The Fault in Our Stars

The Fault in Our Stars
John Green 2012
Penguin Books 2014
316 s. 

Pitkästä aikaa suorastaan reaaliaikainen kirja-arvio! Luin tämän loppuun noin 5 tuntia ja 20 minuuttia sitten. 

Ystäväni suositteli kirjasta tehtyä elokuvaa, kävin katsomassa sen, seuraavana päivänä ostin kirjan ja nyt kolme päivää myöhemmin, se on luettu. 

Tarina kertoo teinitytöstä nimeltä Hazel, joka kohtaa pojan nimeltä Augustus, mutta mukana on myös kolmas pyörä, Syöpä.

 

Mikä ihana, katkeransuloinen, kaunis, riipaiseva, hauska ja surullinen tarina! En tiedä selvisikö elokuvasta kukaan kuivin silmin pois, itse en ainakaan, ja samaa voin sanoa kirjasta, vaikka ihan yhtä paljon ei itkettänyt lukiessa kuin elokuvaa katsoessa. Suosittelen! Sekä kirjaa, että elokuvaa. 

Pitkästä aikaa uusi osavaltio So American -haasteessa: Indiana. 

Austenland

Austenland
Shannon Hale 2007
Bloomsbury USA 2007
196 s. 

Jane Hayes on 32-vuotias sinkku New Yorkista. Lukuisat epäonnistumiset parisuhdemarkkinoilla ja salainen pakkomielle Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcyyn ovat saaneet Janen vakuuttumaan, että hän ei ikinä löydä oikeaa miestä. Sitten Janen vanha sukulaistäti kuolee ja jättää Janelle perinnöksi matkan Englantiin. Vastahakoinen Jane matkustaa Englantiin viettämään kolme viikkoa lomakohteessa, jossa varakkaat naiset pääsevät elämään hetken verran Jane Austenin ajan hengessä palkattujen näyttelijöiden kera. 

Alun sopeutumisvaikeuksien jälkeen Jane päättää ottaa kaiken irti fantasiamaailmasta ja elää kuin Jane Austenin novellin sankaritar, ennen kuin on aika palata takaisin arkeen ja karistaa fantasiat mielestä. Mutta voisiko unelma omasta Darcysta sittenkin toteutua?

Hassu romaani, olisi totisesti mielenkiintoista elää hetken aikaa kuin Jane Austenin novellin sankaritar. Tykkäsin siitä miten Jane vähitellen tajuaa, ettei halua elää unelmoiden ja että hänen onnellisuutensa ei ole miehestä kiinni. Loppu oli myös mukavan mutkikas, mutta se, että Jane lopulta löysi unelmiensa miehen oli vähän pettymys. Parisuhde tai sen puute on määrittänyt Janea hänen koko ikänsä ja sitten kun hän lopulta tajuaa sen ja toteaa, että yksin on ihan hyvä olla niin tadaa siinä se unelmien mies sitten on. Höh.  

Silti ihan hauska lukukokemus ja harmittaa, kun en lainannut sarjan toista osaa, vaikka sekin oli kirjastossa, kun tämän sieltä nappasin. Joku toinen kerta sitten.

Gone Girl

Gillian Flynn 2012
Phoenix paperback 2012

Ensiksi täytyy sanoa, että katselin tätä kiinnostuneena jo viime syksynä Amerikassa, mutta hyllyyn jäi. Stockan Hullujen päivien yhteydessä löysin kirjan alepöydältä ja nappasin mukaan. Pari kolme viikkoa sitten tajusin yhtäkkiä, että tämä on isohitti, josta on juuri ilmestynyt suomenkielinen käännös ja oli pakko nostaa kirjaa lukulistallani reippaasti ylöspäin, että voisin kerrankin olla ajanhermolla edes jonkun kirjan suhteen. Niinpä tästä tuli ensimmäisen kesälomaviikkoni kirja ja huh, että olen iloinen, että luin tämän nyt enkä jättänyt roikkumaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Kirja alkaa Amyn ja Nickin 5-vuotis hääpäivän aamusta, jolloin käy ilmi, että avioliitossa ei ole kaikki ihan kunnossa. Myöhemmin päivällä Nick saa huolestuttavan puhelinsoiton ja lähtee kotiin tarkistamaan tilanteen. Kotona odottaa avoin ulko-ovi ja olohuone, jossa on kamppailun jälkiä. Amysta ei näy jälkeäkään. Näistä lähtökohdista lähdetään seuraamaan miten Amyn etsintä etenee ja siinä sivussa valoitetaan mitä Amyn ja Nickin avioliitossa tapahtui ennen heinäkuun aamua. Pian Nickistä alkaa paljastua epäilyttäviä seikkoja ja hänestä tulee poliisin ykkösepäilty. Mikä on kuitenkin totuus?

Kirjan ensimmäinen puolisko oli minusta erittäin hyvää jännityskirjallisuutta, tykkäsin kerronnasta, jossa vuorottelivat nykyhetki Nickin silmin ja menneisyys Amyn päiväkirjan muodossa. Fanitan muutenkin useita kertojia, joten tämä oli sikälikin minulle mieluisa kerrontatapa. Alkupuolisko oli erittäin vetävästi kirjoitettu ja Amyn ja Nickin näkökulmat vastakohtaisuudessaan kysymyksiä herättävää luettavaa. Sitten pääsin toiseen puoliskoon ja siinä vaiheessa matto vedettiin totaalisesti jalkojen alta. Tarina nousi täysin uudelle tasolle, jota oli karmivaa lukea. Karmivaa, mutta äärimmäisen koukuttavaa ja synkällä tavalla jopa hauskaa, ahminkin lopun ihan eri vauhtia kuin alun. Loppu oli jotain muuta kuin odotin (ja olisin ehkä toivonut), mutta äärimmäisen rohkea ratkaisu. Gillian Flynn on kirjoittanut nerokkaan kieron trillerin ja lisätään ehdottomasti listalle kirjailijoista, joita janoan saada lukea lisää. Tämä kilpailee ehdottomasti kärkisijoista vuoden parhaana lukukokemuksena. Lukekaa tekin!

