Kirjamielellä

K atja Kaukosen Odelma on lumoava kirja. On hämmentävää ja niin kovin ilahduttavaa, kun tällainen valmis ja eheä kirja osuu kohdalle ilman, että sitä kohtaan on mitään odotuksia. Minuun vetosi ensin kaunis kansi ja kirjan esittelyteksti. Niiden lupaus piti täysin paikkansa. Kirja kertoo naisesta, Odelmasta, joka nousee joesta. Kuten monet muutkin kylän naiset, hän on paennut sinne joitain aikoja sitten. Nainen palaa taloon, joka on ollut hänen kotinsa köyhän pellon ja ankean kylän lähistöllä. Nainen kokoaa itseään ja asettuu taloksi. Hän kohtaa myös miehen, Freydmanin. Talo piilottaa heidät muilta ihmisiltä. Monet kirjan tapahtumat jäävät hämärään, mutta kirja ei silti jää liian epämääräiseksi. Odelma on täynnä mystiikkaa ja outoja asioita. Jos jokin asia on kirjan maailmassa mahdollista, se on myös totta. Lukija joutuu pohtimaan myös parisuhteen ongelmia – kuten sitä, miten kaksi ihmistä on aina kaksi ihmistä, vaikka he yhdessä muodostaisivatkin parin. Kirjassa on myös muuten ka...

Uuden kirjan avaaminen on aina vähän jännittävää, kun pitää sukeltaa ihan uuteen maailmaan. Vaikka usein kyllä tietää edes vähän, mitä on odotettavissa. Joskus tutun kirjailijan uuteen kirjaan voi solahtaa kuin vanhoihin kenkiin, kun tietää että kirjan kanssa on todennäköisesti mukava olla. Pettymykset ovat silloin kyllä kauheita. Mutta entäs sitten, kun avaa uuden kirjailijan uuden kirjan? Silloin ei ole ehkä lainkaan ennakko-odotuksia, vain se lupaus, mitä kansi ja takakannen teksti antavat. Silloin pitää maistella lauseita ja edetä varoen. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavalta sivulta syliin tipahtaa. Syy siihen, miksi nyt pohdin tällaisia asioita, on kirjassa, joka alkaa näin: "Joen törmällä makasi nainen kuin kivi, vatsansa alle hän oli piilottanut jalat ja kädet, pää oli taipuneena kohti rintakehää. Talvi lojui seudun päällä, mutta lumet olivat sulaneet naisen ympäriltä. Hän oli vedestä noussut hedelmäinen. Jäätyneitä pisaroita hiuksissa ja helmoissa, niiden sisällä o...