Saarnaaja

Predikanten
Camilla Läckberg
Schildts Kustannus (Atschi Pokkari)
2. painos 2011

Pikkupoika löytää alastoman nuoren naisen ruumiin kuilun pohjalta. Kaikkien yllätykseksi ruumiin alta löytyy vielä 24 vuotta aiemmin kadonneiden kahden nuoren naisen luurangot. Mitä yhteistä 70-luvun lopussa kadonneilla nuorilla naisilla ja nyt löytyneellä naisella on? Onko murhaaja aktivoitunut uudelleen vuosikymmenien jälkeen vai onko liikkeellä kopiomurhaaja? 

Tanumsheden poliisilaitoksen konstaapeli Patrik Hedström viettää kesälomaa kahdeksannella kuukaudella raskaana olevan avovaimonsa Erican kanssa, kun hänen hätyytetään johtamaan tutkintaa. Pian tutkinta kalvaa Patrikia päivin ja öin ja paineet kasvavat kun neljäs nuori nainen katoaa. 

Ärsyttävän Beckyn kohellusten jälkeen halusin jotain täysin erilaista ja tämä sopi siihen tarkoitukseen hyvin. Luin sarjan ensimmäisen osan, Jääprinsessan, jo yli neljä vuotta sitten ja muistikuvat siitä olivat jokseenkin hatarat. Se ei sinänsä haitannut lukukokemusta, mutta silti jotenkin sarjan ollessa kyseessä kivempi lukea kirja, kun muistaa vielä edellisen osan tapahtumat ja ihmiset. En oikein voi verrata tätä siihen ekaan osaan, kun en muista sitä niin hyvin, mutta olen Jääprinsessasta näköjään kirjoittanut, että "aika surullinen tarina siitä, miten kauan aikaa sitten tapahtunut tragedia on muuttanut pysyvästi ihmisten elämän eikä kukaan ole päässyt vapaaksi tapahtuneesta". Se pätee aika hyvin tähänkin, menneisyyden tapahtumat ovat jättäneet jälkensä ihmisiin ja kuilu ihmisten välillä on kasvanut kasvamistaan. 

Ihan kelpo dekkari. Tunsin erityistä tyytyväisyyttä itseeni, kun tajusin yhden jutun jo paljon ennen kirjan poliiseja, mutta en sitten kuitenkin kyennyt täysin arvaamaan loppuratkaisua. Seuraavan osan aion lukea vähän nopeammalla aikataululla kuin mitä näiden kahden ekan osan välissä vierähti. Kiinnostaa kovasti lukea miten Erican ja Patrikin perhe-elämä lähtee rullaamaan, mutta myös miten Martinia onnistaa naisrintamalla. Haluaisin myös uskoa, että Gösta pystyy vastustamaan Ernstin huonoa vaikutusta ja hoitaa hommansa kunnialla. Tarina päättyi myös Erican siskon Annan osalta kiinnostavasti ja toivon, että Anna vielä kykenee nousemaan väkivaltaista miestään vastaan. Siinäkin siis yksi sivujuonne, minkä eteneminen kiinnostaa. 

Sain muuten pitkästä aikaa yhden maan lisää.

Reading globally: Ruotsi          

Alkulukujen yksinäisyys

La solitudine dei numeri primi
Paolo Giordano 2008
WSOY 2010

Maaliskuun alkupuolen olin matkoilla ja tämä oli minulla matkalukemisena. Luin tämän loppuun jo melkein kaksi viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa mitään ja matkalta ostamani kirja on sekin jo melkein loppuun luettu niin pitää hoitaa tämä ensi alta pois.

Ihastuin alussa kauniiseen ja kuulaaseen (aika monissa lukemissani arvioissa on kirjasta käytetty sanaa kuulas ja niin käytän minäkin, koska se pitää niin paikkansa tässä tapauksessa) kieleen ja tarinaan. Alice ja Mattia ovat molemmat yksinäisiä sieluja, lapsuuden traumojensa henkisesti rampauttamia. Molemmat purkavat tuskaansa satuttamlla itseään; Alice näännyttämällä itseään nälkään ja Mattia viiltelemällä itseään. Toisistaan he löytävät sukulaissielun, mutta riittääkö se? 