Pakko muuten kommentoida sitä käännöstä, suomenkielinen nimi Kiltti tyttö on ihan kamala! Siis ihan hirveä! Ja luin takakansitekstin, kun olin vielä varsin alkuvaiheessa kirjaa ja minua ärsytti myös se ihan suunnattomasti, en tosin muista enää miksi. Englanninkielisen painokseni takakannen teksti virittää minusta jotenkin paremmin tunnelmaan.. Tosin minusta on ehkä parasta jos ei muutenkaan muodosta kirjaa suurempaa ennakkokäsitystä takakannen tekstin perusteella tai lue arvosteluja. Sen vuoksi en nyt linkkaa tähän muitakaan arvioita kirjasta. Tästä kirjasta on ylipäänsä hirveän vaikea kirjoittaa mitään, koska olisi niin suuri tarve kirjoittaa kaikenlaista, mutta ei halua spoilata vahingossa. Kunpa kuuluisin lukupiiriin, jossa voisi teekupposen ääressä keskustella tästä kirjasta..

Tästä sain muuten pitkästä aikaa uuden osavaltion So American -haasteeseen: Missouri.

When in Rome

Nicky Pellegrino 2012
Orion 2012

Käsi ylös, joka kannen perusteella ajattelee, että kyseessä on pinnallinen ja höpsö chicklit romaani? 

Väärin. Kyseessä on pikemminkin nuoren naisen kasvutarina. Vaatimattomista oloista peräisin oleva Serafina elää 50-luvun Trasteveressä, Roomassa äitinsä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa. Isästä ei ole tietoa ja äiti tekee öisin töitä, kukin voi tahoillaan päätellä, miten äiti rahat ansaitsee... Serafina on jättänyt koulun 15-vuotiaana voidakseen huolehtia sisaristaan ja kodista ja unelmoi amerikanitalialaisesta tenorista ja näyttelijästä, Mario Lanzasta. Serafinan elämä ottaa täysin uuden suunnan, kun Mario Lanza perheineen saapuu Roomaan kuvaamaan uutta elokuvaansa ja Serafinan ja Lanzan perheen tiet kohtaavat. Serafinasta tulee tavallaan osa perhettä Betty Lanzan henkilökohtaisena avustajana.

Kauniin Hollywood-pariskunnan ulospäin loistelias elämä kätkee kuitenkin taakseen alkoholiongelmaa ja masennusta ja monenlaisia muitakin ongelmia, jotka vaikuttavat myös Serafinaan. Oman vaatimattoman tausta ja Lanzan perheen maailman yhdistäminen ei ole Serafinalle helppoa, mutta lopulta hän löytää oman paikkansa maailmassa ja onnen.

Ostin kirjan Roomasta matkalukemiseksi, kun Alkulukujen yksinäisyys tuli luettua loppuun. pääasiallisesti kirjan nimen takia, mutta kyllä juonikin kuulosti mielenkiintoiselta. Hurmaava pikku tarina ja 50-luvun Rooma vaikutti juuri niin ihanalta kuin vuoden 2013 Roomakin. Harmi, että kirjassa on sivuja vain 276, olisin viihtynyt tarinan parissa kauemmin ja joiltain osin olisin ehkä kaivannutkin perusteellisempaa kerrontaa. Vasta kirjan lopussa olevat kiitokset luettuani minulle selvisi, että Mario Lanza perheineen ovat ihan todellisia henkilöitä. Tietysti kirjailija on ottanut joitain vapauksia, esim. Serafinan hahmo on kuvitteellinen, mutta vaikuttaa siltä, että kirjailija on lukenut kotiläksynsä ja Lanzan perheen tarina on hyvin todenmukainen. 

Alla vielä näyte Marion laulutaidoista. Tämä on kirjan Serafinan suosikki, Be My Love.

Guns, Germs, and Steel

Guns, Germs, and Steel
The Fates of Human Societies
Jared Diamond 1997
Norton 1999

Vuonna 1972 Jared Diamond käveli Uuden-Guinean saaren rannalla tunnetun paikallisen poliitikon nimeltä Yali kanssa. Yali esitti kysymyksen, joka vielä 25 vuotta myöhemmin vaivasi Diamondin mieltä. Miksi te valkoiset olette kehittäneet niin materiaalisia hyödykkeitä ja tuoneet niitä tänne Uuteen-Guineaan, mutta meillä mustilla on niin vähän materiaalisia hyödykkeitä? Eli miksi vauraus ja valta ovat jakautuneet niin epätasaisesti modernissa maailmassa. 

Tällä kirjalla Jared Diamond pyrkii vastaamaan Yalin kysymykseen ja onnistuukin siinä mallikkaasti. Kirja on uskomattoman moniulotteinen ja monelta suunnalta kysymystä lähestyvä. Kysymykseen haetaan vastausta niin kasvien ja eläinten hyötykäytöstä, kuin maantieteellisistäkin eroista. Antaa pohdittavaa pitkäksi aikaa, mutta on minun mielestä kirjoitettu hyvin selkeästi niin, että maallikkokin ymmärtää. Kirjasta on myös julkaistu suomenkielinen painos nimeltä Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot. En ole siihen tutustunut, mutta on ilmeisesti ihan pätevä käännös.   

