Kirjanurkkaus

Usein kuulee väitettävän, että menneisyys on vieras maa, jossa asiat tehdään toisin. Väitteessä saattaa olla perää – ainakin se pitää ehdottomasti paikkansa, kun ajatellaan tapoja ja tottumuksia, naisten asemaa, aristokraattien valtaa ja lukemattomia muita arkipäiväisyyksiä. Toisaalta on paljon samankaltaistakin. Kunnianhimo, kateus, viha, ahneus, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys ja ennen kaikkea rakkaus ovat vaikuttaneet inhimillisiin valintoihin aina yhtä vahvasti kuin nykyäänkin. Olen viime aikoina erinäisistä syistä johtuen kaivannut kevyttä, koukuttavaa lukemista ja tämä paksu, viihteellinen historiallinen romaani vastasi siihen tarpeeseen erinomaisesti. Kirjailija Julian Fellowes on yksi Downton Abbey -tv-sarjan luojista ja käsikirjoittajista ja se näkyy tässäkin romaanissa. Fellowesilla on taito kuljettaa tarinaa tasaisen varmasti eteenpäin eikä suvantovaiheita juuri ole. Lukijaa ei piinata pitkittämällä jännitystä turhaan vaan jokainen kirjan luku on kuin tv-sarjan j...

Viiden päivän reissu Lontooseen on onnistuneesti ohi. Noinkin lyhyessä ajassa ehtii yllättävän paljon; kävely ja kiertely tuntuu jaloissa vieläkin. Kirjahyllyynkin tuli uutta täytettä. :) Tässä hieman Lontoon matkan tunnelmia kuvapäivityksen muodossa. Vasta pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut näytelmä Harry Potter and the Cursed Child ja sen käsikirjoitukseen perustuva teos olivat näyttävästi esillä katukuvassa ja isoissa kirjakaupoissa. Waterstone'sin kirjakaupoissa tuli käytyä useampana päivänä. Niissä olisi voinut kierrellä vaikka kuinka kauan! Liikaa kiinnostavia kirjoja - tbr-lista kasvoi kohisten. Anthony Doerrin teoksia. Tuomas Kyröä ja Emmi Itärantaakin oli nostettu esille. "Unputdownable" - loistava sana. :) Shakespearen Globen ohi tuli myös käveltyä, mutta sisälle ei tällä kertaa menty. Käytiin myös Gordon Square Gardenissa, jossa Bloomsburyn porukka on viettänyt aikaansa. Puistossa oli lukevia ihm...

Kesällä on taas ollut aikaa lukea vähän enemmän, mutta bloggaukset ovat jääneet vähemmälle. Tässä viime kuukausien lukusaldoa: Kesäkuun luetut: Agatha Christie: After the Funeral Agatha Christie: Esirippu Agatha Christie: Varjossa auringon alla Grady Hendrix: Horrorstör Heinäkuun luetut: Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö Emma Donoghue: The Woman Who Gave Birth to Rabbits Marjut Helminen: Appelsiinilehto Tove Jansson: Kesäkirja Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven Justin Go: Katoava aika   Justin Gon Katoava aika oli niin järisyttävän hieno lukukokemus, että nyt kesken oleva Sara Stridsbergin kehuttu Niin raskas on rakkaus uhkaa jäädä sen varjoon. Jään huomenna vihdoin ihan oikeasti pienelle kesälomalle ja ylihuomenna suuntaan puolison kanssa pitkästä aikaa Lontooseen! Tarkoitus olisi tehdä reissun aikana jotain kirjallistakin ja suunnitelmissa on käynti ainakin Foyles ja Piccadillyn Waterstone's -kirjakaupoissa (jälkimmäine...

Dionysos kierteli täyttämässä laseja vahvimmalla viinillään. Tunnelma oli hilpeä. Hera ja Zeus eivät tietenkään olleet paikalla, eivät myöskään ne jumalat, joiden toimipaikat olivat toisaalla - esimerkiksi Haades ja Persefone olivat manalassa ja Poseidon pienessä merenrantatönössään, joka haisi kalalta kuten hänkin - mutta sana oli varmasti levinnyt, ja hekin kaiketi nököttivät televisioidensa ääressä valmiina katsomaan ohjelmaa. Harva asia huvittaa jumalaa niin paljon kuin se, että saa nähdä toisen jumalan nolaavan itsensä. Kreikkalaiset jumalat ovat kuolemattomia, mutta kukaan modernissa maailmassa ei enää palvo heitä. He ovat paenneet turistien valloittamalta Olympokselta ja asettuneet asumaan rähjäiseen kimppakämppään Lontooseen. Kukin yrittää tulla toimeen niillä vahvuuksilla, joita hänellä on. Apollon juontaa meedio-ohjelmaa TV:ssä, Afrodite myy puhelinseksiä, Artemis ulkoiluttaa koiria, Dionysos toimii baarinpitäjänä, Athene tekee tutkimusta ja Eros on - hämmentävää kyllä - tu...

