Kirjamielellä

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä.   Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein. Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän l...

Rauta-saagan kolmannen osan nimi on aika enteellinen, mutta eipä se kerro mitään sellaista, mitä lukija ei olisi jo arvannut edellisten kirjojen perusteella. Tämä Julie Kagawan sarja haltijoista uuden teknologian puristuksessa on ollut minusta varsin hyvä ja sopivasti romanttinen nuorten sarja. Rautakuningatar vie tarinan tietyltä osin päätökseen, vaikka jättääkin oven auki seikkailuille. Vaikka Meghan kuvittelee Rautakuningattaren alussa pääsevänsä kotiin, asiat mutkistuvat aika tavalla. Sota Talven ja Kesän välillä on keskeytynyt, kun hovit ovat yhdistäneet voimansa Rautaa vastaan. Meghan saa tehtäväkseen väärän Rautakuninkaan tappamisen. Hän on puoliverisenä haltijana ainoa, joka pystyy kulkeman rautamaalla. Onneksi hän saa pienen taian avulla seurakseen myös ihailijansa, Ashin ja Puckin, sekä aina yhtä hurmaavan Grimalkin-kissan. Pidän hurjasti Raudan kuvastosta: kiemurtelevista johtoköynnöksistä, metalliötököistä, romuista ja epätahtiin vilkkuvista katulampuista. Tekniikka on ...

Vierailla vesillä seikkailun jälkeen olikin taas mukava palata tuttujen kirjojen pariin. Palauttelukirjana toimi tällä kertaa Julie Kagawan Rauta-saagan toinen osa, Rautatytär . Sarjan edellinen osa oli minusta erittäin hyvä, joten uskalsin toivoa samanlaista tasoa myös tähän kirjaan, enkä väärässä ollutkaan. Meghanin on tekemänsä sopimuksen mukaan palattava jääprinssin mukana Mikämikään. Kukaan ei usko heidän kertomuksiaan rautahaltijoista, eivätkä pidä näiden aiheuttamaa uhkaa todellisena haltijoille. Uhka on kuitenkin jo soluttautunut hoviin, joten pian kesän ja talven haltijat ovat sodassa keskenään. Meghan pakenee muutaman apurinsa kanssa hovista tavoitteenaan saada rauha palaamaan haltijoiden välille. Rautatyttären kiinnostavimmat henkilöt kuuluvat Meghanin lähipiiriin. Jo edellisen kirjan, Rautakuninkaan, arviossa hehkuttamani Grimalkin-kissa on myös tässä kirjassa oma mahtava ja itsetietoinen itsensä. Sen sijaan uusi kumppani Meghanille on Rautahepo – yksi edellisen kir...

Ensimmäinen Kindlellä kokonaan lukemani kirja on Amy Crossin Dark Season -sarjan aloittava The Last Vampire -kirja. Latasin sen ilmaiseksi Amazonilta, jossa näyttää olevan tarjolla enemmänkin näitä sarjojen aloituksia ilmaiseksi. Seuraavista osista pitää sitten maksaa. Systeemi toimii varsinkin tällaisten itsekustannettujen kirjojen kohdalla todella hyvin, sillä minä ainakin olen hiukkasen epäileväinen kustantamattomien kirjojen laadun suhteen. The Last Vampire kertoo Sophiesta, joka pelastuu kuin ihmeen kaupalla rajusta hyökkäyksestä. Pelastajana toimi Patrick, viimeinen vampyyri maailmassa. Hiljainen vampyyri vie tytön kotiinsa parantumaan pahoinpitelystä. Sophie on vampyyrille pakkomielle, jonka syyksi paljastuu vanha ennustus. Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja varsinkin alussa The Last Vampire tempaisi mukaansa. Olikin aika iloisesti hämmästynyt siitä, millaisen alkuasetelman kirja sai. Se ei vaikuttanut lainkaan tavanomaiselta vampyyriromantiikalta, vaan jopa jossain määrin ...

