkin ikinuoria kuolemattomia, joten he ovat ehtineet olla osa tavisten historiaa pidemmän aikaa. Iso Paha Susi toimi luontonsa mukaisesti liittymällä sotajoukkoihin natseja vastaan toisessa maailmansodassa. Toinen kertoo Fabletownin valitun pormestarin, sheriffin ja varapormestarin tutustumisesta byrokratian monimutkaiseen maailmaan. Lumikin synnytys käynnistyy ja vanhempiensa oudon sukuhistorian takia kukaan ei oikein tiedä, mitä tai kuka vatsassa on viimeiset yhdeksän kuukautta asustellut. Lapsukaisten ei-ihmismäisen ulkonäön takia Lumikki muuttaa Farmille ja lasten isoisä Pohjoistuuli saapuu yllätysvisiitille juuri, kun Fabletownia ravistelee outojen kuolemien sarja.
Sarjan nelososa oli niin mielenkiintoinen, että piti heti lukea seuraavakin perään. Kuten luvattu, Fabletownin tarina muuttuu joka osalta hieman monimutkaisemmaksi. Lisäksi satuhahmojen taviselämän lainalaisuuksiin tutustuminen on todella mielenkiintoinen matka, sillä kaikkea ei kerrota heti. Strategia on hyvin samantyyppinen Potter-kirjoissa, joissa sekä Harryn että lukijan tietoisuus taikamaailman omituisuuksista lisääntyy tilanteen mukaan. Vaikka March of the Wooden Soldiers onkin tarinaltaan synkkä, tiettyä makaaberiakin huumoria ei voi ohittaa nauramatta katketakseen. Kaikkein huvittavinta on ehkä Adversaryn tiedusteluagentit, jotka näyttävät Matrix-elokuvista repäistyiltä mutta ovat nimeltään.. noh, varsin mielenkiintoinen veto Willinghamiltä. Suosikkihahmoni Pinokkion letkautukset saavat myös nauruhermot kutkuttamaan, mutta pojan/miehen/lelun/whatever kohtalo on kovin surullinen.
Viidennessä osassa Bigbyn isyyspaniikki on niin klassinen, ettei mitään rajaa.. "Have a cigar." Bigbyä käy sääliksi niin suunnattomasti, kun selviää että Lumikki pienokaisineen joutuu muuttamaan Farmille, jonne Bigbyllä on ikuinen porttikielto. Lisäksi Fabletownin hallintojohdon muutos on monille liikaa ja useampikin hahmo lähtee omille teilleen. Jäljelle jääneiden hahmojen kehitystä on kuitenkin ilo seurata. Käy ilmi, että maanpaossa ei ole vain satujen hyviksiä, vaan mukana oli myös pahiksia kuten Frau Totenkinder (ihastuttava nimi, kertakaikkiaan...). Kaunottaren ja hirviön Hirviö todistaa olevansa kiiltokuvapoikaa järkevämpi, ja Fly (Sammakkoprinssi) siirtyy yhä enemmän satunnaisesti ilmestyvästä kaupungintalon talkkarista moniulotteisemmaksi hahmoksi. Lisäksi eräs tavis huomio Fabletownin tapahtumia aivan liian innokkaasti: kolmososan toisintoa on näkyvissä. En näe sarjalle latistumisen merkkejä ihan lähiaikoina.
The cruel, hot summer-----
Led into the long, hard fall,
Becoming a dark, killing winter,
Until spring replenished us all. (s. 166)
March of the Wooden Soldiers muualla:
Bibliofreakblog (englanniksi)
Fyrefly's Book Blog (englanniksi)
The Mean Seasons muualla:
Helium - Elton Gahr (englanniksi)
Helium - Amelia Hill (englanniksi)
Jenny's Books blog (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 3 - Storybook Love
Luettu: 22.4.2010
Kuvitus: Mark Buckingham ja Steve Leialoha
Fables-sarja jatkuu kolmannella osallaan (Osat yksi ja kaksi).
