Kirjanurkkaus

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude...

Minäkin starttaan Blogistanian kesälukumaratonille jo tämän päivän puolella, koska tiedän tuijottavani huomisiltana mieluummin jalkapallofinaalia kuin kirjan sivuja. Tämä on neljäs kerta, kun osallistun lukumaratoniin. Vuoden 2013 kesälukumaratonissa luin vuorokauden aikana yhteensä 587 sivua ja vuonna 2014 lähes saman verran, eli 580 sivua. Viime vuonna lukeminen ei ottanut sujuakseen ja saldoksi jäi 207 sivua. Pyrin tänä vuonna taas vähintään 500 sivuun. Poikkean aiempien vuosien teemastani lukea pelkästään alle 200-sivuisia kirjoja ja valikoin maratonkirjat vapaasti. Lukupino maratonia varten näkyy yllä olevassa kuvassa. klo 19.00 Lukumaraton alkaa Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö -romaanilla, josta muistan lukeneeni useammankin ylistävän arvion. Istun takapihan puutarhatuolilla lukemassa tyttären kiikkuessa ja leikkiessä hiekkalaatikolla. On aika koleaa ja itikat kiusaavat, mutta Fletcherin runsaan yksityiskohtainen kerronta vie mukanaan. Sivuja luettu: 46 k...

Joulukuun alku on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tuoda blogiin edes marraskuun luettujen kirjojen listaa saati tehdä minkäänlaista yhteenvetoa viime kuun lukuhaasteesta. Tässä siis vielä pikaisesti. Marraskuun luetut Sofi Oksanen: Norma Luiz Ruffato: Tekokukkia Leena Krohn: Erehdys Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni Akhil Sharma: Family Life Mikaela Strömberg: Sophie Pertti Lassila: Armain aika Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa Marraskuu oli siinä mielessä poikkeuksellinen lukukuukausi, että luin vain ja ainoastaan tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja . Liekö osasyynä hyvissä ajoin alkava loppukiri ennen Blogistanian kirjallisuuspalkintoehdokkaiden julkistusta (tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät esim. Blogistanian Finlandiaa emännöivästä Kulttuuri kukoistaa -blogista ). Marraskuussa osallistuin tosiaan myös lukuhaasteeseen, mikä innostikin lukemaan hieman tavallista ahkerammin. Onnistuin kahta päivää lukuun ottamatta lukemaan vähintään 30 sivua jok...

Voi minua poloista! Tunnen liiankin syvästi, että kaikki on omaa syytäni - ei, syy ei ole oikea sana! On vain niin, että kaiken tämän kärsimyksen lähde on minun sisälläni, niin kuin oli aiemmin kaiken autuuden lähde.  Yksi niistä harvoista lukuhaasteista, johon olen tänä vuonna uskaltanut lähteä mukaan, on Omppu / Reader, why did I marry him? -blogin emännöimä Klassikkohaaste. Tarkoituksena on valita jokin klassikkoteos, jonka on jo pitkään halunnut lukea, lukea se ja julkaista siitä postaus tänään, 31.7. Valitsin kirjan, jonka avulla saan napattua kaksi, ei vaan itse asiassa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset on ensinnäkin haasteen mukaisesti klassikko, jota en ole vielä lukenut (vaikka olisi kai pitänyt). Toiseksi olen voittanut kirjan (jo aikoja sitten) Luetut, lukemattomat -blogin arvonnassa, ja täytyyhän nyt toisen kirjabloggaajan lahjaan hyvänen aika vihdoin perehtyä! Kolmanneksi minulla ja vaimollani on keskinäin...

