Kirjakaapin kummitus

"Useammin kuin kerran olen heilunut samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen aineiden vaikutuksen alaisena. Sanotaan vaikka niin, että en todellakaan ole mikään kävelevä tietosanakirja. Lukemanne kirja on koottu niistä sirpaleista, jotka hyytelöksi muuttuneet aivoni suostuivat luovuttamaan, kun yritin hahmotella elämäntarinaani. Jotain jäi käteen, mutta paljon unohtui." Chris Ayres ja Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy (Like 2010) Alkuteos I am Ozzy  2009 Suomentanut Ilkka Salmenpohja Äänikirjan kesto 14h 39min. Lukija Petri Hanttu. Ozzy Osbourne ei varsinaisesti kuuluu idoleihini. Ensimmäisenä miehestä tulee mieleen mustiin pukeutunut pimeänpuoleinen tyyppi, jonka musiikkikaan ei varsinaisesti säväytä ja joka kuulemma puri lepakon kaulan poikki joskus keikallaan. Toiseksi mieleen tulee haparoiden kulkeva kumarainen kaveri, joka hokee sanaa fuck . Silti tartuin Elisa Kirjan tarjoukseen ja latasin puhelimeeni äänikirjaversion teoksesta Minä, Ozzy. Kirjan tekijöiksi on...

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan." Maria Turtschaninoff: Arra (Tammi 2010) Alkuteos Arra. Legender från Lavora  2009 Suomentanut Marja Kyrö 256 sivua Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita . Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra. Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisil...

"Nuori ja kaunis mies, joka ehkä vielä uskoi, ettei tulisi koskaan vanhaksi. Kauko pullisteli joskus itseään peilin edessä ja näytti apinamiesliikkeitä. - Olenko minä lihaksikas? -Et." Marja Björk: Puuma (Like 2010) Äänikirjan kesto 4 h 30 min. Lukija Lilli Collan (Kansikuva Elisa Kirjalta) Marja Björkin romaanin Puuma  päähenkilö on Malla, menestynyt ja itsetietoinen nainen, joka havaitsee naapuriin muuttaneen miehen ja päätyy tämän kanssa suhteeseen. Yhteiselämä Kaukon kanssa jatkuu omia uriaan, ja Mallan mielestä pitkä liitto on "satama, josta käsin voi seikkailla itseään satuttamatta". Kun oma ja miehen ikääntyminen on väistämätön tosiasia, on uutta pontta hyvä hakea nuoremman miehen luota. Ensivaikutelma kirjasta on kepeä, mutta pinnan alta löytyy syvempiä sävyjä. Takaumat Mallan lapsuuteen kertovat jostain rikkinäisestä: mihin äiti katosi öisin? Nykyajassa selviää, että Mallan äidin maailmankuva on varsin kylmä ja kyyninen, ja samaa aistii myös Mall...

"Minä olen ahtaampi ihminen. Tykkään enempi valittaa. Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu, niin saattavat mennä suonet tukkoon. Saattaa sydän leikata kiinni. Se halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaattia ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin, mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano, mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen kaikki arvot olleet kohdallaan. Kyllä ovat." Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY 2010) Äänikirjan kesto 3 h 3,5 min. Kyllä ei tarvinnut mieltä pahoittaa, kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimista löytyi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja  ja vieläpä Antti Litjan lukemana. Jos johonkin kirjaan sopii äänikirjaformaatti erityisen hyvin, niin...

"Äiti nukkuu vieressäni... Hän ei näe mitään... Mutta varjot ovat silti täällä... ne odottavat... vuoteeni vierellä kuin kolme korppikotkaa oksalla haluaisin huutaa mutta en pysty." Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (WSOY 2010) Ranskankielinen alkuteos Trois ombres  2007 Suomentanut Saara Pääkkönen 268 sivua Bongasin Cyril Pedrosan sarjakuvan Kolme varjoa Oksan hyllyltä -blogin arviosta ja kiinnostuin. Kuin sattuman oikusta kirja osui pian silmiini kirjastosta ja tarttui mukaani. Sarjakuva kertoo pienestä Joachimista ja hänen perheestään. Joachim alkaa pelätä kolmea varjoa, jotka tuntuvat seuraavan häntä. Lise-äiti lähtee hakemaan neuvoja pelottavaan tilanteeseen, ja lopulta Louis-isä ja poika lähtevät pakomatkalle, jonka aikana he kohtaavat niin uusia tuttavuuksia kuin erilaisia vaaroja. Mutta voiko väistämätöntä välttää tai paeta? Sarjakuva-albumi on väritykseltään musta-valkoinen. Cyril Pedrosa piirtää vivahteikkaasti ja hienosti. Hahmojen ilmeet ja eleet kertova...

