Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuuli Salminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuuli Salminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 27. maaliskuuta 2020
Tuuli Salminen: Rannalla poika
Olga on ammatiltaan psykiatri ja teini-ikäisten Merin ja Johanneksen äiti. Ex-mies Markuksella on uusi vaimo ja pienet kaksoset, mutta välit ovat pysyneet hyvinä.
Olga on haaveillut muuttavansa Helsingistä pienemmälle paikkakunnalle ja niin hän on ostanut vanhan, vaaleankeltaisen talon ja vuokrannut työhuoneen uuden kotikaupungin yksityiseltä klinikalta. Pikkukaupungin asiakkaat ovat vähän erilaisia mihin hän on tottunut, eikä Helsingissä törmännyt asiakkaisiinsa marketin hyllyjen välissä. Hövelisti Olga antaa asiakkaille alennusta kun nämä valittavat rahojensa vähyyttä ja uusii reseptejä silloinkin kun tietää, ettei oikeastaan pitäisi. Ja sitten hän alkaa saada viestejä.
Yöllä Olga herää puhelimensa mitättömän hiljaiseen inahdukseen. Kestää hetken ennen kuin unesta jähmeät aivot ymmärtävät lukemansa.
Näin sinut. Olit parin metrin päässä ja haistoin hajuvetesi. Ja nyt olet lehdessä joka juuri kopsahti luukusta.
Hänen ammatissaan näitä välillä tulee. Heti aamulla hän tarkistaisi, onko hänen yksityinen numeronsa livahtanut lääkärikeskuksen nettisivuille.
Lasten fiilikset muutosta ovat ristiriitaisia. Tytär Meri on aikaansaava nuori nainen, joka remppaa itse huoneensa ja hoitaa perheen ruokaostoksetkin niin, että kun Meri lähtee kesäksi au pairin hommiin Italiaan, Olga ei kunnolla tiedä mitä Johannes haluaa edes syödä. Johannes on aika lailla Merin vastakohta, arka poika joka viihtyy läppärin ääressä ja ikävöi siskoaan, pelkää ettei tämä palaa kotiin. Ja ulkona pimeässä sitä paitsi tuntuu liikkuvan joku.
Metsässä tosiaan liikkuu monenlaista, pienestä hämähäkistä kettuihin. Metsässä on myös poika, läheisestä vastaanottokeskuksesta hatkat ottanut teini-ikäinen. Hän on pakomatkalla; netissä hänestä leviää arkaluontoinen video ja poika pelkää että hänet vielä tapetaan sen tähden. Poika on kuitenkin loukannut jalkansa sen verran pahasti, että pakomatka on tyssännyt Olgan talon viereiselle kalliolle. Jalka tulehtuu ja ulkona yöt nukkuva kuumeinen poika pahoinpidellään. Johannes näkee tapahtuman ja kutsuu äitinsä apuun. Poika ei halua sairaalaan ja Olga lupaakin hoitaa häntä kotonaan.
Ovatko tässä talossa asuvat äiti ja poika? He ovat kaukana toisistaan silloinkin, kun he puhuvat toisilleen. Sitten kun hän jaksaisi, hän kysyisi missä isä, sisarukset ja isovanhemmat ovat. Täällä isät eivät katoa sotiin, mutta ehkä heitä kuolee kylmyyteen ja pimeyteen tai ehkä painostava hiljaisuus ajaa heidät kodeistaan.
Rannalla poika on aika eri tyyppinen romaani kuin Salmisen esikoisromaani Surulintu josta pidin arvosteluni mukaan asteikolla 1-5 seitsemän tähden verran eli melkoisesti. Niin pidin tästäkin.
Tämä ei tosin ole ihan ensimmäinen viime aikoina lukemani kirja jossa a) päähenkilö on psykiatri / terapeutti ja b) mukana on maahanmuuttajia. Sen ymmärtää että pakolaisaihe on tällä hetkellä teema johon kirjailijat haluavat tarttua ja veikkaan että ilmastonmuutos on seuraava buumi, mutta mikä selittää terapeuttien suosion?
Edellinen kappale ei ole moite, ei ollenkaan. Tässä kirjassa on varmasti kiinnostavin ja monipuolisin maahanmuuttajanäkökulma jonka olen aikoihin lukenut ja vähintään yhtä kiinnostava on Olgan ja hänen lastensa elämä. Joutaisitte lukea tämän tekin.
