Kirjanurkkaus

Ulkoasu: Markus Paajala Olen reilun kuuden vuoden blogihistorian aikana esitellyt blogissani kokkauskirjoja tasan kaksi kertaa. Marraskuussa 2011 innostuin kausiruuasta ja kokeilin kesäkurpitsafrittataa ja syyskuussa 2013 meillä sormiruokailtiin ahkerasti ja tehtiin lämmintä kasvissalaattia. Sormiruokailusta on siirrytty kunnon aterimien käyttöön ja samalla varsinainen ruuanvalmistus ja erityisesti leipominen on alkanut kiinnostaa perheen nuorinta jäsentä. En tosiaankaan ole itse mikään mestari keittiössä, mutta onneksi lapsen kanssa leivonnaisten ja muiden ruokien ulkonäkövaatimukset eivät ole kovin korkeat. Yhdessä sotkeminen on parasta! Ja taikinan maistelu. Ja jauhon levittely pitkin pöytiä. Ja elintarvikeväreillä leikkiminen. Ja sähkövatkaimen sekoittimien nuoleminen. :) Etsin uusia, helppoja reseptejä kokeiltavaksi ja löysin kirjastosta Heidi Paajalan mainion kirjan Leivotaan! , jossa on enimmäkseen makeita, mutta myös muutamia suolaisia reseptejä. Kirjan alussa on lisä...

Sormiruokailu on ollut viime aikoina suosittu trendi pikkulapsiperheissä ja hauskalta se kuulostaakin. Yksinkertaisimmillaan se on kätevä, helppo ja opettavainen tapa tutustuttaa lapsi kiinteisiin ruokiin. Pieniin sormiin sopivilla paloilla voi siis korvata osittain tai kokonaan pilttipurkit ja muut lusikalla syötettävät soseet. Sormiruokailua on hehkutettu siellä sun täällä, joten mekin päätimme tietenkin kokeilla sitä tyttäremme kanssa (aivan kuten olemme kokeilleet - vaihtelevalla menestyksellä - kestovaippoja, osittaisimetystä, kantoliinaa, Manducaa, vauvasirkusta ja pimeässä hohtavia yötutteja - herranen aika, mitä kaikkea sitä päätyykään testailemaan vauvan kanssa!). ;) Kokeilun tueksi ja turvaksi saimme lahjaksi Hanna-Mari Arosillan , Soile Ruottisen ja Ulla-Maija Lähteenmäen Minä syön itse -kirjan, jossa kerrotaan seikkaperäisesti sormiruokailun hyödyistä, sotkunsietokyvyn kehittämisestä ja eri-ikäisille vauvoille sopivista ruoka-aineista. Lisäksi kirjassa on yli 50 jo a...

Tämä on ensimmäinen keittokirja, josta kirjoitan blogiini. Keittokirjojen vähäinen edustus ei suinkaan johdu siitä, ettenkö käyttäisi niitä. Päinvastoin: en osaa valmistaa edes pizzapohjaa ilman reseptiä! Olen ruuanvalmistuksessa melkoinen tumpelo, joten kokkailen aika harvoin enkä yleensä silloinkaan uskalla kokeilla mitään uutta. ;) Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville on kuitenkin niin loistava kirja, että sitä täytyy hehkuttaa täälläkin. Keittokirja kannustaa suosimaan kausiruokaa - eli niitä raaka-aineita ja sesonkituotteita, jotka ovat kaikista ilmastoystävällisimpiä ja eettisimpiä valintoja tiettynä vuodenaikana. Kesällä siis suositaan kotimaisia kasviksia ja juureksia, syksyllä siirrytään käyttämään enemmän marjoja ja sieniä jne. Kirjan alussa on kattava tietoisku elintarviketuotannon ja erilaisten ruokien ja raaka-aineiden hiilidioksidipäästöistä. Näitä oli ihan mielenkiintoista verrata ja peilata omiin valintoihin lähikaupassa. Esim. onko ympäristöystävällis...