Kevytkenkäinen kummitus

Twenties Girl
Sophie Kinsella 2009
WSOY 2010

Ja sitten Orwellin jälkeinen totaalinen suunnanvaihdos ja kummituksella höystetty chick lit romaani.

Tarina Larasta, joka isotätinsä hautajaisissa huomaa olevansa ainoa, joka näkee isotätinsä haamun. Sadiella on Laralle tehtävä; Laran täytyy löytyy isotädille kuulunut kaulakorun ennen kuin Sadie voi jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen. Sadien haamu on riehakas 23-vuotias neito, joka tykkää juoda shamppanjaa, tanssia charlestonia ja flirttailla miesten kanssa. Sadielle ei sanota ei ja niinpä Laran on pakko ryhtyä salapoliisiksi ja jäljittää kaulakoru. Laralla riittäisi murheita omastakin takaa, yhtiökumppani on häipynyt Intiaan ja jättänyt Laran pyörittämään vasta-alkajana firmaa, poikaystävä on vasta pistänyt poikki ja Laralla on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Vaativa kummitus, jota kukaan muu ei näe, aiheuttaa Laralle harmia ja noloja tilanteita, mutta paljastuu lopulta varsin hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ja tietysti kuvioon mahtuu pian myös uusi poikaystävä.

Olen toki aiemminkin maininnut, että fanitan ihan täysillä näitä Kinsellan ei-himoshoppaaja kirjoja. Tämäkin oli nokkela ja hauska tarina. Aluksi olin kyllä aika ärtynyt Sadien itsekkyyteen, mutta sitten tykästyin häneen paljon. Ihan suosikikseni tämä ei kuitenkaan noussut, en osaa ihan eritellä miksi. Välillä tuli sellainen olo, että kaulakorun takaisin saamisesta oli tekemällä tehty hankalaa eikä se tuntunut ihan uskottavalta. Jostain syystä en myöskään ihan heti tajunnut, että herra Oikea on herra Oikea, vaan odotin jotain muuta. Hauska tarina joka tapauksessa ja Sadie kyllä aiheutti Laralle runsaasti noloja tilanteita.

Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajusin miksi kirja ei ollut ihan täysosuma. Kyllä mua sitten kumminkin häiritsi tämä kummitusjuttu ja miten helpolla Lara pääsi epäuskottavista juonenkäänteistä. (Ja miksi kukaan ei vienyt Laraa hoitoon vaikka selkeästi Laran on täytynyt vaikuttaa ulospäin harhaiselta! No ehkä siitä ei olisi tullut hyvää chick littiä..) Ihan kelpo genrensä edustaja silti.         

Alkulukujen yksinäisyys

La solitudine dei numeri primi
Paolo Giordano 2008
WSOY 2010

Maaliskuun alkupuolen olin matkoilla ja tämä oli minulla matkalukemisena. Luin tämän loppuun jo melkein kaksi viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa mitään ja matkalta ostamani kirja on sekin jo melkein loppuun luettu niin pitää hoitaa tämä ensi alta pois.

Ihastuin alussa kauniiseen ja kuulaaseen (aika monissa lukemissani arvioissa on kirjasta käytetty sanaa kuulas ja niin käytän minäkin, koska se pitää niin paikkansa tässä tapauksessa) kieleen ja tarinaan. Alice ja Mattia ovat molemmat yksinäisiä sieluja, lapsuuden traumojensa henkisesti rampauttamia. Molemmat purkavat tuskaansa satuttamlla itseään; Alice näännyttämällä itseään nälkään ja Mattia viiltelemällä itseään. Toisistaan he löytävät sukulaissielun, mutta riittääkö se? 

Minulle tuli tästä mieleen David Nichollsin Sinä päivänä, ehkä siksi, että kummankin kirjan päähenkilöt eivät oikein osaa tarttua rakkauteen, vaikka se on ihan nenän edessä. Muuten näillä ei paljon yhteistä ollut. Ja itse asiassa pidin Nichollisista enemmän. Tämä oli surumielinen ja kauniisti kirjoitettu, mutta loppu ärsytti minua ihan suunnattomasti ja sen takia, kirja ei täyttä hyväksyntääni saanut. Liian paljon jäi sanomatta matkan varrella.      

Reading globally: Italia

Da Vinci -koodi

The Da Vinci Code
Dan Brown 2003
WSOY 2010

Minulla ei ollut suurempia odotuksia tämän suhteen, halusin vain lukea, jotta tietäisin, mistä siinä valtavassa hypetyksessä oli kyse muutama vuosi sitten. Ihan nopealukuinen ja mielenkiintoisia tietoiskuja ja ajatuksia taiteesta, historiasta ja uskonnosta, tiedä sitten miten paikkansa pitäviä ne ovat, mutta muuten tämä ei suuremmin sykähdyttänyt. Hirveä kiire koko ajan ja kaikki tapahtui ihan epärealistisella aikataululla. En tainnut pysyä ihan juonessakaan mukana ja kirjan henkilöt olivat yksiulotteisia, eivätkä herättäneet mitään tunteita. En ole salaseurojen suurin ystävä ja minusta tarinan loppu oli todella vaisu. Jos jotain positiivista haluan etsiä niin onhan tämä erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu ja jokainen (lyhyt) luku päättyy cliffhangeriin.