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Tuuli Salminen: Surulintu
Tuuli Salminen: Surulintu
Like 2017
263 sivua
Kirjailija Jaakob Kara tekee kuolemaa, keuhkosyöpä on iskenyt mieheen ahnaat kouransa. Jaakob tietää että lähtö on lähellä ja haluaisi saada asiat soviteltua elämänsä naisten välillä ennen kuolemaansa. Nämä Jaakobin naiset ovat hänen vaimonsa Ellen, sisar Rhea ja sisarentytär Miriam. Tilanne on kuitenkin vaikea, sillä Ellenin ja Rhean välit ovat solmuuntuneet jo alkuaikoina.
Kun Rhea huomasi sormuksemme, hän meni tolaltaan. Hänen otsansa alkoi puskea hikeä ja kädet tärisivät.
"Oletko nyt aivan varma?" hän kysyi Jaakobilta, ja minä siinä vieressä kuin näkymätön henkäys.
Jaakob nauraa hyrisi vätysmäisesti ja yritti kääntää sisarensa sanat leikiksi. "Rhean huumorintaju on hiukan arveluttava."
Niin kipakasti en ole milloinkaan noussut päivällispöydästä. Muistan vieläkin piikkiset askeleeni kylpyhuoneeseen, käsien huljutuksen lohkeilleessa lavuaarissa, puuterivipan huiskauksen nenänpäähän. Vielä katse Jaakobiin, joka toljotti hätääntyneenä Rheasta minuun ja minusta Rheaan eikä saanut sanaa suustaan. Sitten oven raivoisa läimähdys, porraskäytävän kaiku ja loputtomat portaat alas läpi silakanhajuisen rapun.
Ellen on ollut miehensä kirjojen kustannustoimittaja, Ellenin isä niiden kustantaja. Ellenin isä on muutenkin enemmän tai vähemmän sanellut heidän elämäänsä. Jos Jaakobilla olikin näkemyksensä siitä että häät järjestetään pari vuotta kihlauksesta ja Ellen muuttaa hänen pieneen kotiinsa Kallioon, ilmoitti Eerikki niin hääpäivän kuin muuttopäivän jolloin Jaakob voi tuoda tavaransa Korkeavuorenkadun tilavaan huoneistoon. Isä herätti Ellenin aamuisin laittamaan tälle aamupalaa ja iltaisin Jaakob istui ruokailemaan kauluspaitaan pukeutuneena Eerikin määräämällä kellonlyömällä. Kun Jaakob yritti ehdottaa Ellenille oman kodin etsimistä, teki Ellen selväksi, ettei hänellä ole mitään tarvetta muuttaa.
55-vuotiaana Jaakob on saattohoidossa kotonaan, tietenkin Korkeavuorenkadulla. Työhuoneen hän on kuitenkin hankkinut muualta. Siellä hän kirjoitti, ja kuten myöhemmin käy ilmi, hoiti muunkinlaisia asioita. Työhuone on Jaakobille jotain omaa, paikka jossa eivät vello Ellenin lapsuudenaikaiset traumat.
On monta Elleniä. Eilen vieressäni istui se Ellen, jota eniten rakastan. Hän antoi itsestään, ojensi Rhealle lahjoja sanoillaan. Hiuksesi ovat upeat. Olen niin onnellinen siitä, että sait työpaikan. Tulen kanssasi kauppoihin. Sinun värisi ovat ruiskukan sininen ja vahva pinkki, etsimme juuri oikeat sävyt.
Kun he olivat lähteneet, lojuimme vuoteella poikittain.
Ikkunasta tuuli,
linnunpoikasen viserrys,
Ellen niin auki minulle,
minulla vain yksi salaisuus, musertavan painoinen.
Jaakobin raskas salaisuus liittyy sekä Rheaan että Miriamiin, mutta eläessään hän ei pysty sitä avaamaan. Sen sijaan hän antaa Miriamille vanhat päiväkirjansa joista Miriam löytää paitsi enonsa ja äitinsä salaisuuksia, myös oman elämänsä puuttuvia palasia.
Surulintu on Tuuli Salmisen esikoisromaani. Voisi luulla hänen kirjoittaneen enemmänkin, niin kaunista ja valmista tekstiä löytyy Surulinnun kansien välistä. Pidän erittäin paljon suomalaisista sukuromaaneista ja mitä ovelampia ne ovat sitä parempi. Annan Surulinnulle tähtiä asteikolla yhdestä viiteen noin seitsemän.
Tilaa:
Kommentit (Atom)