"Tajusin jo, ettei mikään olisi enää koskaan ennallaan. Että elämäni tasapaino oli järkkynyt. Noin vain. Yhdessä hetkessä. Matka sairaalaan oli loputon." Tatiana de Rosuay: Mokka (Bazar 2012) Ranskankielinen alkuteos Moka  2010 Suomentanut Pirkko Biström 278 sivua Mokka -romaanin minäkertoja on nelikymppinen Justine, joka joutuu kauheaan tilanteeseen. Hän saa tiedon poikansa Malcolmin vakavasta loukkaantumisesta liikenneonnettomuudessa. Punaisia päin ajanut auto on törmännyt poikaan ja paennut paikalta, ja Malcolm on päätynyt sairaalaan makaamaan koomassa. Kun poliisi ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi syyllistä etsiessään, Justine ottaa ohjat omiin käsiinsä. Tatiana de Rosuay kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti sitä tuskaa, jonka vanhempi kohtaa lapsen jouduttua onnettomuuteen. Usko ja pelko vaihtelevat, itsesyytöksiltä ei vältytä, kostonhimo vaivaa. Miksi ihmistä ei aamulla varoiteta, että pian tapahtuu kauheita? Miksi hän ei aavista pahaa käydessään s...

"Minä rakastuin Lilyyn korviani myöten, kaikkein romanttisimmalla tavalla - pihkaannuin armottomasti - ja tuona unohtumattomana kesänä kysyin kolmasti, alkaisiko hän seurustella kanssani." Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Otava 2010) Espanjankielinen alkuteos Travesuras de la ni ñ a mala 2006 Suomentanut Sulamit Hirvas 420 sivua Nobel-palkitun Mario Vargas Llosan romaanin  Tuhma tyttö  minäkertoja on perulainen Ricardo Somocurcio, joka elää nuoruuttaan 1950-luvulla Mirafloresissa. Tarina alkaa vuoden 1950 kesästä, kun sisarukset Lily ja Lucy muuttavat Mirafloresiin Chilestä - tai niin he ainakin väittävät. "Ricardito" rakastuu palavasti Lilyyn, joka saa pian minäkertojan puheissa lisänimen Tuhma tyttö. Vaikka minäkertoja on Ricardo, nousee Lily kirjassa merkittävään osaan. Hänestä tiedetään melkeinpä enemmän kuin minäkertojasta, joka tuntuu syttyvän eloon vain, kun Lily taas ilmaantuu hänen elämäänsä. Lily muuntelee niin identiteettiään kuin menneisyyttää...

"Pitää myös muistaa, että elän vuotta 1Q84. Tämä on outo maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa." Haruki Murakami: 1Q84, osa 3 (Tammi 2013) Japaninkielinen alkuteos 1Q84  ilmestyi 2010. Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff. 446 sivua 1Q84 :n ensimmäisen ja toisen osan luettuani odotin malttamattomana, milloin saan trilogian kolmannen osan käsiini. Ilokseni satuin löytämään kirjan yllättävän pian kirjastosta, joten pääsin perehtymään siihen, miten Aomamen ja Tengon käy rinnakkaistodellisuudessa, jossa taivaalla on kaksi kuuta. Ensimmäisestä ja toisesta osasta poiketen kolmannessa osassa on Aomamen ja Tengon lisäksi Ushikawan näkökulma. Nämä kolme näkökulmaa vuorottelevat kiinnostavalla tavalla. Ushikawan tehtävänä on etsiä Aomame, jonka epäillään tappaneen uskonlahkon johtajan. Ushikawa ymmärtää pian Tengon ja Aomamen välisen yhteyden, ja hän asettuu Tengon asuintaloon varmana siitä, että miehen kautta hän pääsee etsimänsä naisen jäljill...