Minulle tuli tästä mieleen David Nichollsin Sinä päivänä, ehkä siksi, että kummankin kirjan päähenkilöt eivät oikein osaa tarttua rakkauteen, vaikka se on ihan nenän edessä. Muuten näillä ei paljon yhteistä ollut. Ja itse asiassa pidin Nichollisista enemmän. Tämä oli surumielinen ja kauniisti kirjoitettu, mutta loppu ärsytti minua ihan suunnattomasti ja sen takia, kirja ei täyttä hyväksyntääni saanut. Liian paljon jäi sanomatta matkan varrella.      

Reading globally: Italia

Siilin eleganssi

L'Élégance du hérisson

Muriel Barbery 2006

Gummerus 2011

Halusin ihan oikeasti pitää rikkaiden asuttaman pariisilaisen hienostotalon jurosta, mutta sivistyneestä ovenvartijarouvasta ja itsetuhoisesta, mutta älykkäästä 12-vuotiaasta tytöstä, jotka löytävät toisistaan sielunsukulaisen talon uuden asukkaan myötävaikutuksella, mutta en vain pitänyt. Minusta kumpikin oli ihan yhtä ylimielisiä ja snobeja kuin mistä he syyttivät talon muita asukkaita. Reneen filosofiset pohdiskelut eivät myöskään erityisemmin lämmittäneet mieltäni enkä jaksanut lukea niitä kovin tarkkaan..

En minä silti tätä varsinaisesti inhonnut; Kakuron mukaantulo paransi lukukokemusta ja hymähtelin lempeästi Reneen huolella rakennetun ulkokuoren alkaessa murtua. Oli kovin inhimillistä, kun vuosikymmenien tunneköyhän elämän jälkeen uudenlaiset tuulet alkavat puhaltaa elämässä ja se hermostuttaa. Kirjan loppu yllätti minut enkä vieläkään tiedä, mitä ajatella siitä. Kai se jotenkin sopii kirjaan. 

Ei nyt ollut minun kirja, mutta olen ihan tyytyväinen, että luin loppuun. Sain samalla Ranskan pois listaltani. Annika luki tämän näköjään samaan aikaan kanssani ja myös Villasukka kirjahyllyssä on tämän lukenut. Annikalla on myös pitempi lista muista, jotka kirjan ovat lukeneet.

Reading globally: Ranska

P.S. Huomasiko kukaan muuten, että tähän perustuva elokuva tuli keskiviikkona Yle Teemalta? Minua se vielä odottaa digiboksilla, kun en halunnut katsoa sitä, ennen kuin saan kirjan luettua.

The Girls

The Girls
Lori Lansens 2005
Vintage Canada 2006

Melkein unohdin kirjoittaa tästä kirjasta, vaikka tämä on vahva ehdokas parhaaksi tänä vuonna lukemakseni kirjaksi. Ilmeisesti muu elämä on tällä hetkellä liian hektistä.

Mutta niin, The Girls. Rose ja Ruby Darlen syntyvät heinäkuun 30. päivä vuonna 1974, päivänä, jolloin tornado pyyhkäisee yli Baldoon Countyn ja vie neljävuotiaan Larry Merkelin polkupyörineen mukanaan. Tytöt ovat epätavallisia syntymästään lähtien. Paljastan tämän erikoislaatuisuuden luonteen tässä, koska se kerrotaan heti kirjan ensimmäisellä sivulla ja tuntuisi omituiselta kiertelyltä kirjoittaa asiasta paljastamatta kuitenkaan, mistä on kyse. Kun se luo puitteet tarinalle, mutta ei ole se määrittävin tekijä. Ja nyt ennen kuin tämä menee vielä omituiseksi selittelyksi, itse asiaan.

Rose ja Ruby Darlen ovat päistään yhteenkasvaneet kaksoset. Kirjan alussa he ovat 29 -vuotiaita, vanhimmat elossa olevat päistään yhteenkasvaneet kaksoset maailmassa. He ovat kaksi täysin omanlaistaan ihmistä, joilla on omat tunteet, omat ajatukset ja omat ruumiit. Heidän yhteenkasvaneiden päidensä kautta kulkeva verisuonisto ja yhteensulautuneet kallon luut estää heidän erottamisensa, mutta muuten he ovat täysin omanlaisiansa persoonia. 