Tällä suoritin lukudiplomin jännitystä -kategorian.

Siilin eleganssi

L'Élégance du hérisson

Muriel Barbery 2006

Gummerus 2011

Halusin ihan oikeasti pitää rikkaiden asuttaman pariisilaisen hienostotalon jurosta, mutta sivistyneestä ovenvartijarouvasta ja itsetuhoisesta, mutta älykkäästä 12-vuotiaasta tytöstä, jotka löytävät toisistaan sielunsukulaisen talon uuden asukkaan myötävaikutuksella, mutta en vain pitänyt. Minusta kumpikin oli ihan yhtä ylimielisiä ja snobeja kuin mistä he syyttivät talon muita asukkaita. Reneen filosofiset pohdiskelut eivät myöskään erityisemmin lämmittäneet mieltäni enkä jaksanut lukea niitä kovin tarkkaan..

En minä silti tätä varsinaisesti inhonnut; Kakuron mukaantulo paransi lukukokemusta ja hymähtelin lempeästi Reneen huolella rakennetun ulkokuoren alkaessa murtua. Oli kovin inhimillistä, kun vuosikymmenien tunneköyhän elämän jälkeen uudenlaiset tuulet alkavat puhaltaa elämässä ja se hermostuttaa. Kirjan loppu yllätti minut enkä vieläkään tiedä, mitä ajatella siitä. Kai se jotenkin sopii kirjaan. 

Ei nyt ollut minun kirja, mutta olen ihan tyytyväinen, että luin loppuun. Sain samalla Ranskan pois listaltani. Annika luki tämän näköjään samaan aikaan kanssani ja myös Villasukka kirjahyllyssä on tämän lukenut. Annikalla on myös pitempi lista muista, jotka kirjan ovat lukeneet.

Reading globally: Ranska

P.S. Huomasiko kukaan muuten, että tähän perustuva elokuva tuli keskiviikkona Yle Teemalta? Minua se vielä odottaa digiboksilla, kun en halunnut katsoa sitä, ennen kuin saan kirjan luettua.

Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen 2007
Otava 2011 (5. painos)

Mikko Virtanen ei tahdo olla suomalainen mies. Omien sanojensa mukaan hän on kansallisuustransu ja tuntenut lapsesta asti syvää kaipuuta Ruotsia kohtaan. Tullakseen ruotsalaiseksi mieheksi Mikko on valmis tekemään ihan mitä vain. Mikosta sukeutuu Mikael Andersson huolehtivainen, keskusteleva perheenisä Göteborgista. Mitä sitten tapahtuu, kun huolella rakennetut kulissit alkavat sortua?

En voi kuin ihmetellä mistä Miika Nousiainen on keksinyt tähän romaaniin aiheen. Onneksi on keksinyt, sen verran huikeaa tekstiä tämä on. Alkuun Mikon ehdoton Ruotsin ja ruotsalaisuuden puolesta puhuminen huvittaa, sitten tarina alkaa saada synkempiä sävyjä, kun Mikko keinoja kaihtamatta tavoittelee unelmaansa ja, sen saavutettuaan, pitää kulisseja pystyssä. Miika Nousiaisen esikoisteos on kyllä osoitus kirjallisesta lahjakkuudesta. Samalla kerralla irvaillaan lempeästi sekä Suomelle että Ruotsille.  Näen tässä yhteyttä myös kirjailijan toiseen teokseen Maaninkavaaraan, molempien päähenkilöt ovat miehiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti (vai pakkomielteisesti?) johonkin asiaan ja menevät äärimmäisyyksiin tavoitellessaan haluamaansa, oli se sitten Suomen kestävyysjuoksun kulta-aikojen palautus tai kansalaisuuden vaihtaminen. Jännästi Nousiainen myös peilaa koko henkilön maailmankuvaa pakkomielteen kohteena olevan asian kautta. 

Tämä oli nyt toinen Miika Nousiainen minulle. Maaninkavaaran luin viime pääsiäisen aikaan ja näiden kahden jälkeen uskallan sanoa, että Miika Nousiainen on noussut yhdeksi suomalaisista suosikkikirjailijoistani. Tai ei pelkästään suomalaisista, koska luen niin vähän suomalaista, vaan yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Sitten pitäisi ottaa vielä Metsäjätti tähtäimeen... (Sivumennen sanoen olen myös hieman ihastunut kirjailijaan, koska hän on niin hauska Nelosen Hyvissä ja huonoissa uutisissa.) Ai niin ja ennen kuin unohdan, niin tällä kirjalla korkkasin vihdoin lukudiplomihaasteen ja pyyhin yli kategorian "Matkalla".          

