Saiturin joulu

(A Christman Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas)
Charles Dickens

Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2007

Vanha itsekäs saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä jouluyönä vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Henget saavat Scroogen avaamaan silmänsä, ja hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama kertomus on edelleen yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, joka yhdessä P.J. Lynchin loistavan kuvituksen kanssa levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa.

En muista missä kaikissa lukublogeissa tästä blogattiin ennen joulua, mutta niiden innoittamana luin itsekin tämän. Joudun tunnustamaan sivistymättömyyteni ja paljastamaan, että oikeastaan koko tarina oli minulle ihan tuntematon. Nimi oli ehkä hämärästi tuttu, mutta muuten en tarinaa tuntenut. Nyt olen kuitenkin iloinen, että muut lukutoukat sivistivät minua tarinan olemassaolosta ja luin kirjan. Tykkäsin tarinasta ja kuvituksesta, mietin jopa tekisinkö tämän lukemisesta jokajouluisen perinteen. Täytyy kyllä ihmetellä, että miten tämä oli laitettu lasten- ja nuortenosastolle kotikaupunkini kirjastossa, kun on tämä kuitenkin aika synkkä, ennemmin mieltäisin tämän aikuisten saduksi.

Kuva

Enkelten putous

(Angels Fall)
Nora Roberts
Gummerus 2008

Reece Gilmore on vaeltanut pitkään nähdäkseen allaan avautuvan huikaisevan maiseman. Pakomatkalla tuskaisesta menneisyydestään hän on asettunut Angel's Fistin pikkukaupunkiin Wyomingissa, josta hän toivoo löytäneensä edes väliaikaisen turvasataman. Hetken idyllin rikkoo väkivaltainen kohtaus, jota hän kanjonin reunan näköalapaikaltaan sattuu todistamaan.

Viranomaiset eivät kuitenkaan löydä murhapaikalta mitään. Ei jälkiä kamppailusta.Ei edes jalanjälkiä. Eikä kukaan Angel's Fistissä tunnu uskovan hermoheikkonapidetyn Reecen kertomusta- paitsi salskea mutta yrmeä erakkokirjailija, Brody. Reecen on pakko alkaa luottaa Brodyn lisäksi itseensä saadakseen Angel's Fistissä vaanivan murhaajan satimeen.



Kaikki Nora Robertsia lukeneet tunnistavat kyllä kaavan: nainen tapaa miehen, välissä on hankaluuksia, joihin usein liittyy murha, pari päätyy petiin, mysteeri ratkeaa ja tarinan lopussa voikin sitten jo kuulla kuvitteellisten hääkellojen iloisen kilkatuksen. En muista yhtään Robertsin kirjaa, jossa tämä sama kaava ei toistuisi, mutta toisaalta miksi keksiä pyörää uudestaan? Ihan toimivaa viihdettä. Sopi mainiosti Originin jälkeiseen aikaan ja jouluviihteeksi.

Kuva

On the Origin of Species

On the Origin of Species
By Means of Natural Selection
or the
Preservation of Favoured Races
in the Struggle for Life

Charles Darwin
Edited with an Introduction and Notes by Gillian Beer
Oxford World's Classics 2008

En usko, että tämä kirja kaipaa suurempaa esittelyä (ainakin toivon niin!), joten keskityn omiin ajatuksiini. Vuosi 2009 oli Darwin juhlavuosi. Darwinin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta ja Lajien synnyn, kuten On the Origins of Species... suomeksi tunnetaan, ensimmäisen painoksen julkaisusta 150 vuotta. Sen kunniaksi ajattelin, että olisi aika lukea tämä jokaisen itseään kunnioittavan biologin kirjahyllyyn kuuluva teos.

En olisi ikinä uskonut, että tästä tulisi näin pitkä ja takkuinen taival. Aihe on tuttu, sanasto on tuttu, mutta silti tahkosin tätä yli vuoden. VUODEN! Aloitin viime vuoden marraskuussa ja nyt voin vihdoin sanoa lukeneeni tämän loppuun. Välillä meni viikkoja, että en koskenut koko kirjaan vaan se tuijotti syyttävästi yöpöydältä. Asetin itselleni deadlineja, toukokuuhun mennessä olen lukenut tämän, lokakuuhun mennessä kirja on luettu, ei nyt ainakaan vuosi voi mennä lukemiseen... Eipä vissiin. Yksi tärkeimmistä syistä, projektin venymiseen oli loppujen lopuksi englanninkieli. Päälauseet ovat hiivatin pitkiä, sivulauseet ovat hiivatin pitkiä ja kun juuri ja juuri saa tolkun sivulauseesta, on jo unohtanut päälauseen sanoman ja koko lausehässäkkä pitää lukea uudelleen. Kun tähän yhdistää perfektionismin ja vaatimuksen siitä, että kaikkien sanojen merkitys pitää ymmärtää, niin metsään menee. Uuvuin omien vaatimusteni keskellä ja lakkasin välittämästä (ja lukemasta).