Tyttöjen lähestyvä 30-vuotissyntymäpäivä ja vääjäämätön muutos saa Rosen päättämään, että on aika kertoa tyttöjen tarina. Tarina etenee Rosen kertomana lapsuudesta kohti tätä päivää. Väliin mahtuu Rubyn kirjoittamia lukuja, miten asiat Rubyn näkökulmasta tapahtuvat. Rakastin tätä sisarten välistä vuoropuhelua, miten he kirjoittavat tarinaa tietämättä mitä toinen on kirjoittanut. Loistava idea painaa molempien kirjoittamat luvut eri fontilla, vaikka oli muutenkin selvää, että tytöt ovat ihan erilaisia ihmisiä. Rose on aina kirjoittanut runoja ja haaveillut kirjan kirjoittamista. Hänen kirjoittamanaan tarina etenee lyyrisesti. Ja sitten tulee Rosen vuoro, joka ei ole koskaan välittänyt kirjoittamisesta ja koulunkäynnistä, ja jonka kirjoittamat luvut ovat siloittelemattomampia, joka yhtäkkiä tahtomattaan hätkähdyttää paljastamalla salaisuuden jos toisenkin, jota ei ikinä olisi osannut odottaa. 

Ihan järkyttävän hieno romaani rakkaudesta, menetyksestä, etsimisestä, erilaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä. 

"One more change I might make is to say that I wouldn't live a thousand lives, but a million to infinity, to live the life I've lived as me."  

Vaikea uskoa, että tämä ei ole tositarina, niin uskomattoman eläviltä Rose ja Ruby tuntuivat.
 

Reading globally: Kanada.

  

Poltettu unelma

Poltettu unelma
Unto Heikura 2010
Omakustanne


Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmossa liikkuu monen sortin soutajaa. Silloin tapaavat eri kokoonpanoissa soittavat musiikkimaailman huiput, pianistit ja viuluvirtuoosit, yhtyeet ja konserttivieraat toisiaan.Samaan aikaan huumekauppiaat, peräkamaripojat ja Petroskoin mafiaveljet virittävät ansojaan, mutta rajamiehet, tulli ja virkavalta valvovat järjestystä, Keskellä hektistä Kuhmo-sykettä tapahtuu Juminkeon takapihalla murha, jonka selvittelemiseen myös teoksen kirjoittaja vasten tahtoaan joutuu.

Kotiseutukirjailijana tunnettu Heikura kuvaa teoksessaan Kuhmoa, kuhmolaisia ja Kuhmon kesätapahtumaa humoristiseen tapaansa. Poltettu unelma on romaani, joka kätkee sisäänsä jännittävän kappaleen Kuhmon historiaa ja nykypäivää.

En varmaan muuten olisi tätä koskaan lukenut, mutta olen syntynyt ja kasvanut Kuhmossa. Samoissa maisemissa tuli joulukin vietettyä vanhempieni luona ja siellä törmäsin tähän teokseen. Oli hassua lukea kirjaa, kun pystyin (lähes) koko ajan näkemään tapahtumapaikat mielessäni sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Jonkinlaisesta lojaaliudesta Kuhmoa ja kuhmolaisia kohtaan en pystyisi sanomaan tästä mitään negatiivista jos sellaista olisi. Minusta tätä oli mukava lukea ja opin paljon uutta liittyen Kuhmoon ja Kalevalaan, mikä oli muuten erittäin suuressa roolissa tarinassa. Go Kuhmo, go!

Kuva

Reading globally: Suomi

Myrkkypuun siemen

The Poisonwood Bible
Barbara Kingsolver 1998
Like 2004 (1. suomenkielinen painos 1999)


Äidin ja neljän tyttären eeppinen selviytymistarina Belgian Kongossa. 

Lähetyssaarnaaja Nathan Price saapuu vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa Belgian Kongoon vuonna 1959. Naiset joutuvat huomaamaan, että kaikki, mitä he ovat tuoneet mukanaan aina raamatusta kukkien siemeniin muuttaa hallitsemattomasti muotoaan Afrikan maaperällä. Isän fanaattinen ristiretki sekä Afrikan rehevöivä kauheus ja kauneus vaikuttavat peruuttamattomasti jokaisen elämään. Naisten tarinaan kietoutuu myös Kongon traaginen kohtalo: itsenäisyystaistelu Belgian siirtomaahallintoa vastaan sekä asema suurvaltapolitiikan ja maailmankaupan pelinappulana. 