Takaisin luontoon

Nature Girl
Carl Hiaasen 2006
Helsinki-Kirjat 2011

Haksahdin teini-ikäisenä pahemman kerran Carl Hiaasenin tuotantoon. Välissä meni useampi vuosi, etten herran tuotantoa lukenut eikä sitä ole taidettu kääntääkään kovin aktiivisesti. Niinpä joululomalla riemastuin, kun löysin tämän herkkupalan kirjastosta. Tosin alkuun tuntui vähän siltä, että aika on kullannut muistot ja minusta on tullut tosikko, mutta sitten aavistuksen ehkä hitaan alun jälkeen pääsin tarinaan mukaan ja hihittelin vienosti lukiessani. Oli tämä nyt aika taattua Hiaasen-kamaa, (puoli)hulluja hahmoja, outoja, mutta hupaisia vammautumisia, kummallisia rikoksia ja vahva kannanotto luonnon puolesta.

Puhelinmyyjä soittaa Honey Santanalle kesken päivällisen ja miehen hävytön käytös saa Honeyn sotapolulle. Eronnut Honey elää asuntovaunualueella poikansa kanssa ja yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa pojalleen. Ikävä kyllä Honey ei ole ihan tasapainoisimmasta päästä ja tuppaa menemään äärimmäisyyksiin. Ero entisestä miehestäkään ei ole ihan selvä vielä. Toisaalla puoliseminoleintiaani Sammy Tigertail haluaa paeta hetkeksi pois valkoisten maailmasta, mutta yritykseksi se jää ja Sammy saa pian riesakseen takertuvaisen opiskelijatytön. Lisäksi soppaan sekaantuu puhelinmyyjän vaimon palkkaama yksityisetsivä, hygieniaongelmista kärsivä pakkomielteinen kalakauppias ja puhelinmyyjän rakastajatar. Seuraa sarja absurdeja tapahtumia ennen kuin eriskummallinen seurue päätyy selvittelemään välejään syrjäiselle saarelle. 

Suosittelen. 

(En tykkää tuosta kannesta, aiemmin julkaistuissa Hiaasenin romaaneissa oli räikeän väriset ja kornit kansikuvat. Ei tämä uusinkaan varsinaisesti ole mitenkään tyylikäs, mutta niissä vanhoissa on niin mauttomat kannet, että ne ovat jo hienoja. :D)     

Edit: 26.1.2013 Unohdin aiemmin kirjoittaa, että valloitin tällä Floridan Yhdysvaltain osavaltiot haasteessani.

Wuthering Heights

Emily Brontë 1847
Arcturus Publishing Limited 2009

Olen joskus teini-ikäisenä lukenut Humisevan harjun enkä pitänyt siitä. Jostain syystä vuosien mittaan olen saanut päähäni, että haluan rakastaa sitä. Nyt lopulta kahlasin tämän kesällä Ottawasta ostetun painoksen läpi ja nimenomaan kahlasin. Alle kolmesataa sivua ja yli kuukausi meni ennen kuin sain kirjan loppuun. Syytän enimmäkseen kieltä, 1800-luvun englanti ei tosiaankaan ollut minulle mitenkään kovin helppoa luettavaa ja melkeinpä kirosin Josephin vuorosanoja lukiessani. Ne oli niin paksulla murteella kirjoitettuja, että jouduin tavaamaan ne useampaan otteeseen enkä siltikään ymmärtänyt ihan kaikkien pointtia.

Toinen syy miksi tämän lukeminen eteni niin tuskastuttavan hitaasti oli se, vaikka en tosissani pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Kirjaa lukiessa minulle on tärkeää, että voin jos en nyt pitää niin ainakin jollain tavalla ymmärtää kirjan henkilöitä, mutta Cathy ja Heathcliff olivat niin kirotun vastenmielisiä hahmoja, että en nauttinut kirjan lukemisesta juurikaan. Taloudenhoitaja Ellen Dean oli ihan OK ja herra Lockwood samoin. Nuoresta Catherinesta enimmäkseen pidin vaikka välillä hänkin oli aika sietämätön. Haretonia kohtaan tunsin myötätuntoa ja samoin Edgar Lintonia. Josephia inhosin.

Lisäksi oli vielä yksi juttu, mikä häiritsi minua, mutta en tiedä meneekö tämä sen piikkiin, että kieli oli minulle niin hankalaa luettavaa. Nimittäin välillä tuntui kuin jotain olisi jäänyt sanomatta. En esimerkiksi ymmärtänyt yhtään, miten Isabella Linton oli yhtäkkiä syvästi rakastunut Heathcliffiin. Mietin vain, että miten tässä näin kävi. Humiseva harju ei sitten ollut mikään täysosuma kohdallani, mutta kirjan viimeiset 30 sivua hyvittivät paljon. Niissä oli iloa ja toiveikkuutta, joka tarinasta muuten puuttui.     