Tämän lauantain ahmaisu oli Rachel Vincentin Kissojen kesken -sarjan viimeinen osa, Uusi alfa . Olen jo toistuvasti ja useissa tilanteissa hehkuttanut tätä sarjaa Harlequin Nocturnen parhaaksi, joten riittäköön se, että sanon tämän viimeisen osan olevan aivan loistava. Uudessa alfassa Faythen ihmiskissalauma on sodan partaalla, ja kun vastapuoli käyttää likaisia keinoja, ei auta enää muu kuin ryhtyä suin päin epätoivoiseen taisteluun. Se pakottaa Faythen ihan uudenlaiseen asemaan, mutta onneksi hän on kasvanut sitä kohti joka kirjassa. Naisen on kuitenkin tehtävä epätoivoisia ratkaisuja, jotka saattavat tuhota koko lauman. Rakkauden suhteen Uusi alfa on aika hiljainen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kulisseissa tapahtuisi. Muutamassa viime kirjassa kasvatettu kolmiodraama nousi kirjassa epätoivoiseen huippuunsa ennen kuin ratkesi – suuntaan, jota arvelin ja toivoinkin. Mutta sehän näissä kirjoissa onkin parasta, että lopussa on kaikenlaista mukavaa odottamassa, enkä minä kaiva...

Olen jälleen viettänyt aikaa ihmiskissojen parissa. Edellinen Rachel Vincentin Kissojen kesken -sarjan kirja oli minusta vähän heikompi tapaus, mutta tämä Myrskylinnut oli aivan mahtava. Vähän harmittaa jo ennakkoon, että sarja tulee kohta loppumaan. Myrskylinnuissa Faythen lauma on aivan sodan partaalla. Vastapuoli ei käytä reiluja keinoja vaan on saanut huijattua lähes myyttiset myrskylinnut uskomaan, että Faythen lauma on vastuussa yhden myrskylinnun kuolemasta. Faythellä on vain kaksi päivää aikaa todistaa laumansa syyttömyys – tai hänen suojattinsa kuolee. Juuri kun ihmiskissojen sota on juuttunut vähän tylsään vaiheeseen, tuodaan esille uusi muodonmuuttajien rotu, eli nuo myrskylinnut. Ne pystyvät muuttumaan ihmisen kaltaisiksi, vaikka eivät varsinaisesti ihmisiä olekaan. Oli kiinnostavaa lukea niiden elämästä, pesäpaikasta ja varsinkin moraalista. On todella hyvä veto tuoda sarjaan vielä loppuvaiheessa tällainen uusi rotu. Faythe on tässä kirjassa jo todella vastuuntuntoin...

Kun viime syksynä kuulin, että Harlequin alkaisi julkaista paranormaalin romantiikan sarjaa, olin sekä innoissani että epäileväinen. Minusta tämän tyyppisestä kirjallisuudesta oli Suomessa pulaa, mutta toisaalta aiemmat kokemukseni kustantamosta olivat todella kevyitä. Luin tätini vanhoja harlekiineja joskus teini-ikäisenä mummulassa, kun omat kirjat olivat loppuneet. Olen melko varma, että minulla on yksi tällainen varmaan jo 30 vuotta vanha romanssikirja vielä jossain tallessa. En siis oikein tiennyt, mitä Nocturne-sarjalta odottaa. Ensimmäiseksi Harlequin julkaisi kokoelman, Pimeyden olennot , jonka kirjoittajia olivat Charlaine Harris , Maggie Shayne ja Marilyn Tracy . Sen tarinat olivat epätasaisia, mutta parhaat niistä lupasivat hyvää tulevasta sarjasta. Ensimmäinen lukemani Nocturne-sarjan kirja oli Shaynen Verilinja , joka yllätti positiivisesti. Nyt olen lukenut kaikki sarjan ensimmäiset kirjat ja kirjoittanut niistä myös arvion. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut sekä t...