Myrkkypuun siemen on intohimoinen ja väkevä tutkimusmatka ihmisyyteen ja toisiinsa punoutuviin, säihkyvän kauniisiin ja synkän humoristisiin ihmiskohtaloihin. Ennen kaikkea se on kuitenkin viiden naisen selviytymistarina vieraalla maaperällä, jossa pelastuksen tuovat rakkaus, luottamus sekä perheen ja oman minän eheytyminen. 

Tunnelma tiivistyy luku luvulta. Kirja pitää otteessaan alusta loppuun. Ja kun se loppuu, harmittaa. - Iltalehti

Uskaltaisin väittää, että tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista tänä vuonna ja hyvin pitkään aikaan. En oikein osaa sanoa mitään, mikä tekisi oikeutta tälle tarinalle. Barbara Kingsolver on hieno tarinankertoja, kieli on kaunista, mutta ei hienostelevaa sanoilla kikkailua, mitä inhoan. Pidin kirjan rakenteesta ja siitä, miten jokaisella kertojalla oli oma äänensä ja persoonansa. Minuun vetosi eniten Adah, minusta tuntui, että huikaisevasta älystään huolimatta hän oli kuitenkin hieman altavastaaja vammansa vuoksi. Jossain vaiheessa pidin eniten Leahista, ajattelin, että hän muuttui eniten tarinan edetessä, mutta loppujen lopuksi ymmärsin kuitenkin eniten Adahia. Rachelia inhosin koko ajan, mutta rupesin sitten miettimään, että hänen tapansa selviytyä vain oli erilainen. Se, että hän oli minusta pinnallinen ja itsekeskeinen, ei tee hänen tavastaan selviytyä vähemmän arvokasta kuin muiden, joita ymmärsin ehkä vähän paremmin. Ainoa, jota kohtaan en tuntenut minkäänlaista myötätuntoa missään vaiheessa, oli perheen isä. Vastenmielinen hahmo uskonnollisessa fanaattisuudessaan. Barbara Kingsolver on koulutukseltaan biologi ja sen huomaa luonnon kuvauksesta. Kuvaus Kongon itsenäistymisestä oli myös kiinnostava, vaikka en yleensä sellaisesta ole kiinnostunut. Monella tapaa vaikuttava romaani ja vaikka aihe on raskas, tämä on kuitenkin hyvin mukaansa tempaava ja ajoittain sarkastisen hauska.  

Saan tästä yhden maan lisää reading globally-haasteeseeni. Pyrin lukemaan kirjoja, joiden kirjoittajat ovat kotoisin kohteena olevasta maasta, mutta tämä on turhan haastava siinä suhteessa. Barbara Kingsolver on kuitenkin itse asunut Kongossa, mikä varmasti tuo lisää autenttisuutta tarinaan.  

Reading globally: Kongon demokraattinen tasavalta

Unelmieni mies

(The Man of My Dreams)
Curtis Sittenfeld 2006
WSOY 2007

"Olin valtiotieteen luennolla. Istuin melko edessä ja ajattelin: Menen naimisiin seuraavan ihmisen kanssa, joka astuu luentosalin ovesta sisään. Ajatus vain pompahti mieleen. Sitten ovi avattiin ja suljettiin saman tien, eikä kukaan tullut sisään. Tarkoittaako se siis, että kohtaloni on jäädä yksin?" 

Henry on juuri sellainen kuin Hannah on kuvitellut poikaystävän olevan, sellainen jonka tyttöystävänä olemisen pitäisi olla jokaisen syntymäoikeus. Mutta Henry on Figin, Hannahin serkun poikaystävä ja siksi saavuttamaton. 

Omaa unelmiensa miestä etsiessään Hannah ehtii tapailla miehiä, jotka rakastavat häntä enemmän kuin hän ansaitsee, ja miehiä jotka särkevät hänen sydämensä. Hän toivoo, että olisi jo ohittanut ajan, jolloin pitää olla hauska ja jännittävä. Hän haluaa vain löytää miehen, jonka kanssa tilata ruokaa kotiin ja käpertyä sohvan nurkkaan. 

Mutta miten löytää joku jota rakastaa ja joka edes vähän rakastaa takaisin, kun ystävienkin saaminen on niin vaikeaa? Milloin ei voi enää syyttää vanhempiaan inhottavasta lapsuudesta? 

Curtis Sittenfeldin toinen romaani Unelmieni mies kertoo siitä, miten minuus syntyy ja muovautuu. Se on samaan aikaan viiltävän hauska ja herkkä tarina aikuistumisesta, unelmista ja yksinäisyydestä.

