Minishoppaaja

Mini Shopaholic
Sophie Kinsella 2010
WSOY 2011
403 s. 

Himoshoppaaja-sarja on tullut kuudenteen osaansa ja nyt mukana sekasortoa aiheuttaa Beckyn ja Luken 2-vuotias, voimakastahtoinen tytär Minnie. Englantiin iskee talouskriisi ja Beckyn ja Luken on vedettävä kukkaron nyörit tiukalle. Tämä tietysti aiheuttaa shoppailuriippuvaiselle Beckylle suuria ongelmia, mutta onneksi tyttärelle voi opettaa "vastuullista rahankäyttöä" viikkorahan muodossa ja pian "Minnie" onkin käyttänyt viikkorahansa vuoteen 2103 saakka. Talouskriisi aiheuttaa ongelmia myös töissä, mutta onneksi Becky keksii tähänkin luovan ratkaisun. Samanaikaisesti Becky järjestelee Lukelle yllätyssynttäreitä nollabudjetilla, joka, yllätys yllätys, paisuu vähän.   

 

Olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista jo yli viikon, kun tästä kirjoittaminen tuntuu yhtä piinalliselta kuin mitä kirjan lukeminen oli. Tästä voi tulla melkoinen valituspostaus enkä ole sellaista halunnut kirjoittaa, joten olen lykännyt kirjoittamista. Fiksua..

Tämä on chick-littiä ja sitä odottaa, että pääsee pakenemaan hetkeksi todellisuutta höpsön päähenkilön siivellä. Odottaa saavansa hyvät naurut  ja viihtyvänsä muutaman sata sivua hattaraisissa päiväunelmissa. Kiintyvänsä päähenkilöön ja huokaisevan tyytyväisenä, kun sankaritar saa sankarinsa. Himoshoppaaja on tietysti jo saanut sankarinsa, mutta se on nyt sivuseikka. 

Sen sijaan että olisin tavoittanut mitään edellä kirjoitetusta, tunsin vain sivu sivulta kasvavaa vastenmielisyyttä Beckyä kohtaan. Miten voi 29-vuotias ihminen olla näin täysin kykenemätön ottamaan oppia aiemmista virheistään? Becky on itsekeskeinen, patologinen valehtelija, joka järjestää itsensä pulaan joka ikinen kerta ja sitten sukulaisten ja ystävien on pelastettava tämä vastuuntunnoton huithapeli ja lopussa kaikki on taas hyvin. Nyt tämä manipuloiva narttu on sitten hankkinut vielä lapsenkin, jonka kasvatuksen suhteen on ihan yhtä holtiton kuin muunkin elämänsä.

Ja sitten toinen juttu, mikä aiheutti raivoa oli aviomies Luke. Miten ihmeessä se mies voi katsoa kaiken läpi sormiensa kerta toisensa perään? Varmaan se, että mies vaikuttaa olevan täysin naimisissa työnsä kanssa varmaan helpottaa asioita. Tai ehkä Becky ON syy, siihen miksi Luke on aina töissä... 

Tästä varmaan tuli jo ilmi, että en tykännyt kirjasta sitten yhtään. Ehkä tästä ei olisi tullut näin negatiivinen postaus, jos oma pinnani ei olisi ollut viime aikoina niin kireällä muista asioista johtuen. Tämä tarina ei kuitenkaan parantanut mielialaani yhtään, mikä ehkä lisäsi ärtymystäni vielä enemmän. Joka tapauksessa sarjan lukeminen osaltani loppuu tähän, mikäli jatkoa on vielä luvassa. Huumorintajuni ei vaan riitä. Pikaisen googlauksen perusteella tämä on kuitenkin viihdyttänyt valtaosaa lukijoista, että jokainen muodostakoon itse oman mielipiteensä.   

Soitellaan, soitellaan!