Heti alkuun kerrottakoon, että Susan Krinard on minusta huonoin tähän mennessä lukemani Nocturne-sarjan kirjailija. Toinen tämän tekstin kirjoista jäi minulta kesken, mutta koska olin aiemmin päätänyt kirjoittaa kaikista vuoden aikana ilmestyvistä Nocturne-kirjoista, päätin ympätä myös kesken jääneen kirjan tähän samaan arvioon. Minulta jäi siis kesken jo jokin aikaa sitten ilmestynyt Pimeä kuu . Se kertoo 1920-luvulla New Yorkissa asuvasta reportterista, Gwen Murphysta. Nainen sotkeutuu vampyyrien juttuihin, ja lisäksi hänellä on ärsyttävän sovinistinen miesystävä. En tiedä miten tarina päättyy, mutta epäilen, että sovinistinen miesystävä saa kenkää ja tilalle astuu vampyyrirakastaja. Pimeä kuu taitaa olla jonkinlaista jatkoa jollekin aiemmalle kirjalle, sillä tarinasta tuntui puuttuvan jotain. Yritin muistella, liittyvätkö tapahtumat jotenkin aiemmin lukemaani Pimeällä puolella -kirjaan, mutta sekään ei ollut mitenkään mieleenjäävä lukukokemus, joten en muistanut. Kirja oli ...

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun luin ensimmäiset Harlequinin julkaisemat Nocturne-sarjan paranormaalin romantiikan kirjat. Päätin silloin, että aion lukea vuoden ajan jokaisen Nocturne-kirjan ja kirjoittaa niistä blogiini. Pakko myöntää, että lievää kisaväsymystä on joidenkin kirjailijoiden kanssa tullut. Kirjoitan aiheesta kuitenkin oman blogimerkinnän sitten, kun saan luettua tuon viimeisenkin vielä uupuvan kirjan. Maggie Shayne ei kuulu ykkössuosikkeihini, mutta hänen Yön siivet -sarjansa on kuitenkin ihan kohtuullisen kiinnostavaa luettavaa. Kirjat muistuttavat aika paljon toisiaan, mutta onneksi näissä viimeisissä on ollut jokin uusi juttu, joten lukija ei hyydy samanlaisiin tarinoihin. Edellisessä kirjassa oli yllätysvauva, ja tässä Varjojen nälässä mukaan on tuotu rinnakkainen tarina, jonka päähenkilöt ovat ihan tavallisia ihmisiä. Varjojen nälkä -kirjassa tutustutaan vanhaan Dante-nimiseen vampyyriin ja kahteen ihmisnaiseen, Morganiin ja Maxineen. Naiset ovat eläneet täy...

Tämän kirjan myötä tulee nyt paljon ensimmäisiä. Veera Laitisen Surunsyöjät on ensimmäinen lukemani – ja kaiketi myös kirjoitettu – suomalainen kirja paranormaalin romantiikan lajissa. Lisäksi tämä on ensimmäinen lukemani Ivan Rotta & Co. -kustantamon kirja ja kirjan takana on todennäköisesti nuorin lukemani kirjailijakin. Jälkimmäisestä en kuitenkaan nyt mene takuuseen. Joka tapauksessa kaikki nuo edellä mainitut asiat herättivät kiinnostukseni ja päätin kokeilla Surunsyöjiä . Myönnän, että minulla oli kirjasta epäilykseni varsinkin kirjoittajan iän takia. Laitinen on nimittäin vain 14-vuotias. Mutta toisaalta tämän lajin kirjallisuudessa nuori ikä ei välttämättä ole mitenkään haitaksi. Surunsyöjät kertoo 17-vuotiaasta Hopesta, joka on luonteeltaan aika levoton ja ajattelematonkin. Hopen kouluun tulee uusi poika, hirmuisen komea Victor, joka tuntuu Hopesta kovin tutulta. Poika käyttäytyy kuitenkin oudon tympeästi ja alkaa muutenkin vaivata Hopen ajatuksia. Romantii...

