Kirjanurkkaus

Antakaa minulle tilaisuus , tuonpuoleinen elämä, paratiisi maan päällä tai vaikka helvetti, kolmastoista kerros. Kyllä minä sen kestän. Uskon syntymänjälkeiseen elämään, vaikka tiedän että on vaikeaa erottaa toiveita tosiasioista. Ikuisuutta vähempikin riittää. Seitsemänkymmentä vuotta? Pannaan pakettiin, otan sen.  Ian McEwanin tuoreimman romaanin ensimmäinen lause on paras, jonka olen pitkään aikaan lukenut: Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä. Romaanin minäkertoja on tosiaan vielä syntymätön vauva, ja juoni perustuu William Shakespearen Hamletiin . Viimeisillään raskaana oleva äiti Trudy on ajanut runoilijamies Johnin pois kotoa vedoten oman tilan tarpeeseen. Trudy ja Claude, Johnin veli, juonittelevat kuitenkin yhdessä Johnin pään menoksi. Kirjan sikiö on lievästi sanottuna epäluotettava kertoja. Hän ('se' ei jotenkin riitä kuvaamaan kertojaa) spekuloi ahtaasta tilastaan ympäristön tapahtumia, "vaistoaa" äitinsä ajatukset jonkin myyttisen äiti-...

He was my project, my case, my mission. His art, my work and our affair were one. If he failed, I failed. Simple then - we would flourish together. Ian McEwan's most recent novel seems interesting at first: it is the early 1970s, and Serena Frome is recruited by the British Security Service, the MI5. The Cold War is on, and Serena is assigned an undercover mission code-named "Sweet Tooth" to recruit a promising novelist to wage the war against Communism on a cultural and literary front. The idea is that the novelist receives a huge grant (although he doesn't know where it originally comes from), and in return he must simply write and publish fiction. How and when the MI5 plan to influence and take advantage of the resulting texts remains unclear... But after this promising, although slightly confusing, start, the story seems to get stuck where it is; it doesn't really go anywhere - at least not anywhere interesting. As you continue reading, you soon begin to...

Viikkoon hautauksen jälkeen emme syöneet valmistettua ruokaa. Julie kävi postipankissa hakemassa rahaa ja toi kasseittain ruokaa, mutta vihannekset ja lihat lojuivat käyttämättöminä kunnes ne oli heitettävä pois. Sen sijaan me söimme leipää, juustoa, maapähkinävoita, keksejä ja hedelmiä. Tom ahtoi itseensä suklaalevyjä eikä näyttänyt juuri muuta tarvitsevan. Ian McEwanin romaaneissa käsitellään usein vinksahtaneita pari- ja perhesuhteita, väärinkäsityksiä ja ihmisten välisiä jännitteitä, seksuaalisuutta ja tabuja. Sementtipuutarha on McEwanin esikoisromaani vuodelta 1978 ja kaikki nämä teemat ovat läsnä jo siinä. Neljä sisarusta jää keskenään heidän vanhempiensa kuoleman jälkeen. Äidin kuolemasta ei edes uskalleta kertoa kenellekään, ettei kotitaloa myytäisi ja orpoja sisaruksia erotettaisi toisistaan. Vanhin sisaruksista, Julie, on kuudentoista. Kuopus Tom on vasta kuuden. Kirjaa kerrotaan toiseksi vanhimman Jackin näkökulmasta. Hän haluaisi osansa vastuusta, mutta eristäytyy sam...