Mitä narrinpeliä, vilpistelyä ja juonittelua! Ja mistä riita? Aisankannattajasta ja huorasta! Siinäpä oiva syy jakautua kuppikuntiin ja tapella verissä päin, kunnes henki lähtee. Kapi peittäköön sen, josta kiistaa käydään, ja sota ja irstaus tehkööt lopuista selvän! Viime vuonna alkanutta Shakespeare-haastetta pitää selvästikin jatkaa vähintään vuodella (tai kolmella...), koska 28 näytelmästä luin vuoden aikana vain seitsemän! Kaksi näytelmää per kuukausi osoittautui lopulta aika optimistiseksi tavoitteeksi, varsinkin kun syksyllä ilmestyi niin paljon kiinnostavia kotimaisia uutuuksia, jotka veivät mukanaan. Mutta - haaste jatkukoon! (Vaikka WSOY onkin uudistanut sivunsa ja siirtänyt kirjaesittelynsä kirja.fi-sivustolle, ja Shakespeare-sarja on siinä tohinassa ilmeisesti unohtunut ja kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... Pöh.) Syytän itse asiassa Troilos ja Cressida -näytelmää haasteaikataulun pahasta pettämisestä. Näytelmä oli niin puiseva, ankea ja suorastaan tylsä, että jumi...

Annamin järjestämä Vive la France! -haaste päättyy tänään. Saavutin tavoitteeni, eli sinisen raidan Ranskan lipusta vaatimattomalla kahdella kirjalla: Anne-Sophie Brasme : Henkäys Jean Echenoz : Pianossa Kumpikin kirja ja kirjailija oli ennestään minulle tuntematon, joten löysin haasteen kautta uusia kirjallisia tuttavuuksia. Brasmen synkkä nuortenkirja kertoo tuhoisasta ystävyyssuhteesta, ja Echenozin romaani pianistin kuolemanjälkeisestä elämästä. Brasmen kirjassa minua vaivasi töksähtelevä suomennos, Echenozin kirjassa taas tarinan imu heikkeni ja vauhti hiipui loppua kohden häiritsevän paljon. Kumpikaan ei siis jäänyt mieleen erityisen loistavana teoksena, mutta oli mukavaa laajentaa lukurepertuaaria uusiin nimiin. :)

BENEDICK Nainen minut kantoi, siitä häntä kiitän. Nainen kasvatti minut, ja siitä myös annan nöyrän kiitoksen. Mutta miekkaani en lykkää mihin tahansa huotraan, anteeksi vain, hyvät naiset. William Shakespearen Paljon melua tyhjästä on yksi niistä Shakespeare-haasteeni suomennoksista, joita eniten odotin. Alkuperäinen Much Ado About Nothing on muistikuvieni mukaan ensimmäinen Shakespearen näytelmä, jonka luin teini-iässä. Minä ja silloinen ystäväni fanitimme kyseistä näytelmää ja erityisesti vuoden 1993 elokuvaversiota , jonka on ohjannut Kenneth Branagh . Branagh itse esiintyi leffassa kukkoilevana Benedickinä, ja Emma Thompson oli upea sanavalmiina ja teräväkielisenä Beatricena. Meillä oli tapana siteerata vuorosanoja näytelmästä tai elokuvasta sopivissa tilanteissa, mikä aiheutti meille tietenkin valtavasti hupia (ja muille epäilemättä myötähäpeää/hämmennystä). ;) Odotukset Kersti Juvan uutta suomennosta kohtaan olivat siis korkealla, varsinkin suomentajan kirjoittaman saa...

Kesäkuussa työjutut tuntuivat vievän jokaisen liikenevän minuutin vuorokaudesta, joten lukemiselle ja varsinkin bloggaamiselle jäi aivan liian vähän aikaa. Kesälukumaratonin aikana ehdin sentään lukea reilut kolme kirjaa, eli puolet kuukauden lukusaldosta. Kesäkuun luetut: Adolfo Bioy Casares: Morelin keksintö William Shakespeare: Cymbeline Joel Haahtela: Katoamispiste Raija Siekkinen: Se tapahtui täällä J. M. Coetzee: Michael K:n elämä Gabriel García Márquez: Mamá Granden hautajaiset Luin siis (ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni) argentiinalaisen kirjailijan kirjoittaman romaanin, Morelin keksinnön , joka onnistui olemaan yhtaikaa sekä mitäänsanomaton että ajatuksia herättävä. Kuukauden kohokohtia olivat ehdottomasti Haahtelan , Siekkisen ja (edellisistä täysin poikkeavan) Coetzeen kirjat, jotka ahmin maratonin aikana enkä ole vieläkään onnistunut purkamaan vaikutelmiani sanoiksi. Márquezin tarinakokoelma oli edellisiin verrattuna pirstaleinen ja sekava, mutta sellain...

