Lukudiplomi suoritettu!

Vielä lyhyt yhteenveto kirjoista, jotka luin lukudiplomiin. Valitsin kirjat siis Sinuhen 9-luokan kirjoista ja nämä kirjat listalta lopulta luin.

JÄNNITYSTÄ: Dan Brown: Da Vinci -koodi
MENNEISYYDEN TARINOITA: Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
TULEVAISUUDEN TARUJA: George Orwell - Vuonna 1984
FANTASIA: Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
IHMISIÄ: Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää
MATKALLA: Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen
LUONTOTARINOITA: Aino Kallas - Sudenmorsian
HUUMORIA: Daniil Harms - Ensiksikin ja toiseksi
LYHYTPROOSAA: Claire Castillon - Äidin pikku pyöveli
RUNOJA JA NÄYTELMIÄ: Edgar Lee Masters - Spoon River Antologia

Miika Nousiaista lukuunottamatta kaikki kirjailijat olivat minulle ennestään tuntemattomia, joten aika hyvin tutustuin minulle uusiin kirjailijoihin.. Näistä uusista kirjailijoista sen verran, että Claire Castillonia ja Lauren Oliveria haluan ehdottomasti lukea lisää ja Johanna Sinisaloa voisin myös lukea. Orwellilta lukaisin toisenkin kirjan, mutta luulenpa että Orwellin tarpeeni on nyt täytetty. Muiden kirjailijoiden kohdalla on vähän niin ja näin, periaatteessa voisin lukea, mutta mitään suurempaa intressiä ei ole, lukuunottamatta Daniil Harmsia, jota en halua lukea enää lisää. Ei vaan ollut yhtään minun juttu. Ja Anne Frankilta ei tietysti ole muuta tarjolla.

Listalta jäi lukematta niin monia mielenkiintoisia kirjoja, että pitää varmaan palata siihen joskus. Luin muuten kaikki kirjat tämä vuoden puolella ja pelkäsin jo, että aika loppuu kesken, mistä johtuen valitsin joitakin kirjoja niiden lyhyen sivumäärän perusteella.. Harmi kun en pitänyt kirjaa sivumääristä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä keskiarvo. Pitänee ruveta kirjoittamaan jatkossa sivumäärät ylös.

Jotkut näistä kirjoista löytyvät myös muilta listoilta joita pikku hiljaa suoritan, että ei ollut siinäkään mielessä turha haaste. Ja ylipäänsä oli jotenkin hirmumotivoivaa valita listalta kirjoja ja pyyhkiä pois sitä mukaa kun kirjan sai luettua. Heh, listafriikki tässä hei. Ai niin! Tämä oli kai ensimmäinen lukuhaaste, jonka sain suoritettua hyväksytysti määräajassa. Hyvä minä!

Ensiksikin ja toiseksi

Daniil Harms

Koonnut ja suomentanut Katja Losowitch

Desura 2002

En ihan oikeasti edes halua kirjoittaa tästä mitään, koska kirjanen herätti lähinnä kiukkua. En ymmärtänyt tätä yhtään. Millään tasolla. Ja minä en suhtaudu hyvin jos en ymmärrä jotain. Ja nyt kun olen purkanut pahimman angstini tämän viehättävän alkukirjoituksen muodossa voin ehkä keskittyä kirjaan vähän neutraalimmin. 

Voin varmuudella sanoa, että en olisi lukenut tätä ilman lukudiplomi-haastetta ja oikeastaan toivon, että olisin mieluummin valinnut sen Arto Paasilinnan täyttämään huumori-kategorian. Kirja koostuu siis lyhyistä teksteistä, joiden pituus on muutamasta lauseesta muutamiin sivuihin. Yhteistä teksteille on, että niissä ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää.

Tiedättekö sanonnan "thinking outside the box"? Minä tarvitsen ne laatikon laidat, että maailmani pysyisi kasassa ja Daniin Harmsin tekstit menevät jossain hyvin kaukana laatikon ulkopuolella.

