Tyttö peilissä

Girl in the mirror
Cecelia Ahern 2011
Gummerus 2012

Kaksi aikuisten satua, joista ensimmäinen on lähes kauhun mittapuut saavuttava tarina vapauden hinnasta ja toinen haikea tarina menetetystä rakkaudesta ja muistojen merkityksestä. 

Löysin tämän Anttilan poistohyllystä lauantaina viiden euron hintaan ja pakko oli tietysti ostaa. Samalla reissulla tein myös pari muuta erittäin edullista kirjalöytöä ja niistä lisää joskus myöhemmin sitten. Mutta siis itse kirjaan. Päätin lukaista tarinat eilen iltasaduksi itselleni, koska sivuja oli molemmissa yhteensä vain vähän päälle sata ja takakannessa tarinoita mainostettiin aikuisten saduiksi. Olihan nämä satuja, mutta ensimmäinen tarina oli sen verran kauhistuttava, että ei ollut varsinaisesti mitään iltasatumateriaalia. Tykkäsin tavallaan molemmista, mutta en ihan päässyt niihin sisälle. Enkä ole oikein sillä tuulella, että jaksaisin ruveta miettimään näitä syvällisemmin. Ainakin tarinat olivat erilaisia aiemmin lukemiini Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua ja Ihmemaa -romaaneihin verrattuna. Ja tuo kansi on jotenkin niin tyttömäisen söpö, että kontrasti tarinoihin on ihan valtava. Maija tykästyi tähän kovasti.   

Ihmemaa

A Place Called Here

Cecelia Ahern 2006

Gummerus 2008

Minusta P.S. Rakastan sinua oli ihana. Ja tämä Ihmemaa oli mielestäni myöskin ihan kiva. Ihan kiva kuulostaa vähän tylsältä, sellaiselta ettei se oikeastaan tarkoita oikeastaan yhtään mitään. En vaan keksi mitä muutakaan sanoisin, kun minusta tämä oli kiva. Kevyt, harmiton ja viihdyttävä. 

Pääosassa oli siis Sandy Shortt, jonka koulutoveri Jenny-May katosi, kun tytöt olivat 10-vuotiaita. Siitä lähtien Sandy on pakkomielteisesti etsinyt kadonneita asioita ja ihmisiä. Etsiessään muita ihmisiä Sandy on katoaa itsekin ja siitä tämä kirja noin pohjimmiltaan kertoo, itsensä etsimisestä. Tai jos pinnallisia ollaan niin sitten tämä on hämmentävä tarina fantasiamaailmasta, jonne kadonneet ihmiset ja asiat päätyvät. 

En kyllä voi sanoa ymmärtäneeni ihan täysin tätä tarinaa, mutta ei sillä niin väliä. Oikeastaan olisin halunnut tykätä tästä enemmän ja käyttää sanaa ihana tämän yhteydessä, mutta ei tämä niin mahtava ollut. Mietin vähän, että mikä tässä oli vialla, jotkut kirjat ovat ihania vaikka ei ihan niitä ymmärtäisikään, mutta tämä ei. Juttu oli ehkä siinä, että välillä tämä ajautui sellaiseksi "oi-niin-filosofiseksi-ja-syvälliseksi", tai sellaista tässä ehkä haettiin, mutta välillä jotkut lauseet tuntuivat jotenkin alleviivaavilta. Sellaisilta, että tämä on nyt todella tärkeää ja  huomionarvoista, mutta jos jokin asia on oikeasti huomionarvoinen tai jotenkin olennainen, niin ei se tarvitse alleviivausta tai korostamista, se kyllä välittyy tekstistä muutenkin. Näin ainakin itse ajattelisin. 

Mutta siis kevyt, harmiton ja viihdyttävä. Ja luen jatkossakin Cecelia Ahernin romaaneja. 

Ai niin, olin ihan unohtaa, tämän kirjan suomenkielinen nimi on minun mielestä ihan onneton! Englanninkielinen on paljon parempi ja jotenkin sopiva, mutta suomenkielinen on vaan jotenkin väärä. Liikaa Ihmemaa Ozin kaltainen, vaikka siihen tässä kirjassa kyllä viitattiin aika paljon. Pitää muuten muistaa lukea sekin joskus.