Kirjamielellä

Pahoittelen pientä blogitaukoa ja ennen kaikkea Ulysses -haasteen taukoa. Käväisimme nauttimassa kuumuudesta ja lämpimästä vedestä Rodoksella, joten blogikin lomaili hiukan. Loma oli mahtavaa nollausta pääkopalle ja paluumatkalla mukana oli paljon enemmän luettuja kuin lukemattomia kirjoja. Niistä kaikista on tulossa arvioita siis lähiaikoina. Ennakkovinkkinä voin jo paljastaa, että mukana oli kaksi aivan mahtavaa kirjaa, pari hyvää ja pari pientä pettymystä. Ja varmaan vielä muitakin, sillä en nyt muista kuinka monta kirjaa oikein luin... Niin tehokasta nollausta siis. Mutta sitten asiaan, joka kiinnostaa kaikkia. Blogini 3-vuotisarvonta on nyt suoritettu ja voittajiksi julistetaan Disa ja Nenna ! Onnea! Otan teihin yhteyttä ja toimitan Adlibriksen lahjakortit eteenpäin. En ole ihan varma, miten se systeemi toimii, mutta eiköhän se selviä. Kiitos vielä kaikille vastaajille! Oli mahtava lukea ajatuksianne ja palautteitanne. Erityisen iloinen olen useista kirjavinkeistä ja siitä,...

Jostain kumman syystä tämä dekkariongelmainen kirjabloggari on nyt ihan lyhyen ajan sisällä lukenut yhden trilleriksi luokiteltavan kirjan,  yhden dekkarien ja maagisen realismin välillä seilaavan kirjan ja sitten yhden tällaisen ihan puhdasverisen dekkarin, Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjan. Yllätysten aika ei ole ohi. Päätin jo viime syksynä, että aion lukea loppuvuonna yhden dekkarin. Se kuitenkin siirtyi, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut, dekkarit eivät ole suosikkejani, vaikka välillä yritän käydä niissäkin pienillä vierailuilla. Tilaisuus tämän kirjan lukemiseen tuli, kun käväisimme avomiehen kanssa Tallinnassa viime viikonloppuna. Mukaan pakkasin tietysti yhden lomakirjan. Ja kuinkas sattuikaan – hotellimme olikin aivan kirjan tapahtumapaikoilla! Olevisten kirkon torni kohoaa kaukaisuuteen. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tapahtuu siis 1400-luvun Tallinassa. Toompean linnoituksessa tapahtuu raaka murha, jo...

Jotenkin on ollut niin ankea sunnuntai, että piti hetkeksi paeta lomamuistoihin. Egyptin-lomalle oli tietysti pakattava mukaan myös yksi egyptiläinen kirjailija. Koska edellisellä reissulla yllätyin positiivisesti Naguib Mahfouzin Palatsikadusta , valitsin mukaan saman trilogian toisen osan, Intohimon palatsin . Kirjojen nimet viittaavat niihin Kairon katuihin, joilla perhettä asuu. Intohimon palatsi jatkaa aika lailla siitä, mihin edellinen kirja loppui. Perheen tyttäret ovat perustaneet omat perheensä ja asuvat muualla, mutta pojat asuvat kotona. Vanhin poika on palannut epäonnistuneen avioliiton jälkeen kotiin ja nuorin vasta opiskelee. Perheen äiti jää kirjassa lähes vallan taka-alalle, ja huomio kiinnittyy pelkästään perheen miehiin ja heidän naisseikkailuihinsa ja -huoliinsa. Toisin kuin Palatsikatu , tämä Intohimon palatsi ei yllättänytkään mukavasti. Edellisen kirjan perhe-elämän tutkailu on nyt vaihtunut perheen miesten sisäisiksi ajatuksiksi ja loputtomaksi pään sisäise...

Jos teistä on tuntunut siltä, että tämä blogi on ollut lomalla, se on aivan totta. Palasimme nimittäin eilen viikon reissulta Egyptistä, jonne menimme hakemaan aurinkoa ja laiskottelua. Minulle laiskottelu tarkoittaa tietysti kirjojen lukemista, joten kirjamieli on nyt oikein levännyt. Kuvassa hiukan ennakkotietoa siitä, mitä lomalla tuli luettua. Pakkasin mukaan erityisesti kirjoja, joita pidin varmoina hyvinä lukukokemuksina mutta joiden lukeminen oli syystä tai toisesta lykkääntynyt. En pettynyt näistä kirjoista yhteenkään. Mukana oli myös yksi Egypti-kirja eli Naguib Mahfouzin Kairo -trilogian toinen osa. Arvioita kirjoista on tulossa piakkoin!

