Kirjamielellä

Minulla taitaa olla uusi suosikkikirjailija! Yhden kirjan perusteella ei sellasta vielä uskalla sanoa, mutta kyllä kaksi kirjaa jo kertoo paljon. Pidin todella paljon Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjasta, mutta tätä Pohjan akkaa suorastaan rakastin. Tiedättehän sen tunteen, kun jotain kirjaa lukiessaan tajuaa, että tämä on se kirja, jonka on aina halunnut lukea? Tai jos olisin kirjailija, niin tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa? Pohjan akan kerronta tapahtuu kahdessa tasossa. Toisessa seurataan vanhustenkodissa asuvaa rouva Pohjaa, jota kirjailija Pertti käy haastattelemassa. Toinen taso liikkuu myyttisessä kalevalaisessa ajassa, jossa Pohjan akka pitää tilaa pystyssä etelästä tulevaa uutta aikaa ja uusia tapoja vastaan. Kertojana Pohjan emäntä solahtaa ja luikahtaa tasolta toiselle, mutta kieli pitää tasot silti riittävästi erillään. Kirjan kieli onkin mahtavaa varsinkin kalevalaisissa osioissa. Se on intiimiä, soljuvaa, julmaa ja alkukantaista – Kalevalaa naisvoimalla ker...

No olipas tämä nyt... varsin jännä kirja. Olen China Miévillen Toisten kanssa vähän jälkijunassa, mutta kirja on keikkunut koko ajan siinä kiinnostaa–eikiinnosta-akselilla. Kun vihdoin sitten päätin lukea kirjan, huomasin, että olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi kirjaa lukenut. Toiset käynnistyy kuin mikä tahansa dekkari: komisario Borlú saa tutkittavakseen nuoren naisen murhan kotikaupungissaan Beszélissä. Tämä peruskuvio tapahtuu kuitenkin kaikkea muuta kuin peruskaupungissa, sillä Beszélin kanssa samaa tilaa jakaa Ul Qoma. Kyseessä on kaksi erilaista mutta erikoisesti lomittunutta, päällekkäistynyttä ja jakautunutta kaupunkia, joiden asukkaat elävät aktiivisesti näkymätöntäen kaikkea toiseen kaupunkiin liittyvää. Rajojen noudattamista valvoo salaperäinen ja kaikkivaltias Rikko. Tämä on juuri sellainen dekkari, josta minä pidän. Murhan selvittäminen muuttuu yhtäkkiä kiinnostavaksi, kun sitä rajoitetaan oudoilla säännöillä ja eriskummallisella historialla. Tosin minull...

Minulle on jostain syystä osunut viime aikoina luettavaksi paljon eristäytymiseen liittyviä kirjoja. Ja itse asiassa aika monessa on ollut vielä mukana merta ja saaria. Sellainen on lähtökohta myös tässä Ali Shawin Tyttö joka muuttui lasiksi -kirjassa. Eristäytyminen ei ole kuitenkaan ainoa tämän kirjan mielenkiintoinen piirre, vaan kirja on sadunomaisuudessaan ja erikoisuudessaan todellinen jalokivi. Tyttö joka muuttui lasiksi -kirjan tapahtumapaikkana on syrjäinen ja eristäytynyt St Hauda´s Landin saariryhmä. Lähes erakoitunut Midas Crook tapaa tuntemattoman Idan, joka kävelee varoen ylisuuret saappaat jalassaan. Tyttö etsii toista saarilla asuvaa erakkoa, Henryä, jonka toivoo voivan auttaa häntä, sillä Henryllä on outoa tietoa saaren erikoisuuksista: eläimestä, joka muuttaa kaiken näkemänsä valkoiseksi, ja suossa makaavista lasiruumista. Idalla on nimittäin salaisuus. Mistä oikein aloittaisin? Tyttö joka muuttui lasiksi on aivan uskomaton kirja. Se on riipivän surullinen, hauras...

