Kirjamielellä

Kotoisten omenapuidemme takana on paljon historiaa, ihmisiä ja kokeiluja. Koska olen saanut kunniatehtäväkseni elvyttää muutaman omenapuun, päätin tutustua omenapuihin vähän tarkemmin asiantuntijoiden opastuksella. Anssi Krannila on hortonomi, puutarhaneuvos ja Hirvensalmen taimitarhan omenanviljelijä ja Anne Paalo on toimittaja ja tietokirjailija. He ovat yhdistäneet voimansa ja kirjoittaneet Omenapuu -kirjan kotimaisista omenapuista. Omenapuun historia ulottuu myytteihin asti, mutta kirja paneutuu historiaosuudessaan kuitenkin tunnettuun historiaan. Varsinkin kotimainen omenankasvatus on etusijalla. Täytyy sanoa, että omenan historia Suomessa on pidempi ja kiinnostavampi kuin ajattelinkaan. Monet epäonnistumiset ja pakkastalvet ovat koetelleet omenoita, mutta sattumat ja sinnikkäät puutarhurit ovat aina onnistuneet pelastamaan omenapuut jälkipolville. Omenapuu- kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti omenapuun viljelystä ja kasvattamisesta. Se näyttää kuvien avulla muun m...

Tänään on ollut Luonnonkukkien päivä , jonka kunniaksi olisi järjestetty kaikenlaisia luonto- ja kasvikierroksia ympäri Suomea. Tutkailin vaihtoehtoja muutama päivä sitten, ja tarjolla olisikin ollut monenlaisia opastettuja tapahtumia. Sää on kuitenkin olennainen osa tällaisia retkiä, joten jätin asian hautumaan. Ja niinhän se rankkasade sieltä tulikin helleviikon päätteeksi. Luonnonkukkien päivää voi onneksi viettää myös kotisohvalla kirjallisuuden avulla. Hauskan vierailun kasvien maailmaan ja niiden opettamisen historiaan tarjoaa vaikka tämä herttainen Luonnonkasvit -kirja. Siihen on siirretty Edgar Hahnewallin maalaamat 1950-luvun kasvitaulut. Tämä erilainen kasvikirja on viehättävä ja nostalginen taidekirja, jonka avulla kyllä kasvien tunnistuskin onnistuu, sillä maalaukset ovat uskomattoman tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Parhaimmillaan kirja on kuitenkin näin sohvalukemisena, sillä piirrosten ja nimien lisäksi tauluissa ei ole muuta kuvausta kasveista. Luonnonkasvit -kirj...

Luen mielelläni sekä kasvi- että kielikirjoja, joten voitte varmaan arvata riemuni, kun huomasin tämän sekä kasveja että suomen kielen historiaa käsittelevän kirjan. Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan paneutuu nimensä mukaan vanhoihin mainintoihin kasveista ja tutkii sekä nimien että kasvien alkuperää. Kaisa Häkkinen on minulle ennestään tuttu kirjailija, sillä olen lukenut monia hänen kirjoittamiaan kirjoja suomen kielen historiasta. Aaloesta öljypuuhun -kirjaan on kerätty vanhimpia suomen kirjakielessä mainittuja kasveja, joita Suomen kirjakielen isä , Agricola , on esitellyt teoksissaan. Monet kirjan kasveista on mainittu Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian alkuosan kalenterissa, johon Agricola on koonnut terveysohjeita eurooppalaisesta kansanperinteestä. Yhteensä Agricola mainitsee kaikissa teksteissään nimeltä vajaat 80 kasvia. Kirjan alussa on lyhyt esittely kirjan aineistosta ja kasvien ry...

300 kasvia Suomen luonnossa kuuluu Suomen luonnossa -sarjaan, jossa on useita osia erilaisista luonnoneliöistä ja -ilmiöistä. Kirjan kirjoittaja, Risto Ihamuotila, on luontoharrastaja, jolle kasvit ovat pitkäaikainen kiinnostuksenkohde. Tämä kirja on siis kasviharrastajan kirjoittama, mikä tuo siihen hiukan erilaisen otteen verrattuna tyypillisimpien kasvikirjojen ammattimaiseen näkemykseen. Kirja on jaettu osiin sen mukaan, millaisessa ympäristössä kasvit kasvavat. Näin luonnossa kulkija voi etsiä tuntemattomia kasveja helposti kasvupaikan mukaan. Silloin toki väärään kasvupaikkaan päätynyt kasvi voi jäädä löytymättä kirjasta. Eikä kirjassa tietenkään ole kaikkia kasveja, vaan siihen on koottu Etelä- ja Keski-Suomen yleisimpiä kasveja. On mielenkiintoista huomata, miten helposti tunnistan tiettyjen kasvualueiden kasvit, esimerkiksi mänty- ja kuusimetsän lajit. Sen sijaan lehtojen ja niittyjen kasvien tunnistaminen onkin vaikeampaa. Asuinpaikka vaikuttaa näköjään hyvin paljonkin...

