Dan Barker: Godless - How an Evangelical Preacher Became One od America's Leading Atheists

Luettu: 14.5.2010

Dan Barker on tullut nimenä vastaan useamman kerran. En muista, mistä tämän kirjan löysin, mutta olettaisin lähteenä olleen vapaa-ajatteleva kirja tai nettisivu.

Godless - How an Evangelical Preacher Became One od America's Leading Atheists (ei suomennettu) on niitä kirjoja, joiden otsikko kertoo kaiken olennaisen. Kyseessä on entisen fundamentalistikristityn saarnaajan kertomus matkasta taikauskosta rationaaliseen ajatteluun. Barker kertoo ensimmäisessä osassa elämänkerrallisesti elämästään uskovaisena ja asteittaisesta noususta ateismiin. Kirjan toinen osa kuvaa uskon menetyksen perusteet: teologisen filosofian ongelmat, paradoksit ja suoranaiset valheet. Kolmannessa osassa -omassa suosikissani- Barker suuntaa huomionsa juuri kristinuskon ongelmiin: raamatun "moraali"filosofiaan, jumalan sanan sisäisiin ristiriitoihin, historiallisen Jeesuksen olemassaoloon sekä muihin kristinuskon keskeisiin dogmiin ja niiden historiallisiin perusteisiin. Neljännessä osassa Barker kuvaa nykyistä elämäänsä ateistina.

Godless on täynnä varsin painavaa asiaa. Suurimmalle osalle suomalaisista Barkerin edustama fundamentalistinen kristinusko lienee vierasta, mutta lestadiolaisuuteen ja herätysliikkeisiin tutustuneet tietävät heti mitä sana "evangelical" pitää sisällään: kielillä puhumista, raamatun kirjaimellista uskoa, mustavalkoista maailmankuvaa, oman ajattelun kuihduttamista, myrkyllisten käärmeiden kanssa leikkimistä, rahan keräämistä television ja radion kautta (katso alla oleva Genesiksen mahtava musiikkivideo "Jesus He Knows Me"), sokean uskon ylistämistä, patriarkaalista kaksinaismoralismia ja yhtä sokeiden lasten sikiämistä. Se, että tällaisessa elämässä kasvanut ja sitä lapsesta asti pönkittänyt alkaa itsestään pohtia oman uskonsa perustaa, päätyy loogiseen ratkaisuun sen virheellisyydestä ja pystyy jopa sen hylkäämään on jotain täysin odottamatonta. Vielä odottamattomampaa on Barkerin kyky käydä läpi teologista filosofiaa ja kritisoida sen tiettyjä teorioita ja tuhota sen argumentteja... miten näin älykäs henkilö on ylipäänsä voinut olla evankelinen fundamentalisti neljänkymmenen vuoden ajan?

Kristinuskon ja raamatun ongelmat olivat minulle jo ennestään tuttuja (ovella kun käy jehovia, joten tietty itsenäinen valmistautuminen on ollut tarpeen), mutta Godlessissa on yksi tietty kohta, joka yllätti minutkin: Jeesus. Kävi ilmi, ettei kyseistä heppua todennäköisesti ole ollut olemassakaan missään muodossa, ei ihmisenä eikä varsinkaan jumalan poikana. Ei ole mitään historiallista todistusaineistoa kyseisen henkilön olemassaolosta raamatun ja muiden abrahaamisten uskontojen ulkopuolella. Järkyttävää, miten syvälle kristinuskon dogmat ovat juurtuneet! Jos mikään muu osa kirjasta ei kiinnosta, kolmannen osan viidestoista luku olisi ehdotonta luettavaa kaikille!