Kuva: Wikipedia Maailmassa on paljon kirjoja ja kirjailijoita, joista ei tiedä mitään. Minulle yksi tällainen kirjailija oli Grazia Deledda , sardinialainen Nobel-palkittu naiskirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1926. Deledda taitaa olla Suomessa lähes unohdettu, sillä pääkaupunkiseudun kirjastoista hänen kirjojaan kyllä löytyi, tosin suomennoksia oli vain yksi tai kaksi kappaletta kutakin kirjaa ja nekin Pasilan kirjavarastossa. Olin varannut Sardiniaan mukaan kaksi Deleddan kirjaa, mutta päädyin lukemaan niistä vain toisen, Pako Egyptiin . Se kertoo vanhasta opettajasta, joka muuttaa poikansa luokse rannikolle ja tutustuu tämän perheeseen. Perhe ei olekaan niin onnellinen kuin aluksi näyttää ja opettaja joutuu tekemään tärkeitä päätöksiä perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samalla opettaja käy läpi menneisyyttään ja tekemiänsä ratkaisuja. Hän katuu monia päätöksiään ja lopulta tarttuu mahdollisuuteen aloittaa asiat alusta ja tällä kertaa parem...

Giorgio Todden Donna Milenan kuolema päätyi luettavakseni siksi, että sen on kirjoittanut sardinialainen kirjailija. Kesälomamatka suuntautui Sardiniaan, joten paikallista kirjallisuutta oli saatava mukaan. Luin kirjan takakansitekstin todella huolimattomasti, joten odotin tyypillistä rikosromaania, jota ratkotaan lääketieteellisin keinoin. Yllätykseni oli siis suuri, kun tajusin kirjan sijoittuvan 1800-luvun lopulle ja olevan jotain muutakin kuin tyypillinen rikoskirja. Kirja kertoo pienestä sardinialaisesta kylästä, joka joutuu myllerrykseen, kun vanha leskirouva Milena Arras yllättäen kuolee. Kuolemaa tutkiva lääkäri huomaa pian, että kyse ei olekaan luonnollisesta kuolemasta, vaan nainen on myrkytetty ovelasti. Donna Milenan kuolema ei jää ainoaksi, vaan pian kuolemia tulee lisää. Yhteistä tekijää kuolemille ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Juoni kuulostaa ehkä tavalliselta, mutta kirjaan on upotettu sen lisäksi kummallisia ihmisiä, pysähtyneitä hetkiä, ironiaa, hassun koukerois...

Tämän kesän lomamatka suuntautuu Sardiniaan! Lomakirjoja olikin helppo löytää tällä kertaa. Pienellä nettisurffailulla löysin sekä vanhaa että uutta sardinialaista kirjallisuutta. Päätin, että pelkkä italialainen kirjallisuus ei kelpaa, sillä Sardiniastakin löytyi kirjailijoita. Ja käsittääkseni Sardinia on Sardinia, eikä osa Italiaa. Mutta siitä tiedän lisää sitten loman jälkeen. Lomakirjoiksi löysin siis kaksi Grazia Deleddan kirjaa, Pako Egyptiin ja Elias Portolú , sekä Giorgio Todden Donna Milenan kuoleman . Kirjat taitavat olla aika erilaisia. Deleddan kirjoista minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, eikä niistä kovin paljon tietoa ole löytynytkään. Donna Milenan kuolema sen sijaan on rikosromaani, jollaiset eivät normaalisti kuulu lukurepertuaariini. Mutta tietysti lomalla pitää lukea paikallista kirjallisuutta - ja aina tekee hyvää hiukan venyttää lukutottumuksia. Ja totta kai pakkaan mukaan ison pinon muitakin kirjoja, joten lukemista riittää.

Yacoubian-talon tarinat oli toinen egyptiläisen kirjailijan kirja, joka minulla oli lomalla mukana. Olin lukenut kirjasta netistä, mutta varausjono kirjastossa oli liian pitkä. Sain kirjan kuitenkin yllättäen lainaan kirjaston Bestseller-pöydältä, joten totta kai se piti ottaa lomalle mukaan. Yacoubian-talon tarinat kertoo kairolaisen talon asukkaista. Talossa on aikoinaan ollut varakkaiden asuntoja, mutta se on pikkuhiljaa muuttunut tavallisen väen taloksi. Asukkaat ovat ottaneet myös katon ahtaat varastotilat asuinkäyttöön. Asukkaat ovat hyvin erilaisia ihmisiä, mutta he asuvat pääosin sulassa sovussa. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja sen tärkeänä teemana on perinteisten arvojen ja nykypäivän kohtaaminen. Kirja oli periaatteessa ihan kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, mutta ei silti herättänyt minussa erikoisemmin tunteita. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija oli tehnyt "rankan" teoksen ja mahduttanut kirjaan mm. homoseksualisuutta, terrorismia ja urallaan sängyn k...