Rhyannon Byrdin Suden arvet päättää kolmiosaisen Veren viemät -sarjan. Mielenkiintoista nähdä, mitä uutta luettavaa Nocturne-kirjat seuraavaksi tarjoavat. Toivottavasti jotain piristävää, sillä Rachel Vincentiä lukuun ottamatta muut viimeaikaiset kirjat eivät ole olleet ihan parhaasta päästä. Suden arvissa pääosiin nousevat arpinaamainen lunastajasusi Brody ja Michaela, aiemmista kirjoista tutun Torrencen paras ystävä. Pariskunnalla alkaa olla vipinää, joka kärjistyy, kun Michaela joutuu vaaraan ja tarvitsee itselleen vartijaa ja puolustajaa. Brody lupautuu hommaan sekä vastahakoisena että innokkaasti. Sitten alkaakin kuuman puuron kiertely. Koska Suden arvet on sarjan päätös, siinä viedään loppuun myös edellisissä kirjoissa pohjustettu juonikuvio. Lunastajat saavat vihdoin selville, kuka murhaa vaaleita naisia ja kuka laumanvanhimmista on heidän toinen vastustajansa. Olin arvannut kuvion jo edellisessä kirjassa, joten ratkaisu ei ollut minulle yllätys. Myös lopputaistelu oli vähä...

Olen kärvistellyt kotona flunssan kourissa, mutta onneksi minulla oli jemmassa juuri sopivaa luettavaa. Syyskuussa ilmestyi nimittäin uusi osa Rachel Vincentin Kissojen kesken -sarjaan, joka on tämän hetkinen Nocturne-suosikkini. Kaappaus on sarjan neljäs osa, joten loppua kohti ollaan menossa; sarjassa on ilmestynyt englanniksi kuusi osaa. Edellinen kirja, Syytetty , päättyi ikävästi, kun Faythen poikaystävä karkotettiin laumasta. Myös Kaappauksessa Faytheltä vaaditaan kuuliaisuutta laumaa kohtaan, mutta tällä kertaa nainen ei koe sitä rasitteena, vaan hän ymmärtää toimia laumansa ja perheensä parhaaksi. Valitettavasti se ei riitä, sillä kissalaumojen välit rakoilevat ja vaikuttaa siltä, että sota on tulossa. Sen lisäksi Faythelle tärkeät ihmiset ovat reviirikiistojen pelinappuloina. Kaappaus ei ollut minusta ihan yhtä hyvä kuin sarjan aikaisemmat kirjat. Tämä oli vähän sellainen välikirja, jossa vielä siivottiin edellisen kirjan tapahtumia ja pohjustettiin tulevaa. Toki kirjassa ...

Maggie Shaynen Yön siivet -sarjan uusin osa on nimeltään Uusi elämä . Näistä Yön siivistä taitaa ilmestyä suomeksi valikoitu kokoelma, sillä nyt huomasin kirjan takakannessa merkinnän, että tämä on neljäs kirja yhdeksästä. Oikeasti sarjan osia on melkein tuplasti tuon verran. Mutta minua ei silti haittaa, vaikka niistä ihan jokaista ei käännettäisikään, koska sarja ei kuulu ykkössuosikkieni joukkoon. Uusi elämä kertoo Jameson Bryantista, joka on jo aiemmista kirjoista tuttu, tosin tällä kertaa pojasta on kasvanut aikuinen mies. Jameson lähestyy kolmeakymmentä, eli vampyyriksi muuttaminen alkaa lähestyä. Mies on joutunut DPI:n, eli Paranormaalin tutkimuksen jaoston käsiin, minkä seurauksena Angelica, nuori vampyyrinainen, alkaa odottaa Jamesonin lasta. Lasta aiotaan käyttää tutkimuksiin, joiden avulla vampyyreistä yritetään päästä eroon. Tämä ei tietenkään sovi lapsen vanhemmille tai muille vampyyreille. Kirjan kertojaääninä toimivat sekä Jameson että Angelica, vasta luotu vampyyri...

Toinen Rhyannon Byrdin Veren viemät -trilogian osa, Suden ylpeys , ehti ilmestyä melkein saman tien, kun luin tuon sarjan ensimmäisen osan. Olen sen verran malttamaton lukija, että haluaisinkin saada aina kaikki sarjojen osat mahdollisimman pian lukuun. Suden ylpeys kertoo edellisen kirjan sankarin, Masonin, ystävästä ja lunastajakumppanista Jeremystä. Mies joutuu palaamaan ihmissusien kylään, jotta lunastajat saisivat selville, kuka on  luopiosusien taustalla. Muutto kotimaisemiin ei ole kuitenkaan helppo, sillä puoliverisiä ihmissusia vihataan, ja lisäksi kylässä odottaa Jeremyn valittu, jonka kanssa miehellä on kuitenkin mennyt välit poikki. Kirjan päähenkilöt ottavat yhteen monta kertaa, ennen kuin pääsevät yhteisymmärrykseen asioista, joten romantiikkaa ja empimistä riittää. Suden ylpeyden rakkaussuhde ei ollut minusta aivan yhtä kiinnostava kuin sarjan edellisen osan. Minua ihmetytti nimittäin se, miksi ihmissusi ja lauman kanssa kasvanut nainen ei muka ymmärrä tuota ...