The Night Circus

Erin Morgenstern 2011
Anchor Books 2012

Sirkus saapuu kaupunkiin varoittamatta. Eräänä päivänä se on siellä, kun eilen se ei vielä ollut. Sirkuksen nimi on Unien sirkus ja se on auki vain öisin. Sirkus lumoaa vierailijansa niin, että osa heistä muodostaa salaisen yhteisönsä, joka seuraa sirkusta minne se sitten meneekään. 

Sirkuksen sisällä on käynnissä maaginen taistelu kahden nuoren taikurin välillä. Celia ja Marco sidottiin jo lapsuudessa taian keinoin taistelemaan toisiaan vastaan taistelussa, josta vain toinen voi selvitä. Sitten Celia ja Marco rakastuvat toisiinsa ja sirkuksen herkkä tasapaino alkaa järkkyä.  

Huikean taianomainen ja tyylikäs rakkaustarina. Jokainen lause on tarkkaan harkittu, mukana ei ole mitään ylimääräistä eikä mitään ole jäänyt pois. Sirkus on todellisuuspakoa parhaimmillaan, kuin uni, ja niin on kirjakin. Siitä on vaikea saada otetta ja jäi siksi vähän etäiseksi. Ajattelin, että kirjasta tulisi varmaan hieno elokuva ja ilmeisesti elokuva onkin tekeillä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten elokuvan taianomaisuus saadaan ikuistettua filmille. Löysin myös kirjan trailerin youtubesta. Aika tyylikäs ja sopii kirjaan.

   

The Girls

The Girls
Lori Lansens 2005
Vintage Canada 2006

Melkein unohdin kirjoittaa tästä kirjasta, vaikka tämä on vahva ehdokas parhaaksi tänä vuonna lukemakseni kirjaksi. Ilmeisesti muu elämä on tällä hetkellä liian hektistä.

Mutta niin, The Girls. Rose ja Ruby Darlen syntyvät heinäkuun 30. päivä vuonna 1974, päivänä, jolloin tornado pyyhkäisee yli Baldoon Countyn ja vie neljävuotiaan Larry Merkelin polkupyörineen mukanaan. Tytöt ovat epätavallisia syntymästään lähtien. Paljastan tämän erikoislaatuisuuden luonteen tässä, koska se kerrotaan heti kirjan ensimmäisellä sivulla ja tuntuisi omituiselta kiertelyltä kirjoittaa asiasta paljastamatta kuitenkaan, mistä on kyse. Kun se luo puitteet tarinalle, mutta ei ole se määrittävin tekijä. Ja nyt ennen kuin tämä menee vielä omituiseksi selittelyksi, itse asiaan.

Rose ja Ruby Darlen ovat päistään yhteenkasvaneet kaksoset. Kirjan alussa he ovat 29 -vuotiaita, vanhimmat elossa olevat päistään yhteenkasvaneet kaksoset maailmassa. He ovat kaksi täysin omanlaistaan ihmistä, joilla on omat tunteet, omat ajatukset ja omat ruumiit. Heidän yhteenkasvaneiden päidensä kautta kulkeva verisuonisto ja yhteensulautuneet kallon luut estää heidän erottamisensa, mutta muuten he ovat täysin omanlaisiansa persoonia. 

Tyttöjen lähestyvä 30-vuotissyntymäpäivä ja vääjäämätön muutos saa Rosen päättämään, että on aika kertoa tyttöjen tarina. Tarina etenee Rosen kertomana lapsuudesta kohti tätä päivää. Väliin mahtuu Rubyn kirjoittamia lukuja, miten asiat Rubyn näkökulmasta tapahtuvat. Rakastin tätä sisarten välistä vuoropuhelua, miten he kirjoittavat tarinaa tietämättä mitä toinen on kirjoittanut. Loistava idea painaa molempien kirjoittamat luvut eri fontilla, vaikka oli muutenkin selvää, että tytöt ovat ihan erilaisia ihmisiä. Rose on aina kirjoittanut runoja ja haaveillut kirjan kirjoittamista. Hänen kirjoittamanaan tarina etenee lyyrisesti. Ja sitten tulee Rosen vuoro, joka ei ole koskaan välittänyt kirjoittamisesta ja koulunkäynnistä, ja jonka kirjoittamat luvut ovat siloittelemattomampia, joka yhtäkkiä tahtomattaan hätkähdyttää paljastamalla salaisuuden jos toisenkin, jota ei ikinä olisi osannut odottaa. 

Ihan järkyttävän hieno romaani rakkaudesta, menetyksestä, etsimisestä, erilaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä. 

"One more change I might make is to say that I wouldn't live a thousand lives, but a million to infinity, to live the life I've lived as me."  

Vaikea uskoa, että tämä ei ole tositarina, niin uskomattoman eläviltä Rose ja Ruby tuntuivat.
 

Reading globally: Kanada.

