Älä rakasta minua vielä

The Cricket on the Hearth
Charles Dickens
Delfiini Kirjat 2008
Ilmestynyt suomeksi vuonna 1934 nimellä "Kotisirkka"


Kaunis nuori Dot ja häntä paljon vanhempi kuorma-ajuri John: miten he voisivatkaan olla onnellisia yhdessä vauvasta huolimatta? Ilkeämielinen
lelukauppias Tackleton ja hänen aivan liian nuori morsiamensa May: miten
sellainen liitto voisikaan olla mahdollinen? Köyhä Caleb ja hänen ihastuttava,
mutta sokea tyttärensä Bertha: miten tyttö voisi päästä totuudesta perille?
Dickens on luonut kuolemattomia henkilöhahmoja, joiden inhimillisistä piirteistä hän kutoo humoristisen ja samalla traagisen tapahtumien verkon. Ei myöskään kannata ylenkatsoa Boxer-koiran kaltaisia, riemukkaita eläinhahmoja, joiden toilailut synnyttävät lukijassa iloisia naurunpyrskähdyksiä. Kaiken todistajana on lieden kupeessa sirittävä sirkka, joka on todellisuudessa itse Läsnäolo.

Tässä vuonna 1845 kirjoitetussa teoksessaan Charles Dickens (1812–1870) puhuu tapansa mukaan sanaleikkien, arvoitusten ja huumorin kieltä – syvällistä ihmismielen ymmärrystä unohtamatta.

Leppoisaa joulunajan luettavaa. Ei ole oikein muuta sanottavaa. En tykkää suomenkielisestä nimestä. Kirjan on aiemmin julkaistu suomeksi nimellä Kotisirkka, mikä on minusta paljon sopivampi.   

Kuva

Saiturin joulu

(A Christman Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas)
Charles Dickens

Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2007

Vanha itsekäs saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä jouluyönä vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Henget saavat Scroogen avaamaan silmänsä, ja hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama kertomus on edelleen yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, joka yhdessä P.J. Lynchin loistavan kuvituksen kanssa levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa.

En muista missä kaikissa lukublogeissa tästä blogattiin ennen joulua, mutta niiden innoittamana luin itsekin tämän. Joudun tunnustamaan sivistymättömyyteni ja paljastamaan, että oikeastaan koko tarina oli minulle ihan tuntematon. Nimi oli ehkä hämärästi tuttu, mutta muuten en tarinaa tuntenut. Nyt olen kuitenkin iloinen, että muut lukutoukat sivistivät minua tarinan olemassaolosta ja luin kirjan. Tykkäsin tarinasta ja kuvituksesta, mietin jopa tekisinkö tämän lukemisesta jokajouluisen perinteen. Täytyy kyllä ihmetellä, että miten tämä oli laitettu lasten- ja nuortenosastolle kotikaupunkini kirjastossa, kun on tämä kuitenkin aika synkkä, ennemmin mieltäisin tämän aikuisten saduksi.

Kuva