Tuulen viemää

Gone with the wind

Margaret Mitchell 1936

2. painos Otava 2008

Varoitan heti, että voin paljastaa juonesta jonkun mielestä liikaa tätä kirjoittaessani, mutta jos joku ei oikeasti tiedä, mistä tämä kirja kertoo niin häpeä! 

Tahkosin tätä tiiliskiveä liki kaksi kuukautta, mikä ei suinkaan johtunut siitä, että tämä olisi huono, ikävystyttävä tai jotenkin muuten ei-luettava. Tämä on nimittäin kaikkea muuta, minä vain olen hidas lukija ja olisi ollut väärin kirjaa kohtaan lukea se huolimattomasti. Vuonna 1939 valmistuneen elokuvan olen nähnyt, mutta siitä on useampi vuosi, kun katsoin sen ja onnekseni olen unohtanut sen melko hyvin. Muistan kyllä pitäneeni elokuvasta kovasti, mutta koska suurin osa tapahtumista oli painunut unholaan ei elokuvan näkeminen häirinnyt lukemista.

Romaani on uskomattoman rikas ajankuva Yhdysvaltain sisällisodan aikaisesta Georgiasta ja sen jälleenrakentamisesta sodan jälkeen. Kirja lisäsi tietämystäni sodan syistä ja seurauksista, mitkä ennen kirjaa olivat kyllä melko olemattomat. Tietysti tiesin sodan syyn suurin piirtein, pohjoisvaltiot halusivat lakkauttaa etelävaltioissa kukoistavan orjakulttuurin, mutta muuten en kyllä tiennyt paljon mitään. Orjuus näytteleekin kirjassa suurta osaa ja vaikka orjat O'Haran perheessä ovat osa perhettä ja rakastettuja, niin silti tuli hassu olo, että mustat orjat olivat kuitenkin hierarkiassa valkoisten alapuolella. Vähän niin kuin lemmikit, uskollisia ja rakastettavia, mutta hieman kykenemättömiä elämään omillaan, tarvitsevat alituiseen jonkun sanomaan mitä tehdä seuraavaksi. Hieman tyhmiä ja kykenemättömiä omaan ajatteluun. Hämmentävää. Ja vähän poliittisesti epäkorrektia nykyihmisen näkökulmasta. Ainakin toivon niin. Nyt kuitenkin siirryn rakkaustarinaan, jolle edellä mainittu luo puitteet.      

Aloitan sanomalla, että inhosin Scarlettia silmittömästi heti alusta asti. Suuresta vastenmielisyydestäni huolimatta minun oli kuitenkin ihailtava hänen vahvuuttaan ja älykkyyttään ja sinnikkyyttään, hänen selviytymiskykyään. En missään vaiheessa tajunnut mitä ihmettä hän näki Ashleyssa. Tai tajusin, koska olisin itsekin ottanut Ashleyn jos minun olisi pitänyt valita hänen ja Rhettin väliltä, mutta mitä en tajunnut oli se, että miten ihmeessä Scarlett kuvitteli, että hän ja Ashley voisivat muodostaa toimivan avioliiton. Minulle oli alusta asti ilmiselvää, että he kaksi olivat kerta kaikkiaan liian erilaisia. Sitten luin Morren arvion kirjasta ja tajusin, että olen mahdollisesti ollut vähän turhan ankara. Kirjan lopussa Scarlett on 28-vuotias, samanikäinen kuin minä nyt ja kun miettii, olenko itsekään ollut ihmissuhdeasioissani kovinkaan kypsä, niin vastaus on ei. 

Rhett oli minulle pitkään hieman kysymysmerkki. Hänen teräväkatseisuutensa ja pistävä kielensä olisi varmaan tuntunut melko vaivaannuttavalta, mutta en siltikään ymmärrä sitä ilkeyttä, jolla Scarlett häneen suhtautui suurimman osan aikaa. Koin melkoisen valaistumisen, kun tajusin, että hän oikeasti rakastaa Scarlettia. Häkellyin suorastaan. Mitä ihmettä, Rhett oikeasti rakastaa Scarlettia...

Kirjan viimeinen luku oli ehkä surullisinta luettavaa rakkauden kuolemasta mitä koskaan olen lukenut. Kun sydän on särkynyt liian monta kertaa eikä enää välitä.  

"Minun rakkauteni kului loppuun" jatkoi Rhett, "Ashley Wilkes ja sinun mielipuolinen itsepäisyytesi, jolla riiput kuin bulldogi kiinni siinä, mitä kerran olet kuvitellut haluavasi... Minun rakkauteni kului loppuun." 