Storybook Love poikkeaa kahdesta ensimmäisestä osasta siten, että yhden jatkuvan tarinan sijaan kirjassa on useita "novelleja". Ensimmäinen novelli kertoo Jackin (ja pavunvarsi-Jaakko ym. lukuisat Jaakot) historiasta tavismaailmassa paon jälkeen. Koska satuhahmot ovat kuolemattomia, Jackilla on varsin laaja kokemuspohja sodista: tässä kyseisessä Jackin sotilaan ura ei ota toimiakseen, vaan sen sijaan tyyppi päätyy laittamaan kuoleman pakkolomalle. Toisessa novellissa tapaamme Briar Rosen eli Prinsessa Ruususen, jolla on pistä sormeen-nukahda-nukuta kaikki muutkin-ja-kasvata ympärille tappuramuuri -loitsu edelleen päällä. Suurimman osan aikaa harmina oleva taika tulee kuitenkin hyödylliseksi, kun eräs tavis päätyy nuuskimaan Fabletownin asukkaita. Kolmannessa ja pisimmässä jaksossa Bluebeard (Mustaparta) päättää ottaa hyödyn Fabletownin pomo Lumikin sairauslomasta ja yrittää kapinallisen ja murhanhimoisen Kultakutrin kanssa ottaa vallan. Lopputulos on Lumikin kannalta
varsin kyseenalainen. Neljäs tarina kertoo Farmin lilliputtiasukkaiden historiaa.
Fables rokkaa edelleen! Tällä kertaa ainakin kaksi hahmoista on oletettavasti kuolleita, mutta toivottavasti tavikset pitävät ainakin toisesta hahmosta niin paljon, että hän selviää.. vaikka onkin ottanut pahasti turpaansa, kirveen päähänsä, lisää osumia pudottua kalliolta, jäätyä rekan alle ja upottua jokeen. Vaikka muidenkin kuin päähahmojen historiaa kuvataan omissa tarinoissaan, nautin silti eniten juuri perinteisten hahmojen uudelleen luonnista Fables-universumiin. Ketähän Willingham seuraavaksi marssittaa uudelleenmuotoiluun? Pinokkio toivon mukaan tulee useammin mukaan, vaikka kakkostarinassa hän onkin näkymättömissä mutta tärkeässä roolissa.
-----
Storybook Love muualla:
RPGnet (enlanniksi)
AutoSurfRestarterin arvio (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham ja Steve Leialoha
Fables-sarja jatkuu kolmannella osallaan (Osat yksi ja kaksi).
Storybook Love poikkeaa kahdesta ensimmäisestä osasta siten, että yhden jatkuvan tarinan sijaan kirjassa on useita "novelleja". Ensimmäinen novelli kertoo Jackin (ja pavunvarsi-Jaakko ym. lukuisat Jaakot) historiasta tavismaailmassa paon jälkeen. Koska satuhahmot ovat kuolemattomia, Jackilla on varsin laaja kokemuspohja sodista: tässä kyseisessä Jackin sotilaan ura ei ota toimiakseen, vaan sen sijaan tyyppi päätyy laittamaan kuoleman pakkolomalle. Toisessa novellissa tapaamme Briar Rosen eli Prinsessa Ruususen, jolla on pistä sormeen-nukahda-nukuta kaikki muutkin-ja-kasvata ympärille tappuramuuri -loitsu edelleen päällä. Suurimman osan aikaa harmina oleva taika tulee kuitenkin hyödylliseksi, kun eräs tavis päätyy nuuskimaan Fabletownin asukkaita. Kolmannessa ja pisimmässä jaksossa Bluebeard (Mustaparta) päättää ottaa hyödyn Fabletownin pomo Lumikin sairauslomasta ja yrittää kapinallisen ja murhanhimoisen Kultakutrin kanssa ottaa vallan. Lopputulos on Lumikin kannalta
varsin kyseenalainen. Neljäs tarina kertoo Farmin lilliputtiasukkaiden historiaa.
Fables rokkaa edelleen! Tällä kertaa ainakin kaksi hahmoista on oletettavasti kuolleita, mutta toivottavasti tavikset pitävät ainakin toisesta hahmosta niin paljon, että hän selviää.. vaikka onkin ottanut pahasti turpaansa, kirveen päähänsä, lisää osumia pudottua kalliolta, jäätyä rekan alle ja upottua jokeen. Vaikka muidenkin kuin päähahmojen historiaa kuvataan omissa tarinoissaan, nautin silti eniten juuri perinteisten hahmojen uudelleen luonnista Fables-universumiin. Ketähän Willingham seuraavaksi marssittaa uudelleenmuotoiluun? Pinokkio toivon mukaan tulee useammin mukaan, vaikka kakkostarinassa hän onkin näkymättömissä mutta tärkeässä roolissa.