  

Wuthering Heights

Emily Brontë 1847
Arcturus Publishing Limited 2009

Olen joskus teini-ikäisenä lukenut Humisevan harjun enkä pitänyt siitä. Jostain syystä vuosien mittaan olen saanut päähäni, että haluan rakastaa sitä. Nyt lopulta kahlasin tämän kesällä Ottawasta ostetun painoksen läpi ja nimenomaan kahlasin. Alle kolmesataa sivua ja yli kuukausi meni ennen kuin sain kirjan loppuun. Syytän enimmäkseen kieltä, 1800-luvun englanti ei tosiaankaan ollut minulle mitenkään kovin helppoa luettavaa ja melkeinpä kirosin Josephin vuorosanoja lukiessani. Ne oli niin paksulla murteella kirjoitettuja, että jouduin tavaamaan ne useampaan otteeseen enkä siltikään ymmärtänyt ihan kaikkien pointtia.

Toinen syy miksi tämän lukeminen eteni niin tuskastuttavan hitaasti oli se, vaikka en tosissani pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Kirjaa lukiessa minulle on tärkeää, että voin jos en nyt pitää niin ainakin jollain tavalla ymmärtää kirjan henkilöitä, mutta Cathy ja Heathcliff olivat niin kirotun vastenmielisiä hahmoja, että en nauttinut kirjan lukemisesta juurikaan. Taloudenhoitaja Ellen Dean oli ihan OK ja herra Lockwood samoin. Nuoresta Catherinesta enimmäkseen pidin vaikka välillä hänkin oli aika sietämätön. Haretonia kohtaan tunsin myötätuntoa ja samoin Edgar Lintonia. Josephia inhosin.

Lisäksi oli vielä yksi juttu, mikä häiritsi minua, mutta en tiedä meneekö tämä sen piikkiin, että kieli oli minulle niin hankalaa luettavaa. Nimittäin välillä tuntui kuin jotain olisi jäänyt sanomatta. En esimerkiksi ymmärtänyt yhtään, miten Isabella Linton oli yhtäkkiä syvästi rakastunut Heathcliffiin. Mietin vain, että miten tässä näin kävi. Humiseva harju ei sitten ollut mikään täysosuma kohdallani, mutta kirjan viimeiset 30 sivua hyvittivät paljon. Niissä oli iloa ja toiveikkuutta, joka tarinasta muuten puuttui.     

Dead Man Waltzing

Ella Barrick 2012
Obsidian 2012

Tämä jatkaa Ballroom Dance Mystery -sarjaa, jonka ensimmäisen osan luin heinäkuussa. Tässä kirjassa murhatuksi tulee tanssisalien legenda Corinne Blakely. Stacy itse ei joudu tällä kertaa syytettyjen penkille, mutta Stacyn studiolla työskentelevä Maurice sen sijaan joutuu. Maurice oli Corinnen aviomies numero kaksi kauan aikaa sitten, mutta he ovat pysyneet läheisinä ystävinä vuosien saatossa. Kuolemansa aikoihin Corinne oli aikeissa julkaista elämäkertansa, joka olisi paljastunut arkoja asioita monista ihmisistä, ja näin ollen monellakin olisi motiivi murhata Corinne ja estää salaisuuksien julkitulo. Poliisi sen sijaan on vakuuttunut, että Maurice on syyllinen ja niinpä Stacy sekaantuu juttuun pelastaakseen ystävänsä ja työntekijänsä.

Tämä oli yhtä kepeä ja helppolukuinen kuin edeltäjänsäkin. Oikein oivallinen  aivojen nollauskirja Tuulen viemää jälkeen. Eipä tästä oikein muuta sanottavaa ole. Odotan innolla, miten Stacyn ja Tavin suhde etenee. Ilmassa on selkeästi romanssin siemeniä. Kirjan lopussa oli pieni näyte seuraavasta osasta ja epäilen, että joudun tilaamaan sen nettikirjakaupasta, kun se julkaistaan ensi keväänä

'

Huomasin muuten juuri, että Laura DiSilverio, jonka pseudonyymi Ella Barrick on, kirjoittaa useampaakin dekkarisarjaa. Pitääkin ehkä tutustua niihin lähemmin.

Tällä kirjalla valloitin Virginian. 

The Virgin Cure

Ami McKay 2011

Vintage Canada 2012

"I am Moth, a girl from the lowest part of Chrystie Street, born to a slum-house mystic and the man who broke her heart."

Näin alkaa Ami McKayn romaani The Virgin Cure. Minusta tuo alku on kerrassaan vangitseva. Ja niin oli itse romaanikin. Tämä oli yksi Kanadan ostoksistani. Luullakseni kiinnitin huomiota kannen kuvaan ja kirjan nimeen. Luin ensimmäisen rivin. Sitten jätin kirjan hetkeksi pöydälle, kunnes minun oli palattava viemään se kassalle. 

Kirja kertoo 12-vuotiaasta Mothista, joka asuu kurjassa slummissa Manhattanilla äitinsä kanssa. Vuosi on 1871. Mutkien kautta äitinsä pettämä ja hylkäämä Moth päätyy Neiti Everettin taloon, jossa tytöistä koulutetaan maksullisia seuralaisia rikkaille herrasmiehille. Suosituimpia ovat nuoret neitsyet, joista ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Myytin mukaan neitsyen kanssa makaaminen parantaa kohtalokkaan sukupuolitaudin (en ole ihan varma, mutta luulen, että kyseessä on kuppa). Ainoastaan Dr Sadie, naispuolinen tohtori, joka huolehtii Neiti Everettin talon tytöistä, yrittää saada Mothin mielen muuttumaan ja pelastaa tytön prostituutiolta. 

