Kirjamielellä

Toni Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. Hän kirjoittaa inhimillisesti ja kauniisti raskaista aiheista. Armolahjan päätyikin heti luettavien kirjojen listalleni. Armolahja on ennen kaikkea kertomus naisista – äideistä, tyttäristä, ystävättäristä ja sattuman oikusta yhteen joutuneista naisista. Orjuus laajenee käsittämään muutakin kuin rodullisen orjuuden, sillä kirjan naiset ovat kaikki tavallaan orjia. Orjanaiset saapuivat orjalaivoilla Afrikasta, kun taas eurooppalaisten taakkoina pitämät naiset, rikolliset, ilotytöt ja ylimääräiset tyttäret, lastattiin toisenlaiseen orjuuteen. Kirjan naiset kokoaa yhteen Jacob Vaark, jonka luokse naiset saapuvat eri tavoin: tarkoin kriteerein Euroopasta tilattu vaimo, ostettu orjanainen ja tavaroita vastaan tai velkojen maksuksi saadut orjatytöt. Koska eletään 1600-luvun loppua, ei naisilla ole juurikaan arvoa ilman miehiä, ei edes valkoisilla naisilla. Kaikki kirjan naiset – tai itse asiassa kaikki kirjan henkilöt – ovat jotenkin rikkin...

Lueskelin tänään Helsingin Sanomien verkkosivujen kirja-arvosteluja ja huomasin, että Toni Morrisonilta on ilmestynyt uusi romaani, Armolahja. Morrison kirjoittaa mielestäni erittäin vaikuttavasti. Hänellä on kyky kirjoittaa rumista asioista niin kauniilla kielellä, että vaikutus lukijassa on valtava. Mieleeni on jäänyt varsinkin Minun kansani, minun rakkaani -kirjassa oleva tapahtuma: Nälän uhatessa valkoinen isäntä käskee jo isot lapsensa imemään maidot orjatytön rinnoista, niin ettei tytön omalle vauvalle jää ollenkaan ruokaa. Maidon varastaminen on kuin symboli koko orjuudelle, vaikka voimakkaimpana mieleen jääkin orjatytön riipaiseva suru. Armolahja vaikuttaa kiinnostavalta ja rankalta lukukokemukselta. Taidan ottaa kirjan luettavaksi hiukan syksymmällä, sitten kun ilmatkin ovat suosiollisia tällaisten kirjojen lukemiseen. Helsingin Sanomien arvostelun löydät täältä .