Toisinaan sitä onnistuu lukemaan juuri oikean kirjan juuri oikealla hetkellä. Tämä odotti lukemista hyllyssäni ehkä pari vuotta, kun takakannen teksti sai minut vakuuttumaan, että voisi olla oikea aika lukea kirja. Kirja oli sitten vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta teki minuun suuremman vaikutuksen, kuin mitä se olisi luultavasti tehnyt jos se olisi ollut sitä, mitä odotin. Minun oli niin helppo samaistua Hannahin ongelmiin, että se oli välillä ahdistavaa ja välillä jopa inhosin Hannahia, kun näin hänessä sellaisia piirteitä itsestäni, mistä en pidä. Hurjaa, miten vajaaseen 230 sivuun pystyy sisällyttämään niin paljon asioita, jotka ravisuttavat sisintä. Menin niin pitkälle, että ostin itselleni muistikirjan, jotta saatoin kirjoittaa muistiin kohtia, jotaka tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen, jotta en unohtaisi niitä. Tässä niistä yksi.

Onko Hannah pitäynyt isäänsä hirviönä? Isän antama tärkein opetus on, niin Hannah on aina uskonut, tämä: rajoja voi rikkoa monin tavoin, eikä sitä usein tiedosta ennen kuin ne ovat rikki. Keksikö Hannah sen opetuksen itse? Vähintään hän tuli isää puolitiehen vastaan ja nieli sen. Ei vain lapsena vaan myös nuorena ja vielä aikuisenakin, kuluvaan hetkeen saakka. Hannah ymmärtää nyt, että Allison ei niellyt sitä, ei varmaankaan ole niellyt vuosiin. Siksi Allison ei riitele isänsä kanssa eikä pidä mykkäkoulua pitkiä ajanjaksoja. Miksi vaivautua? Hannah on aina luullut, että Allison peloteltiin osoittamaan isänrakkautta, mutta ei - Hannah on itse nähnyt isänsä vihan suurempana kuin se koskaan oli.

Tällaisen lukukokemuksen jälkeen kaipaisi jotain lämmintä ja lohdullista.

Reading globally: Yhdysvallat

Kuva

Menetyksen perintö

(The Inheritance of Loss)
Kiran Desai 2006
Otava 2007

VUONNA 2006 BOOKER-PALKINNON VOITTANUT, VIILTÄVÄN KAUNIS ROMAANI KOLONIALISMIN JÄLKEISEN INTIAN UNELMISTA JA TRAGIKOOMISESTA TODELLISUUDESTA. 

Himalajalla, Kanchenjungavuoren juurella, katkeroitunut tuomari viettää eläkepäiviään ainoana seuranaan kokki ja irlanninsetteri Mutt. Hänen yksinäinen elämänsä järkkyy, kun ovelle saapuu nuori Sai, orvoksi jäänyt tyttärentytär, jota hän ei ole koskaan nähnyt. 

The Black Book

(Kara Kitap)
Orhan Pamuk 1990
Faber and Faber Limited 2006

'Dazzling…turns the detective novel on its head.' Independent on Sunday

'A glorious flight of dark, fantastic invention.' Patrick McGrath

ORHAN PAMUK’S HUGELY ACCLAIMED NOVEL IN A STUNNING NEW TRANSLATION.

Galip’s wife has disappeared. Could she have left him for Celál, a popular newspaper columnist? But Celál, too, seems to have vanished. As Galip investigates, he finds himself assuming the enviable Celál’s identity, wearing his clothes, answering his phone calls, even writing his columns. Galip pursues every conceivable clue, but the nature of the mystery keeps changing, and when he receives death threat, he begins to fear the worst.

With its cascade of beguiling stories about Istanbul, The Black Book is brilliantly unconventional mystery. It has long been cherished by Turkish readers as the novel where Orhan Pamuk found his original voice – and now, in Maureen Freely’s beautiful new translation, readers in English may encounter all its riches.