"- Mitä me nyt teemme? - Mennään syömään siitä puusta. Saamme ymmärrystä." Ville Ranta: Paratiisisarja (WSOY 2010) 72 sivua Ville Rannan Paratiisisarja  kertoo uudelleen Raamatun lankeemuskertomuksen. Tarina sijoittuu paratiisiin, josta ihminen joutuu tekojensa takia lähtemään. Aadam ja Eeva nauttivat elämän iloista paratiisissa, jossa myös Jumala käyskentelee ja puhuttelee ihmisiä. Käärme viekoittelee Aadamin ja Eevan syömään elämän puun hedelmiä, jotta he ymmärtäisivät paremmin. Ja niin tietenkin Raamatusta tutun kertomuksen mukaan käy, että ihmiset lankeavat käärmeen puheisiin, syövät hedelmiä ja Jumala suuttuu. Jumala kuvataan sarjakuva-albumissa hyvin inhimilliseksi olennoksi, joka suuttuu, kiroilee, on mustasukkainen ja ylpeä. Sarjakuvan maailmassa on enkeleitä, jotka puuttuvat asioihin ja joista eräiden tehtävänä on vartioida porttia, josta pääsisi toiselle puolelle. Kuolema viikatteineen käy myös tapaamassa Aadamia ja Eevaa ja ohjaa heidät pois paratiisist...

"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa." Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina (Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010) 118 sivua Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina  -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta  Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan. Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa  tuodaan nykyaikaan. Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista. Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lä...

"Houdini istuu kahvilassa ja keskustelee ystävänsä kanssa. Ilmassa on jotain outoa, ehkä anteeksiantoa. Tarjoilija kokeilee sormellaan, onko kahvi lämmintä." (Runosta Ystävyyden illuusio ) Pekka Jäntti: Houdinin uni (Teos 2010) 92 sivua Pekka Jäntin esikoisrunokokoelma Houdinin uni  on moderni, rajoja rikkova, ironinen, yllättävä, kantaa ottava. Se tarjoaa ilahduttavia oivalluksia ja epäilyksen hetkiä, kun koskaan ei ole varma, olenko ymmärtänyt ajatuksen oikein. Mutta onko "oikein" ymmärtämisellä niin väliä, jos runot herättävät ajatuksia ja tulkintoja? Runokokoelman nimestä tulee mieleen Harry Houdini , jonka Wikipedia määrittelee yhdeksi kaikkien aikojen taikureista ja kahlekuninkaista. Houdini oli skeptikko, joka paljasti yliluonnollisilla tempuillaan huijanneita meedioita. Illuusioista on kysymys myös monissa Jäntin runoissa: on ystävyyden, lopun ja rakastuneen illuusioita, on jopa kasvisliemikuutioilluusio. Proosarunossa  Rakastuneen illuusio  ru...

"-Voitko kamu kertoa miten minä saisin helpoiten timmin kropan?  - Käy varkaissa ruumishuoneella." Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria (Sammakko 2010) 160 sivua. Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos  Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia  -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy. Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä p...

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit. - Etkö rakasta mua?! - Rakastan varmana." Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (Asema 2010) 44 sivua Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville  seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko Piirrostyyli on luonnosmaista. luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut. Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat. Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

"Kiukku ja voimattomuus kouristivat palleaa, hän ähkäisi ääneen. Tainnuttaakseen kivun hän puristi kätensä nyrkkiin, kynnet painuivat kämmeneen. Hänen polttopuunsa!" Liza Marklund: Halkovaras (Otava 2010) Suomentanut Katriina Huttunen Ruotsinkielinen alkuteos Vedtjuven 48 sivua Liza Marklundin pienoinen Halkovaras sopii mainiosti välipalakirjaksi joulun tienoilla. Kirja on todella pikkuruinen, ulkomitat ovat vaatimattomat ja sivuja on vain 48, joten tarinan lukee nopeasti. Mistään täysiverisestä dekkarista ei todellakaan ole kysymys. Kertomus on kevyt ja harmiton, ruumiita tai veren roisketta ei lukijan ei tarvitse pelätä. Kertomus sijoittuu joulun aikaan. Marklundin tuotannosta tuttu toimittaja Annika Bengtzon on viettämässä joulua kotiseudullaan Hosjön rannalla, kun selviää, että hänen Gustav-setänsä liiteristä on alkanut kadota halkoja. Joulujumalanpalveluksen jälkeen Annika lähtee selvittämään, kuka on varkauksien takana. Loppu jääköön kertomatta, jotta kirjaa...