-----
Storybook Love muualla:
RPGnet (enlanniksi)
AutoSurfRestarterin arvio (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 2 - Animal Farm
Luettu: 8.3.2010
Kuvitus: Mark Buckingham ja Steve Leialoha
Tarina nykyajan New Yorkissa piileskelevistä satuhahmoista jatkuu.
Animal Farm jatkaa siitä, mihin sarjan ensimmäinen osa päättyi. Jack ja Rose Red suorittavat Lumikin määräämää yhdyskuntapalvelua korvaukseksi rikoksestaan. Rose Redin palvelus alkaa matkalla Lumikin kanssa tämän säännölliseen vierailuun satuyhteisön toiseen puoleen, ei-ihmismäisiltä näyttävien hahmojen asuttamalle Farmille. Reissu osoittautuu kuitenkin äkkiä varsin kyseenalaiseksi, kun Lumikki ja Rose Red päätyvät keskelle Farmin sisäistä sisällissotaa, jossa vastakkain ovat Lumikin hallintoa puoltavat hahmot ja Kultakutrin johtama, Lumikkia vastustava vallankumousporukka. Lumikki on keksellä miinakenttää ja hänen tulee keksiä äkkiä, miten selvittää vallankumous tavisten siitä tietämättä, muiden hallitushahmojen ollessa New York Cityssä.
Ensimmäisen osan mielenkiintoinen toteutustapa jatkuu ja nyt selviää myös mystisen Farmin toiminta. Satuhahmojen metsästys on edelleen mielenkiintoista puuhaa: mukana ovat myös uudempien satujen hahmoja Viidakkokirjasta alkaen (joskin eräälle possutriolle käy kalpaten). Animal Farm on varsin osuvasti nimetty, sillä Orwell tuli tarinassa useampaan otteeseen selvästi mieleen (ja nyt tekisi mieli lukea tämä Orwellin tarina uudestaan). Vaikkei kakkososa ihan ykkösosan tasolle mielestäni pääsekään, on tämä sarja lukemisen arvoinen toistaiseksi ollut. Ja kuten edellisen päätteeksi.. jäämme odottamaan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Toivon mukaan siinä on ykkösosan tavoin mukana satukertomus hahmojen matkasta ja sopeutumisesta New Yorkiin.
-----
Fables 2 muualla:
The Written World -blog (englanniksi)
Kuvitus: Mark Buckingham ja Steve Leialoha
Tarina nykyajan New Yorkissa piileskelevistä satuhahmoista jatkuu.
Animal Farm jatkaa siitä, mihin sarjan ensimmäinen osa päättyi. Jack ja Rose Red suorittavat Lumikin määräämää yhdyskuntapalvelua korvaukseksi rikoksestaan. Rose Redin palvelus alkaa matkalla Lumikin kanssa tämän säännölliseen vierailuun satuyhteisön toiseen puoleen, ei-ihmismäisiltä näyttävien hahmojen asuttamalle Farmille. Reissu osoittautuu kuitenkin äkkiä varsin kyseenalaiseksi, kun Lumikki ja Rose Red päätyvät keskelle Farmin sisäistä sisällissotaa, jossa vastakkain ovat Lumikin hallintoa puoltavat hahmot ja Kultakutrin johtama, Lumikkia vastustava vallankumousporukka. Lumikki on keksellä miinakenttää ja hänen tulee keksiä äkkiä, miten selvittää vallankumous tavisten siitä tietämättä, muiden hallitushahmojen ollessa New York Cityssä.