Egyptin-loman paras tuttavuus oli Naguib Mahfouzin Palatsikatu -kirja. En ollut kuullut Mahfouzista koskaan aikaisemmin, vaikka hän on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, vaan kirjailija löytyi ahkeran googlettelun avulla. Palatsikatu on Kairo -trilogian ensimmäinen osa ja yksinäänkin melko paksu teos. Kirjan pituus vähän pelotti minua ennakkoon, mutta kirja osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja helposti luettavaksi. Kirja kertoo 1900-luvun alussa Palatsikadulla asuvasta kairolaisesta perheestä. Perheen isä on kotioloissa erittäin ankara mutta ystäviensä kanssa hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi. Hän viihtyy muiden miesten kanssa pikkutunneilla juhlissa ja rakastajattariensa luona vitsaillen ja laulaen. Muulle perheelle isä on kuitenkin totaalinen auktoriteetti, jota lapset ja vaimokin pelkäävät. Perheen naiset ovat tiukasti vahdittuja ja pysyvät piilossa katseilta myös omasta halustaan. Palatsikatu avasi minulle todella paljon Egyptin historiaa ja varsinkin ihmisten ...

Blogi oli lyhyellä tauolla, sillä olin viikon löhölomalla Egyptissä. Mukana reissussa oli paljon kirjoja, sillä ajatuksena oli imeä auringonvaloa sekä rentoutua altaalla ja rannalla. Suunnitelmat onnistuivatkin täydellisesti. Kirjoja tuli luettua melkein yksi päivässä. Mukana minulla oli fantasiaa ja kahden egyptiläisen kirjailijan teokset, mutta niistä lisää hiukan myöhemmin.

Kaipailin aikaisemmin kreikkalaista nykykirjallisuutta lomalukemiseksi. Kovin paljon sopivia kirjoja ei löytynyt, mutta onneksi sentään jotain, eli Niko Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas. Zorbas tuli vastaan myös muissa merkeissä Kreetalla. Kirjaa oli myynnissä monilla kielillä kaupoissa ja kävimme myös Zorbas-nimisessä ravintolassa sekä joimme Zorbas-olutta. Ravintola oli oikein hyvä, mutta olut ei ollut kovin kummoista. Kerro minulle, Zorbas on tarina kahdesta hyvin erilaisesta miehestä. Zorbas on yksinkertainen, elämäniloinen luonnonihminen, joka ottaa vastaa työn kirjaviisaan, ahdistuneen kirjailijan ja filosofin apulaisena. Kirjailija ihastuu Zorbasin lapsenomaiseen elämäntapaan: Zorbas kohtaa asiat aivan kuin ne tapahtuisivat hänelle ensimmäistä kertaa. Kreetalainen luonto ja elämäntapa luovat puitteet keskusteluille mm. jumalasta ja naisesta. Kirjassa on miellyttävän leppoisa ote ja pidin varsinkin luontokuvauksista, mutta en ole suuremmin tämän tyyppisen kirjallisuu...

Adlibriksellä on nykyään palvelu, joka tuo tilatut paketit R-kioskille. Kokeilin sitä nyt ensimmäisen kerran, eikä ole mitään suurempaa valittamista. Yksi miinus on se, että kirjojen toimitusaika saattaa olla pidempi kuin postitoimituksena. Toinen miinus tulee siitä, että paketti ei tullutkaan siihen Ärrälle, jonne luulin sen tulevan. Mutta tässä saatoi olla kyllä syynä tilaajan huolimattomuus. Mitään en kuitenkaan tunnusta. Suuri plussa sen sijaan tulee kuitenkin siitä, että kun lähi-Posti menee kuudelta kiinni, Ärrältä paketin saa myös myöhempään. Ja tietysti plussaa on myös ilmainen kuljetus. Jonkun verran Adlibriksen paketteja näkyikin olevan pinossa kassan takana. Ja mitäs sitten tilasin? Tällaiset löytyivät paketista: Pekka Vartiainen: Länsimaisen kirjallisuuden historia, Niko Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas ja Berlitzin Kreeta-opas, joka oli törkeän halpa. Lomavalmisteluja siis!

Minulla on ollut tapana lukea lomamatkoilla paikallisten kirjailijoiden teoksia. Viime kesänä Kroatiassa luin mm. Dubravka Ugrešicin Kiputilahallituksen. Nyt olen lähdössä lomalle Kreetalle, joten olen yrittänyt etsiä kreetalaista tai kreikkalaista uudempaa kirjallisuutta. Tehtävä on ollut yllättävän hankala, ja toistaiseksi olen löytänyt mukaan otettavaksi vain Niko Kazantzakisin kirjan Kerro minulle, Zorbas. Mielelläni lukisin jotain vielä uudempaa. Joten jos tulee mieleen kirjavinkkejä, otan niitä mielellään vastaan. Kirjastosta olen saanut aina takuuvarmaa apua kirjapulmiin, eli sieltä menen kysymään, jos muuten ei kirjoja löydy. Tietokirjoista mukaan tulee Itäisen Välimeren kasviopas , jonka avulla aion ihailla kaikkea kasvavaa.