Luettu: 17.11.2009
Piirtäjä(t): John M. Burns
Luin Charlotte Brontën alkuperäisteoksen joskus viime vuoden aikana. Sen vaikutus minuun ei ollut läheskään niin lähtemätön kuin eräiden muiden puheista ja teksteistä olisi voinut odottaa. En kuitenkaan ole valmis antamaan periksi ihan näin helposti, joten kun kuulin että eräs amerikkalaiskustantamo (Classical Comics) tekee klassikkoteoksista graafisia versioita, vieläpä kolme eri tasoista versiota eritasoisille lukijoille, pitihän se sitten saada käsiini. Lukemani versio on käyttänyt tekstissä alkuperäistekstiä, siinä missä kahdessa muussa versiossa tätä tekstiä on lyhennetty ja helpotettu.
Jane Eyre (suom. Kotiopettajattaren romaani), siltä varalta että teos on jollekin tuntematon, kertoo orpona kasvaneesta nuoresta naisesta, joka lähtee Thornhillin kartanoon kotiopettajattareksi pienelle ranskalaistytölle. Jane rakastuu ennen pitkää Thornhillin omistajaan, Mr. Rochesteriin, mutta joutuu käymään läpi monta mielentilaa ja paikkaa ja henkilöitä ennen kuin pääsee tämän kanssa vihdoin yhteen.
Vaikutelmani Jane Eyren graafisesta versiosta ovat hieman ristiriitaiset. Toisaalta se on aivan mahtava, toisaalta siinä on tiettyjä puutteita. Pidin suunnattomasti siitä, että teos, jonka lukemiseen itselläni meni kuukausia, on luettavissa näin parissa päivässä. Toisaalta tekstin valikoiminen poistettaviin osiin ja mukaan otettaviin osiin on tehnyt juonesta hieman hataran. Otetaan esimerkiksi vaikka Janen ensikosketus Berthaan: Jane herää keskellä yötä, kuulee naurua, menee huoneensa ovelle ja löytää sen takaa kynttilän telineessään. Seuraavassa freimissä Jane onkin heittämässä vettä Rochesterin tulessa olevalle sängylle huutaen tätä heräämään. Teksti saattaa vaikuttaa hieman epämääräiseltä alkuperäistekstiä lukemattomalle, kun tapahtumat hyppivät näin. Toisaalta Classical Comics toivoo saavansa lukijoitaan lukemaan myös alkuperäisteoksen antamalla siihen eräänlaisen tönäyksen omalla graafisella versiollaan, joten kenties hyppely selittyy osittain ainakin tällä.
Painotan kuitenkin näitä hyppelyjä mieluummin kirjan luettavuutta, sillä itselleni eräät aspektit tulivat esiin paljon selvemmin kuin alkuperäistä lukiessani; tokihan tämä on odotettavissa kun kuukausien selailu muuttuu parin päivän intensiiviseksi lukemiseksi, mutta se oli silti yllättävää. Tämän lukukokemuksen jälkeen osaan arvostaa Brontën luomusta enemmän nimenomaan feministisestä näkökulmasta. Ehkäpä joku päivä luen Jane Eyren kirjana uudelleen pitäen tämän positiivisen kokemuksen mielessäni. Saatanpa jopa pitää siitä.
-----
Jane Eyre - The Graphic Novel muualla:
Sallan lukupäiväkirja -blogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charlotte Brontë. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charlotte Brontë. Näytä kaikki tekstit
Charlotte Brontë: Jane Eyre
Luettu: 24.4.2008
Tämä oli toinen kahdesta teoksesta, jotka tuli erästä kirjallisuuskurssia varten lukea. Aloitin tämän kurssin alussa vuosi sitten syksyllä, jämähdin Thornhillin paikkeille, ja aloitin keväällä uudestaan. Taas jämähti ja odotin sitten kiltisti varsinaisen kurssin alkua. Kolmannella yrityksellä oli pakko keksiä omia, salaisia sivujuonia (jotka olisivat kyllä ihan mahdollisia!) pitääkseni kiinnostusta yllä loppuun asti, että voisin joskus mennä ihan tenttiin asti ja saada kurssin suoritettua.
Jane Eyre (suom. Kotiopettajattaren romaani) on yksi viktoriaanisen ajan kirjallisia klassikoita ja luultavasti kaikki ovat joskus siitä ainakin kuulleet, mutta bloggausten rakenteesta kiinni pitääkseni (ja siltä varalta, että itselleni iskee amnesia), käyn juonen lyhyesti läpi. Jane Eyre on kertoo siis orvon Jane Eyren kasvusta ottoperheensä hylkiöstä omavaraiseksi (tai siis niin omavaraiseksi kuin nainen nyt viktoriaanisella ajalla ylipäänsä voi olla) kotiopettajattareksi, joka rakastuu rikkaaseen eksentrikkoon, Rochesteriin, ja jatkuu kuvaamalla Janen rakkauselämää post-Rochester aikakaudella. Ei liene suuri juonipaljastus kertoa kirjan jatkuvan -ja päättyvän - neo-Rochester -aikakauteen.