 

Kun jäljellä ei ole enää muuta kuin sääli ja hyväntahtoisuus, niin kuin Rhett asian ilmaisi.

"Siitä kaikesta on jäljellä vain kaksi tunnetta, ja niitä sinä vihaat enemmän kuin mitään muuta - sääli ja jonkinlainen omituinen hyväntahtoisuus."

Kirjan lopussa olin vain pohjattoman surullinen. Ja kääntänyt kelkkani täydellisesti. Kirjan lopussa olisin valinnut Rhettin, ei epäilystäkään. 

Yhdysvaltain osavaltiot: Georgia

The Catcher in the Rye

The Catcher in the Rye

J.D. Salinger 1945

Little, Brown and Company 1991

Tämä kirja on roikkunut tbr-listallani siitä asti, kun lukion äidinkielen kurssilla meidän piti valita muutamasta vaihtoehdosta kirja, jonka haluamme lukea. Luin silloin Hemingwayn Vanhus ja meri -romaanin, josta en silloin pitänyt, kuten en myöskään toisella lukukerralla. Tämä jäi silti mieleeni ja ajattelin, että luen "Siepparin" joskus toiste.

Yllättäen sain tämän englanninkielisen painoksen työkavereilta läksiäislahjaksi parisen viikkoa sitten. Tämä on amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja sopi tilanteeseen hyvin, koska olin juuri lähdössä Amerikkaan (jep, Atlantin länsipuolelta tätä kirjoitan). 

No mutta sitten itse kirjaan. Oikeastaan alkujorina oli paljon pidempi kuin mielipiteeni kirjasta. Minulla kun ei ole hirveästi sanottavaa. En pystynyt lukemaan kirjaa kovin pitkissä pätkissä, koska Holden kaikessa teini-iän ylimielisyydessään ärsytti niin kovasti. Vähiten hän minua ärsytti (ja jolloin oikeasti olin hänestä kiinnostunut) silloin kun hän hän kertoi sisarestaan Phoebesta ja kuolleesta veljestään Alliesta. Muuten en erityisemmin välittänyt koko kirjasta. Tulipa kuitenkin luettua. Huomasin muuten, että Luettua-blogin Sannakaan ei pitänyt kirjasta kovin paljon. Sannan blogissa pidempi (ja parempi) analyysi kirjan suomennoksesta. 

Mockingjay

Suzanne Collins 2010

Scholastic 2010

Luin tämän kaksi päivää sitten loppuun enkä oikein tiedä mitä sanoisin. Ainakin sen, että Katniss todellakin kasvoi aikuiseksi tässä kirjassa. Ja sen, että adrenaliinintäyteisen toimintavyörytyksen jälkeen kirjan loppu oli kuin "dandelion in the spring", toivontäyteinen. Samalla olin myös pohjattoman surullinen sen vuoksi, miten kokemustensa traumatisoimia kirjan henkilöt lopussa olivat. 

Oikeastaan ottaa vähän päähän, että tämä loppui nyt tähän. Olen jotenkin elänyt niin vahvasti Panemin maailmassa viime viikot, että tuntuu kuin hyvästelisin jotain tärkeää. Näin viime viikolla jopa jotain Nälkäpeli-henkistä selviytymisunta. En muista, että kirja olisi aiemmin elänyt niin voimakkaasti alitajunnassa, että näkisin unta. Ja mä näen hyvin paljon unia. Tässä tämä nyt kuitenkin oli tältä erää. Aion ehdottomasti lukea uudelleen joku päivä, ehkä pystyn keskittymään tarinaan sitten eri lailla enkä vain ahmi sivua toisensa perään. Huikea kirjasarja.

Catching Fire

Suzanne Collins 2009

Scholastic

Tämä toinen osa alkoi hieman hitaammin kuin ensimmäinen. Olin alusta asti silti ihan tarinan pauloissa, koska olin jo niin kiintynyt hahmoihin, että halusin tietää mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Tavallaan kaikki oli ennestään tuttua, mutta silti erilaista. Finnick oli hauska lisä henkilöhahmoihin ja odotan mielenkiinnolla minkälainen hän tulee olemaan elokuvaversiossa. Sen sijaan, Katniss oli minusta ajoittain vähän ärsyttävä tavalla, jota en oikein itsekään tavoita. Siis en oikein osaa sanoa, miksi hän minua ärsytti. Suurimman osan kirjaa olin myös ihan kauhuissani, koska pelkäsin mitä suosikkihahmolleni tapahtuu. Silti oli vain pakko jatkaa lukemista. Kirja loppui taas niin jännään tilanteeseen, että oksat pois. 

