Kirjanurkkaus

I'd never felt more myself. Or more in tune to what I was and what I was capable of. A moment of authenticity when fate and blueprint collide and everything is not only possible, but within arm's reach. And I fell in love. It's been almost six years since I read Sarah Winman's debut novel When God Was a Rabbit ( Kani nimeltä jumala in Finnish), just on the basis of the front cover and the description on the back. A year ago I read her second novel, A Year of Marvellous Ways ( Merenneidon vuosi ). Both were OK, but no more than OK, so I wasn't expecting much more from Winman's third novel, Tin Man . In fact, I was so unexcited about the novel that, after borrowing it from the library with the intention of reading it, I kept moving it lower and lower down in my pile of TBR books until finally the inevitable day came when I had renewed the loan six times (the maximum!), i.e. selfishly kept the book - still unread - in my pile for more than half a year! So it w...

Kansi: Eevaliisa Rusanen Olin jo jonkin aikaa elänyt nostalgiassa, muistellut jatkuvasti menneitä, jumiutunut vanhaan. Syytin siitä tulevaa uutta vuotta, johon oli enää neljä ja puoli kuukautta ja jolloin kellot näyttäisivät nollaa ja aloittaisimme alusta, voisimme aloittaa alusta, vaikka tiesin ettemme aloittaisi. Mikään ei alkaisi alusta. Maailma ei muuttuisi miksikään, paitsi ehkä vähän huonommaksi. Jos takakannessa romaania kuvaillaan tarinaksi lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheistä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta siltä väliltä , niin tulee sellainen tunne, että joko tähän kirjaan todellakin mahtuu keskimääräistä enemmän teemoja tai sitten kustannustoimittaja on halunnut varmuuden vuoksi kosiskella mahdollisimman suurta lukijakuntaa epämääräisellä ympäripyöreydellä ja kaikenkattavuudella. Mutta kun kirjan nimi on Kani nimeltä jumala ja kansikuvasta tulee lähinnä mieleen The Wizard of Oz , niin pakkohan se on lukea. :) Sarah Winmanin esikoisromaanis...