Kirjamielellä

Hartaasti odottamani Maggie Stiefvaterin Ikuisuus ilmestyi juuri, enkä malttanut pitkittää lukemista yhtään. Kirja on trilogian päätösosa ja jatkaa Samin ja Gracen sekä koko ihmissusilauman tarinaa. Rakastunut pari joutui erilleen viime kirjassa, Väristyksessä , joten olin malttamaton saamaan selville, miten tarina jatkuu. Rakkaussuhteiden lisäksi luvassa on menneisyyden tapahtumien korjaamista ja aikuistumista, vastuun ottamista itsestä ja lähimmäisistä. Minua häiritsi jonkin verran se, että Samin ja Gracen äänet alkoivat muistuttaa tässä kirjassa liikaa toisiaan. Ehkä sutena oleminen toi Gracen järkevään olemukseen niin paljon romantiikkaa, että se alkoi kuulua läpi kaikesta. Olisin myös kaivannut ääneen enemmän Isabelia, jonka osuudet tuntuivat jäävän muiden jalkoihin. Ikuisuudessa nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Isabel ihan pelkkänä itsenään, puhtaana ja rikkinäisenä. Ikuisuus oli minusta myös ehkä aavistuksen liian pitkä. Voi olla että se johtui suurelta osin kyllä sii...

Luin Maggie Stiefvaterin Väristyksen tammikuussa ja ihastuin siihen oikein kunnolla. Onneksi tämä sarjan toinen osa julkaistiin jo näin pian, joten pääsin jatkamaan taas tarinaa. Minua vähän mietitytti, että minne tämä toinen kirja johtaa, sillä Väristys loppui seesteisiin tunnelmiin, joista ei ehkä olisi kaikkein helpointa jatkaa koukuttavaa tarinaa ihmissuden ja tytön rakkaudesta. Edellisen kirjan päähenkilöt, Sam ja Grace, ovat saaneet toisensa ja kaikki vaikuttaa onnelliselta. Häivähdys alkaa kuitenkin prologilla, joka heittää pienen varjon tarinaan heti kirjan alkuun. Jokin on vialla Gracessa. Lisäksi lauman uudet sudet ja aiheuttavat hankaluuksia, sillä jokin on vialla niissäkin. Gracen vanhemmat puolestaan ottavat kasvatusvelvollisuutensa ensimmäistä kertaa tosissaan ja ovat päättäneet olla pitämättä Samista. Ongelmia tuntuu siis riittävän sekä yliluonnollisella että arkielämän puolella. Häivähdys on saanut lisää kertojia, sillä Samin ja Gracen lisäksi ääneen pääsevät Väri...

Joskus kannattaa epäilyksistä huolimatta tarttua kirjaan. Voi yllättyä iloisesti, kuten minulle kävi tämän Maggie Stiefvaterin Väristyksen kanssa. Olin kuullut kirjasta kehuja pitkin viime vuotta, mutta ajattelin että kyseessä on taas yksi samaa kaavaa toistava ihmistytön ja yliluonnollisen pojan rakkaustarina. Kirjan kieltä kehuttiin kuitenkin monessa paikassa, joten päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Väristys kertoo Grazesta, joka tuntee outoa vetoa lähimetsässä elävää sutta kohtaan. Susi paljastuukin Sam-nimiseksi ihmissudeksi, joka pysyy ihmishahmossaan vain, kun on riittävän lämmin. Ihmishahmoinen Sam ja Graze rakastuvat, mutta heidän mieltään synkentää lähestyvä talvi. Onko ihmissusien mahdollista parantua vai koittaako nuorille rakastavaisille mahdollisesti lopullinen ero talven tullen? Kirjan juoni ei todellakaan vaikuta mitenkään kauhean omaperäiseltä, mutta siihen tuo elävyyttä kertojan vaihtelu. Kerrontavuoro vaihtelee nimittäin Grazen ja Samin välillä, mikä on sii...