Plumfieldin pojat (ja mitä heistä tuli)

(Jo's Boys)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tähänkään ei ole kannen kuvaa tarjolla saati sitten takakannen tekstiä. Jatkaa siitä mihin Pikku miehiä jäi. Tai jos tarkkoja ollaan niin kymmenen vuotta ihmiset ovat tässä välissä vanhenneet ja Plumfieldin poikakoulu on muuttunut jatko-opistoksi (en oikein tiedä minkätasoinen oppilaitos se nykyisillä stantardeilla olisi, toisen asteen oppilaitos?). Opiskelijoina on sekä nuoria neitoja että nuoria miehiä ja koulu on laajentunut huomattavasti. Lisäksi sisarukset perheineen asuvat nyt kaikki opiston tiluksilla. Tässä siis seurataan jo Pikku miehistä tuttujen poikien (ja tyttöjen) aikuistumista ja rakastumisia jne.


Ärsyttävä ja naiivi kirja! Sinänsä ihan ok, mutta suomennos oli tehty lyhentäen ja siinä on yksi asia mitä en ymmärrä. Valittujen palojen kirjavaliot on kamalinta käännöskirjojen raiskausta mitä tiedän. En vaan ymmärrä, mitä järkeä on tehdä koko käännöstä jos siinä lyhennetään alkuperäisteosta. Tehdäänkö se säästösyistä vai mistä? Miksei voi kääntää sellaisenaan tai sitten ei ollenkaan? Pitäisi varmaan kysyä tästä asiasta ystävältäni, josta tulee kääntäjä... Harhauduin vähän sivupoluille, koska ei ollut tarkoitus ruveta kitisemään lyhentämisestä sinänsä vaan todeta, että minusta teksti oli melkoisen töksähtelevää ja pomppi asiasta toiseen malttamatta oikein keksittyä kunnolla mihinkään. Ja tästä syytän lyhentäen tehtyä käännöstä, koska en ole lukenut tätä alkuperäiskielellä. Jäi kyllä vähän pintapuoliseksi kuvaukseksi mitä kullekin tapahtui. Kirjan loppu, jossa kirjan oikeasti mielenkiintoisimman henkilön kohtalo sai syvällä minussa asuvan romantikon nyyhkimään pettymyksen kyyneliä viime yön tunteina, pilasi lopulta fiilikseni tämän kirjan suhteen. Siksi tuomitsen tämän sanoilla ärsyttävä ja naiivi. Piste.


Nyt olen sitten lukenut koko Marchin perheen tarinan alusta loppuun ja pitäisi kai kirjoittaa jonkinlaista mielipidettä sarjasta. No joo, jos haluaa paeta todellisuutta niin siihen tarkoitukseen nämä ovat ihan hyviä. Melkoisen imeliä ja opettavaisia. Naiiveja. Kai tämä sarja lopulta jäi ihan positiiviseksi lukukokemukseksi vaikka ei näistä mitään suosikkeja tullut. Vähän liian herttaisia ja vanhanaikaisia tavalla, joka ei niin vetoa minuun. Tekeekin mieli jo lukea jotain muuta. Sinänsä oli ihan hauskaa lukea lähes koko sarja yhteen menoon, koska näki jotenkin tarinan ja henkilöiden kehityksen kokonaisuutena paremmin.

Pikku miehiä

(Little Men)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tässä kirjassa ei ollut mitään takakannen esittelytekstiä enkä onnistunut edes löytämään mitään kansikuvaa. Juoni lyhykäisyydessään: tämä siis jatkaa siitä mihin Pikku naisia II kaksi jäi eli Jo miehineen pyörittää perustamaansa Plumfieldin poikakoulua. Osa pojista on köyhiä ja orpoja, jotka on pelastettu suoraan kadulta, osan on vanhemmat lähettäneet kouluun. Pojat tekevät kolttosia, oppivat virheistään ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.


Oli nyt vähän takkuista tämän lukeminen. Yltiöherttainen kirja, jossa kaikki ottavat opikseen virheistään ja lopussa kiitos seisoo ja muuta kliseistä. Jo ja muutkin aiemmista kirjoista tutut perheenjäsenet olivat tässä aika lailla sivuroolissa. Oikeastaan ärsytti miten paljon Jo oli muuttunut aiemmista kirjoista. Aiemmin Jo on vaikuttanut aikaansa edelläolevalta ja kunnianhimoiselta tytöltä, mutta nyt hänestä oli tullut tylsä perheen emäntä, jonka mielestä tyttöjen pitää osata ommella ja laittaa ruokaa ja koulunkäynti on tyttöjen kiusaksi. En löytänyt enää sitä kohtaa kirjasta missä Jo sanoi jotain tuollaista, mutta jotenkin noin se meni. Nyt pitäisi sitten lukea sarjan viimeinen osa, minkä jälkeen siirryn ihan mielelläni johonkin vähemmän vanhanaikaiseen maailmaan.