Kriitikoiden (muun muassa lehtorini) mielestä Jane Eyre on yksi parhaimmista lapsuuskuvauksista kirjallisuuden historiassa. Ylistystä on saanut myös monet muut Jane Eyren aspektit: lämpötilan korrelaatio Janen tunne-elämään, feminismi ja poeettinen oikeudenmukaisuus. Varmasti teos oli aikanaan melko provokatiivinen naisten aseman kuvaaja (mistä johtunee sekä suoraan että välillisesti, että Brontë julkaisikin sen alun perin nimellä Currer Bell), jota ei tietenkään voi kiistää. Mutta nyt se 'mutta': riittääkö uranuurtajuus yksistään ylistämiseen? Minusta ei: en kiellä Jane Eyren tradition rikkomista, mutta ei se saa minua nauttimaan tämän lukemisesta, kun juoni on kuin suoraan Harlequin-roskaromaanista (kyllä, väitän, että jos Jane Eyre julkaistaisiin nyt, sen julkaisijana olisi nimenomaan Harlequin).
Myönnän, siellä on yksi käyttökelpoinen ja minunkin pienellä muokkauksella ymmärrettävissä oleva kappale (Jane moittii itseään kuvitellessaan Rochesterin olevan kiinnostunut hänenlaisestaan yksinkertaisestä, köyhästä kotiopettajasta). Muuten, Elle Driverin sanoin: "I might never have liked you. Point of fact, I despise you. But that doesn't suggest I don't respect you."
Tämä oli toinen kahdesta teoksesta, jotka tuli erästä kirjallisuuskurssia varten lukea. Aloitin tämän kurssin alussa vuosi sitten syksyllä, jämähdin Thornhillin paikkeille, ja aloitin keväällä uudestaan. Taas jämähti ja odotin sitten kiltisti varsinaisen kurssin alkua. Kolmannella yrityksellä oli pakko keksiä omia, salaisia sivujuonia (jotka olisivat kyllä ihan mahdollisia!) pitääkseni kiinnostusta yllä loppuun asti, että voisin joskus mennä ihan tenttiin asti ja saada kurssin suoritettua.
Jane Eyre (suom. Kotiopettajattaren romaani) on yksi viktoriaanisen ajan kirjallisia klassikoita ja luultavasti kaikki ovat joskus siitä ainakin kuulleet, mutta bloggausten rakenteesta kiinni pitääkseni (ja siltä varalta, että itselleni iskee amnesia), käyn juonen lyhyesti läpi. Jane Eyre on kertoo siis orvon Jane Eyren kasvusta ottoperheensä hylkiöstä omavaraiseksi (tai siis niin omavaraiseksi kuin nainen nyt viktoriaanisella ajalla ylipäänsä voi olla) kotiopettajattareksi, joka rakastuu rikkaaseen eksentrikkoon, Rochesteriin, ja jatkuu kuvaamalla Janen rakkauselämää post-Rochester aikakaudella. Ei liene suuri juonipaljastus kertoa kirjan jatkuvan -ja päättyvän - neo-Rochester -aikakauteen.
Kriitikoiden (muun muassa lehtorini) mielestä Jane Eyre on yksi parhaimmista lapsuuskuvauksista kirjallisuuden historiassa. Ylistystä on saanut myös monet muut Jane Eyren aspektit: lämpötilan korrelaatio Janen tunne-elämään, feminismi ja poeettinen oikeudenmukaisuus. Varmasti teos oli aikanaan melko provokatiivinen naisten aseman kuvaaja (mistä johtunee sekä suoraan että välillisesti, että Brontë julkaisikin sen alun perin nimellä Currer Bell), jota ei tietenkään voi kiistää. Mutta nyt se 'mutta': riittääkö uranuurtajuus yksistään ylistämiseen? Minusta ei: en kiellä Jane Eyren tradition rikkomista, mutta ei se saa minua nauttimaan tämän lukemisesta, kun juoni on kuin suoraan Harlequin-roskaromaanista (kyllä, väitän, että jos Jane Eyre julkaistaisiin nyt, sen julkaisijana olisi nimenomaan Harlequin).
Myönnän, siellä on yksi käyttökelpoinen ja minunkin pienellä muokkauksella ymmärrettävissä oleva kappale (Jane moittii itseään kuvitellessaan Rochesterin olevan kiinnostunut hänenlaisestaan yksinkertaisestä, köyhästä kotiopettajasta). Muuten, Elle Driverin sanoin: "I might never have liked you. Point of fact, I despise you. But that doesn't suggest I don't respect you."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)