Kirjanurkkaus

Muissa blogeissa on esitelty kauniita, erikoisia tai muuten vain mieleen jääneitä kirjan kansia. Innostuin itsekin muistelemaan lukemieni kirjojen kansia ja tuijottamaan kirjahyllyni kansitarjontaa. Tässä löydöksiäni: Haruki Murakamin romaaneja englanninkielisinä pokkareina julkaiseva brittiläinen Vintage-kustantamo vie saman tien ykkössijan kansivertailussa. Kaikkien Murakamien kannet ovat saman tyylisiä: valkoisella pohjalla on jotain mustaa, jotain punaista. Pelkistettyä ja tyylikästä. Muutkin ovat nostaneet Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen -kirjan kannen esille. Tässä taas värit kiehtovat eniten. Kannessa on samalla jotain lapsellista ja jotain surullista - aivan kuin itse romaanissakin. Jeanette Wintersonin The Stone Gods -romaanin kannessa on tähtikuviona naishahmo.Yksittäisille tähdille on myös annettu kirjoissa esiintyvien tapahtumapaikkojen nimiä; tästä kuvasta ei kyllä ehkä erotu... Seija Vilénin romaanin Mangopuun alla -kantta puolestaan koristaa kirjailijan oma m...

Piiloudun taas hattuni alle mutta vain hetkeksi, sillä minun tulee ikävä hengittämistä. Ja puhumista. Ja ikkunoita. Minun tulee ikävä kakkua. Ja kaloja. Pidän kaloista, siitä miten niiden pienet suut käyvät: auki, kiinni, auki. Enkä minä voi ottaa mitään mukaan sinne, minne olen menossa. Tässäpä hämmentävä, surullinen ja sopivan elämänmakuinen romaani. Brittiläisen Jenny Downhamin esikoinen on voittanut useita lasten- ja nuortenkirjojen palkintoja, mutta itse pistäisin tämän kyllä aikuisten osastolle - kuten lähikirjastoni olikin tehnyt. Sen verran synkkä romaani vaikeasta aiheesta on kuitenkin kyseessä, vaikka tarina kerrotaankin 16-vuotiaan minäkertojan äänellä. Päähenkilö Tessa on sairastanut leukemiaa jo neljän vuoden ajan, kun hän saa tietää, että hänellä on enää muutama kuukausi elinaikaa. Sen sijaan että hän jäisi petipotilaaksi sairaalan syöpäosastolle, hän laatii itselleen listan asioista, jotka haluaa vielä tehdä ennen kuolemaansa. Parhaan ystävänsä Zoeyn ja naapurinpo...