   

Spoon River antologia

Spoon River Anthology
Edgar Lee Masters 1915
Tammi 1991 (11. painos)

Tästäkin tiesin etukäteen vain teeman, vainajat kertovat tarinoita hautakirjoitusten muodossa, vapaassa runomitassa. Runot käsittelevät vainajien elämää, kuolemaa, politiikkaa, ja vähän kaikkea, kuolemaa kuitenkin ihmeen vähän. Tykkäsin runoista itse asiassa aika paljon, niistä muodostui mielenkiintoinen kuva kuvitteellisesta Spoon Riverin kaupungista ja sen ihmisistä. Erityisesti tykkäsin jos samasta asiasta sai kuvan useamman vainajan näkökulmasta, esim. molemmat aviopuolisot kuvasivat avioliittoaan ja yhteiselämäänsä. 

Täytyy kyllä tunnustaa, että loppua kohden alkoi vaivata jonkinlainen väsymys runoja kohtaan, vaikka välissä oli pidempiä taukoja, että en runoja lukenut. Ja jotenkin ne alkoivat hukkua massaan. Yksi runo nousi kuitenkin ylitse muiden ja sen luinkin useampaan otteeseen, koska sen viimeiset kuusi riviä ovat niin väkevät. Niistä huokuu jotenkin ihan huikean hieno elämänasenne. Laitan sen nyt tähän kokonaisuudessaan. 

Lucinda Matlock

Kävin tansseissa Chandlervillessä;
leikimme viimeistä paria Winchesterissä.
Kerran vaihdoimme paria
kotimatkalla keskikesän kuutamossa -
ja niin löysin Davidin.
Menimme naimisiin
ja elimme yhdessä 
seitsemänkymmentä vuotta,
iloiten, tehden työtä, kasvattaen kaksitoista lasta,
joista menetimme kahdeksan
ennen kuin täytin kuusikymmentä.
Minä kudoin, minä kehräsin,
minä huolehdin taloudesta ja hoidin sairaita,
minä pidin puutarhan kunnossa, ja pyhäpäivinä
vaeltelin leivosten laulua helisevillä kedoilla
ja Spoon-virran rannoilla
näkinkenkiä, kukkia ja lääkekasveja keräillen -
huhuilin metsäisillä rinteillä, laulelin vihreissä laaksoissa.
Yhdeksänkymmenen ikäisenä tunsin eläneeni tarpeeksi -
                                                              ja siinä onkin kyllin
siirtyä suloiseen lepoon.
Mitä on kuulemani puhe
surusta ja väsymyksestä,
vihasta, tyytymättömyydestä ja pettyneistä toiveista?
Te heikentyneet pojat ja tyttäret,
elämä on liian väkevä teille -
elämää rakastetaan eläen.

Ja tällä tietysti suoritin Runoja ja näytelmiä -kategorian lukudiplomista.

Ennen päivänlaskua ei voi

Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo 2000
Tammi 2000

Muistan miten tämä kirja herätti keskustelua kun se julkaistiin, mutta muuten kirjasta en tiennyt paljoakaan. Juonesta tiesin ainoastaan, että kolmekymppinen homomies löytää peikonpoikasen, jonka hän ottaa omakseen. Mitään suuria odotuksiakaan ei ollut, kirjan lukeminen tuntui hyvältä ajatukselta, koska tarvitsin jotain lukudiplomin fantasia-kategoriaan ja tämä vaikutti sopivan lyhyeltä (pelkäsin hieman, että jään jumittamaan johonkin paksumpaan fantasiaopukseen ja epäonnistun haasteessa).  