Viimeinen osa lienee kaikkein olennaisin juuri amerikkailaislukijoille. USAssa on nimittäin jostain syystä täysin käsittämätön uskonnon palvonta, mistä johtuen ateistit (=uskonnottomat) on leimattu täysin moraalittomiksi demoneiksi.* Tosin ateismi leimataan myös uskonnoksi silloin, kun se kristityille sopii. Näin ollen viimeisen luvun kuvaus onnellisesta ja normaalista elämästä ateistina lienee suurimmalle osalle amerikkalaisia varsin yllättävää. Ateistit eivät sittenkään syö kastamattomia vauvoja? Eivätkö ne edes raiskaa ja tapa mielensä mukaan, kun niillä ei ole mitään korkeampaa moraalia kertomassa mitä saa tehdä ja mitä ei? Eivätkö ne edes vääntele tutkimustuloksia oman ideologiansa mukaisiksi? Voivatko ne muka olla onnellisia? Miten niin moni ateisti voi olla niin luova, vaikka niillä ei ole mitään elämäntarkoitusta? Eivätkö ne todella lankea rukoilemaan jumalaa edes kuoleman uhatessa [Toim. huom: miksi uskovaiset ylipäätään ajattelevat kuoleman olevan jotain pahaa, uhkaavaa, voitettavaa?]

Kaikista ateistien kirjoittamista elämänkerroista Barker on onnistunut tehtävässä parhaiten. Kenties se johtuu ainakin osittain kristillisestä taustasta, mutta sanatyöläisen tausta ei ole ainakaan pahitteeksi. Suosittelen mieluusti, mikäli englanti sujuu. Toisen luvun filosofisen pohdinnan voinee surutta hypätä yli jos teksti tuntuu raskaalta, sillä itsellenikin se oli vähän tervassa juoksua, vaikka englanti onkin melkein kuin toinen äidinkieli. Kirjaa ovat suositelleet myös Richard Dawkins ja Christopher Hitchens; ei ihan surkeat suosittelijat, etten sanoisi. Harmi, ettei kirjaa ole saatavilla suomeksi. Edes tämän tyyppistä, henkilökohtaista uskonnosta-rationaalisuuteen elämänkertaa ei liene julkaistu suomeksi. Miksei?

*) Viime vuoden lopulla presidentinvaalien alla New York Times (tai vastaava) teki kyselyn tutkiakseen, millaisia ominaisuuksia presidentillä voi kansalaisten mukaan hyväksyä olla. Uskonnottomuus tuli viimeisenä kouluja käymättömyyden, valehtelun ja fasismin mennessä pitkälle edeltä.



Heh, tähän kappaleeseen pitäisi jonkun tehdä moderni versio kaikista niistä perhearvoja puolustavista kristillisistä saarnaajista ja poliitikoista, jotka on saatu kiinni housut nilkoissa ja peniksensä toisen miehen suussa tai anaalissa, tai toisin päin. Materiaalia ainakin riittäisi: Paholaisen Asianajaja on koonnut (ja kokoaa edelleen) varsin laajan kokoelman kyseisiä tyyppejä kuuluisassa Ja taas -sarjassaan.

-----

Godless muualla:
Hemant Mehtan blogi (englanniksi)
ExFundy -blogi (englanniksi)

Harmillista, ettei mistään löytynyt kunnollista uskiksen arviota kirjasta. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, miten he kirjan ottivat vastaan.

-----

Aakkoshaaste: B

Ama Ata Aidoo: No Sweetness Here and Other Stories

Luettu: 3.2.2010

Kirjallinen maailmanvalloitus jatkuu. Toistaiseksi Eurooppaan, muutamia sivuhyppyjä lukuunottamatta, keskisttynyt maailmanvalloitukseni alkaa saada afrikkalaisia sävyjä näin postkoloniaalisen/post-postkoloniaalisen kirjallisuuden kurssin aikana. Seuraava ei tosin ole Afrikasta vaan Karabialta, mutta post-koloniaalista joka tapauksessa. En ole aivan varma, mistä poimin juuri Ama Ata Aidoon. En muistaakseni ole kuullut hänestä aiemmin, mutta koska kustantamon (Feminist Press) monet muut kirjat ovat tuttuja, niin veikkaan löytäneeni kirjailijan ja kirjan sen sivuja selaillessani.

No Sweetness Here and Other Stories on maassaan kuuluisan ghanalaiskirjailijan novellikokoelma. Jälkisanojen mukaan Aidoo keskittyy tuotannossaan hyvin paljon orjuuteen (Ghana oli aikanaan yksi orjakaupan keskuksista, Britannian siirtovaltio kun oli) ja sen vaikutuksiin nyky-Ghanassa. Tämän kaiken Aidoo, naiskirjailijana, tekee toki naisnäkökulmasta. Näin myös tässä novellikokoelmassa. Kaikki kokoelman 11 tarinaa käsittelevät joko valkoisten ja mustien välistä konfliktia tai miesten ja naisten välistä konfliktia (juuri Ghanan kulttuurikontekstissa ja traditioissa).