Pitkittyneen luku-urakan seurauksena ja kieliongelmien takia en oikein päässyt tästä jyvälle. En ole muutenkaan Darwinin veroinen luonnontieteilijä ja on turha odottaa, että koskaan olisinkaan, mutta haluan silti saada paremman käsityksen Lajien synnystä ja Darwinin nerokkuudesta, joten aion lukea tämän vielä joskus suomeksi. Nyt haluan kuitenkin lukea jotain höyhenen kevyttä ja nopealukuista, kun ei Origin enää luo syyttäviä katseita yöpöydältä.

Kuva

High Fidelity

Nick Hornby (1995)

Takakannessa on vain joukko ylistyksiä kirjaa kohtaan, joten jätän ne nyt kirjoittamatta. Kirja kertoo Robista, joka on 35-vuotias, ja omistaa ei-niin-menestyvän levykaupan. Tyttöystävä Laura on juuri jättänyt Robin ja Rob on jokseenkin hukassa. Käydessään läpi suhdettaan Lauraan, Rob käy samalla läpi entisiä naissuhteitaan ja omaa elämäänsä.

Siinäpä se oikeastaan oli. Kuulostaa vähän tylsältä, mutta ei oikeasti ollut. En tiedä pitäisikö olla huolestunut, koska tunsin hengenheimolaisuutta 35-vuotiaaseen mieheen, kun olen itse lähes 10 vuotta nuorempi ja nainen. Vai pitäisikö olla vain iloinen, että jotkut ongelmat ovat riippumattomia iästä tai sukupuolesta (tai aikakaudesta)? Niin tai näin, pidin kirjasta valtavasti. Musiikkiviittaukset (ja niitä oli paljon!) menivät välillä hieman ohi, koska en tiennyt läheskään kaikkia artisteja tai biisejä. Tapahtuma-aika 90-luvun alkupuolella toi oman hassun lisänsä tarinaan. Muistan kyllä miten itse pienenä nauhoittelin kasetille suosikkikappaleita, mutta Rob teki siitä ihan oman taiteenlajinsa. Kaikki viittaukset kokoelmakasetteihin saivat aikaan hienoista hihitystä.

Suomeksi tämä on käännetty nimellä Uskollinen äänentoisto, jos ei englanniksi halua lukea. Englanniksikin tämä oli kyllä helppo ja nopea lukea (sitä ei tosin uskoisi, koska luin tätä lähes kuukauden). Kirjasta on myös tehty samanniminen elokuva, jonka katsoin vuosi tai kaksi sitten. Pääosassa on ihana John Cusack ja näin hänet koko ajan mielessäni, kun ajattelin Robia. Myös leffa oli minusta ihan mainio, vaikka en muista siitä oikein mitään. Tekisi oikeastaan mieli katsoa se nyt uudestaan.

Kosmonautti

Katri Lipson
Tammi 2008 (Loisto 2009)


Svetlana Kovalevna, kiusattu nuori musiikinopettaja, ei hevin unohda uransa ainoaa valopilkkua: ujoa Serjozaa. Sen, että poika rakasti häntä salaa, tiesi silti vain Sasa, jonka kanssa Serjoza makasi lumessa tuijottaen yötaivasta, heistä kun piti tulla kosmonautteja. Vaatimattomissa oloissa eläneen pojan onni tuntuu kääntyvän, kun ammoin tehty nuorisodokumentti herättää Kremlin ja koko maailman sympatiat siinä esiintynyttä avaruuteen haikailijaa kohtaan. Mutta missä on Serjoza?

"Hieno ja hämmentävä, ehdottomasti."
- Antti Majander, HS


"Lipsonin romaani herättää vanhanaikaiselta kalskahtavaa sääliä ja myötätuntoa - ja muistuttaa, että ilman niitä inhimillisyys katoaa maan päältä."
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadin perusteluista

Ostin Jyväskylän kirjamessuilta yhden pokkarin ja sain kaupan päälle toisen. Vaihtoehtoja oli tämä ja Tuomas Vimman Gourmet. Jostain syystä en lämmenyt Vimmalle, joten otin tämän, vaikka en ollut kuullutkaan koko kirjasta. Olen valintaan ihan tyytyväinen, mutta ensimmäsitä kertaa ikinä, tuli sellainen olo, että kirja pitäisi lukea uudelleen saman tien. On pakko yhtyä tuohon Antti Majanderin kommenttiin, hämmentävä. Kyllä. En ole ihan varma mitä Serjozalle lopulta tapahtui, mutta tuntuu, että romaanissa on hienoutta, jota en ihan täysin tavoittanut. Kuulostaapa sekavalta... No mutta suosittelen ja luen joskus uudestaan.

