(Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure)
John Cleland 1748 & 1749
Otava 1969
Englantilainen sanomalehtimies John Cleland vei Fanny Hillin romaanikäsikirjoituksen rahapulassa kustantajalle vuonna 1749 - ja sai siitä 20 puntaa. Fanny Hillistä tuli salaa klassikko; viranomaiset nimittäin kielsivät kirjan ja vasta 1963 sai Fanny Hill kotimaassaan vapautensa takaisin. Fanny Hillin suosioita kuvastaa se, että ensimmäisen painoksen kappaleista ei yksikään ole säilynyt meidän päiviimme saakka - teos kirjaimellisesti kului kansan käsissä. Kirja kertoo orvon tyttörukan seikkailuista Lontoon ilotaloissa. Poloinen Fanny joutuu sattumalta erään bordelliemännän palvelukseen ja mukaan paheelliseen elämään. Mikään pyhäkoulutyttö hän ei ole, mutta ei liioin turmeltunut. Ensirakkaus kauniiseen nuorukaiseen asuu vahvana hänen sydämessään ja johtaa lopulta hänet hyveen kaidalle "kuihtumattomien ruusujen peitossa olevalle tielle". Fannylla on hyvää makua ja hienostuneisuutta ja sitä on kirjan kirjoittajallakin. Romaani on oivallinen ajankuvaus 1700-luvun puolivälin iloisesta ja nautinnonhaluisesta Englannista.
Orhan Pamuk alkoi tökkiä aika pahasti, joten oli pakko lukea välillä jotain muuta. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi harrastettu seksiä yhtä paljon kuin tässä kirjassa. Sen ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä jos kyse on kurtisaanin muistelmista... Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea eroottista kirjaa, joka on kirjoitettu yli 260 vuotta sitten. Tietysti seksiä harrastettiin silloinkin ja kaikkihan tietää mikä maailman vanhimman ammatin sanotaan olevan, mutta seksi ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee 1700-lukua.. Ehkä se on juuri siinä; seksiä tuputetaan nykyään joka suunnasta, mutta 1700-luvun ihmisten ajattelee olevan sievistelijöitä, jotka harrastavat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa ja nyt tämä kirja romutti sen kuvitelman. Tai jotain sellaista.. Täytyy muuten antaa täysi tunnustus monipuolisesta sanastosta, jolla sukupuolielimiä ja seksiä kuvattiin. Tässä hallussani olevassa painoksessa oli lisäksi aika ajoin piirroskuvia, mitkä saivat minut vilkuilemaan ympärilleni hieman nolona, kun luin tätä eilen rautatieaseman kahvilassa..