Ja sitten tämä olikin todella positiivinen yllätys! Eräänlainen Pessi ja Illusia -tarina. Luin ensi-istumalta (tai makuulta, koska luin sängyssä) reilut 50 sivua ja olin innoissani. Tykkäsin ihan hirmuisesti lyhyistä, sivun parin mittaisista, pätkistä, joita kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta ja tekstin väliin ujutetuista peikkomytologiaa käsittelevistä "tietoiskuiskuista" tai runonpätkistä yms. Ihan kuin peikko olisi suurpeto karhun ja suden ja kumppaneiden kanssa. Todella oivaltavaa! Ja minusta oli myös hauskaa, että kirjassa oli peikkoja koskevia "lausuntoja" oikeilta, eläviltä petoasiantuntijoilta.

Kirjassa oli vähän henkilöitä ja mietin, että mikä merkitys sillä oli, että hahmoilla oli lempinimiä kuten tohtori Spiderman, Martes, Ecke ja päähenkilö Enkeli eli Mikael. Enkeli on noista yksiselitteisin, koska Mikael kuvattiin epätavanomaisen vaaleana ja jotenkin enkelimäisenä. Tohtori Spiderman selitettiin myös, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä Ecke tarkoittaa ja Martes on myös vähän kysymysmerkki. Minulla tosin on Martesille oma tulkintani, koska Martes tarkoittaa näätien sukua ja minusta näätä kalskahtaa ikävältä, luihulta, ja kirjan Martes oli minusta tosi luihu jätkä...  Eckestä sen sijaan tykkäsin, koska ihmiset, jotka ovat rakastuneita ihmisiin, joita he eivät voi saada, ovat minusta niin ihanan traagisia ja herättävät poikkeuksetta sympatiani. Ecken kohtalo oli kyllä muutenkin surullinen.  

Tästä tuli sitten taas yksi rasti lukudiplomiin ja suosittelen ehdottomasti lukemaan. Miinusta annan kuitenkin siitä, että kirjan lopussa tarina lähti kyllä vähän lapasesta ja peikot saivat jo vähän turhankin mielikuvituksekkaita ominaisuuksia... Johanna Sinisalolta kyllä haluaisin lukea jotain muutakin, Linnunaivot -kirjasta olen joskus ajatellut, että voisi olla mielenkiintoinen.

Morren arvion voi lukea täältä ja vaikuttaa siltä, että hyvin samoilla linjoilla hän on ollut kansssani.

Anne Frank Päiväkirja

 

Het Achterhuis. Dagboekbrieven 12 juni 1942 - 1 augustus 1944. Herziene en vermeerde editie ilmestyi Alankomaissa 1991.

Tämä uudempi ja pidempi laitos ilmestyi ensimmäisen kerran 2002. Aiemmin se on ilmestynyt nimellä Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja.

Toimittanut Otto H. Frank ja Mirjam Pressler 

Mitä ihmettä voi sanoa kirjasta, josta jo niin monet minua paremmat kirjoittajat ovat kirjoittaneet jo niin paljon? Luin Anne Frankin päiväkirjaa hänen kahdelta viimeiseltä elinvuodeltaan kuin romaania, kunnes välilä havahduin siihen, että tämä ei ole pelkkä tarina vaan dokumentointia oikeiden ihmisten elämästä. Ihmisten, joilla on ollut unelmia ja haaveita, jotka ovat pelänneet ja rakastaneet niin kuin kuka tahansa ihminen nykyäänkin. Se vetää hiljaiseksi. Aihe tietenkin on raskas, kahdeksan ihmistä piilottelee kaksi vuotta toimistorakennuksen yläkerrassa, pelkää jatkuvaa paljastumista, kärsii nälkää, riitelee keskenään, toivoo parasta. Siitä huolimatta tämä ei lukukokemuksena ollut minusta hirvittävän raskas. Annen persoona ja kasvu nuoresta tytönhupakosta ajattelevaksi nuoreksi naiseksi tulee niin selvästi esiin joka sivulta. Varsinkin Annen viimeinen päiväkirjamerkintä on liikuttavaa luettavaa. Kirjassa myös pilkahtelee yllättävää huumoria, joka keventää kirjan tunnelmaa. 