Kuva

Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin)

Underbar och älskad av alla (och på jobbet går det också jättebra)

Martina Haag

Schildts 2007

Bella on kolmekymppinen näyttelijä, jolla ei mene kaikki ihan putkeen.

1. Hänen vaatekomeronsa sisältö on vuodelta 1993.

2. Jouluaattona hän esiintyy joulupukkina entisen poikaystävänsä uuden tyttöystävän sukulaisille.

3. Bellan uran huippuhetkiin kuuluu mm. hermostuneen muurahaisen rooli piirretyssä lastenelokuvassa ja päärooli selluloosaa käsittelevässä tiedotusfilmissä.

4. Ansiosidonnaisia työttömyyspäiviä on jäljellä enää kuukaudeksi.

5. Ja tietenkään Bellalla ei ole ketään, kenen kanssa jakaisi elämänsä.

Mutta eräänä päivänä Bella saa unelmiensa puhelun Dramatenista, Ruotsin kansallisteatterista. Hän tapaa myös Micken, komean ja itsevarman näyttelijän, ja heidän välilleen sukeutuu lupaava suhde.

Alkaako Bellan elämä siis lopultakin sujahtaa uomiinsa? Siltä lupaavasti näyttää. Nyt enää vain ne akrobaattitemput, joita rooli vaatii. Ja pianhan Bella toki sellaiset oppii...

Häikäilemättömän hauska sinkkuromaani!

Ensinnäkin oli vaihteeksi piristävää lukea chick littiä, joka ei sijoittunut Englantiin tai Yhdysvaltoihin. Hauskakin tämä oli, sellaiseen bridgetjonesmaiseen tyyliin ja junamatka kului mukavasti tätä lukiessa. Mutta mutta, tämä tuntui loppuvan kesken. Bella kohelsi kyllä ansiokkaasti, mutta tarina ei johtanut mihinkään. Mistä heräsi kysymys, että mikä pointti tämän julkaisemisessa on ylipäänsä ollut. Googlettamalla selvisi, että Bellan tarinalle on ilmestynyt jatkoa, joten kai tämä oli jonkinlainen alkusoitto? Pitää varmaan lukea joskus se jatko-osakin, oli tämä kuitenkin sen verran hyvä aivot narikkaan -kirja.

Kuva

Rei Shimura Havaijilla

(Shimura Trouble)

Sujata Massey

Gummerus 2009

Rei Shimuran pesti tiedusteluagenttina päättyy, ja Rei palaa kotiin Kaliforniaan, sillä sairas isä kaipaa hoivaa. Rauha rikkoontuu, kun koko Shimuran klaani saa oudon kutsun: suvun havaijilainen patriarkka viettää 88-vuotisjuhliaan! Kukaan Shimuroista ei ole tiennyt, että isotädin sukuhaara elää niinkin lähellä.

Pian Havaijille saavuttuaan Rei huomaa, että sukulaisilla on muutakin mielessään kuin pelkät kekkerit. Vastahankaisesti hän suostuu selvittämään sukua vuosikymmeniä vaivannutta maanomistuskiistaa. Tutkimukset pysähtyvät kuin seinään, kun maastopalo on viedä juhlavierailta hengen. Kaiken kukkuraksi serkkupoika saa syytteen tuhopoltosta. Onneksi hätiin rientää Rein entinen esimies Michael. Kun paikalle pölähtää vielä Rein vanha heila Hugh Glendenning, tiedossa on kuumaakin kuumempi viikko.

Rei Shimura Havaijilla on amatöörietsivästä kertovan suositun dekkarisarjan päätösosa. Leppeät pasaatituulet puhaltavat, ja vannoutuneille Shimura-faneille on tarjolla mukava yllätys.

Höh, nyt kyllä tulee ikävä Reitä. Viihdyttävä kirja niin kuin Rei Shimuran seikkailut ovat yleensäkin olleet. Rein seikkailuille tuli ihan mukava, joskin yllättävä päätös. Minusta päätös oli ehkä vähän epäuskottava, mutta en sano siitä sen enempää, etten paljastaisi liikaa.

Kuva

Shakespearen salaisuus

(Interred with Their Bones)

Jennifer Lee Carrell

Bazar 2010

Kauan sitten kadonnut näytelmä...

Häikäilemätön murhaaja...

Amerikkalainen Shakespeareen erikoistunut kirjallisuudentutkija Kate Stanley on Lontoossa ohjaamassa Hamlet-näytelmää. Ennen ensi-iltaa hän tapaa omintakeisen tutkijakollegan, joka kertoo tietävänsä jotain järisyttävää, mutta ei paljasta mitä. Ennen kuin Kate saa tietää mitä asia koskee, teatterissa syttyy raju tulipalo. Kun palo on saatu sammutettua, rakennuksesta löytyy ruumis. Teatterin lavalla on tehty murha, joka muistuttaa karmivalla tavalla Hamletin isän kuolemaa.

