Kysymys on tarinoista ja muistamisesta. Siitä, miten jokainen sukupolvi liitetään edellisten ketjuun. Mutta eihän se nykyään sovi. Kukaan ei halua olla osa ketjua, tahdoton kappale muiden kappaleiden seassa. Ei ennen kuin on tarpeeksi vanha hyväksyäkseen, ettei yksin pysty muuttamaan historiaa, tuomaan valoa tai tietoa tai tekemään suuria tekoja. Itselleni ennestään täysin tuntemattoman Outi Almin romaani oli positiivinen yllätys. Sujuva kerronta ja mukaansatempaava juoni tekivät lukemisesta viihdyttävää. Romaani käsittelee syvällisiä aiheita, mutta melko kepeästi. Eronnut kirjastonhoitaja Maija yrittää keinolla millä hyvänsä saada järjestystä elämäänsä, vaikkapa pakkomielteisesti noudatettujen ostoslistojen avulla. Sattumalta hän tapaa epäsovinnaisen ja maailmaa nähneen Kaisan, jolla on omat itsepintaiset mielipiteensä elämästä ja vanhuudesta. Kumpikin etsii elämälleen jotain syvempää tarkoitusta: Maija hakee tulevaisuudelleen suuntaa ja Kaisaa vaivaavat hänen nuorena kuolleen ...