Heti ensimmäistä novellia, "Everything Counts", lukiessani mieleeni tuli Toni Morrison ja novellin teeman takia nimenomaan The Bluest Eye; tästä johtuu nykyinen vahva kiinnostukseni Aidoon tuotantoon. Molemmissa keskiössä on mustien romantisoitu ajatus valkoisten ylemmyydestä; The Bluest Eyessa Pecola tahtoo siniset silmät, novellissa päähenkilö lähtee Amerikasta keskelle Ghana, jossa kaikki naiset pitävät peruukkeja saadakseen valkoisten naisten suorat hiukset. Sama ylemmyyden ajatus tulee automaattisesti myös koulutuksen mukana: For Whom Things Did Not Change -tarinassa musta opettaja saa jatkuvasti kuulla "hotellin" kokilta olevansa valkoinen, ylempi, koulutuksensa takia. Muissa tarinoissa valkoisten ja mustien välinen konflikti on enemmän pinnan alla, vaikuttaen hiljaa mutta varmasti ghanalaisten arkeen teollistumisen ja kaupungistumisen myötä sekä urbaanien ja perinteisten arvojen vastakkaisasettelussa. Nämä kaikki tuntuvat ruumillistuvan naisissa: perinteisesti alistettu osapuoli saa koulutuksen myötä traditiot haastavaa valtaa. Vallan mukana tulee syrjäytyminen ja paheksunta. Minusta tämä on lähinnä sukupuolikysymys, ei niinkään kolonisaation tuotos, sillä näen tätä itsekin Suomessa (jota Conservapediaa lukuunottamatta ei ole ollut siirtomaana).

Ama Ata Aidoolla on selkeän feministinen ote. Monen hänet naishahmoistaan nostavat esiin feminismin keskeisiä kysymyksiä, muun muassa synnytyskoneen ja orjan aseman normista:

I am behaving like one who has not lost a baby before, like a fresh bride who sees her first baby dying. Now all I must do is to try and prepare myself for another pregnancy, for it seems this is the reason why I was created... to be pregnant for nine of the twelve months of every year... Or is there a way out of it at all... (s. 81)

Pidin kokoelmasta erittäin paljon. Aidoo on kirjoittanut paljon näytelmiä, ei niinkään proosaa joten saa nähdä saako niitä käsiin. Näytelmien painotus, samoin kuin dialogin lähes autoritäärinen asema No Sweetness Here -kokoelman novelleissa, johtuu muuten kirjoitetun sanan asemasta Afrikassa; ennen kolonisaatiota afrikkalainen kirjallisuus perustui vahvasti oraaliseen perinteeseen ja Aidoo pyrkii nostamaan sen kirjoitetun kirjallisuuden rinnalle yhtenä kirjallisuuden lajina: "She believes that 'the dynamism of orality' is what 'Africa can give the world'" (s. 141). Kuulostaa siltä, että meillä pinkeillä valkonaamoillakin on paljon opittavaa kirjallisuuden saralla.

-----

No Sweetness Here muualla:
Aviisi-lehden haastattelu

Note bene! Ama Ata Aidoolta on tiettävästi suomennettu vain yksi romaani, Muutoksia, sekä yksi novelli Wayward Girls and Wicked Women -antologian suomennoksessa. Tästä syystä Aidoota ei löydy hädin tuskin miltään suomalaiselta sivulta, eikä juuri tämä novellikokoelma ollut niissä edustettuna. Siksi vain tämä yksi linkki tähän mielenkiintoiseen haastatteluun.