I've Got Your Number
Sophie Kinsella 2012
WSOY 2013

Poppy Wyatt hukkaa arvokkaan smaragdikihlasormuksensa 10 päivää ennen häitään ja samaan syssyyn varastetaan vielä kännykkä, joten kukaan ei voi edes soittaa hänelle sormuksen löytymisestä. Onneksi Poppy löytää roskikseen heitetyn kännykän ja ottaa sen käyttöönsä löytäjä saa pitää periaatteella. Ikävä kyllä puhelimen omistaja, tehokas bisnesmies Sam, alkaa pian kysellä puhelimen perään. Ennen kuin puhelin päätyy oikealle omistajalle matkassa on kuitenkin monta mutkaa ja järjestellessään paitsi omia häitään Poppy laittaa myös Samin elämää uuteen uskoon.  

Jee, ihan huippuchicklittiä Sophie Kinsellalta! Kiilasi suosikkilistalla toiseksi, Salaisuuksia ilmassa on edelleen ykkönen. Päädyin ahmimaan tämän juhannuksena mökillä ja toimi loistavasti, koska maltoin tuskin lopettaa lukemista. Aika ennalta-arvattava tarina ja joltain osin hieman epäuskottava, aika höveli suhtautuminen Samilla oli siihen, että Poppy luki kaikki puhelimeen tulevat viestit ja välitti ne sitten Samille, puhumattakaan siitä kun Poppy laitteli viestejä Samin nimissä, mutta ilman näitä pieniä epäuskottavuusongelmia tarinan hauskuus olisi kärsinyt melkoisesti. Poppy oli minusta hauska ja ihanan helposti samaistuttava hahmo. Kirjan erikoisuutena oli alaviitteet, joissa Poppy kertoi asioita, jotka eivät tarinan kannalta olleet olennaisia, pieniä hassuja anekdootteja niin kuin tietokirjoissa. Minusta ne olivat kiva piristysruiske ja lisäsivät kirjan viehätystä.  Suosittelen!

Kevytkenkäinen kummitus

Twenties Girl
Sophie Kinsella 2009
WSOY 2010

Ja sitten Orwellin jälkeinen totaalinen suunnanvaihdos ja kummituksella höystetty chick lit romaani.

Tarina Larasta, joka isotätinsä hautajaisissa huomaa olevansa ainoa, joka näkee isotätinsä haamun. Sadiella on Laralle tehtävä; Laran täytyy löytyy isotädille kuulunut kaulakorun ennen kuin Sadie voi jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen. Sadien haamu on riehakas 23-vuotias neito, joka tykkää juoda shamppanjaa, tanssia charlestonia ja flirttailla miesten kanssa. Sadielle ei sanota ei ja niinpä Laran on pakko ryhtyä salapoliisiksi ja jäljittää kaulakoru. Laralla riittäisi murheita omastakin takaa, yhtiökumppani on häipynyt Intiaan ja jättänyt Laran pyörittämään vasta-alkajana firmaa, poikaystävä on vasta pistänyt poikki ja Laralla on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Vaativa kummitus, jota kukaan muu ei näe, aiheuttaa Laralle harmia ja noloja tilanteita, mutta paljastuu lopulta varsin hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ja tietysti kuvioon mahtuu pian myös uusi poikaystävä.

Olen toki aiemminkin maininnut, että fanitan ihan täysillä näitä Kinsellan ei-himoshoppaaja kirjoja. Tämäkin oli nokkela ja hauska tarina. Aluksi olin kyllä aika ärtynyt Sadien itsekkyyteen, mutta sitten tykästyin häneen paljon. Ihan suosikikseni tämä ei kuitenkaan noussut, en osaa ihan eritellä miksi. Välillä tuli sellainen olo, että kaulakorun takaisin saamisesta oli tekemällä tehty hankalaa eikä se tuntunut ihan uskottavalta. Jostain syystä en myöskään ihan heti tajunnut, että herra Oikea on herra Oikea, vaan odotin jotain muuta. Hauska tarina joka tapauksessa ja Sadie kyllä aiheutti Laralle runsaasti noloja tilanteita.

Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajusin miksi kirja ei ollut ihan täysosuma. Kyllä mua sitten kumminkin häiritsi tämä kummitusjuttu ja miten helpolla Lara pääsi epäuskottavista juonenkäänteistä. (Ja miksi kukaan ei vienyt Laraa hoitoon vaikka selkeästi Laran on täytynyt vaikuttaa ulospäin harhaiselta! No ehkä siitä ei olisi tullut hyvää chick littiä..) Ihan kelpo genrensä edustaja silti.         

Muistatko minut?

(Remember me?)
Sophie Kinsella
WSOY 2009


Himoshoppaajan tekijän täysosuma
Vastustamattoman romanttinen – ja hauska!

Kun Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen, hän luulee yhä elävänsä vuotta 2004 ja olevansa 25-vuotias huonohampainen konttorirotta, jolla on katastrofi poikaystävänä. Hän ei ole uskoa korviaan kuullessaan, että tosiasiassa vuosi on 2007, hän 28-vuotias kaunis osastonjohtaja – ja naimisissa hyvännäköisen miljonäärin kanssa. Miten ihmeessä hän on saanut kolmessa vuodessa unelmaelämän?

Lexi tosin ei muista tapahtuneesta mitään. Kaikki on kuitenkin varmasti ihan ihanaa, hän uskoo, kunnes saa tietää, että vanhat ystävät vihaavat häntä ja kilpailija kärkkyy hänen työtään. Sitten kuvioihin ilmestyy boheemi komistus, joka pudottaa vielä yhden uutispommin hänen niskaansa!

”Sähäkkä uusi romaani… Kinsella on huippuhauska.” New York Post


Hauskaa ja kevyttä hömppää. Toimii. Nämä Kinsellan yksittäiset romaanit uppoaa minuun paremmin kuin Himoshoppaaja-sarja.

Kuva

Salaisuuksia ilmassa

(Can You Keep A Secret?)
Sophie Kinsella
WSOY 2008


Hysteerisen hauska romaani Himoshoppaajan tekijältä!

Emma Corrigan, 25 vee, pitää muodista, horoskoopeista, sherrystä ja juorulehdistä. Hän on myös tyttö, jolla on taipumus kertoa pieniä valkoisia valheita vaikkapa vaatekoostaan.

Palatessaan työkeikalta Skotlannista Emma helpottaa lentopelkoaan muutamalla drinkillä liikaa. Hermostuksissaan hän lörpötelee vieressään istuvalle tuntemattomalle miehelle kaiken itsestään, jopa ne noloimmat salaisuudet, joita ei edes paras ystävä tiedä.

Parin päivän kuluttua Emma löytää miehen työpaikaltaan ja on kuolla häpeästä, sillä tyyppi paljastuu yhtiön perustajaksi, monimiljonääri Jack Harperiksi. Mutta miksi salaperäinen liikemies tuntuu kiinnostuvan hänestä, aivan tavallisesta tytöstä, joka kuuntelee Abbaa, lukee kirjoista vain takakannet ja väittää harrastavansa potkunyrkkeilyä, vaikka ei jaksa käydä edes salilla?


”Huippuviihdyttävä… niin hauska, että saa nauramaan ääneen.” The New York Sun

”Kinsella on tehnyt taas uuden vastustamattoman hittikirjan.” Booklist Hillitön.


Minulla oli kovat odotukset tämän suhteen ja täyttyivätkö ne? Todellakin! Hervottoman hauska kirja. Emma oli uskottava ja todellinen päähenkilö ja tämä kaikki voisi tapahtua ihan oikeasti (ei tosin välttämättä minulle). Ihan huippukirja. Sophie Kinsella osaa kirjoittaa ihan käsittämättömän nokkelia ja hauskoja tarinoita. Vähän bridgetjonesmainen mutta ehkä vielä vähän hauskempi. Voi sitä myötähäpeän määrää aina välillä... Sopivassa määrin hauska ja liikuttava. Kai mun täytyy lopultakin tunnustaa julkisesti olevani vähän romantikko... Taitaa olla tästä lähtien suosikkini Kinsellan tuotannossa.

