Kirjamielellä

Blogin kirjoittaminen tuntuu olevan edelleen jäässä, mutta onneksi on olemassa niin tärkeitä asioita, ettei niitä voi jättää välistä. Tänään on nimittäin se päivä, kun kirjabloggarit äänestävät vuoden 2012 parhaasta käännetystä aikuisten kaunokirjasta. Tässä tulevat siis Kirjamielellä-blogin vuoden 2012 Blogistanian Globalian ehdokkaat, eli vuoden parhaat käännöskirjat! 1. Sergei Lukjanenko : Yöpartio (3 pistettä) Ehdoton ykköslukukokemus viime vuonna. Sarjan seuraava osa on tulossa tämän kevään aikana, ja odotan sitä jo kovasti. 2. Ursula K. Le Guin : Harhakaupunki (2 pistettä) Sitoo yhteen vanhat ja uudet käännökset, joten on jo sitäkin kautta arvokas käännös. Ja kirja on oikeasti ihan mielettömän hyvä. 3. Liz Williams : Aavekauppiaan tytär (1 piste) Toivoin, että olisin voinut antaa tällekin enemmän pisteitä, sillä tämä minulle ennalta täysin tuntematon kirja valloitti monipuolisella maailmallaan. Myös tähän on tulossa jatkoa tänä keväänä! Nyt sitten vain jännitetään ...

Ursula K. Le Guinin hainilaisen sarjan lukeminen on nyt ulottunut 80-luvulla suomennettuun Maailma, vihreä metsä -kirjaan. Olen muistaakseni yrittänyt lukea sitä jo aivan teininä Maameren velhon innoittamana. Silloin se kuitenkin jäi kesken. Sarjaan taitaa päästä sisään vasta edes vähän viisaampana. Kirja kertoo vehreästä metsän peittämästä planeetasta, jolle terralainen siirtokunta on perustanut metsänhakkuutyömaan. Planeetalla asuu myös itseään ihmisiksi nimittävää kansaa, athshelaisia. Nämä pienet, karvaiset ja vihreät ihmiset eivät saa kuitenkaan kunnioitusta tunkeilijoilta. Maasta tulleet ovat orjuuttaneet kansan ja käyttävät törkeästi hyväkseen sekä näiden naisia että metsiä. Maailma, vihreä metsä rakentuu kolmen kertojan varaan. Ensimmäinen, yksinkertaisin on kapteeni Davidsonin näkökulma. Mies on rasisti, sovinisti, tappaja ja varma siitä, että on oikeassa. Kun tällaiselle miehelle antaa valtaa, aseita ja muutaman helppouskoisen alaisen, on tiedossa ikävyyksiä. Toistensa...

Nyt seuraa niin paljon ylistystä ja lähes kohtuutonta henkilöpalvontaa, että lienee parasta kertoa heti alkuun, että kyseessä on arvostelukappaleena saatu teos, ettei lipsahda vallan mainostamiseksi. Harhakaupunki on Ursula K. Le Guinin kolmas kirja ja samalla Hainilaisen sarjan kolmas osa. Päätin jokin aika sitten lukea kaikki sarjan suomennetut osat järjestyksessä. Vaikka olen pitänyt noista sarjan edellisistäkin osista, vasta tässä kirjassa alkaa Le Guinin nerous todella alkaa loistaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1977, ja seuraavana vuonna kirjailija julkaisikin jo upean Maameren velhon . Kirja jatkaa sarjan teemoja tutkimalla ihmisyyttä ja kuljettamalla Harhakaupungin päähenkilöä inhimillisyyden raunioilla. Tässä kirjassa näyttämönä toimii tulevaisuuden Maa, jonne ilmestyy outosilmäinen muukalainen vailla muistoja tai menneisyyttä. Falkiksi kutsuttu mies lähtee lopulta etsimään itseään ainoasta paikasta, josta voi löytää totuuden tai pelkkiä valheita. Vaikka Harhakaupunki on...

Ihan ensimmäiseksi on pakko vähän intoilla ja kiittää Avainta Ursula Le Guinin julkaisemisesta. Pidin jo tuosta Le Guinin esikoisesta, Rocannonin maailmasta , mutta tämä Maanpakolaisten planeetta oli mielestäni aivan mahtava. En olisi varmaan tätä koskaan tullut lukemaan englanniksi, joten tämäkin hienous olisi mennyt minulta ohi ilman suomentamista. Maanpakolaisten planeetta kertoo kahdesta eri rodusta, jotka elävät rinnakkain toisistaan tietoisina mutta ilman juuri mitään kanssakäymistä. Toinen roduista on alkuperäinen planeetalla asunut rotu, kun taas toinen pienempi ryhmä on aikoinaan planeetalle muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Maanpakolaiset ovat teknisiltä ja henkisiltäkin kyvyiltään edistyneempiä, mutta silti he ovat sukupolvien kuluessa vähentyneet ja unohtaneet monia taitojaan. Talvi ja sota ovat ovella, mutta yllättävä rakkaus nousee kahden eri rotuihin syntyneen yksilön välillä. Kirja pääsikin yllättämään minut juuri tällä rakkausteemalla. Se kulkee kestävänä l...

Rocannonin maailma on Ursula K. Le Guinin esikoisteos, joka on odottanut suomentamista jo pitkään. Onneksi Avain tarttui tähän puutteeseen ja julkaisi kirjan viime vuonna. Minun on jo pitkään pitänyt lukea kirja, mutta nyt viimeistään oli korkea aika. Tämän Hainilaiseen sarjan toinen kirja, Maanpakolaisten planeetta, nimittäin julkaistiin juuri. Kyseessä ei ole mikään jatkokertomus vaan kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, jotka kuitenkin sijoittuvat samaan maailmaan – tai oikeastaan samaan avaruuteen, sillä kirjat kertovat eri planeetoista. Rocannonin maailma kertoo vieraaseen Fomalhaut II -planeettaan sekä sen kulttuuriin ja rotuihin tutustuvasta Rocannonista. Osa planeetasta on jo kartoitettu ja Liitto on rakentanut suhteita joihinkin kansoihin. Rocannon on kerännyt väkensä kanssa tietoja planeetasta, kun paljastuu, että planeetalla on myös Liiton vihollisen tukikohta. Rocannon lähtee selvittämään asiaa planeetalta saamiensa ystävien kanssa. Mielenkiintoisinta Rocannonin maailmassa...

Postiluukusta putkahti eilen Avaimen kevään 2011 katalogi.  Olen jo muutenkin vähän ehtinyt tutkailla ensi kevään kirjatarjontaa, mutta palaan siihen tarkemmin vähän myöhemmin. Avaimen kevään tarjonnasta minua kiinnostaa eniten Harri István Mäen Kraatterin lapset ja Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta . Myös Rebecca Stottilta tulee uusi kirja, Veden muisti . Tai kyseessä on siis Stottin esikoiskirja, joka suomennetaan nyt Korallivarkaan jälkeen. Kraatterin lapset kertoo tanssikoulusta mystiseltä kuulostavassa Linnassa kraatterin pohjalla keskellä kaupunkia. Kirjan pitäisi olla "lumoava mysteerisatu lapsista, jotka tekevät unohtumattoman matkan tanssin vangitsevaan maailmaan ja itseensä". Kirja kuulostaa sekä kummalliselta että kiehtovalta, joten se ainakin pääsee lukulistalle. Maanpakolaisten planeetta puolestaan jatkaa Le Guinin Hainilaista sarjaa , josta ilmestyi tänä syksynä ensimmäinen osa, Rocannonin maailma . Nyt on pakko tunnustaa, että se on minulta...