Osallistun tällä Tarukirjan ¡Hola! español -haasteeseen, jossa tarkoituksena on tutustua espanjankielisen kulttuurialueen kirjallisuuteen. Myönnän, aloitin lukemisen helposta päästä, nimittäin tutusta ja turvallisesta chileläisestä Allendesta, jolta esimerkiksi Zorron tarina oli yllättävänkin hyvä seikkailutarina. Muutoin luulen lukeneeni suht vähän alkujaan espanjankielistä(kin) kirjallisuutta.
Sydämeni Inés kertoo kertoo oikeasta historiallisesta henkilöstä Inés Suárezista, joka eli vuosina 1507-1580. Hän oli osallisena espanjalaisten Chilen valloituksessa ja Santiagon kaupungin perustamisessa. Alkusanoissa Allende tuo esille, että historioitsijat pitkään unohtivat Inéksen merkityksen näissä "uroteoissa". Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, että onko kyseessä uroteko, kun mennään ja valloitetaan maita. Riippuu kenen näkökulmasta asioita katsotaan.
Allende sanoo pitäytyneensä tarinassaan historiallisiin faktoihin, mutta tietenkin kaunokirjallisen teos on ensisijaisesti historian fiktiivistä uudelleen kirjoitusta, kun kirjailija vaistonsa varassa herättää henkiin historian henkilöitä.
Itse tarina siten on mitä suuremmissa määrin mielikuvituksen tuotetta, vaikka saattaakin olla, että mm. valloitusretkien ajankohdat, reitit ja sotatilanteet pitävät paikkansa. Tämä on myös aika pitkälle rakkaustarina, sillä Inéksen elämässä on muutamakin merkittävä mies, joista yksi on Pedro de Valdivia, yksi Chilen valloittajista.
Kirjassa kuvataan Inéksen matkaa Espanjasta Chilen maille ja uudisraivaajan elämästä siellä; hän itse kertoo vanhana naisena tarinaa tyttärelleen. Mielenkiintoista ainesta on intiaanien kohtaaminen ja valloittamisen problematiikka. Tähän Inéksen loppupuolen pohdintaan kytkeytyy paljon:
Tuo profetaallinen joulukuu oli mapuchejen kapinan alkua, armotonta sotaa, joka ei ole loppunut neljäänkymmeneen vuoteen eikä loppua näy; veri virtaa niin kauan kuin elossa on yksikin intiaani ja yksikin espanjalainen. Isabel, minun pitäisi vihata heitä, mutta en voi. He ovat vihollisiani, mutta minä ihailen heitä, ja jos minä olisin heidän asemessaan, kuolisin taistelussa maani puolesta, kuten hekin kuolevat.
Mielestäni kirja oli tyylillisesti tyypillistä Allendea mutta ikään kuin isommalla vaihteella: tässä oli enemmän intohimoa, enemmän verenvuodatusta ja väkivaltaa kuin aiemmissa teoksissa. Minun makuuni mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta vähän liian monta väkivaltaista kuolemaa. Toivottavasti Allende ottaisi jatkossa askeleen taaksepäin ja "rauhoittuisi".
Isabel Allende: Sydämeni Inés
Otava, 2006, 367 (s.)
Espanjankielinen alkuteos: Inés del alma mia (2006)