Tämän vuoden kesäkirjojen ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi päätyi Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu . Se sattui olemaan pinossa päällimmäisenä ja lisäksi pokkarina kätevän kokoinen muutenkin pursuilevaan juhannuksen kirjakassiin. Osa kesäkirjoista on nimittäin aivan väärän kokoisia mukana kuljetettaviksi. Olen aikaisemmin lukenut Murakamin Kafka rannalla -kirjan, josta pidin todella paljon. Suuri lammasseikkailu ei juoneltaan kuulostanut yhtä mielenkiintoiselta, mutta minua kiehtoi kuitenkin se, että kirjaa kuvattiin todella omalaatuiseksi. Ja sitä se kyllä olikin. Kirja nimittäin kertoo erään omalaatuisen ja myyttisenkin lampaan etsimisestä. En aio kirjoittaa juonesta enempää, sillä minusta osa kirjan viehätystä on juuri siinä, että sen juonesta ei aluksi tiedä juuri mitään. Kirja on erikoinen, se riittäköön alustukseksi. Yksi Suuren lammasseikkailun parhaita ominaisuuksia oli se, että kirjan jännitys rakentui hyvin taitavasti. Lukijalta esimerkiksi vietiin välillä tarina ...

K atja Kaukosen Odelma on lumoava kirja. On hämmentävää ja niin kovin ilahduttavaa, kun tällainen valmis ja eheä kirja osuu kohdalle ilman, että sitä kohtaan on mitään odotuksia. Minuun vetosi ensin kaunis kansi ja kirjan esittelyteksti. Niiden lupaus piti täysin paikkansa. Kirja kertoo naisesta, Odelmasta, joka nousee joesta. Kuten monet muutkin kylän naiset, hän on paennut sinne joitain aikoja sitten. Nainen palaa taloon, joka on ollut hänen kotinsa köyhän pellon ja ankean kylän lähistöllä. Nainen kokoaa itseään ja asettuu taloksi. Hän kohtaa myös miehen, Freydmanin. Talo piilottaa heidät muilta ihmisiltä. Monet kirjan tapahtumat jäävät hämärään, mutta kirja ei silti jää liian epämääräiseksi. Odelma on täynnä mystiikkaa ja outoja asioita. Jos jokin asia on kirjan maailmassa mahdollista, se on myös totta. Lukija joutuu pohtimaan myös parisuhteen ongelmia – kuten sitä, miten kaksi ihmistä on aina kaksi ihmistä, vaikka he yhdessä muodostaisivatkin parin. Kirjassa on myös muuten ka...

On vähän hölmistynyt olo: kuka on tämä voimallinen kirjailija ja miksen ole kuullut hänestä juuri mitään? Essi Kummun Karhun kuolema pulpahteli esille muutamassa blogissa loppuvuonna. Tunnistin kirjan kannen, sillä olin huomannut sen Tammen uutuuksissa. Kansi ei silloin kuitenkaan houkutellut minua tutustumaan kirjaan sen enempää. Tosin nyt, kun olen kirjan lukenut, en voisi kuvitella siihen mitään muuta kantta. Karhun kuolema kertoo kahdesta sisaruksesta, Fannysta ja Stellasta, ja heidän perheestään. Perheen isoäiti, mumma, kuolee muttei lähde eteenpäin vaan jää pyörimään ja hyörimään ympäriinsä kevyeksi muuttuneena. Fanny siirtelee mumman talossa tavaroita, eikä näe mummaa. Stella puolestaan päästää taloonsa karhun. Ehkä saman karhun, jota hän on odottanut miehekseen nuoresta saakka. Karhun mukana taloon astuu kuitenkin tragedia. Kirjan juonta on vaikea selittää, koska teksti liikkuu niin voimakkaiden metaforien ja myyttien alla. En tiedä, onko juoni lopultakaan niin tärkeää ...

