Luettu: 24.11.2010
Tällä kertaa sain jopa luettua loppuun Lukupiirin joulukuun kuukauden kirjan (Lessing ei oikein ottanut tuulta alleen).
Siltä epätödennäköiselta varalta, että länsimaisessa kulttuurissa kasvanut ei Dickensin klassikon juonta tunne, kerrottakoon seuraavaa: Ebenezer Scrooge on viktoriaanisessa Englannissa asuva pihi liikemies, joka ei joulusta perusta. Jokin jossain saa Scroogen nihkeästä asenteesta tarpeekseen, ja tyypin makuuhuoneeseen pelmahtaa Scroogen edesmennyt liikekumppani, joka ilmoittaa että tämä saa vieraakseen seuraavina öinä kolme kummitusta. Menneen, nykyisen ja tulevan joulun kummitukset vievät kukin Scroogen opetusmatkoille, joiden tarkoituksena on saada Scrooge muuttamaan asennettaan sellaiset 180 astetta.
Minusta tarina oli oikeastaan vähän tylsä. Luin sen englanniksi ja opettavaisuuden alleviivaamisen lisäksi ärsytti Dickensin tapa listata joka pirun asia aina kuin jotain tapahtui. Esimerkkinä vaikkapa kakkoskummituksen pitopöytä, josta joka ainut viikuna piti erikseen mainita aina kun koko pöydälle tapahtui jotain. Aarggh!
Scroogen "herääminen" ilman enimpiä vastaanhagoitteluja oli kyllä hieman epäuskottavaa. Jos tyyppi on skitsoillut koko aikuiselämänsä, niin tuskin hän ihan noin nopeasti kelkkaansa kääntäisi. Pidin kuitenkin lopetuksesta: Dickens ei tehnyt selvää tiliä siitä, olivatko kummitukset oikeita vai oliko kyse unesta/humalasta. Humala vaihtoehtona siksi, että lopussa olevan lausahdus on englanniksi varsin monimerkityksinen: "He had no further intercourse with spirits...".
Luin A Christmas Carolin Wordsworthin kokoomaopuksesta Best Ghost Stories, johon on koottu Dickensin parhaita kummitustarinoita. Mukana on romaaneissa esiintyneitä tarinoita (jotka luen -jos luen- osana itse romaania, en erikseen) sekä itsenäisiä novelleja. Esipuheen mukaan Dickens muodosti jouluisen kummitustarinan kynäilemisen traditiokseen, joten taidan jatkossa keskittyä näihin muiden joulujen tarinoihin.
-----
A Christmas Carol muualla:
Lukupiiri-blogi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charles Dickens. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Charles Dickens. Näytä kaikki tekstit
Charles Dickens: Hard Times
Luettu: 6.7.2008
Erään kurssin satoa taas vaihteeksi. Itse asiassa luin Hard Timesin jo kertaalleen keväällä 2007 erästä kurssia varten, mutta toivoin saavani tällä lukukerralla siitä enemmän irti nyt kun on kirjallisuuden historian kurssit käyty. Onnistuu teoksen kulttuurinen ja ajallinen sijoittaminen ja tulkinta paremmin.
Hard Times (suom. Kovia aikoja) kuvaa viktoriaanisen kaupungin ylilyötynä faktojen kehtona: mitään typeryyksiä kuten kirkkoa, huvituksia, tunteilua tai -mikäli ala silloin olisi ollut olemassa- psykologiaa ei kaivata vaan kaiken tulee perustua faktoihin, joka on "The one thing needful". Ei liene yllätys, että myös avioliitot perustuvat järkeen, vaikkakin eräs henkilöistä käyttää muiden tosissaan ottamaa faktapohjaisuutta hyväksi. Tunteiden ja rationaalisuuden (miksi näiden pitäisi olla toistensa vastakohtia?) konfliktin lisäksi Hard Times ottaa kantaa teollistumiseen, ja erityisesti työläisten ja pomoportaan vääristynyttä suhdetta. Tästä kertoo jo pomojen antamasta kutsumanimestä työntekijöilleen: Hands, kädet. Heille työntekijät ovat vain käsiä, ei muuta, ei varsinkaan henkilöitä.
Hard Times herätti aikoinaan sosiaalisen näkökulmansa takia kohua. Mielestäni teksti ei näiltä osin ole edelleenkään vanhentunut, etenkin kun ottaa huomioon erinnäiset YT-neuvottelut ja systemaattiset lomautukset ja ulkoistamiset. Nykyään mottona ei suinkaan tunnnu olevan "Facts, the one thing needful" vaan "Money, the one thing needful". Kuka siinä mistään etiikasta jaksaa piipittää?
Erään kurssin satoa taas vaihteeksi. Itse asiassa luin Hard Timesin jo kertaalleen keväällä 2007 erästä kurssia varten, mutta toivoin saavani tällä lukukerralla siitä enemmän irti nyt kun on kirjallisuuden historian kurssit käyty. Onnistuu teoksen kulttuurinen ja ajallinen sijoittaminen ja tulkinta paremmin.
Hard Times (suom. Kovia aikoja) kuvaa viktoriaanisen kaupungin ylilyötynä faktojen kehtona: mitään typeryyksiä kuten kirkkoa, huvituksia, tunteilua tai -mikäli ala silloin olisi ollut olemassa- psykologiaa ei kaivata vaan kaiken tulee perustua faktoihin, joka on "The one thing needful". Ei liene yllätys, että myös avioliitot perustuvat järkeen, vaikkakin eräs henkilöistä käyttää muiden tosissaan ottamaa faktapohjaisuutta hyväksi. Tunteiden ja rationaalisuuden (miksi näiden pitäisi olla toistensa vastakohtia?) konfliktin lisäksi Hard Times ottaa kantaa teollistumiseen, ja erityisesti työläisten ja pomoportaan vääristynyttä suhdetta. Tästä kertoo jo pomojen antamasta kutsumanimestä työntekijöilleen: Hands, kädet. Heille työntekijät ovat vain käsiä, ei muuta, ei varsinkaan henkilöitä.
Hard Times herätti aikoinaan sosiaalisen näkökulmansa takia kohua. Mielestäni teksti ei näiltä osin ole edelleenkään vanhentunut, etenkin kun ottaa huomioon erinnäiset YT-neuvottelut ja systemaattiset lomautukset ja ulkoistamiset. Nykyään mottona ei suinkaan tunnnu olevan "Facts, the one thing needful" vaan "Money, the one thing needful". Kuka siinä mistään etiikasta jaksaa piipittää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)