Lopuksi mietin vain Annen isää. Annen isä on piilottelijoista ainoa, joka jää henkiin. Miten ihmeessä hän pystyi elämään kokemuksiensa kanssa yli 30 vuotta? Hän tietenkin omistautui tyttärensä päiväkirjan esille tuomiseen, ettei asia unohtuisi, mutta miten ihmeessä hän silti pystyi jatkamaan elämäänsä? Juutalaisvainot ja toinen maailmansota. Ei vaan pysty käsittämään millään tasolla.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja sain taas yhden lukudiplomin kategorian suoritettua; Menneisyyden tarinoita. Sanna on muuten kirjoittanut Anne Frankin päiväkirjasta täällä. Ja Mike Pohjola on kirjoittanut hienon arvostelun täällä. Yllätyin muuten lukiessani itse varsin paljon Miken mainitsemasta seksuaalisesta sivujuonteesta kirjassa. Toisaalta päiväkirja on kirjoitettu iässä, jolloin oma seksuaalisuus alkaa etsiä muotoaan, että ei kai siinä sinänsä mitään ihmettemistä ole, mielenkiintoinen sivujuonne kuitenkin.  

Kuin viimeistä päivää

Before I Fall

Lauren Oliver 2010

WSOY 2010

Samantha Kingstonilla on kaikki; hän kuuluu koulun parhaisiin piireihin, hänellä on kolme luottoystävää, ihana poikaystävä ja koko maailma käsissään. Sitten yksi perjantai-ilta muuttaa kaiken. Sam kuolee. Samin suureksi yllätykseksi hän herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää uudelleen ja uudelleen. Päivä toisensa perään kumoaa edellisen tai vaihtaa suuntaa, kun Sam yrittää pelastaa itsensä. Seitsemän vaihtoehtoista totuutta paljastavat Samille yllättäviä asioita sekä hänestä itsestään, että hänen lähipiiristään ja vaikuttavat kaikkien tulevaisuuteen.

Tämä oli rankka lukukokemus; äärettömän kaunis ja äärettömän surullinen, mutta todella rankka. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt silloin kun olin itse Samin ikäinen, 17-vuotias, en todennäköisesti olisi kirjaa lukenut, koska kuolevaisuuden kohtaaminen edes kirjallisessa muodossa olisi ollut itselleni liian vaikea käsitellä. Nyt reilun vuosikymmenen vanhempana pystyn asettamaan asiat paremmin perspektiiviin, mutta aihepiiri on silti pysäyttävä. Oman kuolevaisuutensa hyväksyminen on varmaan vaikeimpia asioita ihmiselämässä, sen miten rajallista aika on. Erityisesti, kun kyseessä on nuori ihminen. 

Synkästä aiheesta huolimatta tämä ei ole synkkä tai masentava kirja. Ainakaan minun mielestä. Ennen kaikkea tämä on kasvutarina. Ei tarvitse montaa sivua lukea, kun tajuaa, että Sam ja hänen ystävänsä ovat melkoisia narttuja. Todella, todella pinnallisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja vastenmielisiä tapauksia. Eläessään uudelleen ja uudelleen elämänsä viimeistä päivää Sam alkaa tajuta miten suuret vaikutukset pienellä teolla voi olla ja hän todella yrittää muuttua. Ja muuttuukin. Kirjan lopun Sam on aivan eri ihminen kuin kirjan alun.

Voin tunnustaa, että kirjan loppu sai minut vollottamaan ihan holtittomasti. Vähän monitulkintainen, mutta ehdottomasti hieno. Jos loppu olisi ollut erilainen, onnellisempi, niin se olisi pilannut kirjan, tehnyt siitä "kesyn". Tuli kuitenkin todella surullinen olo niiden vuoksi, jotka jäivät henkiin.  

Tästä ei nyt tullut yhtään semmoinen arvio, minkälaisen olisin halunnut kirjoittaa, koska en vain pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin, mutta tällä nyt vaan on mentävä. Lukekaa! Haluaisin ihan hirveästi keskustella tästä.