Tykkäsin tästä romaanista valtavasti! Ami McKayn kirjoitustyyli kolahti ihan täysillä. McKay kuvaili Mothin kokemia asioita niin realistisesti ja kouriin tuntuvasti, että tuntui kuin olisi itse kokenut kaiken. Henkilöhahmot olivat myös elävän oloisia ja suosikkini Mothin lisäksi oli Dr Sadie. Naispuolinen lääkäri, aikansa uranuurtaja, jonka hahmo perustuu Ami McKayn omaan isoisoisoäitiin. Tykkäsin myös hirveästi lukujen välissä olevista "sanomalehtiuutisista" sekä Dr Sadien muistiinpanoista ja sivujen reunassa olevista pienistä huomautuksista, joissa selitettiin esim. jotain ajan ilmiötä tai tapaa. Ne toivat oman lisänsä tarinaan. 

Kirjan ostaessani selasin myös kirjailijan esikoisteosta The Birth House, jonka jätin ostamatta, vaikka se vaikuttikin mielenkiintoiselta. Tämän luettuani myös The Birth House alkoi kiinnostaa enemmän. Lukulistalle menee sekin.

Quickstep to Murder

Quickstep to Murder

A Ballroom Dance Mystery

Ella Barrick

Obsidian 2011

Q-kirjaimella alkavia kirjoja ei ole hirveän helppo löytää. Päämotiivi tämän kirjan ostamiseen oli se, että saisin Q-kirjaimen pois aakkoshaaste-listaltani. Ja kansitekstin perusteella kirja kuulosti ihan mukiin menevältä. 

Tämä on siis tanssisalimysteeri (Olenko se vain minä vai kuulostaako vähän tökeröltä? Anteeksi, mutta en seuraa kilpatanssia enkä tiedä alan sanastoa.). Kilpatassija ja tanssinopettaja Stacy Graysin löytää tanssipartnerinsa ja entisen kihlattunsa Rafen heidän yhdessä omistamansa tanssistudion salista murhattuna. Koska Stacy on vain muutamaa kuukautta aiemmin saanut Rafen kiinni vieraista ja heillä on ollut erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan tanssistudiota tulisi lähteä viemään, Stacysta tulee nopeasti poliisin ykkösepäilty. Sitten kuvaan astuu vielä Rafen vieraantunut velipuoli, joka perii veljensä osuuden studiosta. Lopulta oikea murhaaja saadaan kiinni. 

Tätä on kuvailtu sanoilla cozy mystery ja kun tutkailin internetin ihmeellisyyksiä saadakseni selville, mitä sillä oikein tarkoitetaan, löysin tämän sivuston Cozy-Mystery.Com. Kuulostaa varsin sopivalta genreltä. Nokkela naispäähenkilö, joka ei ole poliisi tai muu viranomainen, kirjassa ei verta juuri vuodateta, tarinassa on useampia mutkia ja koukkuja ja se on humoristinen. Cozy mystery noin pähkinänkuoressa. Minä viihdyin hyvin tämän parissa ja suunnittelen jo sarjan toisen osan lukemista. Tämä on siis sarjan aloitusosa. Voisin kuvitella, että Stephanie Plumista pitävät tykkäisivät tästä.    

Eat, Pray, Love

Eat, Pray, Love:

One Woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia

Elizabeth Gilbert 2006 

Penguin Books 2007   

 

En muista miksi minua alunperin rupesi tämä kirja kiinnostamaan. Näin kirjaan perustuvan elokuvan syksyllä 2010 ja tykkäsinkin siitä. Kai kirja sitten jäi vain kummittelemaan mieleeni, kun katselin sitä kirjakaupassa useampaan otteeseen. Sitten tämä oli nykyisen asuinpaikkani kirjakaupassa myynnissä 4,5 dollarin hintaa, joten ostin kirjan. Tuntui jotenkin sopivan ajankohtaan. Vaikka oleskeluni Amerikassa nyt johtuukin työstä, niin on tämä myös samalla eräänlainen itsetutkiskelumatka. Ja siitähän tässä kirjassa on kyse. Rankka avioero ja sitä seurannut masennus saa hieman päälle kolmikymppisen Lizin lähtemään vuodeksi tutkimaan oman itsensä kolmea eri puolta. Etsimään nautintoa Italiasta, meditoimaan ja rukoilemaan Intiaan ja lopulta Balille etsimään tasapainoa näiden kahden välille. 

 

Minä tykkäsin tästä kirjan valtavasti. Se oli samalla kertaa hauska ja liikuttava ja kirjoitettu mitä terävimmin. Elizabeth Gilbert taitaa kohota uudeksi idolikseni, koska mitä kaikkea se nainen on ehtinytkään elämässään! Ajoittain luin kirjaa suorastaan kateellisena, "minäkin haluan Italiaan syömään pastaa, ashramiin kuuraamaan lattiaa ja Balille viettämään aikaa paikallisen poppamiehen kanssa"! Minusta olisi ihanaa lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa, en välttämättä tekisi samoja asioita kuin Liz tai menisi samoihin maihin, mutta olisi ihanaa irrottautua arjesta ja tehdä samanlainen löytöretki omaa itseen. 

 

Selasin uteliaana Goodreadsin arvioita kirjasta ja se näkyi jakaneen mielipiteitä. Jotkut olivat antaneet yhtä tai kahta tähteä ja valittivat, että Liz oli ihan kamala valittaja ja uskomattoman itsekeskeinen. Sen sijaan niitä useamman tähden antaneiden arvioita en itse jaksanut lukea. Sitä vastoin ne bloggarit, joilta löysin arvion kirjasta, olivat pääsääntöisesti pitäneet siitä. Eli ainakin Karoliina, Katri ja Linnea ovat lukeneet kirjan. Haluan ehdottomasti lukea myös kirjan jatko-osan ja tutustua Gilbertin muuhunkin tuotantoon.

