Kirjanurkkaus

Kummitus, Erika ajatteli tarkistaessaan kolmannen kerran, että ulko-ovi oli lukossa ja varmuusketju kiinni. Ehkä hän oli sellainen myös itse. Juuttunut välitilaan, ei elävä tai kuollut, ei taivaassa eikä helvetissä, ei unessa eikä aivan hereillä. Enemmän muisto kuin oikea ihminen, Erika ajatteli kiertäessään napsauttelemassa asunnon valokatkaisijoita päälle ja kurkistaessaan suihkuverhon taakse ja sängyn alle. Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja , että se on "aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna" ja että kirjaan oli "helppo upota ja 'kadota'". Täytyy myöntää, että tuon kirjan juonesta tai henkilöistä ei ole enää juuri mitään muistikuvia, mutta muistan, että Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen. Niinpä Rauman toinen romaani, Seksistä ja matematiikasta , oli yksi niistä tämän vuoden kotimaisista uutuuksista...

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Tiedän meidän molempien miettivän samaa. Että mauttomat vitsit, kissanhoito, heikko todellisuudentaju, Anna Eld, päätön säntäily, hysteerinen nauru, raivokohtaukset ja tupakointi, Opamoxit, Tenoxit, Seroquel, Risperdal, alkoholi, lattioiden pesu, pakko-oireet, masturbointi ja Kimble - ne ovat kaikki parempia kuin pimeä. Pimeä, joka on joka puolella ympärillä. Riikka Pulkkisen Totta - ja Essi Tammimaan Paljain käsin -romaanien jälkeen tuli tämän kohdalla jo etukäteen vähän sellainen déjà vu -olo: taas 1980-luvulla syntyneen kotimaisen naiskirjailijan teos, jossa käsitellään nuoren naisen vaikeaa äitisuhdetta (muun muassa). Iida Rauman Katoamisten kirja asteleekin Pulkkisen ja Tammimaan romaanien jalanjäljissä, mutta on jotenkin suorasukaisempi ja lukuromaanimaisempi. Mikä tässä tapauksessa vetosi ainakin minuun. Tässäkin romaanissa tosiaan käsitellään äidin ja tyttären välisen suhteen ikuista mysteeriä. Päähenkilö, vapaa-ajallaan maalaava nuori na...