Nyt olen ahminut koko viikonlopun trilogian päätösosaa ja sitä lukiessa olen huomannut, että vaikka Catching Fire onkin hurjan hyvä, se on silti eräänlainen välikirja. Ensimmäinen kirja oli alkujohdatus, toinen kirja jatkoi siihen mihin ensimmäinen jäi ja valmisteli kolmannen kirjan tapahtumia. Kolmas on taas sitten jotain ihan uutta. Ihna huikean hyvä trilogia tämä kyllä on! 

The Hunger Games

Suzanne Collins 2008

Scholastic 2008

Kiinnostuin oikeastaan tästä kirjasta elokuvan takia, en erityisemmin välitä lukea scifi-kirjoja, fantasiakin on niillä rajoilla, mutta sen sijaan kyseisten genrejen elokuvat ja sarjat on ihan katsottavia, jos nyt ei ihan suosikkeja. Näin ollen kiinnostuin ensin elokuvasta ja päätin lukea kirjan ennen kuin katson elokuvan (pari lempibloggaajaani, jotka eivät kirjoita kirjablogeja, olivat myös kirjoittaneet kirjasta ylistäviä arvioita). Tietysti kirjaston kappaleet olivat lainassa, joten ostin sarjan ekan osan englanninkielisenä pokkarina. 

Tykkäsin alusta asti mukaansatempaavasta kerronnasta ja helposti luettavasta kielestä, kirjan hahmot olivat myös kiinnostavia. Siinä vaiheessa kun peli sitten alkoi, jäin totaalisesti koukkuun. Nukuin muutamana yönä melko vähän, koska en pystynyt lopettamaan lukemista kappaleen loputtua vaan oli pakko jatkaa seuraavaan. Lopussa olin ihan typertynyt ja janosin lisää. 

Luin tämän loppuun keskiviikkoiltana ja ajattelin, että lukisin välissä jonkun kirjaston kirjan, mutta mikään ei tuntunut sopivalta, joten ostin tänään sarjan toisen ja kolmannen kirjan ja aloitin kakkososan lukemisen. En kertakaikkiaan voi pilata tätä sarjaa lukemalla välissä jotain muuta.

Maaninkavaara

Miika Nousiainen
Otava 2009

Minä en ole millään lailla urheilullinen, en tykkää harrastaa liikuntaa enkä edes seuraa urheilua erityisesti, korkeintaan jääkiekkoa MM-kisojen aikaan. Pikkusiskoni on vähän toista maata, jos nyt ei kuitenkaan fanaattinen. Ostin tämän hänelle joululahjaksi ja ajattelin, että voisin lukaista tämän tilaisuuden tullen itsekin. Se hetki tuli sitten pääsiäinen. Herranen aika, että tämä oli hyvä!

Romaanin alussa Martin ja Sirkan poika Jarkko kuolee äkillisesti. Tapahtuma syöksee isä-Martin masennukseen, koska elämältä katoaa pohja, kun hän ei voi enää valmentaa poikaansa kestävyysjuoksumestariksi. Teini-ikäinen tytär Heidi päättää pelastaa isänsä masennuksen syövereistä aloittamalla uudelleen juoksuharrastuksen, joka on nuorempana jäänyt. Martti innostuu uudelleen elämästä kouliessaan tyttärestään mitä absurdeimmilla tavoilla kestävyysjuoksijaa. Siinä samalla teini-ikäisen tyttären normaali elämä katoaa ja avioliitto alkaa rakoilla.

 

Fanaattisuus, jolla Martti suhtautui kestävyysjuoksuun oli jotain niin absurdia, tragikoomista ja pähkähullua, että oksat pois. En tunne urheilumaailmaa, joten en tiedä miten paljon tässä tarinassa on totuuspohjaa, mutta ei kyllä millään lailla käy kateeksi ammattiurheilijoita, jos tässä on rippunenkin totuutta mukana. Sain kyllä varsinaisen rautaisannoksen suomalaisen kestävyysurheilun historiaa. Ja en voi olla ajattelematta, että siinä miten Martti peilaa koko elämää kestävyysjuoksun kautta on itse asiassa mukana myös aika paljon yhteiskuntakritiikkiä. Ihan huikean tarinan Miika Nousiainen on kyllä kirjoittanut. Ja tämän myötä kiinnostus Vadelmavenepakolaista kohtaan kohosi monta pykälää.

Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa

Die Verwandlung ja In der Strafkolonie

Franz Kafka

Otava Keskiyön kirjasto 2007

Katselin tammikuussa erään elokuvan, jonka päähenkilö luki Muodonmuutosta. Seuraavana päivänä kävin kirjastossa ja huomasin yllättäen tämän pöydällä. Se tuntui merkiltä jostakin, joten niin lainasin tämän. Franz Kafka ei ole minulle ennestään tuttu, tietysti olen nimen kuullut, mutta en ole lukenut mieheltä mitään. Ennen kuin nyt. 