 

Ai niin siitä elokuvasta vielä, en muista siitä paljon mitään. Kirjaa lukiessa kuitenkin mielsin koko ajan Lizin Julia Robertsiksi. Felipe oli mielikuvissani jotenkin ihan erilainen kuin Javier Bardem, vaikka Javier Bardem onkin ihana. Ketutin muistin hämärästi. Sen sijaan teksasilaisen Richardin olin ihan unohtanut, vaikka kirjassa hän oli ehdottomia suosikkejani. En myöskään muista Wayania elokuvasta. Wayanista tuli muuten vielä mieleen, että näistä kolmesta paikasta missä Liz aikaa vietti, Bali alkoi kiehtoa minua ehdottomasti eniten. Hämmentävän oloinen paikka ja kulttuuri.

 

We Have Always Lived in the Castle

Shirley Jackson 1962

Penguin Books 1984

Blackwoodin sisarukset Mary Katherine eli Merricat ja Constance asuvat invalidin setänsä Julianin kanssa perheensä kartanossa. Kuusi vuotta sitten muu perhe kuoli arsenikkimyrkytykseen, josta Constancea syytettiin. Siitä lähtien sisarukset ja Julian ovat eläneet eristyksessä kyläläisistä, jotka vihaavat heitä. Ainoastaan Merricat poistuu kartanon mailta kaksi kertaa viikossa käymään kirjastossa ja ruokaostoksilla. Yllättäen sisarusten serkku Charles saapuu kartanoon ja Merricat aavistaa vaaran. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.

Kirja tempaisi minut mukaansa heti alussa omalaatuisella tunnelmallaan. Kirjan alkupuolella ei tapahtunut kovinkaan paljon. Asiat alkoivat pikku hiljaa paljastua Merricatin näkökulmasta ja ensimmäisen kolmanneksen jälkeen alkoi tapahtua vähän enemmän. Odotin mielenkiinnolla, miten kirja päättyy, mutta loppu oli ihan uskomaton antikliimaksi! Kirjaa lukiessa syntyi niin paljon kysymyksiä liittyen tyttöjen persooniin ja perheen jäsenten kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin, että olin lopussa ihan hölmistynyt, koska kysymyksiin ei vastattu millään lailla. En tiedä aukeaisiko tämä paremmin, jos osaisi lukea enemmän rivien välistä, mutta minusta tuntuu, että olen lukijana aika "tyhmä" ja odotan, että asiat väännetään rautalangasta... Goodreadsissa tämä on saanut 4-5 tähteä, mutta itse annoin vain kaksi, koska en vaan jotenkin päässyt sisälle tähän. Hyvin kirjoitettu tämä kuitenkin on, sen myönnän.    

 

The Catcher in the Rye

The Catcher in the Rye

J.D. Salinger 1945

Little, Brown and Company 1991

Tämä kirja on roikkunut tbr-listallani siitä asti, kun lukion äidinkielen kurssilla meidän piti valita muutamasta vaihtoehdosta kirja, jonka haluamme lukea. Luin silloin Hemingwayn Vanhus ja meri -romaanin, josta en silloin pitänyt, kuten en myöskään toisella lukukerralla. Tämä jäi silti mieleeni ja ajattelin, että luen "Siepparin" joskus toiste.

Yllättäen sain tämän englanninkielisen painoksen työkavereilta läksiäislahjaksi parisen viikkoa sitten. Tämä on amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko ja sopi tilanteeseen hyvin, koska olin juuri lähdössä Amerikkaan (jep, Atlantin länsipuolelta tätä kirjoitan). 

No mutta sitten itse kirjaan. Oikeastaan alkujorina oli paljon pidempi kuin mielipiteeni kirjasta. Minulla kun ei ole hirveästi sanottavaa. En pystynyt lukemaan kirjaa kovin pitkissä pätkissä, koska Holden kaikessa teini-iän ylimielisyydessään ärsytti niin kovasti. Vähiten hän minua ärsytti (ja jolloin oikeasti olin hänestä kiinnostunut) silloin kun hän hän kertoi sisarestaan Phoebesta ja kuolleesta veljestään Alliesta. Muuten en erityisemmin välittänyt koko kirjasta. Tulipa kuitenkin luettua. Huomasin muuten, että Luettua-blogin Sannakaan ei pitänyt kirjasta kovin paljon. Sannan blogissa pidempi (ja parempi) analyysi kirjan suomennoksesta. 

Mockingjay

Suzanne Collins 2010

Scholastic 2010

Luin tämän kaksi päivää sitten loppuun enkä oikein tiedä mitä sanoisin. Ainakin sen, että Katniss todellakin kasvoi aikuiseksi tässä kirjassa. Ja sen, että adrenaliinintäyteisen toimintavyörytyksen jälkeen kirjan loppu oli kuin "dandelion in the spring", toivontäyteinen. Samalla olin myös pohjattoman surullinen sen vuoksi, miten kokemustensa traumatisoimia kirjan henkilöt lopussa olivat. 

