The Virgin Cure

Ami McKay 2011

Vintage Canada 2012

"I am Moth, a girl from the lowest part of Chrystie Street, born to a slum-house mystic and the man who broke her heart."

Näin alkaa Ami McKayn romaani The Virgin Cure. Minusta tuo alku on kerrassaan vangitseva. Ja niin oli itse romaanikin. Tämä oli yksi Kanadan ostoksistani. Luullakseni kiinnitin huomiota kannen kuvaan ja kirjan nimeen. Luin ensimmäisen rivin. Sitten jätin kirjan hetkeksi pöydälle, kunnes minun oli palattava viemään se kassalle. 

Kirja kertoo 12-vuotiaasta Mothista, joka asuu kurjassa slummissa Manhattanilla äitinsä kanssa. Vuosi on 1871. Mutkien kautta äitinsä pettämä ja hylkäämä Moth päätyy Neiti Everettin taloon, jossa tytöistä koulutetaan maksullisia seuralaisia rikkaille herrasmiehille. Suosituimpia ovat nuoret neitsyet, joista ollaan valmiita maksamaan huikeita summia. Myytin mukaan neitsyen kanssa makaaminen parantaa kohtalokkaan sukupuolitaudin (en ole ihan varma, mutta luulen, että kyseessä on kuppa). Ainoastaan Dr Sadie, naispuolinen tohtori, joka huolehtii Neiti Everettin talon tytöistä, yrittää saada Mothin mielen muuttumaan ja pelastaa tytön prostituutiolta. 

Tykkäsin tästä romaanista valtavasti! Ami McKayn kirjoitustyyli kolahti ihan täysillä. McKay kuvaili Mothin kokemia asioita niin realistisesti ja kouriin tuntuvasti, että tuntui kuin olisi itse kokenut kaiken. Henkilöhahmot olivat myös elävän oloisia ja suosikkini Mothin lisäksi oli Dr Sadie. Naispuolinen lääkäri, aikansa uranuurtaja, jonka hahmo perustuu Ami McKayn omaan isoisoisoäitiin. Tykkäsin myös hirveästi lukujen välissä olevista "sanomalehtiuutisista" sekä Dr Sadien muistiinpanoista ja sivujen reunassa olevista pienistä huomautuksista, joissa selitettiin esim. jotain ajan ilmiötä tai tapaa. Ne toivat oman lisänsä tarinaan. 

Kirjan ostaessani selasin myös kirjailijan esikoisteosta The Birth House, jonka jätin ostamatta, vaikka se vaikuttikin mielenkiintoiselta. Tämän luettuani myös The Birth House alkoi kiinnostaa enemmän. Lukulistalle menee sekin.

Hehkua

Splendor

Anna Godbersen 2010

Karisto 2011

Ja niin tuli Hollandin sisarusten tarina päätökseen. Kirja oli toki yhtä koukuttava kuin aiemmatkin osat, mutta silti tämä viimeinen osa oli minusta vähän pettymys. Lähinnä sen takia, että olin pettynyt siihen, miten Elizabethin tarina päättyi. Elizabeth oli siis sisaruksista suosikkini ja vaikka tarinan loppu olikin hänen osaltaan minulle kovasti mieleen niin minua, tässä vaiheessa haluaisin käyttää rumaa sanaa, mutta en käytä, joten sanon, että ketutti miten siihen päädyttiin. Minusta häntä kohdeltiin ihan kaltoin, paiskottiin kamalasta tilanteesta toiseen ja sitten tsädäm, kuin taikasauvan iskusta, kaikki olikin ihanaa ja päättyi hyvin. Olen vihainen, koska minusta hänen ei annettu kasvaa ihmisenä, keksittiin vain dramaattisia tapahtumia toisensa perään ja sitten suit sait kaiken ratkaisi tapahtuma, joka oli minusta oli huonosti pohjustettu ja jotenkin "helppo" ulospääsytie. Niin, että siinä oli ensimmäinen pettymyksen aihe.

