Kansi: Elina Warsta Pohjois-Suomi, 30-luvun puutteenperä ja faskismin nousu. Irga Villilintu suksii pitkin Veräisen jäätä ajokoirat kintereillään. Ollaan viiden kilometrin päässä Neuvosto-Venäjän rajasta. Hankinäyttämö on silattu täyteen pörröisiä pajunkissoja, aurinkoräähkässä narskahtelevia ikihonkia, gallenkallelamaista, vanhakantaista mutta samalla suksenliukastavaa laturomantiikkaa, kirssihameen rahinaa, ryskykuiskeista jäänpirskahtelua, ja takaa-ajajien huutoa. Viime vuoden syyskuussa nurisin heti tuoreeltaan suomalaisen Grantan erikoisnumeron ilmestymisen jälkeen siitä, ketkä olisi pitänyt laskea mukaan "parhaisiin nuoriin suomalaisiin kirjailijoihin". Erityisesti Maija Muinosen , Inka Nousiaisen ja Hanna Haurun jääminen "parhaimmiston" ulkopuolelle harmitti. Granta 3 piti kuitenkin lukea, enkä paria poikkeusta lukuun ottamatta todellakaan pettynyt mukaan valittuihin teksteihin. Päätoimittaja Aleksi Pöyryn kirjoittaman esipuheen mukaan erikoisnumero...