Pian Kate uppoutuu Shakespearea koskevien salaisuuksien vyyhtiin. Yrittäessään selvittää arvoituksellista palapelia hän joutuu matkustamaan eri puolille maailmaa, mutta joku seuraa hänen kannoillaan. Liikkeellä on myös sarjamurhaaja, jonka murhat on suunniteltu Shakespearen näytelmien mukaan.

"Pahat työmme usein eloon jäävät,

vaan hyvät luiden kera haudataan."

Jatketaan Shakespeareen linkittyvällä linjalla. En tunne Shakespearen tuotantoa kovin hyvin, mikä on harmi, koska Shakespearen tuntemuksesta olisi ollut hyötyä tätä lukiessa. Siitä huolimatta ja ehkä aiheen tuntemattomuuden ansiosta, kirja oli oikein jännittävä jä sivistävä. Toimintaa riitti ja kirjallisuusviittaukset olivat kiehtovia. Lukeminen vaan venähti taas vähän pidemmälle ajalle ja välillä piti selailla taaksepäin muistin palauttamiseksi. Suosittelen.

Kuva

Julian rakkaus

(Juliet)

Anne Fortier

Tammi 2010

Julian isotäti Rose kuolee ja jättää jälkeensä merkillisen perinnön: kaksossisko Janice saa talon ja kaiken omaisuuden ja Julia pelkän kirjekuoren, joka sisältää avaimen, passin ja kirjeen. Kirjeen mukaan Julia onkin oikealta nimeltään Giulietta Tolomei ja häntä odottaa Sienassa äidin jättämä perintö.

Perintö osoittautuu kasaksi vanhoja papereita, jotka eivät ensi näkemältä vaikuta kovinkaan arvokkailta. Pikkuhiljaa papereiden merkitys kuitenkin selviää, ja Julian eteen avautuu 1300-luvulla eläneen Giulietta Tolomein koskettava tarina - sama tarina, josta on vuosisatojen saatossa kirjoitettu useita versioita ja jonka tunnetuin muoto on William Shakespearen Romeo ja Julia.

Yllättävän moni ihminen on kiinnostunut Julian asioista. Häntä varjostetaan Sienan yössä, ja hänen hotellihuoneeseensa murtaudutaan. Italian-matkasta tulee lopulta melkoinen tunteiden vuoristorata, kun Julia törmää mieheen nimeltä Romeo.

Vauhdikas Julian rakkaus vie lukijan

jännittävälle ja romanttiselle seikkailulle

Sienan palatseihin, torneihin ja tunneleihin!

Romantiikan nälkäiselle lukijalle, jollaiseksi itsekin välillä tunnustaudun, tämä toimii hienosti. Tykkäsin kirjan sankarittaresta tai sankarittarista, miehet olivat tietenkin ah niin ihania ja pidin kirjan rakenteesta, jossa nykyhetki ja 1300-luku vuorottelivat. Tapahtumapaikka oli kiehtova Siena, jonka olemassaolosta hädin tuskin tiesin ennen tätä ja nyt haluan matkustaa sinne. Vähän harmitti, että Shakespearen Romeo ja Julia ei ole minulle tutumpi, mutta ei sitä tarvitse tuntea nauttiakseen romaanista. Tätä lisää, kiitos.

Kuva

Seireenien hiljaisuus

(El silencio de las sirenas)
Adelaida García Morales
Like 1993

Novellikokoelma Etelän lailla romaani Seireenien hiljaisuus on paluuta muistoihin ja kertoo rakkaudesta, joka ei ehkä koskaan toteutunut. Kertojaminä María on tullut syrjäiseen vuoristokylään opettajaksi ja tutustuu salaperäiseen Elsaan, joka elää intohimoisen rakkauden muiston voimalla.


En erityisemmin välittänyt kirjasta. En saanut tarinasta mitään otetta ja kokonaisuus jäi epämääräiseksi. Tykkään enemmän selkeäjuonisista romaaneista kuin tällaisista unenomaisista tarinoista, joka ei lukiessa herätä oikein minkäänlaisia ajatuksia tai tunteita ja jälkeenpäin on vain hämmentynyt ja miettii, että miksi ylipäänsä luki kirjan loppuun asti.

Hymni rakkaudelle

(Hymnes à l'amour)
Anne Wiazemsky
WSOY 1998

Sydämellinen kuvaus perheestä ja suurista tunteista

Miksi Annen isä pyysi testamentissaan, että eräälle Genevessä asuvalle naiselle annettaisiin Edith Piafin levy Hymni rakkaudelle? Miksi sama laulu merkitsi niin paljon Annen äidille?