-----

Kirjallinen maailmanvalloitus: Ghana

-----

Aakkoshaaste: A

Aakkoshaaste

Koska edellisissä haasteissa ei olisi muuten tarpeeksi tekemistä, niin lisään listaan vielä yhden haasteen: aakkoshaasteen. Tästä kiitän Marjista, jolta tuli ensimmäinen kipinä, ja Auringonpalvoja86:sta, joka löi viimeisen naulan arkkuun. Saadaan kirjahyllyä käytyä läpi ja nostettua esiin mahdollisesti erittäinkin hyviä, mutta melko tuntemattomia kirjoja. Miksi muuten me kirjahullut ostetaan kirjoja hyllyyn, muttei lueta niitä? Tuleeko hyviä kirjoja vastaan niin monelta suunnalta, että blogeista tai satunnaisista poiminnoista ei-niin-pysyvitä suosituksista tulee vain luettua enemmän, kun ajattelee että pysyväthän ne kirjat siellä hyllyssä odottamassa parempaa aikaa...

Joka tapauksessa, säännöt ovat siis seuraavat. Kirjat valitaan kirjailijan sukunimen perusteella ja lukeminen tapahtuu aakkosjärjestyksessä. On erittäin suositeltavaa pitäytyä oman kirjahyllyn lukemattomiin tai pitkän aikaa sitten luettuihin kirjoihin. Mikäli käy niin, ettei johonkin kirjaimeen ole kirjahyllystä mitään, saa mennä kirjaston puolelle. Varaan kuitenkin itselleni erään poikkeuksen sääntöihin; käyn juuri post-koloniaalisen kirjallisuuden kurssia, joten mikäli päätän tehdä esseeni joistain alla mainituista kirjoista, aakkosjärjestys saa kenkää. Muissa tapauksissa pyrin pitämään kiinni aakkosjärjestyksestä.

Tunnisteeni haastelle on ABC ja haastelätkän lisään sivuun seurantaa (mutta ei kilpailua!) helpottamaan. Oma listani näyttää kirjahyllyni tunnin tutkailun jälkeen seuraavalta ja puuttuvat kirjaimet etsin aikanaan kirjastosta.

Aidoo, Ama Ata: No Sweetness Here
Butler, Judith: Undoing Gender (APUA!; juu ei...)
Barker, Dan: Godless
Cortazár, Julio: Ruutuhyppelyä
Dafydd, Fflur: Twenty Thousand Saints
Ensler, Eve: Necessary Targets
Fry, Stephen: The Liar
Grace, Patricia: The Sky People
Hall, Radclyffe: The Well of Loneliness
Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa
Joyce, James: Dubliners
Kontula, Anna: Punainen eksodus
LeGuin, Ursula K: Left Hand of Darkness
Mankell, Henning: Innan frosten
Niemi, Mikael: Nahkakolo
Orwell, George: Nineteen Eighty-Four
Pitman, Joanna: Blondit
Q
Russell, Bertrand: Why I Am Not a Christian
Sagan, Carl: Cosmos
Tolkien, J.R.R: The Children of Húrin
Uusikylä, Kari: Hyvä, paha opettaja
Vera, Yvonne: Butterfly Burning
Waters, Sarah: The Night Watch
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

-----

Lisäksi ilmoitusluontoinen asia. Julistan Kielletyn haasteen päättyneeksi, koska innostukseni siihen tuntuu olevan lähennä teoreettinen. Lisäksi kaikki lukemista kirjoista ovat pannassa jossain päin maailmaa (esim. Pohjois-Koreasssa ja Turkmenistanissa kaikki ulkomainen kirjallisuus jyrkästi kielletty), joten antaa olla. Deletoin haasteen gadget-lätkän sivusta, mutta jätän tunnisteet paikoilleen.

Alla lopullinen tulokseni, eli hurjat neljätoista kirjaa, joista suurin osa luettu ennen haastetta (...).

George Orwell: Animal Farm (pre-blogi)
Nadine Gordimer: Burgher's Daughter (pre-blogi)
Susan Kuronen: Pääministerin morsian
Richard Dawkins: The God Delusion
J.K. Rowling: The Harry Potter Series
Toni Morrison: The Bluest Eye
Voltaire: Candide
Anne Frank: The Diary of a Young Girl (pre-blogi)
J.D. Salinger: The Catcher in the Rye
Ray Bradbury: Fahrenheit 451
Ken Kesey: One Flew over the Cuckoo's Nest
Alice Walker: The Color Purple
Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
William Golding: The Lord of the Flies (pre-blogi)