Ja sitten päästään toiseen ärsytyksen aiheeseen. Tämä sitten sisältää spoilereita, joten jos ei halua tietää miten Dianan kävi niin kannattaa jättää tämä kappale lukematta. Minähän en missään vaiheessa ollut erityisen kiinnostunut tästä Diana-Henry-Penelope -triangelidraamasta. Niinpä minua otti aika lailla päähän, kun tajusin, että Diana ja Henry eivät loppujen lopuksi päädykään yhteen. Neljä kirjan verran luin heidän venkoiluaan yhteen pääsemiseksi ja sitten kun kaikki tähdet ja ihmiset ja ties mitkä ovat oikeissa asemissa niin Diana ei haluakaan rouva Schoonmakeriksi, vaan lähtee yksin Pariisiin. Voi hitsi, minkälainen antikliimaksi! Siis tavallaan ymmärrän hänen ratkaisunsa, mutta olisi ollut tyydyttävämpää jos kaksikko olisi lopulta saanut toisensa enkä olisi turhaan kahlannut heidän suhdekiemuroitaan läpi neljän kirjan verran.

Mitä tulee sitten muihin henkilöihin, niin minusta oli ihanaa kun Penelope sai maistaa omaa lääkettään. Linan puolesta olin surullinen ja iloinen. Minusta hänen tarinansa sai hyvän päätöksen. Jos ajattelen koko sarjaa niin minusta tämä ei oikeastaan ollut tarina Hollandin sisaruksista vaan ennemminkin tämä oli Dianan tarina ja ehkä hieman yllättäen Linan tarina. Minusta he kasvoivat jotenkin eniten sarjan aikana. Lina ehkä jopa hieman enemmän. Ihan älyttömän koukuttava sarja tämä kyllä oli ja haluan jossain vaiheessa tutustua Anna Godbersenin seuraavaan sarjaan, joka ilmeisesti sijoittuu 1920-luvulle.

Erheitä

Envy
Anna Godbersen 2009
Karisto 2010

Tämä kirjaa jatkaa siitä mihin Juoruja jäi. Välissä on kulunut kaksi kuukautta Elizabethin olisi aika palata seurapiireihin. Edellisen kirjan lopun murhenäytelmä painaa kuitenkin edelleen raskaana. Pientä vaihtelua saadaan  kun Schoonmakerin seurue siirtyy lomalle Palm Beachille Floridaan. Pieni maisemanvaihdos on aina välillä hyväksi ja olikin hauskaa lueskella miten hienot neidit saavat moitteita vilauttaessaan uintisukkien ja uimapuvun välistä ihoa ja makoilevat parasollien alla. Tuo sana parasol muuten häiritsi minua aika paljon. Luullakseni sillä tarkoitettiin niinkin yksinkertaista asiaa kuin auringonvarjo tai päivänvarjo, mutta minkä takia kääntäjä oli jättänyt noin selvän anglismin tekstiin. 

 Viihdyin kyllä mainiosti tämänkin osan parissa ja kolmas osa päättyi taas niin kutkuttavaan (ja mielestäni älyttömään) tilanteeseen, että tulen varmaan viihtymään viimeisenkin osan parissa. Henkilöistä tykkään eniten Elizabethista ja elättelen salaista toivetta sen suhteen, miten hänen tarinansa pitäisi päättyä viimeisessä osassa. Dianasta en suuremmin välitä ja hänen ja Henryn välinen suhde on minusta jotenkin ikävystyttävä.. Penelopea inhoan oikein todella, mutta jotenkin myös säälin häntä hieman. Hänen koko identiteettinsä perustuu yhteen ainoaan mieheen, joka ei edes rakasta häntä. Miten surullista. Ja sitten vielä Carolina. Inhoan ja ihailen hänen kykyään pudota jaloilleen. Hän on vähän samanlainen kuin Penelope, mutta silti jotenkin vähemmän vastenmielinen. 