Ai niin, tällä valloitan sekä Connecticutin, että lukudiplomin Ihmisiä -kategorian.         

Sudenmorsian

Sudenmorsian - Hiidenmaalainen tarina

Aino Kallas 1928

Otava 2007

Voisi varmaan sanoa, että vuonna 1928 kirjoitettu ihmissusitarina on pitänyt hyvin pintansa ja on vuonna 2013 hyvinkin trendikäs. Ei tämä kulttiklassikko varmaan suuremmin esittelyjä kaipaa, mutta kerrotaan nyt sen verran, että metsänvahti Priidikin nuori vaimo, Aalo, on seuraamassa sudenajoa, kun hän kuulee suden kutsun. Kauan ei Aalo pysty vastustamaan kutsua ennen kuin jo juoksee vapaana susien kanssa. 

Kiehtova tarina, jonka olen jo pitkään aikonut lukea. Ei ole suden osa ollut yhtään helpompi Hiidenmaalla 1920-luvulla kuin se on Suomessa lähes 90 vuotta myöhemmin. 

Jännittävää (ja melko vaikealukuista) suomen kieltä. Ajatukseni kirjasta ovat melko hajanaisia. Goodreadsin arviot ovat lähes poikkeuksetta ylistäviä, mutta minulle tämä oli enemmänkin tämmöinen ihan kiva, olen iloinen että luin, mutta en jää sen kummemmin muistelemaan, tyyppinen kirja. Tykkään vähemmän runollisesta kerronnasta.

Pidän muuten valtavasti näistä Otavan Keskiyön kirjaston kansista ja sidonnasta(?). Siis kun nämä kirjat on tämmösiä "pieniä" ja synkkiä. 

Tällä kuittaan Lukudiplomin Luontotarinoita osaston.

Vuonna 1984

Nineteen Eighty-Four
George Orwell 1949
WSOY 2008

Enpä tiedä olisinko koskaan tullut lukeneeksi tätä ilman lukudiplomi -haastetta. Toki tämä on mielessä pyörinyt jo useampia vuosia, lähinnä nimensä vuoksi, vuosi 1984 kun sattuu olemaan syntymävuoteni. Luultavasti tämä olisi silti vajonnut yhä alemmas ja alemmas tbr-listallani ellen olisi nyt varta vasten kirjastosta käsiini etsinyt. Ei tätä huvikseen lukenut sen verran synkkä tarina on yhteiskunnasta, jossa Isoveli valvoo kansalaisiaan "teleruutujen" ja mikrofonien välityksellä, vähentää kielestä sanoja ja korvaa olemassaolevia ilmauksilla, jotka tekevät puolueen vastustamisen, ajatusrikoksen, mahdottomaksi. Puolue myös muuttaa historiaa muokkaamalla painettua sanaa vastaamaan nykyhetkeä. 

"Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä."

Totuusministeriön virkamies Winston Smith väärentää työkseen historiaa ja epäilee järjestelmän toimivuutta. Sitten hän kohtaa Julian, puolueen mallikansalaisen, joka salaa kapinoi järjestelmää vastaan. Yhdessä Winston ja Julia ja ryhtyvät vastustamaan puoluetta, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyvää seuraa.

Oli kyllä niin synkkä kuvaus totalitaristisesta maailmasta, että vaikea tätä on pistää paremmaksi, vai pitäisikö sanoa pahemmaksi. Kamalaa mitä poliittinen valta voi ihmisille tehdäkään. Olin koko kirjan hämmentynyt siitä, että onko todella niin, että puolueen valta yli kansalaisten on puolueelle niin tärkeää, että se voittaa ihan kaiken. Niin kuin esimerkiksi ilon ja onnen, oikeastaan kaiken muun paitsi pelon, raivon, voitonriemun ja nöyryytyksen. Iloton kirjan maailma kyllä on, en usko että olen koskaan lukenut synkempää kirjaa.    