Sain viime yönä luettua Pasi Ilmari Jääskeläisen uutuuskirjan Harjukaupungin salakäytävät . Kirjasta kertoo paljon se, että jossain vaiheessa iltaa päätin lukea sen loppuun asti, vaikka tiesinkin maksavani valvomisesta seuraavana päivänä. Jotkut kirjat vain ovat sellaisia, ettei niitä voi laskea kädestään. Tämä kirja veti sitä syvemmälle, mitä pidemmälle sitä luki. Jossain vaiheessa huomasin myös kamppailevani siitä, ahmiako kirja välittömästi loppuun vai lukeako sitä maistellen ja rauhassa. Kirja kertoo keski-ikäisestä Olli Suomisesta, jonka keskiluokkainen elämä yllättäen muuttuu. Muutoksen sysää alkuun Ollin liittyminen Facebook-palveluun. Menneisyys ja sinne jääneet ihmiset tulevat yhtäkkiä lähelle. Olli huomaa pian haaveilevansa Kertusta, nuoruudenrakastetustaan, josta on tullut suosittu kirjailija. Kerttu kirjoittaa kirjaa Jyväskylän maagisista paikoista, joiden valtaan Ollikin taas pian joutuu. Ja lukija seuraa perässä. Harjukaupungin salakäytävät liikkuu menneisyyden ja ...

Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian ei ole helppo kirja. Siinä monia teemoja, jotka eivät ensin tunnu sopivan mitenkään yhteen. Saxell onnistuu kuitenkin pitämään käsissään moneen suuntaan pakenevat ihmiskohtalot ja yhteiskunnalliset aiheet, vaikka kirjassa säilyykin koko ajan vähän häiriintynyt tunnelma. Sitä lisää myös se, että kertoja häilyy välillä unissa ja menneisyydessä, vaikka pääpaino onkin päähenkilössä. Kirjan päähenkilö on Romaniasta Suomeen muuttanut romani, Florian, jolla on harvinainen taito. Hän osaa laukaista ihmisissä unen näkemisen kyvyn, joka on katoamassa koko Euroopasta. Florian tarttuu tietysti mahdollisuuteensa saavuttaa menestystä ja rahaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa, kun kaikkea valvotaan ja poliisikin on kiinnostunut Florianin toimista. Lukijan ensireaktio kirjasta on huomio sen ajankohtaisuudesta. Se on kuitenkin myös tutkimus omasta kulttuurista vieraantumisesta sekä tiedostamatta että tarkoituksellisesti. Irrallisuus ja juurettomuus luovat kirjaan lo...

Kafka rannalla on ensimmäinen lukemani Haruki Murakamin kirja. Olin lukenut siitä joitakin arvosteluja, mutta siltikään en osannut odottaa kirjalta oikein mitään. Alussa kirjaan oli hiukan vaikeuksia päästä sisään, mutta sen jälkeen kirja imaisi minut mukaansa. Luin kirjan yhdessä päivässä, vaikka siinä olikin yli 600 sivua. Tämä kirja oli suomennettu mutkan kautta, eli ei alkuperäisestä japaninkielisestä teoksesta vaan englanninkielisestä käännöksestä. Kafka on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan ja päätyy vieraaseen kaupunkiin. Toisaalla yksinkertainen vanha mies yrittää toteuttaa omaa kohtaloaan, joka sekoittuu Kafkan elämään. Historia, myytit ja nykyaika sekoittuvat – samoin kuin elämä ja kuolemakin. Enempää kirjan juonesta ei oikein voi sanoa. Kirjassa on useita rinnakkaisia tarinoita, jotka kuljettavat lukijaa jonkinlaiseen ratkaisuun. En tiedä ymmärsinkö kaiken, mistä kirjassa oli kyse, mutta nautin siitä silti. Jossain vaiheessa mietitytti, pystyykö Murakami todellakin s...

Sean Stewatin Kehä kertoo elämässään jämähtäneestä William ”Dead” Kennedystä. Nuoruus on mennyt, mutta mies on jäänyt johonkin pysähtyneeseen tilaan. Työpaikat vaihtuvat ja ainoa asia, josta mies pitää kiinni, on 12-vuotias tytär. Tytär ja entinen vaimo ovat kuitenkin jo jatkaneet elämäänsä. Kennedyn elämää haittaa myös se, että hän näkee aaveita. Hassua on, että päähenkilöä sanotaan Kariston sivuilla keski-ikäiseksi. Minusta 32-vuotias ei ole vielä keski-ikäinen! Miestä kyllä kuvataan sillä tavalla, että hän vaikuttaisi olevan lähempänä viittäkymmentä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Teksasiin, joka näyttää kirjassa rappioituneelta valkoisen roskaväen tyyssijalta. Tytöt tulevat raskaaksi nuorena ja saavat paljon lapsia, joiden isistä ei ole tietoa. Jokaisella tyypillä on ase tai pari - eikä niitä pelätä käyttää. Suvut ovat laajoja ja jokaisessa suvussa riittää kuolemantapauksia. Sukukokouksiin saapuu sekä eläviä että kuolleita. Teksti sisältää paljon viittauksia musiikkiin ja si...