Jännittävää lukea, miten kaikki päättyy.

Juoruja

Rumors
Anna Godbersen 2008
Karisto 2010

Juoruja jatkaa siitä mihin Huumaa jäi. Luvassa jälkeen rakkautta, petoksia, seurapiiritapahtumia, hevosajeluja ja niin edelleen.

Hankala kertoa juonesta paljastamatta liikaa, joten jätän sen kaikkien itse luettavaksi. Tämä oli yhtä koukuttava kuin ensimmäinen osa sarjaa. Diana-Henry-Penelope kolmiodraama ei totta puhuen kiinnostanut minua hirveän paljon, minusta se oli jopa vähän pitkästyttävä, mutta muuten tykkäsin paljon. Lopun tragedia iski kyllä luun kurkkuun paatuneelle romantikolle. En todellakaan osannut odottaa sitä ja se vei vähän lukuhaluja seuraavaa osaa kohtaan. Aloitin kuitenkin kolmannenkin osan viime yönä ja aion jatkaa neljänteenkin osaan. Sen verran jännittävän tarinan Anna Godbersen on kynäillyt, että haluan tietää saako paha palkkansa ja seisooko lopussa kiitos. Tällä hetkellä minua on alkanut kiinnostaa eniten Linan tarina. En suoraan sanoen pidä koko hahmosta, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia hänen tarinansa kiehtoo eniten. Onhan se eräänlainen ruma ankanpoikanen -tarina.

Huumaa

The Luxe 
Anna Godbersen 2007
Karisto 2009

En ehkä olisi tullut lukeneeksi kirjaa ilman muiden kirjablogien vaikutusta. Kirja kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta, joten kun lähikirjastossani oli kolme ensimmäistä osaa nätissä rivissä, päätin lainata kaikki kerralla ja varata vielä neljännenkin. Vuodenvaide tuntui sopivalta ajankohdalta tutustua uuteen kirjasarjaan. Ja nyt olen ihan koukussa! Pidän nykyään melkoisena saaavutuksena jos onnistun lukemaan yhden kirjan kahdessa viikossa ja tämän ahmin, nimenomaan ahmin, kahdeksassa päivässä. Ihan mahtavaa viihdettä! Sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen. Lisäksi tykkäsin vaihtuvasta näkökulmasta, kun tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmasta ja lukujen alussa olevista "lainauksista". Kirjasta tuli heti mieleen Gossip Girl kohtaa vuoden 1899 ja kun selailin muita blogeja, totesin, että en ole mielipiteineni yksin. 

Jos kirja on siis ennestään tuntematon, niin päähenkilönä ovat Hollandin kauniit sisarukset Elizabeth ja Diana. Vuosi on 1899 ja tapahtumapaikkana Manhattan. Tyttöjen isä on vasta kuollut ja jättänyt perheen taloudellisiin vaikeuksiin. Vastuu tilanteen korjaamiseksi lankeaa Elizabethille rikkaan naimakaupan muodossa. Tietenkään kaikki ei ole niin yksinkertaista ja luvassa on New Yorkin suhkuseurapiirien jäsenten välistä juonittelua, rakastavaisten salaisia kohtaamisia, tanssiaisia ja kulissien pystyssä pitämistä keinolla millä hyvänsä. 

Oikeastaan kirjan lopun voi arvata jo esipuheesta, mutta se ei häirinnyt minua yhtään. Oli vain jännittävää seurata miten siihen päädyttiin. Ja ainakin minut loppu sai janoamaan jatkoa tarinalle. Niinpä, kun luin kirjan viime yönä loppuun, minun oli pakko hieman aloittaa jo kakkososaa. Esipuheen perusteella taidan arvata miten kakkoskirja päättyy, mutta nyt haluan tietää, mitä siinä välissä tapahtuu.