Muodonmuutos -novelli kertoo Gregor Samsa -nimisestä kauppamatkustajasta, joka herää eräänä aamuna ja huomaa muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Tätä on miehen vanhempien ja sisaren vaikea ymmärtää ja Gregor suljetaan huoneeseensa, jossa hän alkaa hiljaa menettää ihmisyyttään. Tai jotain sellaista. Siis en oikein tajunnut tätä tarinaa. Epäilemättä tuo koppikseksi muuttuminen on joku hieno vertauskuva jollekin (ihmisyyden katoamiselle?), mikä meni minulta aika pahasti ohi. Jonkinlaiseksi kauhutarinaksi tämä kai on tarkoitettu, mutta minulle tämä oli lähinnä omituinen kertomus kovakuoriaiseksi muuttuvasta miehestä. En tajunnut Gregorin ajatuksenjuoksua lainkaan, kovakuoriaiseksi muuttuminen ohitettiin jotenkin ihan tuosta vain. Jos minulle kävisi niin, olen aika varma, että en ensimmäiseksi ajattelisi töistä myöhästymistä. Hämmentynyt olo tästä nyt jäi.

Rangaistussiirtolassa sen sijaan toimi paremmin. Vierailija saapuu seuraamaan teloitusta, joka on määrä toteuttaa niin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, että teki pahaa lukea siitä. Teloituksen toimeenpanijan varaukseton ihailu menetelmää ja sen kehittäjää kohtaan oli kyllä todella karmivaa. Loppu oli verisen ironinen. Tämä todellakin oli kauhukirjallisuutta!       

To be read 100

Blogeissa on viime aikoina ollut näitä tbr-listoja ja minä kuten monet muutkin rakastan listojen tekemistä. On ollut pikkuisen kiireitä tässä viime aikoina, joten meni aikaa, että sain oman sadan kirjan listani tehtyä. Osoittautui muuten yllättävän hankalaksi tehtäväksi. Kuulosti niin helpolta, sata kirjaa, mitkä aion lukea, helppoa kuin heinänteko. Eipäs sitten ollutkaan. Alun noin kaksikymmentä kirjaa oli helppoa, ne on ovat omiani tai kirjastosta lainattuja, jotka odottavat lukemista. Sitten meni vaikeammaksi, miten minä muka pystyn valitsemaan kaikista niistä tuhansista ja taas tuhansista kirjoista vain muutaman kymmenen? Kasasin lopulta tätä listaa varmaan viikonpäivät, pikkuhiljaa. Se on nyt sitten kokoelma uudempaa, vanhempaa, klassikoita ja hömppää, dekkareita ja lastenkirjoja ja vähän mitä sattuu. Eli aika lailla sellainen, millainen olen lukijana. Jotkut kirjoista olen halunnut lukea ja vuosia, enkä edes välttämättä muista minkä takia ja osa on uudempia kiinnostuksen kohteita (Nälkäpeli?!). Mukana on lisäksi yksi kirja, jonka olen jo kerran lukenut vuosia sitten, josta en pitänyt, mutta josta haluaisin pitää, joten olen ajatellut lukea sen uudestaan. Ja tämä kirja on siis klassikko rakkaustarina Humiseva harju. Jotenkin nolostuttavan vähän mukaan tuli suomalaisia kirjailijoita, mutta on sentään muutama. Välillä minua raivostutti, kun mietin jotain kirjaa, mutta en muistanut sen nimeä tai kirjoittajaa, muistin vain, että haluan lukea sen. Älyttömästi tästä tietysti jäi pois hyviä kirjoja, mutta ei voi mitään. En nyt mitään aikarajaa aio asettaa itselleni, en varmaan edes saa luettua kaikkia kirjoja koskaan, mutta jos tämä innoittaisi lukemaan vielä lisää. Jos tekisin tälle oman sivun ja merkitsisin aina kun saan jonkun luettua.

Pitemmittä puheitta. Tässä on minun sadan kirjan tbr-lista. (Jossain vaiheessa muuten mietin, että olisi ehkä pitänyt laittaa kirjat kirjailijan mukaan aakkosjärjestykseen tai ryhmitellä edes jotenkin, mutta mennään nyt sitten tällä tajunnanvirta tekniikalla.)