Jyrki Vainosen Tornit lumosi minut heti alkusivuilla. En ole tutustunut Vainosen aikaisempaan tuotantoon, mutta aion ehdottomasti lukea myös hänen aikaisemmat teoksensa. Kirjassa on useita tasoja. Taustalla on äidin ja pojan suhde, sisarusten välinen kateus ja äidin tarve saada tietää, mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Tämän päälle Vainonen on rakentanut monitahoisen, kummallisen ja erittäin omaperäisen tarinan päähenkilön matkasta läpi muistojen ja unen. Kirjaa lukiessa tuntui kuin katselisi ahdistavaa painajaista, josta kuitenkin nauttii eikä halua herätä. Toisaalta pelkäsin lukea tekstiä eteenpäin, koska en halunnut tietää, mitä menneisyydestä saattaisi paljastua, mutta samalla teksti koukutti minut täysin, enkä malttanut lopettaa lukemista. Tarinassa on kummallista vetoa. Sen hahmot ovat kuin eroottisista unelmista, saduista tai mielen pimennosta nousseita perversioita. En väitä ollenkaan, että olisin ymmärtänyt, mitä kaikkea Vainonen haluaa kirjalla sanoa. Mutta en usko, et...

Olin jossain vaiheessa laittanut Hasan Ali Toptaşin Varjottomat lukutoivelistalleni ja sitten unohtanut kirjan kokonaan. Muistin kirjan vasta selatessani lukutoivelistaa pitkästä aikaa. Kirja kertoo kylästä, jossa alkaa kadota ihmisiä. Tarjolla ei kuitenkaan ole mitään dekkarimaista asioiden selvittelyä vaan pohdintaa muun muassa ihmisen olemassaolosta. Kirjassa on myös kehystarina, joka vuorottelee kylän tarinan kanssa. Kirjan edetessä tarinat sotkeutuvat ja kurovat kahta maailmaa lähemmäs toisiaan. Kirja herätti minussa aika ristiriitaisia tunteita. Toisaalta minua viehätti aikaa ja paikkaa rikkova rakenne, mutta samalla kaikki epämääräisyys ärsytti. Kirjan alku oli haastava ja olin jo jättää kirjan kesken, mutta päätin kuitenkin taistella vielä vähän eteenpäin. Ja onneksi taistelin, sillä kirjasta muodostui lopulta toimiva kokonaisuus. Lueskelin muutamia kirjan saamia arvosteluja ja huomasin, että se on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Se ei ole ihme, sillä kirja on o...

Vedenaliset kertoo Mirjasta, joka elää lapsuutensa saaressa kalastajavanhempiensa kanssa. Mirjan lapsuus on yksinäistä ja Mirja muuttuu itsekin saareksi. Hän ajelehtii eksyneenä ja arkana läpi ihmisten ja katujen. Lopulta Mirja löytää itselleen uuden lauman ja muuttuu sen osaksi. Kirjan tunnelma on unenomainen, välillä jopa painajaismainen. Peura käyttää sanoja voimakkaasti luoden outoja mielikuvia. Minulle tulee kirjasta mieleen Tiina Raevaaran Eräänä päivän tyhjä taivas ja ehkä jopa Maarit Verrosen Pimeästä maasta. Tosin en kutsuisi tätä kirjaa kasvutarinaksi, sillä päähenkilö ei mielestäni kehity lainkaan. Hän vain vaihtaa saaren yksinäisyyden toisenlaiseen suojattuun yksinäisyyteen. Kirjaa ei voi lukea nopeasti, vaan se vaatii keskittymistä. Välillä jouduin palaamaan takaisinpäin, kun en ollut varma olinko ymmärtänyt jonkun asian. Parasta kirjassa on ehdottomasti kieli ja sen runollisuus. Juuri kielen takia kirja jää vaivaamaan ajatuksia. Lukunäyte sivulta 99: Susi ulvoi n...