Ensimmäisen osan mielenkiintoinen toteutustapa jatkuu ja nyt selviää myös mystisen Farmin toiminta. Satuhahmojen metsästys on edelleen mielenkiintoista puuhaa: mukana ovat myös uudempien satujen hahmoja Viidakkokirjasta alkaen (joskin eräälle possutriolle käy kalpaten). Animal Farm on varsin osuvasti nimetty, sillä Orwell tuli tarinassa useampaan otteeseen selvästi mieleen (ja nyt tekisi mieli lukea tämä Orwellin tarina uudestaan). Vaikkei kakkososa ihan ykkösosan tasolle mielestäni pääsekään, on tämä sarja lukemisen arvoinen toistaiseksi ollut. Ja kuten edellisen päätteeksi.. jäämme odottamaan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Toivon mukaan siinä on ykkösosan tavoin mukana satukertomus hahmojen matkasta ja sopeutumisesta New Yorkiin.
-----
Fables 2 muualla:
The Written World -blog (englanniksi)
Bill Willingham: Fables 1 - Legends in Exile
Luettu: 27.2.2010
Kuvitus: Lan Medina, Steve Leialoha, Graig Hamilton
Varmuudella en osaa sanoa, mistä Fablesin löysin. Hämärän muistikuvan mukaan törmäsin siihen New York Timesin vuoden sarjakuvat/graafiset romaanit -osiossa vuodenvaihteen tienoilla. Sarjan idea kuulosti niin kovin mielenkiintoiselta, että tokihan se piti saada. AdLibris kiittänee... taas. :)
Fables-sarjassa lauma saduista tutut henkilöt on karkotettu satumaailmoistaan, ja he ovat päätyneet asumaan nykyajan New Yorkiin, omassa yhteisössään. Henkilöt ovat jakaantuneet kahtia: ihmisiltä näyttävät tai sellaisiksi taiotut asuvat tavisten parissa Fabletownissa, kun ei-ihmiset asuvat taas kaupungin ulkopuolisella Farmilla. Sarjan ensimmäinen osa kuvaa lähinnä ensimmäisen yhteisön toimintaa, kun tulee ilmi, että Lumikin sisko Ruusunpuna on joutunut murhan uhriksi. Fabletownin sheriffin Bigby Wolfin (kyllä, Iso Paha Susi) on selvitettävä mitä on tapahtunut ja kuka on syyllinen, ennen kuin jo ennestään jakautunut yhteisö saa viimeisen sysäyksen lopulliseen hajaannukseen. Lopussa saamme kuulla perinteisen sadun muodossa, miten ja miksi Iso Paha Susi päätyi muiden satuhahmojen kanssa New Yorkiin aikana, jolloin se tunnettiin New Amsterdamina.
Jes! Mahtava kirja! En ole koskaan perustanut lapsille luettavista saduista niiden yksipuolisuuden ja moraalin takia, ja tämä antaa molemmille kyytiä. Hahmot ovat ihan oikeita ihmisiä, jotka nyt vain sattuvat olevaan satuhahmoja: Lumikki on nainen joka yrittää pärjätä miesten maailmassa, hahmoilla on vikoja, he tekevät kovin inhimillisiä tekoja (ottavat esimerkiksi avioeron.. "No more happily ever after", indeed) säilyttäen silti luonteensa. Susi yrittää selvitä taustansa kanssa, Ruusunpuna tunnetaan bilehileenä, Kaunotar ja Hirviö käyvät avioterapiassa. En malta odottaa, että saan seuraavan osan käsiini!
Post scriptum: Jään miettimään samaa kuin eräällä keskustelusivulla: mitä tapahtuisi hahmojen nimille, jos Fables-sarja käännettäisiin suomeksi? Ongelma kun on hahmojen pitkä historia ja näin ollen monen kääntäjän mukanaolo ja se puolestaan tarkoittaa monia nimiä samoille henkilöille. Esimerkkinä olkoon Lumikki. Snow White tunnetaan yleisesti tuolla nimellä, vaikka toinen suomennos on Lumenvalko. Tämä on olennaista juuri Ruusunpunan mukanaolon takia, sillä tämä hahmo tunnetaan Grimmin sadusta, joka on suomennettu nimellä Lumenvalko ja Ruusunpuna, vaikka pelkästään toisesta sisaruksesta kertova tarina on nimeltään Lumikki. Lisäksi joitain hahmoja on yhdistetty yhdeksi hahmoksi; esimerkiksi Prince Charming, joka on yhdistetty prinssi Lumikista, Tuhkimosta ja Prinsessa Ruususesta, ei ole suomennosta, sillä satujen prinssit olivat vain prinssejä. Unelmien prinssi, kenties? Aiotaanko tätä edes suomentaa? Kuka siitä taas päättää?