Rhyannon Byrdin Suden taisto on uusi tuttavuus Harlequin Nocturne -kirjoissa. Se aloittaa kolmiosaisen Veren viemät -sarjan, jonka kaksi seuraavaa osaa tulevat nyt elokuussa ja syyskuussa. Olen jo vähän odotellut jatkoa Manalan valtiaille , mutta se on ollut nyt jo jonkin aikaa tauolla. Toivottavasti sekin jatkuisi pian. Mutta tähän kirjaan siis. Suden taistossa päästään tutustumaan sekä puhdas- että puoliverisiin ihmissusiin. Puhdasveriset ihmissudet asuvat omassa rauhassaan ja kuuluvat ihmissusilaumaan. Puoliveriset ihmissudet eivät kuulu laumaan, sillä heidän toinen vanhempansa on ihminen. Puoliverisetkin voivat kuitenkin lunastaa täyden laumastatuksen, jos tappavat tarpeeksi monta pahuuden tielle, eli ihmissyöntiin, langennutta ihmissutta. Suden taisto alkaakin tällaisen metsästysretken keskeltä. Mason ja Jeremy ovat lunastajia, jotka seuraavat yhtä murhanhimoista ihmissutta. Mason törmää kuitenkin yllättäen naiseen, jonka tajuaa olevan hänen yksi ja ainoa valittu puolison...

Rachel Vincentin Syytetty on Kissojen kesken -sarjan kolmas osa. Ahnehdin sen luettavakseni, vaikka minulla on vielä viime kuukauden toinen Nocturne-kirjakin lukematta. Tämä sarja on minusta niin hyvä, ettei sen lukemista vaan voi siirtää. Syytetty alkaa aika ankeissa tunnelmissa. Faythe on reviirineuvostossa syytettynä rikoksesta, jonka hän on tehnyt. Vaikka kaiken takana on vahinko ja itsepuolustus, näyttää naisen asema todella heikolta. Kesken neuvoston kokoontumista alkaa kuitenkin tapahtua outoja asioita, jotka pitää ratkaista ennen kuin Faythe saa lopullisen tuomionsa. Kirja lisää taas hiukan lukijan tietoa ihmiskissoista ja niiden reviireistä, ja päästäänpä Syytetyssä tapaamaan myös yksi ihmiskarhukin. Kirja jää kohtaan, joka saa taas odottamaan seuraavaa osaa. Faythe on minusta mielenkiintoinen ja rempseä päähenkilö, joka joutuu ikäviin tilanteisiin ajattelemattomuutensa takia. Ehkä seuraavassa kirjassa naisen onni kääntyy – tai ainakin toivon niin. Tarina on täynnä ai...

Ihana helle paahtaa ja aivot tarvitsevat lomaa. Mikäpä siis parempaa ajankulua kuin kevyt vampyyriromantiikka. Valitettavasti tarjolla ei tässä kuussa ole Nocturne -suosikkejani, mutta Maggie Shaynen Pimeyden taikuri ei ollut ollenkaan hullumpi lukukokemus. Pimeyden taikuri jatkaa Shaynen Yön siivet -sarjaa, jossa tutustutaan tällä kertaa ikivanhaan Damien-vampyyriin. Muista vampyyreistä eristäytynyt vahva vampyyri esiintyy taikurina ja pitää tiukkaa huolta yksityisyydestään. Se kuitenkin muuttuu, kun Shannon, kaunis yksityisetsivä, alkaa epäillä Damienia ystävättärensä murhasta. Molemmat Pimeyden taikurin päähenkilöt olivat aika kiinnostavia, ja oli myös hauska lukea sarjan aikaisemmista henkilöistä lisää. Täytyy kyllä sanoa, että minusta sarjan naiset ovat olleet toistaiseksi mielenkiintoisempia tyyppejä kuin miehet. Naisten ongelmat ja huolet ovat olleet jotenkin konkreettisempia kuin miessankareiden murheet. Pimeyden taikurissa selvennettiin myös joitain asioita aikaisemmista...