Pikku naisia II aka Viimevuotiset ystävämme

(Little Women)
Louisa M. Alcott
Art House 2005

Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!

Pikku naisia II jatkaa rakastettua Louisa M. Alcottin tyttökirjasarjaa Marchin sisarusten elämästä 1870-luvun Yhdysvalloissa.

On kulunut muutama vuosi sarjan edellisen osan tapahtumista. Sisarukset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja Meg on mennyt naimisiin. Jo jatkaa kirjoittamistaan, saa kertomuksiaan julkaistuiksi ja pääsee New Yorkiin. Taiteilijan uralle tähtäävä Amy saa mahdollisuuden matkustaa Eurooppaan. Vain Bethillä ei ole mitään kodin ulkopuolisia tavoitteita ja vaikka hänellä on tytöistä eniten vaikeuksia hän saavuttaa lopulta rauhan.

Suomennos on ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme ja se ilmestyy nyt uutena ja täydellisenä käännöksenä.

Luin nyt jouluna lukemani Pikku naisia-kirjan jatko-osan. Pidin tästä enemmän kuin ekasta osasta vaikka tämäkin oli melko imelä. Tytöt olivat jo aikuisia, joka teki minusta kirjasta mielenkiintoisemman vaikka en kyllä pystynyt oikein samaistumaan tyttöjen elämään. Kirja on julkaistu englanniksi myös nimellä Good Wives, mikä kertookin kaiken tarpeellisen. Kirja keskittyi hyväksi vaimoksi ja äidiksi tulemiseen. Minusta on jotenkin surullista, että tuohon aikaan, kasvettuaan aikuisiksi tytöistä tuli lähes väistämättä vaimoja ja äitejä, jotka sitten määrittivät koko identiteetin. Tai jos oli niin onneton ressukka, ettei onnistunut miestä saamaan niin sitten kohtalona oli jäädä vanhempiensa nurkissa eläväksi vanhaksi piiaksi. Monellekohan 2000-luvun länsimaissa elävälle naiselle sopisi, että oman identiteetin määrittäisi pelkästään se, että on jonkun vaimo ja äiti? Ei varmaan monelle. Minulle ei ainakaan.

Melkein unohdin sanoa, että en vieläkään pääse eroon siitä tunteesta, että olen joskus aiemminkin lukenut nämä Marchin perheestä kertovat kirjat. En muista mitään tapahtumia tai miten tytöille lopulta käy, mutta silti jonkinlainen "tuttuus" on läsnä. Pakko muuten sanoa, että en ole yhtään tyytyväinen siihen, miten tyttöjen miesasiat lopulta päätyivät. Kaipa se lopputulos oli lopulta paras kaikkien kannalta, mutta minä halusin erilaisen lopun. Yleensä minä arvaan jo alussa kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Jatkan tässä saman tien sarjan kolmanteen osaan vaikka olenkin vähän pettynyt siihen miten asiat päättyivät tässä kirjassa.

Pikku naisia

(Little Women)
Louisa M. Alcott
Art House 2004




Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!Pikku naisia on ensimmäinen osa maailmankuulusta tyttökirjasarjasta, jossa kirjailija Louisa M. Alcott kuvaa Marchin sisarusten elämää sisällissodan aikana Yhdysvalloissa.

Taiteellisesti lahjakkaat tytöt tekevät kotiaskareitaan, käyvät koulua ja osallistuvat seuraelämään itärannikon pikkukaupungissa.

Pikku naisia on kiehtonut useita sukupolvia ja nyt se ilmestyy uutena, nykykielisenä ja täydellisenä suomennoksena.


Ajattelin, että lukaisen tämän nopeasti joulunpyhinä, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin. Luulen, että olen lukenut tämän joskus 10-vuotiaana. Minulla ei kyllä ollut mitään selviä muistikuvia tapahtumista, mutta jotenkin kirja oli tuttu. Luultavasti olen lukenut myös jonkun jatko-osista. Minusta nyt jotenkin tuntuu, että minun ei pitäisi kirjoittaa tästä mitään. Ainakaan mitään negatiivista, kun tälläkin kirjalla on vankkumaton fanijoukkonsa. Kirja on ihan järkyttävän imelä, kaikki ovat niin puhtoisia ja hyviä, että se oli tylsää. Koin olevani ihan väärää kohdeyleisöä tälle kirjalle. Ihan liian vanha ja kyyninen. En ole myöskään mitenkään uskonnollinen, joten kaikki viittaukset Jumalaan jätti kyllä aika kylmäksi. Kokonaisuutena tämä kuitenkin oli ihan ok, en kai vain ollut sopivassa mielentilassa lukemaan tätä juuri nyt. Luultavasti luen silti jossain vaiheessa ne jatko-osatkin.