Minun on nykyään aivan pakko lukea lähes jokainen löytämääni ruukkuviljelystä kertova kirja, sillä olen jo usean vuoden ajan kasvattanut kasveja parvekkeella. Ruukkuviljely parvekkeella ei ole helppoa, sillä kuivuminen ja ötökät kiusaavat parvekekasveja enemmän kuin muualla. Olen pikkuhiljaa oppinut valitsemaan parvekkeellemme sellaisia kasveja, jotka sinne parhaiten sopivat. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö joka vuosi suunnittelisi sinne jotain uutta. Deborah Schneebeli-Morrellin Yrttitarha ruukussa sopii siis minun kevätsuunnitelmiini enemmän kuin hyvin. Kaikki kirjan yrtit kasvavat erilaisissa ruukuissa, jos siis ruukun käsitettä käytetään laajasti. Kirjan kirjoittaja on nimittäin käyttänyt yrttiruukkuina esimerkiksi vanhoja kattiloita ja naulakkoa. Schneebeli-Morrell kertoo tässä Yrttitarha ruukussa -kirjassa omista kokemuksistaan yrttien kasvattamisessa. Kirjan alussa on perustietoa yrttien kasvattamisesta ja valinnasta sekä erilaisten istutusruukkujen mahdollisuuksista...

Kevät alkaa kirjamarkkinoilla jo heti alkuvuodesta. Ainakin jos uskomme kasvi- ja yrttikirjoja, joista ensimmäisen huomaisin jo tammikuussa. Tämä Jeff Coxin ja Marie Pierre-Moinen Maistuvat ruokayrtit kiinnitti huomioni vihreydellään. Keskellä talvea kaikki vihreä muistuttaa keväästä. Ja sitä paitsi kannessa komeilee basilika, yksi suosikkiyrteistäni. Ensivaikutelma Maistuvista ruokayrteistä oli, että onpas näppärän kokoinen ja tyylikkään näköinen kirja. Kirja on nimittäin vain parikymmentä senttiä korkea ja mukavan paksuinen. Se jakaantuu neljään osioon: Ensin kerrotaan, mitkä yrtit sopivat yhteisiin ruukkuihin kasvamaan, ja esitellään suuri määrä yrttejä yksitellen. Sen jälkeen on osuudet yrttien kasvattamisesta, säilömisestä ja käyttämisestä. Kirjan yrtit on esitetty valokuvattuina irrallisina oksina, joten niiden yksityiskohdat on helppo havaita. Maistuvat ruokayrtit -kirjasta huomaa sen, että se on käännöskirja. Yrttiluettelossa on nimittäin meidän oloihimme kovin eksoottisia...

Yrttikirjat ovat kiehtoneet minua jo ihan teini-iästä lähtien, joten niitä on tullut luettua aika paljon. Edelleen kuitenkin ilahdun aina, kun näen jonkin kiinnostavan näköisen yrttikirjan. Ihastuin Annabelle Fagnerin ja Martina Schlegerin Hyvän olon yrttitarha -kirjaan jo sen esittelytekstin perusteella. Siinä luvataan, että "Jo sivuja selatessa mieli lepää" . Ja näin juuri tapahtuukin. Erilaisia puutarha- ja kasvikirjoja julkaistaan nykyään aika paljon. Parhaita ovat mielestäni sellaiset, joissa on selkeä näkökulma, josta asioita lähestytään. Tässä kirjassa on esimerkiksi kiinnostava ja omaleimainen osa, jossa tarkastellaan yrttien käyttöä muinaisissa kulttuureissa ja siitä edelleen kohti nykyaikaa. Sen jälkeen esitellään yrttejä yksityiskohtaisemmin ja annetaan muutamia vinkkejä niiden käyttöön sekä ruoassa että kauneudenhoidossa. Vaikka kirja on käännetty saksasta, ovat siinä esitellyt yrtit tuttuja, esimerkiksi anista, basilikaa, iisoppia ja minttua. Yrttien esitte...