Kirjanurkkaus

Mitä narrinpeliä, vilpistelyä ja juonittelua! Ja mistä riita? Aisankannattajasta ja huorasta! Siinäpä oiva syy jakautua kuppikuntiin ja tapella verissä päin, kunnes henki lähtee. Kapi peittäköön sen, josta kiistaa käydään, ja sota ja irstaus tehkööt lopuista selvän! Viime vuonna alkanutta Shakespeare-haastetta pitää selvästikin jatkaa vähintään vuodella (tai kolmella...), koska 28 näytelmästä luin vuoden aikana vain seitsemän! Kaksi näytelmää per kuukausi osoittautui lopulta aika optimistiseksi tavoitteeksi, varsinkin kun syksyllä ilmestyi niin paljon kiinnostavia kotimaisia uutuuksia, jotka veivät mukanaan. Mutta - haaste jatkukoon! (Vaikka WSOY onkin uudistanut sivunsa ja siirtänyt kirjaesittelynsä kirja.fi-sivustolle, ja Shakespeare-sarja on siinä tohinassa ilmeisesti unohtunut ja kadonnut jonnekin bittiavaruuteen... Pöh.) Syytän itse asiassa Troilos ja Cressida -näytelmää haasteaikataulun pahasta pettämisestä. Näytelmä oli niin puiseva, ankea ja suorastaan tylsä, että jumi...

BENEDICK Nainen minut kantoi, siitä häntä kiitän. Nainen kasvatti minut, ja siitä myös annan nöyrän kiitoksen. Mutta miekkaani en lykkää mihin tahansa huotraan, anteeksi vain, hyvät naiset. William Shakespearen Paljon melua tyhjästä on yksi niistä Shakespeare-haasteeni suomennoksista, joita eniten odotin. Alkuperäinen Much Ado About Nothing on muistikuvieni mukaan ensimmäinen Shakespearen näytelmä, jonka luin teini-iässä. Minä ja silloinen ystäväni fanitimme kyseistä näytelmää ja erityisesti vuoden 1993 elokuvaversiota , jonka on ohjannut Kenneth Branagh . Branagh itse esiintyi leffassa kukkoilevana Benedickinä, ja Emma Thompson oli upea sanavalmiina ja teräväkielisenä Beatricena. Meillä oli tapana siteerata vuorosanoja näytelmästä tai elokuvasta sopivissa tilanteissa, mikä aiheutti meille tietenkin valtavasti hupia (ja muille epäilemättä myötähäpeää/hämmennystä). ;) Odotukset Kersti Juvan uutta suomennosta kohtaan olivat siis korkealla, varsinkin suomentajan kirjoittaman saa...

Jos hylkään oman Juliani, rikon valani; jos rakastan ihanaa Silviaa, rikon valani; jos petän ystäväni, rikon valani kahta kauheammin. Ja juuri se voima, joka valat minusta kirvoitti, on tämän kolmoispetoksen alku ja juuri. Rakkaudesta valan vannoin ja rakkaudesta rikon sen. Aivan aluksi paljastan tietämättömyyteni: tulkitsin ensin näytelmän otsikon olevan Kaksi nuorta "veron-alaista" , siis verotettavaa henkilöä, ja ajattelin, että onpa kuivakka ja omituinen nimi. Vasta näytelmän esipuhetta lukiessani tajusin, että kyseessä on kaksi Veronan kaupungista kotoisin olevaa henkilöä! :) Kaksi nuorta veronalaista on jossain b-luokan romanttisen komedian ja teiniromanssin väliltä. Näytelmän henkilöt ovat nuoria ja impulsiivisia. Rakkaudentunnustukset ovat intohimoisia, mutta niiden kohde saattaa vaihtua aivan yllättäen. Miehet rehentelevät ja kilpailevat keskenään yhdestä ja samasta naisesta. Samaan aikaan eräs toinen nainen on ihastunut renttuun ja haikailee ihastuksensa...

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Maailmalle olen kuin vesipisara, joka etsii merestä toista pisaraa, hyppää veteen kumppaniaan hakemaan, ja huomaamatta, uteliaana, hukkuu itsekin. Niin minäkin äitiä ja veljeä etsiessä heitä löytämättä itse katoan. Shakespeare-lukuhaasteeni alkoi yhdestä Shakespearen varhaisimmista näytelmistä, Erehdysten komediasta , joka on kirjoitettu vuosien 1589-1594 tienoilla, Shakespearen ollessa vielä alle 30-vuotias. Paavo Cajanderin vanhempi suomennos on nimeltään Hairahduksia (1910). Erehdysten komedia on klassinen farssi, yhden päivän aikana tapahtuva sarja kommelluksia ja väärinkäsityksiä, joka sisältää paljon slapstick-huumoria. Näytelmä kertoo kahdesta identtisestä kaksosparista: Syrakusan Antipholus ja Efesoksen Antipholus ovat joutuneet eroon toisistaan jo vauvana, kun laivan haaksirikko on hajottanut perheen. Samalla veljesten palvelijat, Syrakusan Dromio ja Efesoksen Dromio, niinikään kaksoset, ovat joutuneet eroon toisistaan. Kun näytelmän henkilöinä on identtisiä kak...

Taitaa olla korkea aika uskaltaa astua ulos Shakespeare-kaapista ja avautua täällä blogissakin eräästä hieman uskaliaasta ja omituisesta lukuhaasteesta, jonka asetin itselleni täksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla WSOY sai nimittäin päätökseen 10 vuotta kestäneen suomennoshankkeen, jossa kaikki Shakespearen 38 näytelmää käännettiin uudelleen suomeksi. Paavo Cajanderin vanhat suomennokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja, joten näytelmien käännöksiä oli jo aikakin päivittää. Urakkaan osallistui 12 kokenutta suomentajaa, mm. Matti Rossi ja Kersti Juva . Kun luin lehdestä suomennosprojektin päättymisestä, pieni englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija heräsi henkiin sisälläni ja sain päähänpiston lukea uusia Shakespeare-suomennoksia oikein urakalla läpi. Vuorossa on siis Kirjanurkkauksen Shakespeare-haaste 2014! Ensin hieman taustatietoja, jotka saattavat selittää tätä kummallista päähänpistoa: Ensikohtaamiseni Shakespearen kanssa tapahtui 14 vuoden herkässä iässä, kun minä ja p...

Tämä onkin vaikeampi kysymys... Mietin ensin, olisiko jotain kirjaa, josta minä olen pitänyt vaikka muut eivät, mutta tähän kysymykseen vastataankin vasta päivän 29 kohdalla. En siis vastaa mitään yhtä kirjaa, vaan yhden kirjailijan koko tuotannon, eli William Shakespearen näytelmät. Ehkä hieman outo valinta aliarvostetuimmaksi, koska Shakespearen nimen tuntevat varmasti kaikki ja moni on - jos ei lukenut hänen näytelmiään - niin ainakin nähnyt niitä näyttämöllä, elokuvana tai modernisoituina versioina. Mutta kuinka moni oikeasti lukee Shakespearen tuotantoa aktiivisesti, huvikseen? Yläasteella ja lukiossa Shakespearen näytelmät olivat englannin tunnilla vähän sama kuin Kalevala ja Helkavirret äikän tunnilla: kai niissä jotain hienoa ja suurta aisti, mutta hirveää pakkopullaa oli kahlata niitä läpi siinä iässä. Yliopistossa tartuin alkukieliseen Shakespeareen uudestaan ja yllätin itsenikin innostumalla näytelmistä. Tuntui, että ensimmäisen kerran ylipäänsä tajusi niistä jotain j...