Himoshoppaajan vauva

(Shopaholic & Baby)
Sophie Kinsella
WSOY 2008


Hupsu ja hurmaava tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Vaatiihan tulossa oleva vauva ehdottomasti viidet vaunut, kolmet sängyt, satoja haalareita, töppösiä ja kaikkea muuta ihanaa, mistä Beckyn on vaikea pitää näppinsä irti. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua myös itse.

Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti siihen, mikä on vauvatamineissa in ja out. Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs – ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa… Onko siis Beckyn täydellinen elämä romahtamassa? Tuleeko hänestä kolmas pyörä avioliittonsa?

”… viides Himoshoppaaja-kirja on aivan yhtä herkullinen ja hilpeä kuin aiemmatkin.” Booklist


Olipas hauskaa luettavaa. Jostakin minulle oli jäänyt päähän ajatus, että olen pitänyt Beckyä ärsyttävänä päähenkilönä aiemmissa kirjoissa, mutta pyörrän puheeni. En pysty samaistumaan Beckyyn yhtään, mutta pidän kyllä hänestä hirveästi. Käsittämätön koheltaja, mutta kuitenkin älyttömän hurmaava. Ääneen sai nauraa, kun luki rouvan tempauksista. Se minua on tainnut aiemmissa kirjoissa muuten ärsyttää, että Becky onnistuu aina jotenkin kiemurtelemaan ulos vaikeuksistaan vaikka mikä olisi eikä silti koskaan ota tosissaan opiksi. Nyt ei häirinnyt yhtään, tämä kirja oli täydellistä todellisuuspakoa. Yksi juttu kyllä kiinnitti huomion suomennoksessa, nimittäin se, että ihmisiin viitattiin sanalla "se". Siis eihän siinä mitään, puhekielessä tämä on hyvinkin yleistä, harrastan sitä itsekin siinä määrin, että särähtää omaan korvaan, jos viittaan ihmiseen sanalla hän. Harvoin vain törmään käännetyssä kirjallisuudessa tähän, kun yleensä kyllä käytetään ihmisestä persoonapronominia hän. En osaa sanoa oliko se jotenkin sopimatonta, mutta pistin sen vain merkille. Suosittelen kaikille himoshoppaaja-faneille.

Varsinainen talousihme

(The Undomestic Goddess)
Sophie Kinsella
WSOY 2007

Ylikireä uraohjus Samantha Sweeting ei erota vispilää munankeittimestä, mutta kuinka ollakaan, tästä huippujuristista tulee niiata niksauttava taloudenhoitaja perheeseen, joka luulee häntä tähtikokiksi.
Kodin hengettäremme ryhtyy hommiin – ja käryttää, roiskii ja rikkoo. Pinteestä voi selvitä vain yhdellä tavalla: pitopalvelu paikalle ja äkkiä! Samantha päättää kuitenkin oikeasti oppia keittämään, puunaamaan ja puleeraamaan, jotta saisi jäädä taloon. Sen väkeen kuuluu näet hyvännäköinen puutarhuri, jonka kanssa olisi mukava järjestää pientä sutinaa.
Miksi sitten älykäs lakinainen on päätynyt vessaharjan valtiattareksi? Syynä on niljakas petos, jonka jäljille Samantha pääsee kesken muusin ja moussen laiton. Varokaa siis Cityn pukuherrat! Samantha on terävämpi kuin koskaan ja vaatii oikeutta vaikka kädet taikinassa.


Minulla oli vähän ennakkoluuloja tämän kirjan suhteen. En tiedä miksi. Olen lukenut myös Kinsellan Himoshoppaajat ja ihan viihdyttäviä ne ovat, vaikka Becky minusta onkin melkoisen ärsyttävä hahmo. Pelkäsin ehkä vähän samaa tältä, mutta olin väärässä. Tämä oli mitä erinomaisinta aivojen nollaus -luettavaa. Minusta Samantha oli oikein mukava päähenkilö. Mukava on ehkä väärä sana, mutta en keksi nyt parempaakaan. Kirja oli hauska, siis nauroin oikeasti ääneen monta kertaan. Vähän ennalta arvattava, mutta ei kyllä haitannut yhtään. Tärkeintä on matka eikä määränpää ja siihen malliin. Tulin hyvälle tuulelle.