'An extraordinary novel…Up there with best of Eco, Calvino, Borges and Márquez.' Observer

Kävin tosiaan Turkissa kesäkuussa, myös Istanbulissa, ja siellä ollessa tuntui hyvältä ajatukselta ostaa joku kirja turkkilaiselta kirjailijalta. Päädyin Orhan Pamukiin, koska en ollut aiemmin häneltä mitään lukenut ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta. En tiedä mistä kiikasti, ehkä osittain omasta englanninkielen taidostani, osittain jostain muusta, mutta en pysynyt tässä yhtään kärryillä. Meni jonkin aikaa ennen kuin edes hahmotin kirjan rakenteen, joka toinen luku vei tarinaa eteenpäin, joka toinen oli ”Célalin” kirjoittama kolumni, jotka kyllä jollain tapaa sulautuivat myös varsinaiseen tarinaan. Mielestäni englanninkielen taitoni on ihan ok, mutta tämän kohdalla lukeminen oli lähinnä turhauttavaa, sanakirjaa ei halunnut katsoa koko ajan, mutta ilman sitä jotain tuntui jäävän pimentoon. Minun oli pakko pitää kaksi taukoa ja lukea välillä muuta, mutta melkoista pakkopullaa tämän loppuun lukeminen oli. Loppujen lopuksi minua ei oikeastaan edes enää kiinnostanut mitä kirjassa tapahtui, luin vain eteenpäin. En tiedä onko tätä suomennettu, jos on, niin voisin ehkä vilkaista suomennosta joskus, mutta eiköhän Orhan Pamuk englanniksi ollut minun osaltani tässä.

Reading globally: Turkki

Kuva

Kirkas

Kirkas - Läpinäkyvä romaani
(Clear: A Transparent Novel)
Nicola Barker
Gummerus 2006


Syyskuussa 2003 newyorkilainen taikuri David Blaine alkoi paastota Thamesin yllä riippuvassa läpinäkyvässä laatikossa. Tasan 44 päivää myöhemmin hän tuli ulos. Ainakin tämä on totta. Entä loput? Mekkalointi? Mädät kananmunat? Panettelu? Parittelu? Petkutus?

Nicola Barkerin uusi romaani punoo yhteen faktaa ja fiktiota. Tuloksena on häikäisevän kirkas, hervottoman hauska ja äärimmäisen älykäs kertomus ajastamme. Maineesta, illuusioista, seksistä ja nälästä.

Olen aiemminkin maininnut, että pidän Nicola Barkerista eikä tämäkään pettänyt. Välillä tosin tunsin itseni vähän tyhmäksi, satiiri ei taida olla minun juttu. Hävyttömän hauska tämä kyllä oli ja Barkerilla on ihanan nyrjähtänyt huumorintaju. Barkerin henkilöhahmot ovat myös ihmeellisen elävän tuntuisia ja tarinan kerronta uppoaa minuun ihan täysin. Tykkään.

Reading Globally: Iso-Britannia

Kuva

Hurmaava mies

(This Charming Man)
Marian Keyes
Tammi 2008


Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle asia on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, hän ei todellakaan ole tuleva morsian. Murheen murtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterilla piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcysta ja uskoo, että Lolalla on hallussaan tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoissisarella, saattaisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romahduttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko hän todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?

Minusta tämä poikkesi Marian Keyesin aiemmista romaaneista. Keyes ei ole aiemminkaan kaihtanut rankkoja aiheita eikä alkoholismi ja parisuhdeväkivalta poikkea tästä mitenkään, mutta minusta tämä ei ollut lainkaan niin kepeästi kirjoitettu kuin aiemmat romaanit. Aika ajoin jopa varsin ahdistava. Erityisesti silloin kun oli Lolan ja Marnien vuoro kertoa tarinaa. Kaikki neljä naista siis vuorottelivat ja kertoivat tarinaa eteenpäin valottaen samalla menneisyyttä. Olen aiemminkin maininnut pitäväni tämäntapaisesta kerronnasta eikä tämä ollut poikkeus. Toimi minusta hyvin. Keyesille tyypillistä kepeää kerrontaa päästiin lähimmäs Lolan ollessa kerrontavuorossa, joka muistutti itse asiassa myös vähän Bridget Jonesin päiväkirjaa, katkonaista päiväkirjanomaista kerrontaa. Luin jonkun arvion kirjasta, missä moitittiin juuri näitä Lolan osuuksia, mutta minusta ne olivat parasta antia. Näennäisen keveyden piili melko viiltävä tarina. Lolan osuudet myös irrottivat parhaat naurut. Sen sijaan Alicia jäi kyllä melkoiseen statistin rooliin, ei tuonut mielestäni tarinaan oikein mitään.

Reading globally: Irlanti

Kuva