Kirjamielellä

Pidin teini-ikäisenä aivan tolkuttoman paljon Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -sarjan ensimmäisistä osista Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso . Varsinkin jälkimmäinen oli minusta mahtava, koska se kertoi yksinäisen tytön selviytymisestä jääkautisessa maailmassa kesyttämiensä eläinten kanssa. Sarjan kaksi seuraavaa osaa, Mammutin metsästäjät ja Tasangon vaeltajat , eivät olleen minusta niin hyviä, mutta toki luin nekin useaan kertaan. Jonkin kirjan esipuheessa kerrottiin, että Maan lapset -sarja on suunniteltu kuusiosaiseksi, joten en missään vaiheessa luopunut toivosta, että loput kaksi osaa vielä julkaistaisiin. Vaikka en enää fanittanutkaan sarjaa teini-iän jälkeen, luin tietysti Luolien suojatit heti, kun se julkaistiin, ja niin tein myös tämän juuri ilmestyneen sarjan viimeisen osan, Maalattujen luolien maan kanssa. Maalattujen luolien maa jatkaa Aylan ja Jondalarin sekä heidän tyttärensä tarinaa, vaikka pääpaino onkin Aylassa ja tämän hengellisessä koulutuksessa. Ze...

Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjan viimeinen osa julkaistaan WSOY:n mukaan vuoden kulutua. Johan siinä menikin aikaa. Ihastuin teini-ikäisenä näihin kirjoihin lähinnä sen yksityiskohtaisen luonnon ja elämän kuvauksen takia. Sittemmin en ole ollut enää niin ihastunut, sillä ovathan kirjat kyllä aika ärsyttäviä – tai varsinkin Ayla kaikessa täydellisyydessään. Luin kirjat kuitenkin tuossa muutama vuosi sitten ihan nostalgian vuoksi uudestaan. Pidin kahdesta ensimmäisestä kirjasta ihan kohtalaisesti, mutta muut olivatkin aika löysästi kirjoitettua huttua. Aion silti lukea tämän viimeisenkin kirjan, koska kyllähän tarinalle pitää päätös saada. Oli sitten huttua tai ei.