Kun kirjamaailmassa jokin asia on muotia, sitä tuntuu pursuavan joka paikasta. Esimerkiksi nyt on käynnissä valtava yliluonnollisten romanssien buumi nuortenkirjallisuudessa. Tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa, joten välillä tulee mietittyä, onko seuraava yliluonnollinen nuortenkirja enää lukemisen arvoinen. Mutta juuri, kun ajattelen, että tuskin enää ilahdun uusista samaan kaavaan tehdyistä kirjoista, tulee eteen poikkeus.   Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit on Kuolemattomat -sarjan ensimmäinen kirja. Se kertoo auto-onnettomuudessa perheensä menettäneestä Everistä, joka itsekin kävi lähellä kuolemaa. Ever kuitenkin pelastui ja sai yliluonnollisia kykyjä. Hän kuulee muiden ajatukset ja näkee ihmisten auroja ja kummituksia. Nämä taidot eivät kuitenkaan toimi koulun uuteen oppilaaseen, tolkuttoman komeaan Dameniin, jossa on kaiken lisäksi jotain muutakin hämärää. Juoni on siis sitä samaa kaavaa, johon on jo ehditty totuttua. Eniten tämä kirja muistuttaa juoneltaan Becca Fitzpa...

Houkutus – kuvitettu opas vampyyrisaagaan on Stephenie Meyerin kirjoittama opas supersuosittujen vampyyrikirjojen maailmaan. Tartuin tähän opukseen melko epäilevin mielin, sillä jostain syystä ajattelin sen sisältävän kuvitusta Twilight -elokuvista. Olinkin ilahtunut, kun huomasin, että kirja ei sisällä yhtään kuvaa elokuvista vaan pelkästään piirroskuvitusta muun muassa Houkutus -sarjakuvien kuvittajalta Young Kimiltä . Kirjan loppupuolella on myös muutama fani päässyt näyttämään piirustustaitojaan. Kirja alkaa haastattelulla, jossa Meyer juttelee kirjoittajaystävänsä kanssa. Haastattelu ei ole sille oikein kuvaava sana, sillä kyseessä on ennemminkin piinallista amerikkalaistyylistä ihailua. Itse haastattelutilaisuus on varmaan ollut mukava, mutta kirjoitettuna sitä on lähes mahdotonta lukea tuntematta myötähäpeää. Haastattelun sisällöstä osa on kuitenkin hyvinkin mielenkiintoista. Esimerkiksi Jacob on Meyerin mukaan kirjoitettu tarinaan alun perin vain siksi, että jonkun piti kerto...

Tästä tulee nyt varsinainen sekapostaus, sillä ymppään tähän pienen aasinsillan kautta pari asiaa ja lisäksi kerron vielä muutamasta uudistuksesta blogissa. Ensiksi kuitenkin asia, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa, eli mainostusta uudelle blogille. Kyseessä on blogi kaikille fantasiakirjojen ystäville, ja varsinkin niille, jotka asuvat pääkaupunkiseudun kirjastojen läheisyydessä. Espoon Fantasia on Espoon kaupunginkirjaston fantasiavalintaryhmän blogi, jossa Espoon kirjastojen fantasia-, kauhu- ja scifikirjahankinnoista päättävät henkilöt kertovat tekemistään kirjavalinnoista ja työstään. Blogin alku ainakin vaikuttaa todella kiinnostavalta, ja sieltä löytyy varmasti luettavaa, vaikka oma kirjasto sijaitsisikin jossain muualla. Espoon Fantasian uusimassa blogimerkinnässä oli uutta tietoa paranormaalin romantiikan ystäville. Helmet-sivuillehan voi tehdä hankintaehdotuksia, ja kirjastolta oli pyydetty Harlequin Nocturne -kirjoja myös lainattavaksi. Toistaiseksi kir...