(Fakta on Finland)
Erlend Loe
Like 2002
"Mitä muuta Suomessa on? Siellä on Lahti, se hiihtohuijauspaikka, ja Kirvesniemen pariskunta, mikä sen naisen nimi nyt olikaan, ensin hänellä oli jokin muu sukunimi ja sitten hän meni naimisiin, Harrinko kanssa se oli? Ja tuhansia järviä, ja Jean, suuri Sibelius, ja muotoilua, ja Nokia, herrajumala, tuottavin yhtiö koko Euroopassa, minulla on itsellänikin Nokian puhelin, se on luotettava kuin mikä ja siinä on infrapunaporttikin niille, jotka sellaista tarvitsevat, mutta minä en tarvitse, en pidä infrapunaporteista enkä infrapunaisista asioista ylipäätään, ne tuovat mieleeni sairauden, syövän, ja kuoleman, ja kuolema merkitsee muutosta, samoin kuin vesi, se merkitsee muutosta enemmän kuin mikään muu, ja siitä minä en pidä, helvettiin koko infrapuna.
Ja suomalaisilla on Kalevala, helkkari sentään, Kalevala, muinaiseepos vai mikä se nyt on, olen nähnyt otteita siitä televisiossa, kummalliset partaveikot juoksentelevat ympäriinsä ja laulavat ja uhraavat naisia ja toisiaan jumalille ja vaikka kenelle. Ja heillä on poroja, heillä on kasapäin kaksoisvokaaleja ja heillä on viinaa.
Tiedän Suomesta vaikka mitä."
Jos ylläoleva takakannen teksti tuntuu sinusta rasittavalta ja/tai ärsyttävältä lukea, niin ei ehkä kannata lukea tätä romaania. Tämä koko romaani on nimittäin samanlaista loputonta tajunnanvirtaa, pitkiä lauseita ja poukkoilevia ajatuskuvioita. Dialoginpätkiä ei ole mitenkään erotettu muusta tekstistä ja tekstiä joutuu lukemaan ajatuksen kanssa, koska muuten putoaa kyydistä. Kaikkia tämä ei takuulla miellytä, mutta Minä Rakastan Erlend Loeta, Loe'a(?). Minusta tämä oli ihan mahtava.
Oikeastaan kaikki olennainen tiivistyy tässä etukannen sisäpuolen kuvauksessa:
"Koko homman juju on siinä, että Loe yhdistää naiivin, surrealistisen ja absurdin ainutkertaisella tavalla. Lukija ihmettelee aika ajoin, mistä se tuonkin keksi."
Kuva.