Kirjakaapin kummitus

Tänään 6.7. vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Päivän juhlistamiseksi Anki julkaisi runohaasteen , jonka ytimessä on runous: ideana on kirjoittaa runoista ja jakaa runojen ilosanomaa. Mainio haaste, johon oli helppo tarttua, vaikken varsinaisesti runoasiantuntija olekaan. Mutta ehkä onkin hyvä muistaa, että runoja on monenlaisia eikä runojen lukeminen vaadi sen enempää asiantuntemusta kuin muunkaan kaunokirjallisuuden lukeminen. Siispä rohkaisun sana: jos yhtään kiinnostaa, etsiskele sinulle sopivaa runoutta, uppoudu ja nauti! Ankin haasteesta löytyy varmasti hyviä lukuvinkkejä! Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Minä luin haastetta varten kaksi runoteosta: Johanna Venhon runoelman  Yhtä juhlaa (WSOY 2006) ja Henriikka Tavin kokoelman Maaliskuu (Poesia 2012). Ensin mainittu on Venhon kolmas runoteos, jälkimmäinen puolestaan on osa Tavin 12-hanketta, jonka ideana oli kirjoittaa yksi runokirja vuoden jokaisen kalenterikuukauden aikana – siis kaksitoista runokirjaa vuodessa...

"Marja sanoi että meitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten, vastasin tyynesti. Ollaan kuulemma maailman ensimmäiset naiset, jotka on vaaleilla valittu kansanedustajiksi." Enni Mustonen: Lipunkantajat - Järjen ja tunteen tarinoita (Otava 2006) Äänikirjan lukija Erja Manto Kesto 7h 34min. Lipunkantajat  jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa ja siten Nimettömistä ja Mustasukkaisista tuttujen naisten kertomuksia. Yhteiskunnallinen tilanne on epävakaa, ja Hilma ja Anna ovat kumpikin tahoillaan edelleen valmiita tekemään oman osansa tulevaisuuden ja kotimaan puolesta. Suurlakko ja sortovallan vastustaminen eivät riitä vaan eteen tulee myös kysymys yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Kuten historiasta tiedetään, oli Suomi aikanaan hyvin edistyksellinen, mitä äänioikeuskysymykseen tulee. Enni Mustosen romaanin päähenkilöt ovat muiden mukana taistelemassa sen puolesta, että myös naiset saavat äänestää ja siten vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Vaikka Hilma ja ...

"Meduusa mietti kolmatta puhelua, jonka jonain lähipäivänä soittaisi. Sitä ennen täytyisi tehdä järjestelyjä. Oli saatava väkeä ravintolaan ja sopivat sanat suuhun. Sitten pienimuotoinen retki hulluuden maailmaan olisi valmis alkamaan. Tai mistä sitä tiesi kuinka kauan se oli jo jatkunut. Ehkä jo vuosikymmeniä. Nyt oli aika ottaa irti kaikki menneisyyden ja nykyisyyden tuomista mahdollisuuksista." Markus Ahonen: Meduusa (Smashwords Edition 2012) Ilmestynyt alunperin 2006 Book Karin kustantamana 255 sivua Meduusa  on ensimmäinen osa Markus Ahosen dekkarisarjasta, jonka päähenkilö on Markku Isaksson. Mies on poliisi, jonka yksityiselämässä on meneillään aviokriisi. Työelämässä hän päätyy selvittämään surmatekojen sarjaa, jossa päiviensä päähän päätyvät alkuun satunnaisilta näyttävät uhrit. Yllättäen uhrien väliltä kuitenkin löytyy yhtäläisyyksiä ja on syytä epäillä, että kyseessä on murhien sarja summittaisten tappojen sijaan. Vaikka Markku Isaksson on dekkarisarjan ...

"Minä rakastuin Lilyyn korviani myöten, kaikkein romanttisimmalla tavalla - pihkaannuin armottomasti - ja tuona unohtumattomana kesänä kysyin kolmasti, alkaisiko hän seurustella kanssani." Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö (Otava 2010) Espanjankielinen alkuteos Travesuras de la ni ñ a mala 2006 Suomentanut Sulamit Hirvas 420 sivua Nobel-palkitun Mario Vargas Llosan romaanin  Tuhma tyttö  minäkertoja on perulainen Ricardo Somocurcio, joka elää nuoruuttaan 1950-luvulla Mirafloresissa. Tarina alkaa vuoden 1950 kesästä, kun sisarukset Lily ja Lucy muuttavat Mirafloresiin Chilestä - tai niin he ainakin väittävät. "Ricardito" rakastuu palavasti Lilyyn, joka saa pian minäkertojan puheissa lisänimen Tuhma tyttö. Vaikka minäkertoja on Ricardo, nousee Lily kirjassa merkittävään osaan. Hänestä tiedetään melkeinpä enemmän kuin minäkertojasta, joka tuntuu syttyvän eloon vain, kun Lily taas ilmaantuu hänen elämäänsä. Lily muuntelee niin identiteettiään kuin menneisyyttää...

