Kirjanurkkaus

Tämä oli Venetsia, keimaileva ja petollinen kaunotar. Puoleksi taru, puoleksi pyydys muukalaisille - tämä kaupunki, jonka tunkkaisessa ilmassa taide kerran rehoitti tuhlailevin muodoin ja jonka muusikot loivat säveliä, jotka viettelevinä tuudittavat aistillisiin uniin. Seikkailijan silmät joivat sen upeutta, hänen korvansa täyttyivät sen melodioista. Thomas Mannin 1912 julkaistu novelli ilmestyi suomeksi ensimmäistä kertaa Toini Kivimäen suomentamana vuonna 1928 (2. painos vuonna 1957). Novelli on suomennettu uudestaan 1980-luvulla ja julkaistu Tammen kertomuskokoelmassa Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia vuonna 1997. Mannin novellin päähenkilö on ikääntyvä müncheniläinen kirjailija, Gustav von Aschenback, joka lähtee Venetsiaan viettämään rentouttavaa lomaa. Hotellissa hän kuitenkin iskee silmänsä kauniiseen, 14-vuotiaaseen puolalaispoikaan, Tadzioon. Poika vaikuttaa Gustaviin niin voimakkaasti, että hän päättää jäädä Venetsiaan vielä senkin jälkeen, kun suurin osa mui...

Mikä minua kiinnostaa? Intohimo. Pakkomielle. Olen tuntenut molemmat ja tiedät että niiden välinen raja on ohut ja julma kuin venetsialainen veitsi. 1800-luvun alussa ranskalainen Henri uhraa kahdeksan vuotta elämästään seuratakseen palvomaansa Napoleon Bonapartea sotaan keisarin henkilökohtaisena kananteurastajana. Venäjän hyytävillä aroilla Henri joutuu näkemään, kuinka hänen ystävänsä silpoutuvat kappaleiksi, tulevat hulluiksi tai kuolevat nälkään. Kylmyys syö ruumista ja mieltä; yöllä aukaistaan maahan tuupertuneen hevosen vatsa, jotta voidaan lämmitellä jalkoja höyriävissä sisäelimissä. Aamulla saappaat ovat jäätyneet kiinni hevosen suolistoon. On sanomattakin selvää, että äärimmäisissä olosuhteissa Henrin rakkaus ja uskollisuus johtajaansa kohtaan joutuu kovalle koetukselle. Samaan aikaan räpyläjalkainen androgyynityttö, Villanelle, varttuu Venetsian kanaalien varrella ja pukeutuu tarvittaessa pojaksi kasinoiden ja peliluolien asiakkaita viihdyttääkseen. Hän menettää sydä...