-----
Fables 1 muualla:
Comics Bulletin (englanniksi)
PopMatters (englanniksi)
Kuvitus: Lan Medina, Steve Leialoha, Graig Hamilton
Varmuudella en osaa sanoa, mistä Fablesin löysin. Hämärän muistikuvan mukaan törmäsin siihen New York Timesin vuoden sarjakuvat/graafiset romaanit -osiossa vuodenvaihteen tienoilla. Sarjan idea kuulosti niin kovin mielenkiintoiselta, että tokihan se piti saada. AdLibris kiittänee... taas. :)
Fables-sarjassa lauma saduista tutut henkilöt on karkotettu satumaailmoistaan, ja he ovat päätyneet asumaan nykyajan New Yorkiin, omassa yhteisössään. Henkilöt ovat jakaantuneet kahtia: ihmisiltä näyttävät tai sellaisiksi taiotut asuvat tavisten parissa Fabletownissa, kun ei-ihmiset asuvat taas kaupungin ulkopuolisella Farmilla. Sarjan ensimmäinen osa kuvaa lähinnä ensimmäisen yhteisön toimintaa, kun tulee ilmi, että Lumikin sisko Ruusunpuna on joutunut murhan uhriksi. Fabletownin sheriffin Bigby Wolfin (kyllä, Iso Paha Susi) on selvitettävä mitä on tapahtunut ja kuka on syyllinen, ennen kuin jo ennestään jakautunut yhteisö saa viimeisen sysäyksen lopulliseen hajaannukseen. Lopussa saamme kuulla perinteisen sadun muodossa, miten ja miksi Iso Paha Susi päätyi muiden satuhahmojen kanssa New Yorkiin aikana, jolloin se tunnettiin New Amsterdamina.
Jes! Mahtava kirja! En ole koskaan perustanut lapsille luettavista saduista niiden yksipuolisuuden ja moraalin takia, ja tämä antaa molemmille kyytiä. Hahmot ovat ihan oikeita ihmisiä, jotka nyt vain sattuvat olevaan satuhahmoja: Lumikki on nainen joka yrittää pärjätä miesten maailmassa, hahmoilla on vikoja, he tekevät kovin inhimillisiä tekoja (ottavat esimerkiksi avioeron.. "No more happily ever after", indeed) säilyttäen silti luonteensa. Susi yrittää selvitä taustansa kanssa, Ruusunpuna tunnetaan bilehileenä, Kaunotar ja Hirviö käyvät avioterapiassa. En malta odottaa, että saan seuraavan osan käsiini!
Post scriptum: Jään miettimään samaa kuin eräällä keskustelusivulla: mitä tapahtuisi hahmojen nimille, jos Fables-sarja käännettäisiin suomeksi? Ongelma kun on hahmojen pitkä historia ja näin ollen monen kääntäjän mukanaolo ja se puolestaan tarkoittaa monia nimiä samoille henkilöille. Esimerkkinä olkoon Lumikki. Snow White tunnetaan yleisesti tuolla nimellä, vaikka toinen suomennos on Lumenvalko. Tämä on olennaista juuri Ruusunpunan mukanaolon takia, sillä tämä hahmo tunnetaan Grimmin sadusta, joka on suomennettu nimellä Lumenvalko ja Ruusunpuna, vaikka pelkästään toisesta sisaruksesta kertova tarina on nimeltään Lumikki. Lisäksi joitain hahmoja on yhdistetty yhdeksi hahmoksi; esimerkiksi Prince Charming, joka on yhdistetty prinssi Lumikista, Tuhkimosta ja Prinsessa Ruususesta, ei ole suomennosta, sillä satujen prinssit olivat vain prinssejä. Unelmien prinssi, kenties? Aiotaanko tätä edes suomentaa? Kuka siitä taas päättää?
-----
Fables 1 muualla:
Comics Bulletin (englanniksi)
PopMatters (englanniksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)