Paljon myöhemmin Anne päättää lähteä Geneveen tapaamaan salaperäistä naista, joka oli rakastunut hänen isäänsä.

Anne Wiazemskyn perhekuvaus kätkee sisäänsä monta hymniä rakkaudelle. Hän kertoo hellästi venäläissyntyisestä diplomaatti-isästään ja musikaalisesta äidistään, joiden avioliittoa varjosti uskottomuus. Madeleine-kotiapulainen, joka piti huolta lapsista, oli Annen elämän tärkeimpiä ihmisiä - siitäkin huolimatta, että joutui myöhemmin rappiolle. Nobel-kirjailija Francois Mauriac, Annen äidinisä, kannusti tyttöä ja oli hänen tukenaan vaikeina aikoina.

Suru, onni ja kiitollisuus, lapsuudenkokemukset ja nykypäivä lomittuvat teoksessa, joka on hyvää- (loppu jää kirjaston lapun alle).


Tämä on ilmeisesti muistelmateos. Tässä oli tavallaan aika ajankohtainen aihe, koska olen itsekin mietiskellyt viime aikoina lapsuutta ja perhesuhteita, mutta en silti oikein osaa sanoa romaanista mitään. Luulen, että olisin voinut pitääkin tästä, jos olisin osannut keskittyä tähän kunnolla alusta loppuun asti, mutta alku meni jotenkin huitaisten ohi. Lisäksi tässä oli vain 156 sivua, joten tämä loppui ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin.

Kultahattu

(The Great Gatsby)
F. Scott Fitzgerald
Loisto 2009

Romaani yhden miehen kohtalokkaasta unelmasta.

Kultahattu on kiihkeä romaani 20-luvun levottomasta jazz-sukupolvesta ja upporikkaitten ihmisten ylellisestä elämästä New Yorkin tuntumassa.
Jay Gatsby on riehakkaiden juhliensa yksinäinen ja salaperäinen isäntä. Rikkautensa hän on hankkinut omin neuvoin saavuttaakseen unelman, joka nuorena ja köyhänä oli hänen tavoittamattomissaan. Tuo unelma on häikäisevän kaunis ja rikas Daisy, joka elää läheisessä huvilassa - nyt toisen miehen vaimona. Hetken aikaa Jay Gatsby on jo saavuttamaisillaan haaveensa, kunnes kohtalo puuttuu peliin.

F. Scott Fitzgerald (1896-1940) tunsi kuvaamansa maailman. Hän oli oman aikansa lapsi jakaen sukupolvensa elämänjanon ja kyltymättömän nautinnonhalun, mutta myös sen kyynisyyden.

Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei ole oikein mitään sanottavaa mistään. Ainoa asia, mitä tuli mieleen on se, että kummallista, miten pienillä asioilla voi olla lopulta suuri vaikutus.

Kuva

Muistatko minut?

(Remember me?)
Sophie Kinsella
WSOY 2009


Himoshoppaajan tekijän täysosuma
Vastustamattoman romanttinen – ja hauska!

Kun Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen, hän luulee yhä elävänsä vuotta 2004 ja olevansa 25-vuotias huonohampainen konttorirotta, jolla on katastrofi poikaystävänä. Hän ei ole uskoa korviaan kuullessaan, että tosiasiassa vuosi on 2007, hän 28-vuotias kaunis osastonjohtaja – ja naimisissa hyvännäköisen miljonäärin kanssa. Miten ihmeessä hän on saanut kolmessa vuodessa unelmaelämän?

Lexi tosin ei muista tapahtuneesta mitään. Kaikki on kuitenkin varmasti ihan ihanaa, hän uskoo, kunnes saa tietää, että vanhat ystävät vihaavat häntä ja kilpailija kärkkyy hänen työtään. Sitten kuvioihin ilmestyy boheemi komistus, joka pudottaa vielä yhden uutispommin hänen niskaansa!

”Sähäkkä uusi romaani… Kinsella on huippuhauska.” New York Post


Hauskaa ja kevyttä hömppää. Toimii. Nämä Kinsellan yksittäiset romaanit uppoaa minuun paremmin kuin Himoshoppaaja-sarja.