Lukudiplomin Tulevaisuuden taruja tuli sitten kuitattua tällä. 

Äidin pikku pyöveli

Insecte
Claire Castillon 2006
Gummerus 2007

Jo ensimmäinen novelli sai tajuamaan, että nyt ei tosiaan ole luvassa mitään pikkusieviä ja sovinnaisia tarinoita äiti-tytär -suhteista. Hyvä juttu sinänsä, koska sellaiset eivät varmasti olisi ravisuttaneet ja herättäneet tunteita siinä määrin, kun nämä novellit herättivät. Ja aika tylsää niitä olisi ollut lukea. Oma äitisuhteeni ei ole (onneksi!) raadollinen niin kuin nämä tarinat, mutta erittäin karmivia ja kiehtovia novellien äidit ja tyttäret kyllä olivat. Ehdottomasti taitava kirjailija, haluan lukea myös muut suomennetut teokset. 

Tällä suoritin lukudiplomin lyhytproosaa kategorian. 

         

Da Vinci -koodi

The Da Vinci Code
Dan Brown 2003
WSOY 2010

Minulla ei ollut suurempia odotuksia tämän suhteen, halusin vain lukea, jotta tietäisin, mistä siinä valtavassa hypetyksessä oli kyse muutama vuosi sitten. Ihan nopealukuinen ja mielenkiintoisia tietoiskuja ja ajatuksia taiteesta, historiasta ja uskonnosta, tiedä sitten miten paikkansa pitäviä ne ovat, mutta muuten tämä ei suuremmin sykähdyttänyt. Hirveä kiire koko ajan ja kaikki tapahtui ihan epärealistisella aikataululla. En tainnut pysyä ihan juonessakaan mukana ja kirjan henkilöt olivat yksiulotteisia, eivätkä herättäneet mitään tunteita. En ole salaseurojen suurin ystävä ja minusta tarinan loppu oli todella vaisu. Jos jotain positiivista haluan etsiä niin onhan tämä erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu ja jokainen (lyhyt) luku päättyy cliffhangeriin.

Tällä suoritin lukudiplomin jännitystä -kategorian.

Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen 2007
Otava 2011 (5. painos)

Mikko Virtanen ei tahdo olla suomalainen mies. Omien sanojensa mukaan hän on kansallisuustransu ja tuntenut lapsesta asti syvää kaipuuta Ruotsia kohtaan. Tullakseen ruotsalaiseksi mieheksi Mikko on valmis tekemään ihan mitä vain. Mikosta sukeutuu Mikael Andersson huolehtivainen, keskusteleva perheenisä Göteborgista. Mitä sitten tapahtuu, kun huolella rakennetut kulissit alkavat sortua?

En voi kuin ihmetellä mistä Miika Nousiainen on keksinyt tähän romaaniin aiheen. Onneksi on keksinyt, sen verran huikeaa tekstiä tämä on. Alkuun Mikon ehdoton Ruotsin ja ruotsalaisuuden puolesta puhuminen huvittaa, sitten tarina alkaa saada synkempiä sävyjä, kun Mikko keinoja kaihtamatta tavoittelee unelmaansa ja, sen saavutettuaan, pitää kulisseja pystyssä. Miika Nousiaisen esikoisteos on kyllä osoitus kirjallisesta lahjakkuudesta. Samalla kerralla irvaillaan lempeästi sekä Suomelle että Ruotsille.  Näen tässä yhteyttä myös kirjailijan toiseen teokseen Maaninkavaaraan, molempien päähenkilöt ovat miehiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti (vai pakkomielteisesti?) johonkin asiaan ja menevät äärimmäisyyksiin tavoitellessaan haluamaansa, oli se sitten Suomen kestävyysjuoksun kulta-aikojen palautus tai kansalaisuuden vaihtaminen. Jännästi Nousiainen myös peilaa koko henkilön maailmankuvaa pakkomielteen kohteena olevan asian kautta. 

