Guillermo del Toro & Chuck Hogan: The Strain

Luettu: 17.4.2010

Pan's Labyrith. Yksi parhaimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Sillä sekunnilla kun sain tietää ohjaaja Guillermo del Toron olevan uudenlaisen kauhuromaanin isä.. noh, sanotaanko että tilaukseni saapumisen kesto kirjakaupan kautta oli turhan pitkä innokkaalle lukijalle.

Mutta kyllä kannatti odottaa. The Strain on aivan helvetin mahtava! Niin se juonen selostus.. The Strain (suom. Vitsaus) on ensimmäinen osa uudenlaisesta vampyyritrilogiasta. Tarina alkaa, kun New Yorkin JFK International -lentokentälle laskeutuu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kone, joka heti laskeuduttuaan sammuu kokonaan. Ei viestintäyhteyksiä, ei hätäpuheluja, ei valoja, ei mitään. Ikkunoiden verhotkin ovat suljettuja. Kun CDC:n tutkija Ephraim Goodweather kollegoineen pääse vihdoin koneen sisälle, he löytävät koneellisen kuolleita ja vain neljä juuri ja juuri hengissä olevaa henkilöä. Homma mutkistuu, kun Ephin pomo haluaa politikoida ja ilmoittaa kaiken vaaran olevan ohi, vaikkei kukaan tiedä miksi parisataa matkustajaa on kuollut ja neljä selviytynyttä voivat huonosti. Ensimmäisenä yönä paljastuu pomon moka: sekä matkustajat että selviytyjät ovat saaneet virustartunnan, joka on kovin tarttuva, ja heistä jokainen on kadonnut. Eph löytää itsensä kollegansa, keskitysleiriselviytyjän ja tuholaistorjujan kanssa tappelemassa ihmiskunnan kohtalosta valtaatekeviä vastaan.

No niin, takaisin hehkutukseen! En koskaan ole erityisemmin innostunut paranormaaliin ja selittämättömään tukeutuvista tarinoista. Vaikka The Strain onkin vampyyritarina, se pureutuu (pun uninteded) aiheeseen tieteelliseltä kannalta; kirja pyrkii antamaan biologisia, antomisia ja kemiallisia selityksiä tapahtumille, muutoksille, kauhulle. Kaikkea ei kuitenkaan selitetä ja elän siinä toivossa, että seuraavat osat valottavat näitä osia tarkemmin. Osa henkilöhahmoista jäi vielä pimentoon; erityisesti toivon, että Ephin kollega Nora ei jää naisille tyypilliseen äidilliseen sidekick-koristeeseen jatkossa. Toivon mukaan myös lopussa esitellyt Uuden maailman vanhimmat pääsevät suurempaan rooliin jatkossa (mikä Gusin kuvauksen syystä on melko varmaa!). Jään odottamaan mielenkiinnolla, sillä The Strain oli 2000-luvulla kasvaneelle varsin pelottava mikrobiologisine uhkineen. Lopetus on toki ennalta-arvattava (sekä kliimaksi että epilogi) mutta olkoon.

Pidin kovasti kirjan toiseuden käsittelystä: ihmisten ja uusien vampyyrien vastakkaisasettelusta, joka rikotaan paljastamalla vampyyrien sisäinen hierarkia joka puolestaan ei sovi ollenkaan ihmisten ajatteluun. Toinen huomattava muutos on tietysti vmpyyrilegendan kohtelu: vampyyrit eivät ole kauniita, ikinuoria hahmoja romanttisissa goottiasuissa, joihin kauniit neitsyet heti ihastuvat, vaan todellisempi (siinä määrin missä sanaa voi fiktiivisten hahmojen kohdalla käyttää).

Kaiken kaikkiaan siis erinomainen ja jouheva avaus trilogialle. Osin toivon, ettei kirjoista tehdä leffoja, sillä minusta tuntuu kirjojen toimivan elokuvaa paremmin ja haluan mahdollisimman monen nauttivan trilogiasta kirjallisena. Käy myös trilogian kotisivuilla, jotka ovat todella hienosti tehty (esimerkiksi del Toron haastattelu ja etenkin kohta "The Stinger"... hrr!).

-----
The Strain muualla:
Savon Sanomat
Risingshadow.net
Lumikin luetut -blogi

The Guardian (englanniksi)
SCI FI Wire

-----

Kirjallinen maailmanvalloitus: Meksiko

-----

What's in a Name: Medical condition