Kuva

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö

Håkan Nesser

Tammi 2005

Sinä kesänä, 1960-luvun alussa, 14-vuotiaan Erikin äiti joutuu sairaalaan ja isä uumoilee, että kesästä tulee kova. Erik lähetetään lomanviettoon jo aikuisen Henry-veljensä sekä koulutoverinsa Edmundin kanssa perheen kesähuvilalle, jota kutsutaan Genesaretiksi. Henry kirjoittaa kirjaa, ja Erik ja Edmund saavat kaikessa rauhassa nauttia kaikkien aikojen kesästä. Lähistöllä kesäänsä viettää myös käsipallolegenda Berra Albertsson ja hänen kihlattunsa Ewa Kaludis, joka on poikien mielestä ilmetty Kim Novak. Kun Ewa tulee käymään Genesaretissa Henryn vieraana, pojat arvelevat, että tilannetta on syytä pitää silmällä…

Håkan Nesser kuvaa taitavasti kesää, jolloin Se Kamala langettaa varjonsa aurinkoisen idyllin ylle ja muuttaa kaikkien osallisten elämän pysyvästi.

Pyörittelin tätä iät ja ajat käsissäni aina kirjakaupassa käydessäni, pääasiassa varmaan siksi, että kirjan nimi oli niin kerrassaan outo. Lopulta ostin tämän Suomalaisen kirjakaupan alesta kahdella eurolla. Sittemmin luin myös positiivisia arvioita kirjasta. Nyt luin tämän itse ja myönnän, että oli erittäin vangitseva. Olisin varmaan lukenut tämän yhdeltä istumalta jos olisin voinut, mutta nyt luin puolet menomatkalla Juhannuksen viettoon ja toisen puolikkaan paluumatkalla. Tapa, jolla kirja piti otteessaan edetessään kohti Sitä Kamalaa, jonka tiesi tapahtuvan, mutta ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin, oli koukuttava. Jännityksen tiivistyminen oli käsin kosketeltavaa. Psykologista jännitystä parhaimmillaan, ehdottomasti. Loppu oli hämmentävä, antoi vastauksen tärkeimpään kysymykseen, mutta jätti kaiken muun auki. Tykkäsin. Pitää varmaan tutustua laajemminkin Nesserin tuotantoon.

Kuva

Alastonkuvia

Alastonkuvia

Virpi Hämeen-Anttila

Otava 2004

Sähkö virtasi suoniini kuumana ja kihelmöivänä – maalaukset olivat vielä parempia kuin muistin. Miten löytäisin sanat jotka edes likimain selittäisivät mitä näin.

Kun taidehistorian opiskelija Anna Tuominen näkee ensi kerran Aleksi Merikosken töitä, hän tietää löytäneensä humalluttavan aiheen gradulleen. Lumoava rakkaustarina kahdesta miehestä, naisesta ja kuvataiteen aistivoimaisesta maailmasta.

Pidin ihan hirveästi Hämeen-Anttilan esikoisromaanista Sudenvuosi. Odotukset olivat siten korkealla tämänkin suhteen. Petyin lopulta hieman. Mietin heti alussa kirjan jättämistä kesken. Jotenkin yhtäläisyyksiä omaan elämään tuntui löytyvän niin paljon ja omassa elämässä tapahtuvien stressaavien muutosten vuoksi kirja tuntui vähän ahdistavalta luettavalta. Lopulta kuitenkin jatkoin sinnikkäästi lukemista, en osaa jättää kirjoja kesken, mutta en oikein pitänyt kirjasta. Minusta tämä tuntui niin oudon ontolta. Ensimmäinen osa oli minusta tosiaan hieman ahdistava ja jotenkin rikkonainen. Toinen osa oli vähän parempi, mutta sen sijaan, että henkilöihin olisi tullut lisää syvyyttä, tuntui siltä kuin henkilöt olisivat vaihtuneet. Ylipäänsä henkilöhahmot jäivät minusta melko elottomiksi. Kolmas osa jatkoi kakkosen linjaa. Yksi asia, mikä häiritsi minua, oli se, että koko kirjan ajan kertoja vaihteli minäkertojasta kolmanteen persoonaan, mikä oli vähän hämmentävää. Toinen juttu, mikä ei oikein toiminut oli se, että puhuttaessa kolmannesta persoonasta käytettiin sanaa ”se”. Siis ei siinä mitään, niin minäkin teen, mutta se ei sopinut yhtään kirjan tyyliin, joka oli jonkinlainen yritys kirjoittaa jotain hienoa ja korkealentoista kaunokirjallisuutta. Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta melko teennäinen kyhäelmä, joka ei suuremmin sykähdyttänyt.

Kuva

Elä yksin ja nauti

Klassikko-opas yksineläjälle

(Live Alone and Like It)
Marjorie Hillis
Edita 2009

Vuoden 1936 betseller

Voiko kukaan vastustaa kirjaa,
jossa on luvut Hieno nainen ja väkijuomat,
Ikioman vuoteen ilot tai Yksinelon hienous?
Tämä vanhojen muodollisempien aikojen aarrearkku
on täynnä Marjorie Hillisin järkeviä neuvoja siitä,

kuinka elää yksin ja nauttia siitä!