Tämä oli nyt toinen Miika Nousiainen minulle. Maaninkavaaran luin viime pääsiäisen aikaan ja näiden kahden jälkeen uskallan sanoa, että Miika Nousiainen on noussut yhdeksi suomalaisista suosikkikirjailijoistani. Tai ei pelkästään suomalaisista, koska luen niin vähän suomalaista, vaan yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Sitten pitäisi ottaa vielä Metsäjätti tähtäimeen... (Sivumennen sanoen olen myös hieman ihastunut kirjailijaan, koska hän on niin hauska Nelosen Hyvissä ja huonoissa uutisissa.) Ai niin ja ennen kuin unohdan, niin tällä kirjalla korkkasin vihdoin lukudiplomihaasteen ja pyyhin yli kategorian "Matkalla".          

Lukudiplomi

Satun blogin kautta löysin Lukudiplomi-haasteen, jonka hdcanis laittoi alulle. Höh, miksei tuommosia lukudiplomeja voinut suorittaa silloin kuin minä olin koulussa... Tosin hämärästi muistelen, että meilläkin oli alakoulussa, tai ala-aste se vielä silloin oli, Lukutoukka, jonka myös hdcanis mainitsi. Olen kyllä haastanut itseni jo melko monella eri tapaa, mutta en voi vastustaa tätä haastetta ja ehkäpä saan samalla ruksittua kirjoja myös muista haasteista pois.

Diplomin haluan suorittaa Sinuhen 9-luokan kirjoilla ja alapuolelle kokosin muutamia kiinnostavia kirjoja jokaisesta alakategoriasta.

JÄNNITYSTÄ

Dan Brown: Da Vinci -koodi
Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
Carl Hiaasen - Löyhkä
Mary Shelley - Frankenstein
Bram Stoker - Dracula
Kate Thompson - Yön eläjä

MENNEISYYDEN TARINOITA

Donna Woolfolk Cross - Paavi Johanna
Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
Jostein Gaarder - Sofian maailma
Väinö Linna - Tuntematon sotilas
Jean Untinen-Auel - Luolakarhun klaani (Maan lapset -sarja)

TULEVAISUUDEN TARUJA

Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille (sarja)
Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
George Orwell - Vuonna 1984

FANTASIAA

Flavia Bujor - Ennuskiven mahti
Cornelia Funke - Mustesydän
Philip Pullman - Kultainen kompassi (Universumin tomu -sarja)
Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
Kiesten White - Paranormaali

IHMISIÄ

Marjaneh Bakhtiari - Mistään kotosin
Charlotte Bronte - Syrjästäkatsojan tarina
William Golding - Kärpästen herra
Victor Hugo - Kurjat
Alyson Noël - Punaiset tulppaanit
Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää

MATKALLA

Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen hibiskus
Arundhati Roy - Joutavuuksien jumala
Margaret Atwood - Penelopeia
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Nick Hornby - Poika
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
Erlend Loe - Maria & José
Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen
Johanna Sinisalo - Linnuaivot
Johann Wolfgang von Goethe - Nuoren Wertherin kärsimykset

LUONTOTARINOITA

Richard Adams - Ruohometsän tarinoita
Lucy Dillon - Eksyneiden sydänten koti
Kenneth Grahame - Kaislikossa suhisee
Aino Kallas - Sudenmorsian

HUUMORIA

Daniil Harms - Ensiksikin ja toiseksi
Miika Nousiainen - Metsäjätti
Arto Paasilinna - Hurmaava joukkoitsemurha

LYHYTPROOSAA

Claire Castillon - Äidin pikku pyöveli
Daniil Harms - Sattumia
Maria Jotuni - Kun on tunteet

RUNOJA JA NÄYTELMIÄ

Minna Canth - Anna-Liisa
Emily Dickinson - Maailma, tässä kirjeeni
Henrik Ibsen - Nukkekoti
Edgar Lee Masters - Spoon River Antologia
Pablo Neruda - Kysymysten kirja
William Shakespeare - Romeo ja Julia