Maailmalle olen kuin vesipisara, joka etsii merestä toista pisaraa, hyppää veteen kumppaniaan hakemaan, ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin. Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä heitä löytämättä itse katoan. Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta , joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910). Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan. Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kak...

Taitaa olla korkea aika uskaltaa astua ulos Shakespeare-kaapista ja avautua täällä blogissakin eräästä hieman uskaliaasta ja omituisesta lukuhaasteesta, jonka asetin itselleni täksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla WSOY sai nimittäin päätökseen 10 vuotta kestäneen suomennoshankkeen, jossa kaikki Shakespearen 38 näytelmää käännettiin uudelleen suomeksi. Paavo Cajanderin vanhat suomennokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja, joten näytelmien käännöksiä oli jo aikakin päivittää. Urakkaan osallistui 12 kokenutta suomentajaa, mm. Matti Rossi ja Kersti Juva . Kun luin lehdestä suomennosprojektin päättymisestä, pieni englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija heräsi henkiin sisälläni ja sain päähänpiston lukea uusia Shakespeare-suomennoksia oikein urakalla läpi. Vuorossa on siis Kirjanurkkauksen Shakespeare-haaste 2014! Ensin hieman taustatietoja, jotka saattavat selittää tätä kummallista päähänpistoa: Ensikohtaamiseni Shakespearen kanssa tapahtui 14 vuoden herkässä iässä, kun minä ja p...

Osallistuin Blogistanian kesälukumaraton II:seen ja oma urakkani alkoi 24.7 klo 7.15 aamulla. Luin 24 tunnin aikana yhteensä n. kolme ja puoli kirjaa sekä kolme novellia: Banana Yoshimoto: Kitchen (175 sivua) Anja Snellman: Aura (144 sivua) Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu (144 sivua) Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu (74 sivua, luettu osittain) Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (50 sivua, luettu kolme novellia kokoelmasta) Luin yhteensä 587 sivua. Lukupinossa oli yhteensä 11 kirjaa : omasta hyllystä napattuja teoksia, joissa kaikissa oli alle 200 sivua. Useammankin olisin voinut lukea, mutta säästetään jotain ensi kertaan. ;) Huomasin juuri että kaikki lukemani kirjat ovat naisten kirjoittamia ja kaikki käsittelevät jollain tavalla rakkautta ja rakastumista. Mitähän tästä pitäisi päätellä...:) Luin nojatuolissa, työpöydän ääressä, valkoisella puistonpenkillä, kaupunginkirjaston lastenosaston banaaninmuotoisilla tuoleilla (parhaita!), epäergonomisella kahvilan tu...

Klo 7.15 Tästä se lähtee. En saanut itseäni sängystä ylös ennen kello seitsemää, mutta varttia yli istun jo nojatuoliin kahvikupin ja mansikoilla höystetyn hedelmämyslin kera. Tuntuu, että kaipaan jotain kevyttä, viihdyttävää, hauskaa... japanilaista ! Kaori Ekunista ja Banana Yoshimotosta jälkimmäinen kiinnostaa enemmän. Tartun siis Kitcheniin . Keittiö on minulle maailman rakkain paikka . Ensimmäinen lause. Tästä se lähtee. Olen ehtinyt lukea kokonaista 13 sivua, kun kuulen pinnasänkyasukin jokeltelua. Näinhän tässä usein käy... :) Syötän ja puen lapsukaisen ja siirrän hoitovastuun vaimolle. Jatkan vielä hetken lukemista. Kitchen yllättää heti alussa. Kirjassa on äiti, joka on syntynyt biologisesti mieheksi ja korjannut sukupuoltaan - hetken mielijohteesta: ...hän lopetti työnsä ja pohti mitä nyt tekisi, ja viimein hän päätti ryhtyä naiseksi . Luettuja sivuja: 52 Klo 12.20 Lopettelen työt, otan mukaan Kitchenin ja ehkä pari muuta kirjaa ja suuntaan kaupungille et...

