Kirjanurkkaus

Nostalgian sävyttämä paluu lapsuuden suosikkikirjasarjani pariin jatkuu. Sarjan ensimmäisen ja toisen osan jälkeen matka jatkui loogisesti kolmannella ja neljännellä kirjalla. Sarjan kolmannessa osassa Paulin äiti joutuu sairaalaan ja Viisikko jää Kirrin Bayn taloon ilkeän keittäjättären, rouva Stickin, sekä tämän miehen ja Rollo-pojan kanssa. Stickin perhe on kaikkea muuta kuin mukava, ja erityisesti heidän koiransa ottaa jatkuvasti yhteen Tim-koiran kanssa. Rouva Stick yrittää pitää lapsia kurissa kieltämällä heiltä pääsyn ruokakomerolle, mikä on Viisikon ruoanhimon tuntien pahin mahdollinen rangaistus... :) Neuvokkaat lapset päättävät varastaa ruokakaapin avaimen: - Ah, huokaisi Dick silmät loistaen. - Keittoa, lihaa, hedelmiä, maitopulveria, sardiineja, voita, keksejä, vihanneksia. Täällähän on kaikkea mitä voi toivoa. - Erinomaista, mutisi Leo tyytyväisenä. - Otetaan niin paljon kuin jaksetaan kantaa. Ah, maitopulveri: mitä muuta lapsi voisikaan toivoa! :P Kun Stickin pe...

Ajattelin pienimuotoisena kesäprojektina lukea läpi yhtä lapsuuteni lempisarjoista eli Viisikkoa. Vähän arvelutti tarttua Viisikoihin näin monen vuoden jälkeen; ne olivat minulle lapsena todella rakkaita eikä lukukokemus tietenkään enää voinut olla samanlainen. Toisaalta kiinnosti lukea kirjoja uudelleen nyt aikuisen näkökulmasta ja katsoa, mitä uutta niistä nousee esiin. Viisikon legendaariset seikkailut alkavat siitä, kun Leo, Dick ja Anne passitetaan epäsosiaalisen serkkunsa Paulan/Paulin perheen luo kesäloman ajaksi. Serkukset tutustuvat vähitellen toisiinsa ja ryhtyvät selvittämään Paulin omistaman Kirrin-saaren ja sen linnan raunioita kuvaavan kartan arvoitusta. Ensimmäisenä panin merkille, että lapset ovat kirjassa nuorempia kuin muistin: heistä vanhin, Leo, on 12-vuotias; Dick ja Pauli ovat 11 ja Anne on 10. Mielikuvissani olen aina jotenkin kuvitellut heidät enemmän teineiksi, mutta ilmeisesti he vanhenevat jonkin verran sarjan myötä, joten saattaa olla, että mielikuvani...

Aah, näitä on monta. Olin lapsena hirveä lukutoukka ja lähikirjaston suurkuluttaja. Elämäni ensimmäisen oman kirjastokortin saaminen oli Iso Juttu. Mutta ajanpuutteen vuoksi (kiireellinen kiirastorstain ilta!) en höpise nostalgisista lapsuusmuistoista sen enempää vaan nostan vain yhden lapsuuden ja nuoruuden kirja sarjan ylitse muiden, eli Enid Blytonin Viisikko -sarjan. Luin Viisikkoja ala-asteen ensimmäisistä luokista lähtien ja luultavasti ainakin melkein koko sarja tuli kahlattua läpi. Suosikkini oli sarjan ensimmäinen osa, Viisikko aarresaarella , joka oli niiiiin jännittävä! Pidin myös siitä, että yksi Viisikosta oli koira, koska kärsin myös koirahulluudesta. Ja jotenkin samastuin poikatyttö Pauliin, joka halusi, että häntä kutsutaan pojan nimellä. :) Onpa retron ja tutun näköinen tuo sinireunainen kansi!