Ellen Berry: Snowdrops on Rosemary Lane
(#3 Rosemary Lane)
Avon, 2019
Lukija: Katie Scarfe
Kesto: 10h 32min
Lucy ja Ivan olivat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Heillä oli kaksi lasta, seitsemänvuotias Marnie ja viisivuotias Sam, joita Lucyn vanhemmat olivat tarjoutuneet katsomaan, niin että he voisivat ottaa pikaisen irtioton juhlistaakseen hääpäivää. Matkan varrelle osui Burley Bridgen kylä, jossa Lucy oli lapsena viettänyt lomiaan, joten hän halusi poiketa katsomassa miten se oli muuttunut. Ja olihan se.
Lucy oli aina haaveillut omasta pienestä bed&breakfast yrityksestä. Lapsuuden kylässä poikkeaminen teki tuon haaveen todeksi, vieläpä talossa jonka hän muisti vuosikymmenten takaa. Olihan talon kunnostamisessa nykyaikaiseksi paljon työtä ja koska Ivan jatkaisi vielä jonkin aikaa omassa työpaikassaan Birminghamissa, kaiken organisointi jäi pitkälti Lucylle. Näin he olisivat kuitenkin vielä pärjänneet, mutta yhtäkkiä Lucy menetti Ivanin.
Lucyn äiti yritti puhua hänet myymään talon ja muuttamaan takaisin kaupunkiin, mutta Lucy ei tahtonut luovuttaa niin helposti. Hän sulki b&b:n joksikin aikaa, mutta avasi sen taas ja löysi uuden innostuksen kipinän saatuaan hyviä, kannustavia asiakasarvioita. Hän sai kylältä korvaamatonta apua ja uusia ystäviä, sekä tutustui uudestaan vanhoihin, lapsuudenaikaisiin, kuten Jamesiin.
"This takes me back", James said with a smile as they made their way to the front door. "It really is picture perfect."
"As long as you don't look too closely", she joked. "No, it really is lovely."
She led him in and made coffee indicating him to take a seat at the worn-out kitchen table. Although she hadn't plans to talk about the night Ivan died, it all came out as they sat together. He listened as she talked, commenting occasionally but never interrupting. Lucy wasn't sure how much he'd known already, and it didn't seem important to ask.
She felt the sun through the kitchen window as she sipped her coffee and described how life had been since that night. It was so easy to tell him, and she didn't cry. She just talked and talked, encouraged by his gentle, considered response. She wondered if this was what therapy was like.
Kirja on sarjan kolmas osa, mutta osat ovat henkilöidensä suhteen itsenäisiä, joten talvikirjaan tarttuminen ensimmäisenä onnistui sinänsä hyvin. Mutta mutta... kauniista ja tunnelmallisesta kansikuvasta huolimatta (tuo talo on niin ihana että haluaisin mennä sinne sisälle!) kirja ei ollut erityisen talvinen, saati jouluinen. Jälkimmäinen saattoi ollakin aika lailla oma tulkintani kun jossain kohtaa luin juonikuvauksen uudelleen, mutta sekä siinä että kirjan avainsanoissa joulu kyllä mainitaan. Iso osa kirjaa tapahtuu kuitenkin kahden talven välissä, kun Lucy tutustuu aikuiseen Jamesiin uudelleen pitkän kaavan kautta ja lisää repertuaariinsa suuren luokan kesähäiden kukista vastaamisen. Kirjan kuuntelu venyi inspiraation puutteesta pidemmäksi kuin olisi ollut suotavaa, sillä olisin todellakin halunnut ehtiä kuuntelemaan vielä oikein romanttisen jouluun sijoittuvan enkkukirjan ennen joulua. Jospa sitten ensi vuonna.