1. Muodonmuutos/Rangaistussiirtolassa - Franz Kafka
2. Kevytkenkäinen kummitus - Sophie Kinsella
3. Matkijalintu - Sean Stewart
4. Viimeinen kuulutus - Celine Curiol
5. Sulaa vahaa - Anna Davis
6. Korallivaras - Rebecca Stott
7. Kolea talo - Charles Dickens
8. Neljän dollarin päivä - Margaret Horn
9. Hiljainen tyttö - Tess Gerritsen
10. Sokkopeli - Virpi Hämeen-Anttila
11. Rakkauden historia - Nicola Krauss
12. Saarnaaja - Camilla Läckberg
13. Tuulen viemää - Margaret Mitchell
14. Vadelmavenepakolainen - Miika Nousiainen
15. The Darwinian Tourist - Christopher Wills
16. Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa - Seppo Turunen
17. What Evolution Is - Ernst Mayr
18. Darwin Life in Science - John Gribbin & Michael White
19. Maaninkavaara - Miika Nousiainen
20. Huone - Emma Donoghue
21. Rouva Bovary - Gustave Flaubert
22. Dorian Grayn muotokuva - Oscar Wilde
23. Enkelioppi - Danielle Trussoni
24. Da Vinci -koodi - Dan Brown
25. Middlesex - Jeffrey Eugenides
26. Vieras kartanossa - Sarah Waters
27. Sisar - Rosamund Lupton
28. Kartanpiirtäjä - Kamila Shamsie
29. Norwegian Wood - Haruki Murakami
30. Sieppari ruispellossa - J.D. Salinger
31. Kimpassa - Anna Gavalda
32. Sovitus - Ian McEwan
33. Tessin tarina - Thomas Hardy
34. Kuin surmaisi satakielen - Harper Lee
35. Mehiläisten salaisuudet - Sue Monk Kidd
36. Lumikukka ja salainen viuhka - Lisa See
37. Nälkäpeli -trilogia - Suzanna Collins
38. Häpäisty - Karin Slaughter
39. Nenäpäivä - Mikko Rimminen
40. Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger
41. Myrkynkeittäjä - Nigel McCrery
42. Garpin maailma - John Irving
43. Tunnit - Michael Cunningham
44. Traktorien lyhyt historia ukrainaksi - Marina Lewycka
45. Mistään kotosin - Marjaneh Bakhtiari
46. Alkulukujen yksinäisyys - Paulo Giordano
47. Rakkauden aikakirjat - Elif Shafak
48. Yacoubian talon tarinat - Alaa al-Aswani
49. Seitsemän kohtaaminen - Herbjorg Wassmo
50. Siilin eleganssi - Muriel Barbery
51. Vettä elefanteille - Sara Gruen
52. Lumen maa - Yasunari Kawabata
53. Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol
54. Rouva Agathen rakkaus - Andrew Nicoll
55. Naisten etsivätoimisto numero yksi - Alexander McCall Smith
56. Krokotiili hiekkasärkällä - Elizabeth Peters
57. Erakkoravut - Anne B. Ragde
58. Kukkien verellä kirjoitettu - Anita Amirrezvani
59. Pahuuden piiri - Meg Gardiner
60. Wildfell Hallin asukas - Anne Brontë

61. Rakkaani, valittuni - Albert Cohen
62. Riivaus - A.S. Byatt
63. Meriharakakat - Susan Fletcher
64. New York -trilogia - Paul Auster
65. Kerjäläistyttö - Alice Munro
66. Soitellaan, soitellaan! - Sophie Kinsella
67. Takaisin luontoon - Carl Hiaasen
68. Tavallisia ihmeitä - Carol Shields
69. Hyppytunti - Tuula Levo
70. Äidin pikku pyöveli - Claire Castillon
71. Kaislikossa suhisee - Kenneth Grahame
72. Peukaloisen retket villihanhien seurassa - Selma Lagerlöf
73. Katoamistemppu - Amanda Eyre Ward
74. Paluu Rivertoniin - Kate Morton
75. Kultapoika, smaragdityttö - Yiyun Li
76. Okalinnut - Colleen McCullough
77. Geishan muistelmat - Arthur Golden
78. Ensimmäinen murhani - Leena Lehtolainen
79. Valkopukuinen nainen - Wilkie Collins
80. Salka Valka - Haldór Laxness
81. Humiseva harju - Emily Brontë
82. Kauniita valheita - Lisa Unger
83. Middlemarch - George Eliot
84. Sininen linna - L.M. Montgomery
85. The House of Mirth - Edith Wharton
86. Herra Darwinin puutarhuri - Kristina Carlson
87. Sonja O. kävi täällä - Anja Kauranen
88. Kätilö - Katja Kettu
89. Vuonna 1984 - George Orwell
90. Yksitoista minuuttia - Paulo Coelho
91. Matka Intiaan - E.M. Forster
92. Veripunainen, lumivalkoinen - Michel Faber
93. Tiikerin vaimo - Téa Obreht
94. 27 eli kuolema tekee taiteilijan - Alexandra Salmela
95. Nuorena nukkunut - F.E. Sillanpää
96. Kuoleman ikuistama - J.D. Robb
97. Luolakarhun klaani ja sarjan muut osat - Jean M. Untinen-Auel
98. Kurjat - Victor Hugo
99. Toinen sukupuoli - Simone de Beauvoir
100. The Distance Between Us - Maggie O'Farrell