Oikeastaan ottaa vähän päähän, että tämä loppui nyt tähän. Olen jotenkin elänyt niin vahvasti Panemin maailmassa viime viikot, että tuntuu kuin hyvästelisin jotain tärkeää. Näin viime viikolla jopa jotain Nälkäpeli-henkistä selviytymisunta. En muista, että kirja olisi aiemmin elänyt niin voimakkaasti alitajunnassa, että näkisin unta. Ja mä näen hyvin paljon unia. Tässä tämä nyt kuitenkin oli tältä erää. Aion ehdottomasti lukea uudelleen joku päivä, ehkä pystyn keskittymään tarinaan sitten eri lailla enkä vain ahmi sivua toisensa perään. Huikea kirjasarja.

Catching Fire

Suzanne Collins 2009

Scholastic

Tämä toinen osa alkoi hieman hitaammin kuin ensimmäinen. Olin alusta asti silti ihan tarinan pauloissa, koska olin jo niin kiintynyt hahmoihin, että halusin tietää mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Tavallaan kaikki oli ennestään tuttua, mutta silti erilaista. Finnick oli hauska lisä henkilöhahmoihin ja odotan mielenkiinnolla minkälainen hän tulee olemaan elokuvaversiossa. Sen sijaan, Katniss oli minusta ajoittain vähän ärsyttävä tavalla, jota en oikein itsekään tavoita. Siis en oikein osaa sanoa, miksi hän minua ärsytti. Suurimman osan kirjaa olin myös ihan kauhuissani, koska pelkäsin mitä suosikkihahmolleni tapahtuu. Silti oli vain pakko jatkaa lukemista. Kirja loppui taas niin jännään tilanteeseen, että oksat pois. 

Nyt olen ahminut koko viikonlopun trilogian päätösosaa ja sitä lukiessa olen huomannut, että vaikka Catching Fire onkin hurjan hyvä, se on silti eräänlainen välikirja. Ensimmäinen kirja oli alkujohdatus, toinen kirja jatkoi siihen mihin ensimmäinen jäi ja valmisteli kolmannen kirjan tapahtumia. Kolmas on taas sitten jotain ihan uutta. Ihna huikean hyvä trilogia tämä kyllä on! 

The Hunger Games

Suzanne Collins 2008

Scholastic 2008

Kiinnostuin oikeastaan tästä kirjasta elokuvan takia, en erityisemmin välitä lukea scifi-kirjoja, fantasiakin on niillä rajoilla, mutta sen sijaan kyseisten genrejen elokuvat ja sarjat on ihan katsottavia, jos nyt ei ihan suosikkeja. Näin ollen kiinnostuin ensin elokuvasta ja päätin lukea kirjan ennen kuin katson elokuvan (pari lempibloggaajaani, jotka eivät kirjoita kirjablogeja, olivat myös kirjoittaneet kirjasta ylistäviä arvioita). Tietysti kirjaston kappaleet olivat lainassa, joten ostin sarjan ekan osan englanninkielisenä pokkarina. 

Tykkäsin alusta asti mukaansatempaavasta kerronnasta ja helposti luettavasta kielestä, kirjan hahmot olivat myös kiinnostavia. Siinä vaiheessa kun peli sitten alkoi, jäin totaalisesti koukkuun. Nukuin muutamana yönä melko vähän, koska en pystynyt lopettamaan lukemista kappaleen loputtua vaan oli pakko jatkaa seuraavaan. Lopussa olin ihan typertynyt ja janosin lisää. 

Luin tämän loppuun keskiviikkoiltana ja ajattelin, että lukisin välissä jonkun kirjaston kirjan, mutta mikään ei tuntunut sopivalta, joten ostin tänään sarjan toisen ja kolmannen kirjan ja aloitin kakkososan lukemisen. En kertakaikkiaan voi pilata tätä sarjaa lukemalla välissä jotain muuta.

The Raising

Laura Kasischke 2011

Corvus 2011

En oikein tiedä, mistä aloittaisin, koska tämä oli monella tapaa niin hämmentävä, ahdistava, aavemainen ja kuitenkin kauniisti kirjoitettu. Sellainen, joka alusta asti pitää otteessaan, herättää paljon kysymyksiä ja kuitenkin lopussa jättää vastaamatta suurimpaan osaan kysymyksistä. Todella omaperäinen ja mieleen jäävä. Ei kyllä päästänyt lukijaa helpolla, koska asiat etenivät monen eri henkilön näkökulmasta ja eri aikatasoissa. Välillä piti selata taaksepäin, että miten tämä nyt menikään. 

Takakannen teksti oli ainoa asia, mitä kirjasta tiesin sen aloittaessani. Täytyy myöntää, että tekstin synnyttämät ennakkokuvitelmani menivät melko pieleen. 

DEATH

In Godwin Honors Hall, the walls are draped in black. The college is in mourning for Nicole Werner, who died in a car crash last semester. She was one the Virgin Sisters, the most powerful sorority on campus.

OBSESSION

As winter sets in and the nights darken, Nicole's death dominates college life. Soon, students start seeing the dead girl's spirit in the crumbling college halls.

SUSPICION

Perry doesn't believe in ghosts, and he always thought Nicole was as manipulative as she was charming. So what was she doing on the night she died? Why is the accident shrouded in mystery? And why is someone  - or something - determined to keep him from truth? 

