Eläinten vallankumous

Animal Farm
George Orwell 1945
WSOY Pokkari 2010

Jatkoin tätä tahattomasti yhteiskunnallista pääsiäistäni toisella Orwellin klassikolla. 

Kartano -nimisen maatilan vanha karju Majuri uneksii eläinten vallankumouksesta, irtiotosta ihmisten tyranniasta ja puhuu muut maatilan eläimet puolelleen. Eläimet aloittavat vallankumouksen, karkottavat maatilan omistajan Jonesin pois ja alkavat hoitaa maatilaa itsenäisesti. Hetken aikaa menee hyvin, kunnes viekkaat siat alkavat pelata omaan pussiinsa. Lopulta tilan eläimet eivät ole sen vapaampia kuin Jonesin aikaan. 

Tällainen sadun muotoon satiiri ei ollut ihan niin synkkä kuin Vuonna 1984, mutta aika paljon samaa niissä on. Miten helppoa se onkaan sopivalla karismalla tai oveluudella varustetun johtajan saada kansa puolelleen. Aika surullista ja kauhistuttavaa oikeastaan. Ja niin totta. Oikeastaan moni asia tässä kirjassa pätee edelleenkin. Vai mitä sanotte tästä:

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." 

Pätee aika hyvin ihmisten maailmaankin, eikö?

Kannustaa tosiaan käyttämään omia aivojaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä, mutta luulen, että olen nyt Orwellini lukenut.

Vuonna 1984

Nineteen Eighty-Four
George Orwell 1949
WSOY 2008

Enpä tiedä olisinko koskaan tullut lukeneeksi tätä ilman lukudiplomi -haastetta. Toki tämä on mielessä pyörinyt jo useampia vuosia, lähinnä nimensä vuoksi, vuosi 1984 kun sattuu olemaan syntymävuoteni. Luultavasti tämä olisi silti vajonnut yhä alemmas ja alemmas tbr-listallani ellen olisi nyt varta vasten kirjastosta käsiini etsinyt. Ei tätä huvikseen lukenut sen verran synkkä tarina on yhteiskunnasta, jossa Isoveli valvoo kansalaisiaan "teleruutujen" ja mikrofonien välityksellä, vähentää kielestä sanoja ja korvaa olemassaolevia ilmauksilla, jotka tekevät puolueen vastustamisen, ajatusrikoksen, mahdottomaksi. Puolue myös muuttaa historiaa muokkaamalla painettua sanaa vastaamaan nykyhetkeä. 

"Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä."

Totuusministeriön virkamies Winston Smith väärentää työkseen historiaa ja epäilee järjestelmän toimivuutta. Sitten hän kohtaa Julian, puolueen mallikansalaisen, joka salaa kapinoi järjestelmää vastaan. Yhdessä Winston ja Julia ja ryhtyvät vastustamaan puoluetta, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyvää seuraa.

Oli kyllä niin synkkä kuvaus totalitaristisesta maailmasta, että vaikea tätä on pistää paremmaksi, vai pitäisikö sanoa pahemmaksi. Kamalaa mitä poliittinen valta voi ihmisille tehdäkään. Olin koko kirjan hämmentynyt siitä, että onko todella niin, että puolueen valta yli kansalaisten on puolueelle niin tärkeää, että se voittaa ihan kaiken. Niin kuin esimerkiksi ilon ja onnen, oikeastaan kaiken muun paitsi pelon, raivon, voitonriemun ja nöyryytyksen. Iloton kirjan maailma kyllä on, en usko että olen koskaan lukenut synkempää kirjaa.    

Lukudiplomin Tulevaisuuden taruja tuli sitten kuitattua tällä.