Kuva Tiinan blogista En päässyt osallistumaan Blogistanian kesälukumaratoniin 10.7 , mikä harmitti vietävästi, koska kukapa nyt ei haluaisi oikein luvan kanssa ja porukalla lukea 24 tuntia putkeen ja kärsiä lukukrapulasta jälkeenpäin? ;) Ilmoittauduin siis mukaan huomenna starttaavaan kesälukumaraton II:seen, jossa on tällä hetkellä jo yli 20 osallistujaa! Lisätietoja ja osallistumisohjeet löytyvät täältä . Mutta mitähän sitä sitten lukisi? En luota tippakaan pitkäjänteisyyteeni, joten en uskalla tarttua tiiliskiviin. Aina voisi tietenkin raahata pinon kirjoja kotiin kirjastosta (tai yrittää pienentää sitä jo olemassa olevaa lainapinoa kotona...). Mutta toisaalta... kirjahylly pursuilee myös omia, yhä lukemattomia kirjoja. Päätin siis jo näin etukäteen, että huomisen luku-urakkani kirjat koostuvat vain ja ainoastaan oman kirjahyllyn asukkaista ja vieläpä melko ohuista sellaisista: kaikissa on alle 200 sivua. Toivottavasti ehdin huomenna lukea niistä useamman ja kartuttaa mara...

Anna Kareninan kimppaluvun haasteen emäntä häpeilee saamattomuuttaan päivitysten suhteen, mutta yrittää ryhdistäytyä vielä loppuvuoden aikana! Kuten lupailin, jäljellä olevia osia käsitellään aina kaksi osiota kerrallaan ja nyt ovat siis vuorossa 3. ja 4. osat. Kirjoittelen 5. ja 6. osista vielä vuoden loppuun mennessä ja 7. ja 8. osista luultavasti ensi vuoden alussa, kun kaikki (myös minä!) ovat toivottavasti ehtineet lukea opuksen loppuun.  Seuraavassa on myös spoilereita: Palataan siis vielä 3. osaan, jota luin hyyyyyvin hitaasti. Tapahtumat jotenkin junnasivat aika paljon paikoillaan. Levinin maatilalla vietetään paljon aikaa, tehdään heinätöitä ja puhutaan politiikkaa. Levinin velipuoli Sergei yrittää saada Leviniä osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon, mutta Levin - varsinainen populisti ja kansanmies - lähtee mieluummin talonpoikien kanssa niittämään heinää pelloiltaan. Heinäntekoa kuvaillaan kirjassa hyvinkin yksityiskohtaisesti ja mukana oli myös runsaasti sanast...

Anna Kareninan toisen osan ja kolmannen osan alun lukeminen ei ole edennyt yhtä jouhevasti kuin ensimmäisen osan . Alkuinnostukseni taisi hieman hiipua. Tärkeimmät henkilöhahmot ovat jo aiemmin astuneet näyttämölle ja esitelleet vuoroin hyviä ja huonoja puoliaan. Tapahtumien tahti on jotenkin hidastunut. Kitty, Vronski, Levin ja Anna - romaanin päänelikolta vaikuttava porukka - ovat kukin tahollaan, eri paikoissa tekemässä omia juttujaan, vaikka toki Vronski ja Anna tapaavat toisiaan säännöllisesti. Seuraava sisältää myös spoilereita 2. osasta (siis toinen kahdeksasta!). Teitä on varoitettu! :) Vronskin ja Annan suhde tuntuu kehittyvän melkein vaivihkaa jossain taka-alalla; siitä ei kerrota kovin yksityiskohtaisesti. Annan omantunnontuskat vaivaavat häntä välillä - erityisesti hänen poikansa suhteen - mutta Vronski puolestaan uskoo, ettei rakkaus, joka sitoi hänet Annaan, ollut hetken viehtymystä, joka menee ohi kuten suurmaailman salaiset lemmensuhteet. Hmm... minä en ole vielä tä...