[...] Willie alkoi oivaltaa voivansa esiintyä aivan sellaisena kuin itse halusi. Hän saattoi tavallaan luoda itselleen oman vallankumouksen. Näköalat olivat huimaavat. Niin kauan kuin pysyteltiin terveen järjen rajoissa, hän saattoi rakentaa uudelleen vaikka koko minuutensa, koko henkilö- ja sukuhistoriansa. Intialaissyntyinen Willie Chandra haluaa paeta konservatiivisesta lapsuudenkodistaan ja lähtee Lontooseen opiskelemaan. Maahanmuuttaja-opiskelija ei saa Englannissa kovin suurta arvostusta osakseen ja Willie päättääkin rakentaa koko identiteettinsä uudelleen. Hän katkaisee välinsä vanhempiensa kotimaahan ja luo itsestään kuvaa modernina novellikirjailijana. Jokseenkin sattumalta Willie päätyy naimisiin portugalilais-afrikkalaisen Anan kanssa ja päättää muuttaa vaimonsa kotimaahan Afrikassa (maa jää romaanissa nimettömäksi). Siellä Willie on taas jonkinlainen ulkopuolelta tullut kummajainen, vaikka kuuluukin vaimonsa syntyperän ansiosta yhteiskunnan hyväosaisiin, tilanomistajiin...

Oli vaikea määritellä, mikä teki kaksosista erikoiset. Muille tuli vaivaantunut olo heidän seurassaan, vaikka he eivät tienneet, miksi. Kaksoset eivät olleet pelkästään identtiset vaan he olivat toistensa peilikuvat. Peilikuvaa ei ollut ainoastaan heidän ulkonäkönsä, vaan jokainen solu heidän ruumiissaan. Näin ollen Julian oikean suupielen pieni luomi oli Valentinalla vasemmalla. Valentina oli vasenkätinen, kun taas Julia oikeakätinen. Kumpikaan ei yksinään näyttänyt kummajaiselta. Audrey Niffeneggeriltä olisi varmaankin pitänyt lukea ensin hänen kehuttu esikoisteoksensa, bestselleriksi kivunnut Aikamatkustajan vaimo , mutta kaksosista kertova Hänen varjonsa tarina kiinnosti enemmän. Täytyy sanoa, että olen melko samoilla linjoilla Kirjavinkkien arvostelun kanssa: 300 sivua on pitkä "pohjustus" kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen! Itsekin mietin jossain kirjan puolivälissä, että alkaakohan romaanissa missään vaiheessa varsinaisesti tapahtua mitään. Kirjailija ...

Herra Hyde oli kalpea ja melkein kääpiö. Hän vaikutti rujolta ilman mitään näkyvää epämuodostumaa. Hänen hymynsä oli epämiellyttävä, hän oli käyttäytynyt lakimiestä kohtaan pelokkaasti, mutta samalla röyhkeästi, ja hänen äänensä oli käheä, kuiskaava ja särähtelevä - kaikki tämä puhui häntä vastaan. Mutta ne eivät silti riittäneet selittämään sitä ennen kokematonta vastenmielisyyttä, inhoa ja pelkoa, jota herra Utterson tunsi häntä kohtaan. Myös lastenkirjailijana tunnetun (mm. Aarresaari ) skotlantilaisen Robert Louis Stevensonin kauhuklassikko on nyt julkaistu uutena painoksena Otavan Keskiyön kirjasto -sarjassa. Vuonna 1886 englanniksi ilmestyneen pienoisromaanin henkilöt ovat muodostuneet käsitteeksi, hyvään ja pahaan jakautuneen persoonan symboliksi. VAROITUS: spoilereita luvassa Tarina pääpiirteissään on varmasti kaikille tuttu ainakin jostain sen monesta versioista, elokuvasovituksista, sarjakuvista tms. Lontoolainen tohtori Jekyll onnistuu kehittämään laboratoriossaan ai...