Eniten minua jäi vaivaamaan kirjan loppu. En osaa päättää tykkäsinkö siitä vai en. Luin jotain Amazoniin kirjoitettuja arvosteluja ja aika monet niistä käsittelivät myös kirjan lopetusta ja olivat sitä mieltä etteivät oikeastaan tienneet paljoa enempää kirjan lopussa kuin alussa. Ja olen samaa mieltä. Kirjan alussa selviää mitä on tapahtunut ja kirjan edetessä saadaan vastauksia kysymyksiin miksi ja miten, mutta kirja ei kuitenkaan anna lopullista vastausta. Kauheata, kun minulla pyörii mielessä vain lausahdus annetaan ymmärtää muttei ymmärretä antaa... Mutta kun tämä kirja on vähän sellainen. Tavallaan kirjailija antaa vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin, mutta silti lopussa ei ole varma, että mitä oikeastaan on tapahtunut. Ja tämä lopun epämääräisyys vaivaa minua ihan hirveästi. Minusta tuntuu, että tämä vaivaa mieltäni vielä hyvän aikaa. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen teos.       

Ai niin, minusta tuo kansi on ihan hirveän nätti! En kyllä näe suoranaista yhteyttä sen ja tekstin välillä, mutta vaikuttava se on silti. 

Under the Duvet

Marian Keyes 2001

Penguin Books

Tämä oli mainio kokoelma Marian Keyesin eri lehdissä julkaisemista kolumneista(?), en ole ihan varma onko kolumni oikea sana, ehkä pitäisi käyttää vain sanaa kirjoitus. Osa kirjoituksista oli myös aiemmin julkaisemattomia. Joka tapauksessa, muutaman sivun mittaiset elämänkerralliset tarinat liittyvät kenkiin, perheeseen, ystäviin, työhön, alkoholismiin, lomamatkoihin, asunnon ostamiseen, irlantilaisuuteen ja vähän kaikkeen.  Kirjan lopussa oli vielä yhden luvun mittainen maistiainen romaanista Angels.

Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta kun luin Marian Keyesiä englanniksi. En suuremmin valita hänen teostensa suomennosten laadusta, kun en ole ilmeisesti kovin kriittinen niiden suhteen, mutta tämän kirjan myötä hänen romaaniensa lukeminen alkukielellä alkoi kiinnostaa uudella tavalla.

Marian Keyesillä on ihan mahtava, hauska ja nokkela kirjoitustapa vaikka kyse olisi raskaistakin aiheista, kuten alkoholismi. Viihdyin tosi hyvin tämä parissa ja tälle on tullut jatkoakin, nimellä Further under the duvet, jonka aion etsiä käsiini jossain vaiheessa. Tähän törmäsin sattumalta kirjastossa, vaikka luullakseni olin kyllä hämärästi tietoinen kirjan olemassaolosta. 

En ole ihan varma kumpi, tämä vai jatko-osa, on juuri julkaistu Tammen kustantamana suomeksi nimellä Peiton alla. Tammen sivuilla oleva kuvaus saa minut epäilemään, että kyse on siitä jatko-osasta, tai sitten minulla on uskomattoman huono muisti tai lukemisen ymmärtämisessä ongelmia, koska tuo kuvaus ei minusta sovi tähän kirjaan. Hauskaa luettavaa varmasti silti.

The Story of Beautiful Girl

Rachel Simon
Preface Publishing 2011

Myrskyisenä marraskuun iltana pienessä amerikkalaisessa kaupungissa vuonna 1968, eläkkeellä oleva opettaja Martha kuulee koputuksen ovelta. Ovella seisoo pariskunta, kaunis nuori nainen ja musta mies. Nainen ei puhu ja mies on kuuro. Martha kutsuu pariskunnan sisälle, tarjoaa ruokaa ja vaatteet. Naisella on vastasyntynyt vauva mukanaan ja sitten ovelta kuuluu taas koputus. Nainen, Lynnie, ja mies, Homan, ovat karanneet parantumattomien ja vajaamielisten koulusta, julmasta instituutista, jonne vammaiset on suljettu pois maailman silmistä. Ennen kuin Lynnie viedään takaisin kouluun, hän pyytää Marthaa kätkemään tyttärensä. Homan pakenee yöhön.

Siinä siis lähtökohta tarinalle, jonka bongasin kirjaston vasta palautettujen hyllystä jo tammikuussa. Tarina seuraa Lynnien, Homanin ja Marthan tarinaa neljän vuosikymmenen ajan. Luku kerrallaan Lynnien historia ja nykyhetki valottuvat, samalla seurataan miten eläkkeellä oleva leski kasvattaa Lynnien tytärtä Juliaa ja miten Homan löytää paikkansa maailmassa. Välillä tarina etenee Lynnien ystävän ja koulun henkilökuntaan kuuluvan Katen näkökulmasta.

Siis minusta tässä oli hyvät lähtökohdat hienolle tarinalle, mutta jotenkin tämä ei sitten loppujen lopuksi lumonnut minua. Olisin halunnut tietää enemmän laitoksesta, jossa Lynnie asui ja samoin Marthasta ja Juliasta. Sen sijaan minusta oli vähän pitkästyttävää lukea Homanin osuutta tarinasta. Oli muuten erikoista seurata asioita Homanin näkökulmasta, koska hän oli kuuro ja lukutaidoton. Se toi tarinaan ihan oman näkökulmansa. Sama tietysti Lynnien kohdalla, koska hän oli älyllisesti jälkeenjäänyt, se toi tarinaan omanlaisensa aspektin. Lynnien sisäisen maailman kuvaaminen oli varsinkin onnistunut. Kirjailijan oma sisar on älyllisesti jälkeenjäänyt niin kuin Lynnie, joten hän epäilemättä tuntee asian. Kaiken kaikkiaan ihan lukemisen arvoinen, mutta ei kuitenkaan mikään uusi suursuosikki. Kansi on minusta kaunis.