Äiti lähettää hakemaan pullean pikku leivonnaisen, jota kutsutaan nimellä "Petite Madeleine" ja joka on kuin simpukan uurteisessa kuoressa valettu. Ja kohta minä konemaisesti, synkän tämän päivän ja ikävän huomispäivän lannistamana vein huulilleni lusikallisen teetä, jossa olin pehmittänyt "madeleinen" palasta. Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkähdin, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä. Huh, huh... Sain kuin sainkin viime kuussa luettua Saran Kadonnutta aikaa etsimässä -haasteen ensimmäisen osan, Combrayn . Mitään hienoa kirjallista analyysiä en uskalla lähteä romaanista tekemään vaan kuvailen vain vähän lukukokemusta. Marcel Proustin lukeminen ei itse asiassa ollut ihan niin haastavaa kuin odotin, vaikka rönsyily, pikkutarkat kuvaukset, toisiinsa iloisesti sekoittuvat muistot ja ylipitkät lauseet kävivät välillä he...

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen päivitykseen!! :) Matka oli ikimuistoinen, Välimeri odotetusti turkoosi ja kreikan kieltä - myös odotetusti - mahdoton ymmärtää. ;) Kaikki sujui hyvin lukuun ottamatta pieniä vaikeuksia päästä takaisin Suomeen Ateenan lentokentän lakkojen takia... Kotona kuitenkin ollaan, ja lokakuu on jossain välissä päässyt alkamaan eli on aika taas tehdä yhteenvetoa viime kuun luetuista. Syyskuu oli taas hyvä lukukuukausi ja matkalla oli myös aikaa lukea eri kulkuvälineissä ja lentokentillä odotellessa... Syyskuun luetut: romaanit: Damon Galgut: In a Strange Room Hanna-Riikka Kuisma: Käärmeenpesä Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1. Swannin tie: Combray Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon David Nicholls: One Day Theodor Kallifatides: Pitkä päivä Ateenassa tietokirja/muu: Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä Jaana Kapari-Jatta: Vaarille pala haitaria Useampi romaani odottelee siis vielä arviointivuoroaan. Kapari-Jatan har...

Syyskuu on edennyt jo puoliväliin ja yllätyksekseni olen jopa edellä kimppaluvun aikataulusta, eli Anna Kareninan kakkososa on hyvää vauhtia meneillään. Anna aiheuttaa yleistä paheksuntaa seurapiireissä, Levin tiuskii maatilansa työmiehille ja Kitty hoitelee sydänsurujaan. Muutama kohta pisti silmääni jo ensimmäisessä osassa, joten päätin tulla avautumaan niistä ihan tänne blogiin asti. Ensinnäkin hämmästelin sitä, miten pitkälle sain lukea ennen kuin romaanin nimi- ja päähenkilö, Anna Karenina, ilmaantui mukaan kuvioihin. Anna kyllä mainitaan heti alussa (hämäävästi Anna Arkadjevna nimellä, voi tätä nimien paljoutta!) ja hänen vierailuunsa varaudutaan, mutta kestää pitkään ennen kuin mystinen Anna astuu itse näyttämölle. Senkin jälkeen hänen mietteistään kerrotaan aluksi hyvin vähän, tuskin mitään. Tuntuu siltä, että melkein kaikki, mitä (tässä vaiheessa jo hiukan kärsimätön) lukija saa Annasta tietää, kerrotaan muiden henkilöiden näkökulmasta. Kerrotaan, kuinka Vronski iskee sil...