En pystynyt vastustamaan tätä kirjastossa. 30-luvulla kirjoitettu sinkkuopas! Osa jutuista oli hurmaavan vanhanaikaisia, mutta suuri osa oppaan neuvoista on kyllä ihan toteuttamiskelpoisia edelleen. Hauskasti kirjoitettu ja esimerkkitapaukset olivat mainioita. Antoi uutta pontta muuttaa elämäni sellaiseksi kuin itse haluan.

Kuva

Kadonnut ruusu

Romaani etsimisestä ja löytämisestä
(The Missing Rose)
Serdar Özkan
Minerva 2008

Uskomaton kertomus alkaa, kun San Franciscossa asuvan nuoren naisen, Dianan äiti kuolee ja jättää jälkeensä kirjeen, jossa hän kertoo Dianan kadonneesta kaksoissisaresta Mariasta. Diana joutuu keskelle mystistä kirjeiden ja tapahtumien vyyhteä, jota hänen äitinsä näyttää ohjailevan vielä rajan takaa.

Mariaa etsiessään Diana päätyy matkalle, joka vie hänet kauas kotoa ja kokonaan uuteen maailmaan. Matkalla hän löytää sen mitä kaikkein vähiten osasi odottaa.

"Jos pidit sellaisista kirjoista kuin Alkemisti ja Pikku prinssi - vähän mystiikkaa, vähän satua ja vähän psykologiaa -, rakastat Kadonnutta ruusua." -Time Out

"Kadonnut ruusu on yksi kauneimpia kertomuksia, joita olen koskaan lukenut!" -Christine Michaud, Salut Bonjour Week-end, TVA Television, Canada

"Upea filosofinen tarina, kertomus täynnäharvinaista runollisuutta, mietiskelykirja, joka koskettaa elämän peruskysymyksiä ja syvällinen seikkailukertomus, joka vie lukijansa aina Turkkiin saakka." - La Rose Retrouvée, Les Intouchables, Canada


Oli ehdottomasti virkistävää lukea pitkästä aikaa kirja, josta en tiennyt mitään muuta kuin mitä takakansi kertoi ja kirjailijakin oli täysin tuntematon, poimin tämän täysin sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Mutta. Hälytyskellojen olisi ehdottomasti pitänyt kilkattaa vertauksessa Pikku prinssiin ja Alkemistiin. Pikku prinssi ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta, vaikka ilmeisesti sitä yleensä rakastetaan. Paulo Coelhoa en ole lukenut, mutta hänestä on muodostunut mielessäni sellainen kuva, että en oikein usko hänen teostensa tekevän minuun suurta vaikutusta.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alku sai minut varsin epäilevällä kannalle, sitten pidin tästä hiukan ja lopulta pidin melkoisena satuiluna. Olen luultavasti liikaa realistisen kerronnan ystävä, mutta en kertakaikkiaan jaksa tällaisia vertauskuvin kerrottuja tarinoita elämän suurista kysymyksistä ja itsensä löytämisestä. Tai ehkä olen liian tyhmä ymmärtämään tarinan hienouksia. Mene ja tiedä. Sen verran kuitenkin tiedän, että ei ollut minunlaiseni kirja.

Kuva

Harry Potter ja kuoleman varjelukset

(Harry Potter and the Deathly Hallows)
J.K. Rowling
Tammi 2008

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

J.K. Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset on hengästyttävä, koskettava ja henkeäsalpaavan jännittävä päätös seitsenosaiselle teossarjalle, joka on vavahduttanut koko maailmaa ja tuonut Tylypahkan velhokoulun osaksi miljoonien ihmisten elämää. Se on taikuutta, johon pystyy vain mestari.


Lykkäsin Harry Potterin tarinan päätösosan lukemista tänne asti, koska en halunnut jättää hyvästejä sarjalle. Tietenkin voin lukea sarjan uudestaan ja uudestaan ja tulen epäilemättä tekemään niin vielä monta kertaa, mutta en voi enää saavuttaa sitä ensimmäisen lukukerran hermoja raastavaa pelkoa ja toivoa tulevien tapahtumien suhteen. Ja nyt minulla on tyhjä olo. Tässä se nyt oli. Samalla olen tyytyväinen tarina päätökseen, siihen miten se loppui. Se tuntuu oikealta. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea koko sarja yhteen menoon joskus. Nyt tämä lukuelämys kärsi hieman siitä, että kuutososan lukemisesta oli vierähtynyt jonkin verran aikaa, enkä muistanut kunnolla sen tapahtumia, puhumattakaan jonkun vielä aikaisemman osan tapahtumista. Lisäksi tarkkailin koko ajan etenemistäni, nyt on neljäsosa luettuna, enää suunnilleen puolet jäljellä, alle viidennes jäljellä... Taisin jossain vaiheessa myös vähän hidastaa lukutahtia, ettei kirja loppuisi. Ja sitten yhdessä vaiheessa itkin niin vuolaasti, että ehkä koko kirjan käänteentekevin osuus meni vähän sivu suun, koska olin niin uppoutunut omaan lohduttomuuteeni. Hieno päätös hienolle kirjasarjalle. Menee aikaa, että saan ajatukseni taas kasaan.