"En enää tiedä kuinka voimme maksaa velkamme takaisin. Ulosottoviraston kanssa käyn loputtomia neuvotteluja ja heidän mielestään ainoa vaihtoehto on talon pakkohuutokauppa. Asko kuvittelee että meillä ei ole suurempia rahahuolia, ei sen jälkeen kun hän perusti firmansa. Lapset eivät tiedä, eivät mitään, heille uusi polkuauto tai trampoliini ei merkitse luottoa vaan leikkiä ja aurinkoa." Markku Pääskynen: Vihan päivä (Tammi 2006) 117 sivua Markku Pääskysen romaanissa Vihan päivä  on perhe, jossa kaikki voisi olla hyvin. Asko on yrittäjä, lapset ovat nimeltään Lahja ja Aarre - kuin nimetkin kuvastaisivat lasten suurta merkitystä vanhemmilleen. Mutta: Eliisa on masentunut, välillä niin väsynyt että hän nukkuu viikkokausia. Äiti on vaan joskus surullinen ilman syytä, Lahja sanoo, ja äiti sanoi että se on niin kuin tauti johon ei oo lääkettä. Silloin Aarre sanoo: Mut meidän täytyis pitää äiti ilosena niin se ei olis surullinen. Jos äiti ei olis surullinen se olis ilonen. ...

"Kun kirjoitan, minulla ei ole aavistustakaan, minne joudun. Ihmiset menevät naimisiin, enkä huomaa, että he edes ovat kihloissa. Ihmiset kuolevat näissä romaaneissa, ja minä olen hämmästynyt. - Pat Conroy" André Bernard: Saanko esitellä, Madame Bovary (Tammi 2006) Ranskankielinen alkuteos Madame Bovary, C'est moi julkaistu 2004 Suomentanut Ruth Routa 152 sivua André Bernardin kirjan Saanko esitellä, Madame Bovary alaotsikko on Miten kirjallisuuden tunnetut hahmot ovat syntyneet . Se tiivistääkin napakasti, mistä tässä tietokirjassa on kysymys: kirja koostuu anekdooteista, joissa kerrotaan kirjallisuuden henkilöhahmojen synnystä. Lienee luonnollista, että kiinnostavimpia pikku tarinoita ovat ne, jotka kertovat sellaisista kirjallisuuden hahmoista, jotka itselle ovat tuttuja. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, että Gustave Flaubertin luomalla hahmolla, huikentelevaisella Rouva Bovarylla väitetään olleen oikea esikuva, normandialaisen maanviljelijän tytär. Toisaalta ...

"Hän oli silloin tulkinnut sen peloksi, mutta hän tiesi nyt mitä se oli ollut: hiljaista tietoa siitä että onni rehotti voimakkaimmillaan mahdollisuudessa, siinä hetkessä kun kaikki oli käden ulottuvilla mutta mitään ei ollut vielä luvattu. Ja kun onnea kohti kurkotti kätensä ja siihen uskalsi tarttua; silloin jo nosti päätään tieto sen väliaikaisuudesta." Riikka Pulkkinen: Raja (Gummerus 2006) 399 sivua Luin Riikka Pulkkisen esikoisromaanin Raja  samana vuonna, kun kirja ilmestyi. Kovin paljon en enää siitä muista, joten päätin lukea sen uudelleen nyt, kun Yle esittää kirjan pohjalta tehdyn kolmeosaisen sarjan. Sarja alkaa sunnuntaina 23.2. ja sitä esitetään kolmena peräkkäisenä sunnuntaina kello 21.05-22.00. Hienoa, että kotimaisesta kaunokirjallisuudesta tehdään tv-draamaa! Rajassa  pääsevät ääneen monet henkilöt. Kirjallisuudenprofessori Anja Aropalon mies Antti sairastaa Alzheimerin tautia ja on ennen muistinsa katoamista pyytänyt vaimoltaan jotain elämää suurem...