Kuva

Kuuleeko kukaan?

(Anybody Out There?)
Marian Keyes
Tammi 2007

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus – päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista… Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun.

Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa koskettava ja täynnä huumoria. Eläväisen Walshin sisarusparven vaiheita on aiemmin seurattu romaaneissa Naura, Claire, naura, Rachelin loma ja Enkelit.


Vuosi oli ehkä 2001 tai 2002, kun lainasin kirjastossa ihan summanmutikassa Naura, Claire, naura -romaanin. Luin sitä sängyssä iltaisin ja se oli kuulkaas rakkautta ensilukemalta! Marian Keyes on ihan ehdoton suosikki chick-lit-kirjailijani. Tämä Kuuleeko kukaan? ei kuitenkaan saavuttanut mitään suosikin asemaa. Minusta tämä oli vain jotenkin väkinäinen + Walshin perheen naiset tuntuivat vähän liioitelluilta.

Olen lukenut monia arvioita, joissa suositellaan lukemaan englanniksi Keyesiä englanniksi ja parjataan käännöksiä. Minua käännökseen liittyvät asiat eivät ole koskaan häirinneet, olen jokseenkin sokea sellaisille seikoille, mutta nyt tätä lukiessa kiinnitin asiaan enemmän huomiota. Tämä oli suomennettu lyhentäen, missä muuten on yksi asia mitä en yhtään tajua. Minusta se on vähän törkeää kirjailijaa kohtaan jättää käännöksestä joitakin kohtia pois. Tätä lukiessa tuli välillä sellainen olo, että kääntäjä olisi voinut olla vähän tarkempi. Mitään isoja epäjohdonmukaisuuksia en huomannut, vain jotain sellaisia pieniä, viittauksia tapahtumiin, joita ei aiemmin oltu mainittu.

Noin yleisesti ottaen viihdyin kyllä hyvin tämän parissa.

Kuva

Tosiasioita Suomesta

(Fakta on Finland)
Erlend Loe
Like 2002


"Mitä muuta Suomessa on? Siellä on Lahti, se hiihtohuijauspaikka, ja Kirvesniemen pariskunta, mikä sen naisen nimi nyt olikaan, ensin hänellä oli jokin muu sukunimi ja sitten hän meni naimisiin, Harrinko kanssa se oli? Ja tuhansia järviä, ja Jean, suuri Sibelius, ja muotoilua, ja Nokia, herrajumala, tuottavin yhtiö koko Euroopassa, minulla on itsellänikin Nokian puhelin, se on luotettava kuin mikä ja siinä on infrapunaporttikin niille, jotka sellaista tarvitsevat, mutta minä en tarvitse, en pidä infrapunaporteista enkä infrapunaisista asioista ylipäätään, ne tuovat mieleeni sairauden, syövän, ja kuoleman, ja kuolema merkitsee muutosta, samoin kuin vesi, se merkitsee muutosta enemmän kuin mikään muu, ja siitä minä en pidä, helvettiin koko infrapuna.
Ja suomalaisilla on Kalevala, helkkari sentään, Kalevala, muinaiseepos vai mikä se nyt on, olen nähnyt otteita siitä televisiossa, kummalliset partaveikot juoksentelevat ympäriinsä ja laulavat ja uhraavat naisia ja toisiaan jumalille ja vaikka kenelle. Ja heillä on poroja, heillä on kasapäin kaksoisvokaaleja ja heillä on viinaa.

Tiedän Suomesta vaikka mitä."


Jos ylläoleva takakannen teksti tuntuu sinusta rasittavalta ja/tai ärsyttävältä lukea, niin ei ehkä kannata lukea tätä romaania. Tämä koko romaani on nimittäin samanlaista loputonta tajunnanvirtaa, pitkiä lauseita ja poukkoilevia ajatuskuvioita. Dialoginpätkiä ei ole mitenkään erotettu muusta tekstistä ja tekstiä joutuu lukemaan ajatuksen kanssa, koska muuten putoaa kyydistä. Kaikkia tämä ei takuulla miellytä, mutta Minä Rakastan Erlend Loeta, Loe'a(?). Minusta tämä oli ihan mahtava.

Oikeastaan kaikki olennainen tiivistyy tässä etukannen sisäpuolen kuvauksessa: "Koko homman juju on siinä, että Loe yhdistää naiivin, surrealistisen ja absurdin ainutkertaisella tavalla. Lukija ihmettelee aika ajoin, mistä se tuonkin keksi."

Kuva.